Siskonpoikia - Otto Varhian ja Ali Aaltosen tuntematon serkkuus

päivitetty 3.12.2021. Kuolintiedon tilastomerkintä.

Kirjallisesti lahjakas kapinapäällikkönä kelvoton Ali Aaltonen teloitettiin Hennalassa toukokuussa 1918, samana keväänä seitsenvuotias kuorevetispoika Otto Arvid Suomi lienee oppinut lukemaan.

Otto Suomi oli Alin tädinpoika. Amanda Aaltonen ja Elina Suomi olivat molemmat matintyttäriä Koskipään torpasta pitkän matkan juoksun päässä Jämsän pitäjän laivalaiturista. Tuolta laiturilta Aleksi Aaltonen lähti historiallisiksi kutsuttavien tapahtumien maailmaan, josta paluuta Alin äiti odotti yksinään koskenpääläisessä kotimökissään vuosikymmeniä. Amanda-äidin kuollessa 1930-luvulla perukirjassa oli yhden sisaren nimi - Elina Suomi Kuorevedeltä. Tuolloin Otto oli jo kirjallisissa piireissä Varhiana. Serkuksia yhdisti myös isättömyyden kokemus. Alilla oli isästään vielä lapsuuden muisto, mutta Oton isä Emil Vihtori kuoli samana vuonna (1910) jolloin poikansa syntyi.

Elina Suomi äitienpäiväjuhlassa 1926. (Kuva: Kuoreveden Kotiseutuyhdistys,kiitos Veijo Pietiläiselle)

Elina Suomi

Siinä missä Alin voi hupakoineen lahjojaan Otto-serkku ponnisteli saavuttaakseen tavoitteensa. AA kapsahti ruotsinehtoihinsa jo Jyväskylän Lyseossa. Otto ei juuri kouluja käynyt, sen sijaan Varhia itseopiskeli ruotsia niin hyvin että koillishämäläisestä kansakoulupojasta sukeutui ruotsalaisen runouden kääntäjä.

Otto Varhia (Suomi)

Otto Varhia oli Kiilan perustajajäseniä jääden ja jättäytyen etualalle työntyvien kirjallisen seuran kellokkaiden korkojen ja kantojen alle. Kiilalaisten ei tiedetä harrastaneen tukinuittoa eläytyäkseen kausityöläisten asemaan, Varhia olisi entisenä ammatin miehenä pysynyt propsillaan pidempään kuin Haanpään Pentti.

Varhia oli talvisodassa TK-mies ja kesästä 1941 valtion tiedotuslaitoksen palveluksessa. Hän oli jo erkaantunut niistä ääripäistä jotka viettivät sota-aikansa turvasäilössä.

Varhia akkunan ääressä.VTL Hallitusk.17 1941.09.30/Kuvaaja K.A. Hyvärinen/SA-KUVA-ARKISTO

Sotatalvi-kokoelman runoilijat Otto Varhia ja Yrjö Jylhä kuolivat loppuvuodesta 1956. Molempien on sanottu tappaneen itsensä. Varhian wikipediasivuston väitteen todenperäisyys tosin pitäisi varmistaa kuolemansyyntutkimuksesta. Aikalaislehdistön uutisointi piti sitä ainakin aluksi onnettomuutena. Samoin tilastollisen päätoimiston ylläpitämässä kuolleiden luettelossa kuolinsyyksi on merkitty 800 129 eli liikenneonnettomuus,moottoriajoneuvoliikenneonnettomuudet, muut paikat.

Jätän Varhian kirjallisten teosten arvioimisen ja tutkimisen kompetenssisimmille entisille, nykyisille ja tuleville tahoille. Oman aikansa kirjallisista tuttavista - ystäviä Varhialla ei tiedetä juuri olleen - häntä ovat luonnehtineet mm. Viljo Kajava, Raoul Palmgren ja Arvi Kivimaa.

Oton runossa "Rauhattoman jäljillä" kuvailtaneen serkkupoikaa, sen hoksaa (meitin) tämmöinen sekä käsitteelliseen että luovaan ajatteluun kykenemätön yksitotisen proosallinen raappastelijakin.