torstai 28. kesäkuuta 2018

Oliko Ali Aaltonen valeluutnantti?

Päivitetty 13.3.2019 (tietoa koulupoikien aktivismista) 7.11.2018 (korjattu virhe, aikaikkuna sotapalvelukselle tiivistyy) päivitetty 25.10.2018 (pari tarkennusta ja lisäystä). päivitetty 22.10.2018 (sotakoulun aikajana tiivistyy)

Ali Aaltosen persoonaa ja elämänvaiheita on käsitelty aikalaisten taholta kahdessa pidemmässä aikakauslehtiartikkelissa sekä niitä koskevissa aikalaiskommentaareissa. Suomen Kuvalehden numerossa 9/1938 on Aarno Karimon verraten kiihkottomasti (!) kirjoittama henkilökuvaus "Eräs ihmiskohtalo, Ali Aaltonen, punakaartin päällikkö". Palaan siihen myöhemmin erillisissä postauksissa muistakin tarkastelukulmista. Karimo, joka tunnetaan mm. Kumpujen Yöstä kirjasarjastaan, oli Ali Aaltosen hyvä tuttu. He viettivät paljonkin yhteistä aikaa Viipurissa 1910-luvulla "stammipöydissä" muiden paikallisten tammea virvokkeiden voimalla pelaavien journalistien tavoin. Peli-iltoja on ollut ilmeisen tiheään sillä Aaltosen Viipurin ajan viikko-ohjelmaa on kärjistäen kaskutettu: "kaksi päivää lehden tekoa, viisi päivää juopottelua". Miesten välit menivät Karimon mukaan poikki vasta yleislakon myötä marraskuussa 1917. Ei ollut mitenkään tavatonta, että vuoden 1918 sodan muidenkin kuin eduskunnassa vaikuttaneiden nimekkäiden osapuolten henkilösuhteet olivat risteytyneet jo vuosia ennen tapahtumia - Jyväskylän Lyseosta (esim. Aaltonen ja Tahko Pihkala) eri kaupunkien pieniin toimittajapiireihin. Edellisessä postauksessa tuttu viipurilainen pilalehti Ampiainen oli Karimon "työskentelyalustoja". Karimon ja Aaltosen hyvistä henkilösuhteista kertoo mm. se että Karimo piirsi "Punainen Soihtu" (Karjalassa ilmestynyt) joululehteen 1914. Samassa numerossa pitäisi olla Aaltosen suomentamana Lordi Byronin Childe Harold's Pilgrimatesta runonpätkä, joka käsittelee isänmaansa kaltoin karkoitukseen asti kohtelemien katkeruutta...

Karimo artikkelissaan kertoo Aaltosen siirtyneen Venäjän armeijaan kiukustuttuaan kohteluunsa Suomessa ja siihen ettei hänellä ollut mahdollisuutta jatkaa opintojaan yliopistossa. Karimo ei mainitse sitä että Aaltonen lopetti Jyväskylän lyseon kesken. Hän myös käyttää Jyväskylän sijaan ilmaisua "eräs sisämaankaupunki". Karimo luonnehtii sanaparilla "jollain tavoin" Aaltosen osallistumisen Venäjän-Japanin sotaan. Tämä onkin yksi (lukuisista) Aaltosen henkilöä koskevista arvoituksista. Miehellä oli ilmeinen taipumus (myös 1918 punakapinan aikana; esim. osallisuuden itsekorostaminen aseiden hankkimisessa) lasketella luikuria ja värittää elämäänsä sekä tekemisiään päästessään kertomaan niistä... Toinen epämääräisyys liittyy siihen mikä oli se vallankumoushenkinen krenatoorirykmentin kapina 1906 jonka vuoksi (mahdollinen) luutnantti Aaltonen erotettiin julkisin rituaalinomaisin häpäisymanööverein Venäjän armeijasta. Karimo kirjoittaa Aaltosen maininneen hänelle
Sinä hetkenä, jolloin minut häväistiin rykmentin edessä, minussa syttyi sammumaton viha keisarivaltaa ja koko porvarillista komentoakin vastaan. Vannoin itsekseni aina taistelevani molempia vastaan

