Matkaa tehtiin saappaat jalassa sekä mennessä että tullessa. Nappaskengissä laivalla palaavat taisi olla enemmän 60-luvun tapaa. 70-luvusta puhumattakaan jolloin oli jo autossa pieni spoileri ja ralliraita. Made In Sweden.
Setäni oli nuuka pihienkin miesten joukossa. Kruunustakin tarkka. Kotiutti kruunutkin Ruotsista viimeistä äyriä myöten.
Siitä seuraavaksi.
Pettuvedeltä lähti 1950-luvun puolen välin kieppeillä ainakin pari miestä pohjoiseen Ruotsiin metsätöihin. Nyt sitten odotatte kasvot täynnä myötähäpeää kertomusta heidän suomalaiskansallisista rymistelyistään? Melkoinen pettymys teille, sillä mukana oli myös setäni. Myytinmurtaja.
Yksi koskensaaren poika ei ryypännyt, ei pelannut korttia, ei haikaillut maksullisesta onnesta. Kortteerissa joutui kuitenkin eräänä iltana setäni tinkimättömän tentumisen kohteeksi. Koskensaarelainen oli onneton ostanut sedältäni salaa tomaatteja joita koitti illan pimennettyä syödä piilossa hiljaa vilttinsä alla. Ei onnistunut. Jäi kiinni.
Viltti oli lentänyt lattialle ja tomaatin pärskeet perässä ja hirmuinen huuto. Tänne on tultu tienaamaan, eikä tuhlaamaan rahoja myrkkykasveihin. (päivystävälle paheksujalle tiedoksi; Suomessa tomaattia pidettiin joillakin alueilla vielä viiskytluvulla myrkyllisenä - Mahlulla ainakin Etyk-kokoukseen asti)
Urakan pulkattua palatessa oli joukossa miehiä kahdenlaisia - taskut täynnä ja reiättöminäkin tyhjinä. Jälkimmäiset olivat hiukan kyräilleet setääni ja naulatehtaan kyläläistä. Rahastaan tarkka mies osaa lukea ennusmerkkejä joten Tornion asemalla setäni teki klassisen tempun. Hyppäsi jo liikkeelle lähteneestä junasta vetäen Koskensaaren miehen mukanaan asemalaiturille. Tyhjätaskut jäivät luimistelemaan puukorisen vaunun ikkunan taa.
Koska setäni jätti tomaatit ostamatta hän kotio Keski-Suomeen palattuaan oli sen verran varoissaan että hankki Ruotsin tienuillaan traktorin. Merkiltään Man. Oli varmaan saksalaista laatua, silloin kun sitä ei oltu vielä päästörajoilla uunotettu.
kruunuilla tienattu ManniSetäni oli hieman töyrevänä tuonut traktorin kotitilalle ja istuttanut isänsä kuskinpenkille. Isänsä, joka oli koko ikänsä käsitellyt korkeintaan yhtä tai kahta hevosvoimaa. Tentuminen sopii verbinpaikkaan siihenkin kommunikointitapaan. Nyt niitä kruunuilla tienattuja "hästkrafteja" oli sitten käytössä viitisenkymmentä. Traktori kävi jo. Setäni löi vaihteen päälle. Man oli matkalla maantienojaan. Siinä vaiheessa isoisäni oli herennyt hädissään huutamaan:
PTRUUT PTRUUT PTRUUT.
Ja koettanut vetää rattia itseensä päin.
Hevosmies muttei hevosvoimien mies.
