Edellinen blogiteksti päättyi lainaukseen, jossa aikalaiset kuvasivat Ali Aaltosta ranskalaisen ja englantilaisen kirjallisuuden tuntijaksi. Kuinka tuon väitetyn oppineisuuden idut tulevat ilmi Alin lyseovuosina? On löydettävissä yksi ensisijainen lähde; Jyväskylän Lyseon arkistossa on vieraskielisten teosten lainausluettelo vuosilta 1892-1909.
Koetin tiirailla tarkkana Aaltosen pyöreällä käsialallaan tekemät lainausmerkinnät, muilta osin en kovinkaan haukansilmäisesti (James Fenimore Cooperia lyseossa muuten luettiin) aineistoihin perehtynyt. Joitakin hajahuomioita: OW Kuusinen on ollut innokas ruotsinkielisen runouden lukija - tai ainakin lainaaja -.
Gyllingin veljesten nimet toistuvat lainausluettelon sivuilla tiuhaan. Samoin Kovero. Myöhemmin maanläheisenä kenraalina muisteltu Taavetti Laatikainenkin on lukenut mielikuvituksellisia tarinoita Dumasilta ja Verneltä. On jotenkin sattuvaa nähdä yksittäisen niteen alapuolella lista nimiä, jotka saattavat myöhemmin aikuisuudessa olleen hyvinkin eri puolilla - jopa osapuolina.
Ali Aaltonen ei ole lainannut lyseon kirjastosta kuin muutaman vieraskielisen teoksen. Lukeneen ihmisen mielikuva rikkoutuu?
Kaksi huomionhuutoa:
1) Ali Aaltonen ei ollut saanut ruotsinkielen opetusta ennen lyseovuosiaan. (tästä lisää erillisessä postauksessa).
Monet muut koulutoverit olivat kieleen paremmin perehtyneet joko arkielämän tai koulun kautta. Luultavasti esim. OWK oli saanut ruotsinopetusta jo mallikoulussa (normaalikoulussa)?
2) suurin osa Jyväskylän lyseon kirjalainaamon vieraskielisistä kirjoista oli ruotsiksi ja monet klassikotkin oli käännetty på svenska.
Mitä Ali sitten lainasi?
Aaltonen alotti lyseon toiselta luokalta syksyllä 1897. Hän on 17.huhtikuuta 1898 (oikeistoaktivisti Lauri Lohen syntymäpäivänä) lainannut kolme kirjaa. Asian tekee hieman huvittavaksi se, että kirjat ovat olleet hyllyssä vierekkäin. Lyseon lainausluettelon numerot 272, 273 ja 274.
Niitä tahoja jotka inhoavat arvuuttelua ja löysää mielenkuvitusta historiablogeissa kehoitan sulkemaan nyt selaimensa.
Spekulaatiot:
Alia on käsketty opettajan taholta opiskelemaan ruotsia myös kirjallisuuden avulla. Aaltonen on mennyt hieman silloisella "ev(v)vk" asenteella kirjastoluokkaan ja ojentanut molemmat kätensä hyllyyn ottaen ne, jotka väliin jäävät.
Jonkinlainen koulupoikien välinen kepponen tai painostus. Blogista lopppuvat kirjaimet ennen kuin niistä jokaisen mahdollisen voisi oivaltaa. Joten jätän ne lukijan mielenkuville.
Ohessa tämä salaperäinen lyseossa nimekkeen mukaan hyllytetty kolmikko:
Fredrika Runeberg: Teckningar och drömmar
J.O Åberg: Sammansvärjningen i Krakau
Mathilde Diesterweg: Strandprinsessan
Toukokuussa 1901 viidettä luokkaa käyvä Ali lainaa kesäksi kolme kirjaa. Niillä on siten laina-aikaa syksyyn asti. Tekisi taas mieli spekuloida onko joku teos sellainen mistä on tullut opettajalta ohje lukea se loman aikana. Laitan epäilyksenalaisen kärkeen. Saksankielisyys!
Schiller: Sämtliche Werke IV.
Scott: Morfars Sagor II
Björlin: Finska Kriget 1808-1809
A.Aaltosen lainaama Walter Scott
Walter Scott muistutti siitä että kun tarpeeksi hätiselen anakronismin lipevää peikkoa koloonsa ymmärtäisin sen, että Ali on ollut 1901 seitsemäntoista. En kehtaa edes tarkistaa mitä itse olen lukenut samanikäisenä. Tai katsonut. Tai kannattanut.
Björlin houkuttelee jo tulkintaan siitä enteileekö tuo kesän aikana mahdollisesti luettu teos Aaltosen tulevia ratkaisuja.
Heinäkuussa 1901 uutisoitiin asevelvollisuuslaistakin. Onko kotiseuduilla Lahnajärven rantakivillä pohdittu aseellista vastareaktiota.Heitetty leipää kohti läheisiä Pukkisaaria ja mietitty kiukkuisana bobrikovia.
Helmikuussa 1902 Ali lainaa James Fenimore Cooperin Sjötrolletin. Alkuteos "The Water-Witch" näyttäisi olevan Gutenberkattu joten halukkaat voivat tutustua siihen esim sieltä.
Jatkuu....Seuraavassa postauksessa asiaa Aaltosen kouluvuosista...
Lähde:
Kansallisarkisto Jyväskylä
Jyväskylän lyseon arkisto
lainausluettelot
Vieraskielisten teosten lainausluettelo (1892 - 1909)