Karimon kirjoitus herätti jo tuoreeltaan vastineen, sillä Suomen Kuvalehden 19.maaliskuuta 1938 julkaistussa numerossa Aaltosen Jyväskylän aikojen luokkatoveri Toivo Kansanaho tahtoi oikoa Karimon nuoreen Aaltoseen liittyviä käsityksiä. Rovasti Kansanahon kuvailuihin Alin koulunkäynnistä palaan myöhemmin mutta Aaltosen intoutumisesta asepalvelukseen Venäjälle on suht. tarkkaa kertomaa. Kansanahon mukaan Ali Aaltonen rupesi viettämään aikaa erään venäläisen kapteenin kanssa Jyväskylässä. Lyseolaistoverien ottaessa hänet veljeilystä luokalle oli Aaltonen vakuuttanut kaiken olevan osa hänen "bobrikovilaisuuttaan" vastustavaa vakaumustaan. Lyseon seitsemäsluokkalainen - "napoleoniksi" koulumaailmassa kutsuttu - Ali olikin lähtenyt vuonna 1904 Venäjälle kolme vuotta kestävään
Junkkarikouluun. (linkki englanninkieliselle wikipedia-sivulle)

LISÄYS 13.3.2019. Eino I Parmasen Taistelujen Kirjan osassa III on kolmen pojan verrokkitapaus Porin lyseosta. Koulupojilla oli 1900-luvun alussa useammalla paikkakunnalla erilaisia anti-bobrikov-yhteenliittymiä. Kolme Porin lyseolaista Lindroth, Rindell ja Färling olivat AA:n tavoin suunnitelleet liittyvänsä venäläiseen junkkarikouluun saadakseen upseerikasvatuksen. Tausta-ajatuksena oli tuon koulutuksen avulla hankkia tietotaitoa Suomen vapaustaisteluun. Heidän päästyään ylioppilaaksi keväällä 1904 tilanne olikin muuttunut ja pojat hakeutuivatkin yliopistoon. Junkkerius olisi voinut viedä kolmikon Venäjän-Japanin väliseen sotaan vihun puolelle liittolaista (Japani rahoitti aktivisteja) vastaan. Kevät 1904 olisi ollut myös AA:n ylioppilasvuosi jollei hän olisi kapsahtanut ruotsin ehtoihinsa kesällä 1903. Porilaispojat hakeutuivat yliopistossa historian maineistamille Mauritz Mexmontanin miekkailukursseille...

LISÄYS 22.10.2018. Jämsän nimismies Hugo Palmroth saa keväällä 1904 kirjeen Hämeenlinnasta. Läänissä prosessoidaan A.Aaltosen anomusta sotakouluun lähtemisestä. Palmroth vastaa kirjeeseen ilmoittaen ettei hänellä ole mitään estettä olla puoltamatta sotakouluun lähtöä. Jotta juttu vielä entisestään hämärtyisi Palmroth saa toisen kirjeen 1908, jossa lääninherrat käskevät Palmrothia etsimään A.Aaltosen koska tämä ei ole toimittanut sotaväen erotodistusta asianomaiselle viranomaiselle. Palmroth ilmoittaa että AA ei ole Jämsästä tavoitettavissa. (AA oli muuttanut aiemmin samana vuonna väestökirjanpidonkin mukaan jo Turkuun).

Junkkari

Teologian ylioppilas Kansanaho törmää Aaltosen uudelleen vuoden 1905 suurlakon tiimellyksessä Jyväskylässä. Aaltonen on pukeutunut junkkaripukuun ja hän kertoo osallistuneensa mm. Venäjän-Japanin sotaan väittäen samalla saaneensa mitalin urhoollisuudesta. Ali oli puhunut Kansanaholle karkeasti kehuen Venäjän ryyppyretkillään ja ryydittäen - ilmeisen tietoisena punakorvanlehtisen pappiskokelaan läsnäolosta - tarinoitaan härskeillä naisjutuilla. Kansanaho antaa yhden vihjeen mahdollisista tarinoiden limittymisestä kertoessaan että tuona samana syysiltana Jyväskylässä rähinäkänninen Aaltonen oli pidätetty ja hänen junkkaripukunsa oli revitty... Mies oli myös pakkopuettu siviiliasuun.

Heikki Välisalmen muistelmissa Mies Maailman Turulla (1948) on Aaltosta koskeva luku "Kulttuurikehdossa". Välisalmi toimi samassa Sosialisti-lehdessä Turussa kuin Aaltonen. Välisalmi tuli lehteen 1909. Hän on selvästi pohtinut myös Aaltosen väittämää sotilasurasta. Välisalmi:

Päätoimittajana oli Ali Aaltonen, jota sanottiin Luutnantiksi. Tietääkseni hän oli käynyt Venäjällä junkkarikoulua, johon hän omien sanojensa mukaan oli mennyt "isänmaallisssa mielessä". Hän näet tahtoi valmistua upseeriksi voidakseen olla tehokkaasti mukana sitten, kun maamme joutuu vapaustaisteluun. Koskaan hän ei oikein tarkkaan selittänyt, mitä hän tällä vapaustaistelulla tarkoitti, mutta aktivistisiakin ajatuksia hän hautoi. Nyt oli kuitenkin käynyt niin, että hänen upseerikasvatuksensa keskeytyi. Japanin sota jatkui vielä, ja hänen koulustaan komennettiin oppilaita riveihin väliaikaisiksi upseereiksi ehdolla, että tulevat jatkamaan opintojaan sodan loputtua. Ali Aaltonen ei kuitenkaan mennyt, vaan palasi Suomeen. Hän väitti olevansa aliluutnantti. Näin tuskin kuitenkaan oli asian laita, vaan oli hän yksinkertaisesti entinen junkkari, päätellen siitäkin, ettei häntä Venäjän jouduttua maailmansotaan kutsuttu lippujen alle.

Jussi T. Lappalainen on Punakaartin Sota teoksessa jäljittänyt Aaltosen käyttämät venäläiset sotataidon oppikirjat. Ennen kuin toisin todistetaan jääkin jonkinlainen julkea kysymys mieleen. Käyttikö Aaltonen oppikirjoja lähinnä toimittajan referointi yms kyvyillään vai oliko hän kuinka hyvin perehtynyt niihin oikean upseerin roolissa? Aaltosen junkkarikoulun "opintokirjaa" lienee mahdotonta enää arkistoista jäljittää? Ja missä vaiheessa Ali Aaltonen oli vuosien 1905-1906 tietämillä ollut rakentamassa äidilleen mökkiä kotiseuduillaan Koskenpään Hietakylällä (lähde: Rislakki: Kauhun Aika). Kauhun Ajan mukaan Aaltonen oli myös perustamassa - ja myös eri tavoin ylläpitämässä (esitelmät, iltamat pantomiiniesityksin jne)- (Valkea)Luomen kylän Työväenyhdistystä 1906. Aleksi oli myös piirtänyt uudelle työväentalolle piirustukset, jotka jäivät sitten monestä syystä pöydälle - viimeistään vuoden 1918 kuikuillessa aamunkoitosta.

Onko Ali Aaltosen elämän aikajanassa kaksi eri tasoa? Voidaanko sitä oikeasti elettyä enää edes arkistojen avulla tavoittaa? Vai pitääkö meidän tyytyä vain kerrottuihin. Niitähän ovat toki Karimon ja Kansanahonkin vuosikymmmenten jälkeen muistelemat.

Yhdistetty aikajana:
Eroaa Jyväskylän Lyseosta elokuun lopussa 1903. Huhtikuussa 1904 prosessi sotakouluun lähtemisestä. Marraskuu 1905: Kekkuloi Jyväskylässä junkkaripuvussa. Maaliskuu 1906: perustaa kotikylälleen työväenyhdistystä. 1906-1907 löytyy merkintöjä ko. yhdistyksen pöytäkirjoista. 1907: työskentelee jo Turussakin. Virallinen muutto 1908. JOS hän on sotakoulussa ollut niin se on tapahtunut kesän 1904-syksyn 1905 välisenä aikana?! Kansalliskirjaston digitoiduista sanomalehdistä on löydettävissä uutisia , joissa ilmoitetaan suomalaisjunkkareiden ylennyksistä. Perushaku "junkkari Aaltonen" lyö ainakin tätä kirjoitettaessa tyhjää.
(Läänin ja nimismiehen välistä kirjeenvaihtoa on kuvattuna blogin lopussa)

"Ranskalaisen ja englantilaisen kirjallisuuden tuntija, väsymätön juoppo ja auttamaton boheemi" on yksi digitoidusta sanomalehtiarkistosta (Uusi Suomi 22.1.1928 sivu 12) löydettävä luennehdinta A.Aaltosesta. Jatkuu tuosta tai jostain muusta seuraavassa numerossa...


KUIVAKKAITA ARKISTOTARKENNUKSIA (päivitetty 7.11.2018)

Luomenkylän työväenyhdistyksen kokouspäiväkirjojen mukaan A.Aaltonen perusti yhdistyksen maaliskuussa 1906. Hän on yhdistyksen alkuaikoina toiminnassa mukana. AA on löydettävissä myös paikkakunnalta muuton jälkeen (1908) kokouspäiväkirjoista - ainakin 1913.

Jämsän seurakunnan rippikirjan 1900-1909 mukaan lyseolainen Ali Aaltonen on ollut kirjoilla Jämsässä vuoteen 1908 asti jolloin hän on 17.1.1908 pyytänyt kirjeitse muuttokirjaa Turkuun. Kirkonkirjojen vaihto tapahtuu viiveellä, koska fyysinen AA työskentelee Turussa jo tammikuusta 1907 . Venäjälle menosta ei Alia koskevilla aukeamilla mainita sanaakaan. LISÄYS: Yhdellä aukeamalla (Niemola-Valkeeniemi sivu 1001 Jämsä RK 1900-1909) lukee sotilas. Samoin YHTÄ (1905) vuotta koskevan henkikirjan sivuilla (Niemola 1:ssä rivi 9-10) sotilas Alexi (syntynyt 1884). Jämsän seurakunnan aineiston tarkempi käsittely erillisessä - jossain tulevista - blogipostauksista...

Kansallisarkiston Jyväskylän toimipisteessä kävin lukaisemassa Jyväskylän poliisin ilmoitusasiain päiväkirjaa syksyltä 1905.
Enpä löytänyt tietoa pidätyksestä saati sakinhivutuksesta. Sen sijaan usein päivystysvastuussa ollut poliisi Weijo ilmoittaa lakonisesti että 1.-11. marraskuuta 1905 poliisikammari on ollut sattuneesta syystä suljettuna. Poliisimestarikin vaihtuu suurlakon tyrskeissä. Katselin samalla matkustuslupaluetteloita, työkirjoja yms matkustajien ja maankiertäjien valvontaan liittyviä aineistoja. Kun ei AA:ta niistä löytynyt niin pitänee olettaa että ilmoittautumatta jättäminen johtuu joko A) hänen ei ole tarvinnut sitä univormunsa vuoksi tehdä B) ei ole tullut mieleenkään... Joitakin kammarille jääneitä passeja kansioissa oli, mutta eipä sattunut kohdehenkilöitä kohdalle.

(lisätty 3.10.2018)
Jämsän nimismiespiirin arkiston Ulkomaanpassiluettelot (1904 - 1904) (huom. Venäjälle) ja Esteettömyystodistusluettelot (1904 - 1904) aineistossa Aleksi Aaltonen mainitaan vain jälkimmäisessä. Hän on hakenut esteettömyystodistusta ulkomaan matkaa varten 30.8.1906. 1906
Hänellä on ollut passi käytössä ainakin keväällä 1910, koska hänen Tanskan matkastaan on juttuja. Esim. Sosialisti 20.4.1910

HUOM. nimismiespiirin luetteloissa ON siis tuoreempiakin tietoja kuin arkistotietokannan tarjoama 1904.

LISÄTTY viranomaiskirjeenvaihtoa sotakoulusta 23.10:

TIEDUSTELU AALTOSESTA HUHTIKUUSSA 1904

Nimismiehen vastaus ylläolevaan:

vastaus 1904



Vuoden 1908 ärhentelytiedustelu löytyi kirjeistä alkuperäisenä. Pieni vinkeä detalji: Kasperinpoika kiepsautettu Kasperoffiksi.

1908 tiedustelu

Nimismies vastaa kädet ylös nostaen:
vastaus 1908