PÄIVITETTY 3.12.2018.Päivitetty 6.3.2019 (lisätty kuvia Vuorilammelta). Päivitetty 13.3 (tarkennuksia Voimaliiton Jyväskylän toimintaan), päivitys 20.3.2019 (ajallista tarkennusta Karjakinin Jyväskylän vuosiin). Päivitetty 4.4.2019 (Karjakinin kuolinilmoitus, pieniä tarkennuksia/Päivitetty 12.12.2019 tietoa Karjakinin palveluksesta)
Kuvaaja Alexander Achates Michelsson (Keski-Suomen museo)Aiemmassa postauksessa on sivuttu Aleksin koulutoverin muistelmia siitä kuinka nuori Aaltonen oli ruvennut lyseolaisaikoina viettämään aikaansa Jyväskylään sijoitetun venäläisen kapteenin kanssa. Upseeri oli neuvonut AA:ta sotakouluun hakeutumisessa. Mutta kuka oli tuo kapteeni? Jyväskylä ei ollut 1900-luvun alussa keisarillisen armeijan johtokeskus saati edes joukkojen keskittymä. Alustava pläräily kaupungin historiakirjoihin ei tuonut vastausta siihen ketä keisarin kaadereita täällä on ollut ja miksi. Jatkan yksitotista -vivahteille sokeaa - silmäilyäni ja päivitän tätä tekstiä jos aihetta ilmaantuu. Aiheettomuudet toki - perinteiseen tapaan - ilmaantuvat tänne refleksinomaisesti.
Ensimmäinen epäilty:
KAPTEENI KARJAKIN (päivitetty 02.12.2018).
Jyväskylä oli osa Vaasan kutsuntapiiriä muodostaen 2.kutsuntapiirin. Tuolloiset tunteita herättäneet kutsuntavenkoilut, jotka saivat mm. viskaali Geitelin painia nujuuttamaan erään toisen jyväskyläläisherran kanssa, aiheuttivat myös iloisesti risteilevää paperiliikennettä välillä kutsuntapiiri-lääninhallitus-Jyväskylän kaupunginviskaali. KV:n arkistoiduista kirjeistä löysin muutaman paperin jotka oli allekirjoittanut kapteenin arvoinen piirisotilaspäällikkö Karjakin...Genos 3/1996 (sivut 121-130) löytyi tieto jonka mukaan Alexej Karjagin (sukunimen kirjoitusasu siis vaihtelee) oli syntynyt 1857.
Rintamerkki; 92. Petšoran jalkaväkirykmentti /TURUN MUSEOKESKUSHän on jo nuorena ollut tsaarinupseerina Suomessa koska Virallisessa Lehdessä on vuonna 1881 (Lappeenrantaan sijoitetun) 92. Petshoran rykmentin ylennusuutinen alenn--eikun Aliluutnantiksi. Karjakin on kapteenina edelleen samassa rykmentissä (luultavasti Narvassa) kun hänestä on Suomen virallisen lehden numerossa 12 (16.1.1903) nimitysuutinen. Kapteeni Karjakin on ylennetty Everstiluutnantiksi toukokuussa 1905 (asemapaikka ollut edelleen Jyväskylä). Kapteeni ei ollut viestejä itse kirjoittanut, vetänyt vain nimensä lennokkaalla kiepsautuksella alle. (AA harrasti samaa...)
värvärikapteeni?.
FT Wessman,viiksiveijari
viiksivaltiasSisä-Suomi lehdessä ilmestyi 1925 nimimerkki URA:n (kauppias/kunnallispoliitikko/humoristi FT Wessman) kirjoittama häijynhupaisa muistelma "post-bobrikovin" Ruhtinas Obolenskin vierailusta syyskuussa 1904 Jyväskylässä. Jälkikäteisturinassa Karjakin niputetaan samaan joukkoon alueen muiden herrojen kanssa. Wessman itse toimi noina kiihkeinä vuosina valtuuston puheenjohtajana.
Kävin alustavasti selailemassa laajoja ja laveita FT Wessmanin arkistoja (kansallisarkisto Jyväskylä). Löysin Wessmanin kirjoitelman "Historiallinen viikko" vuoden 1905 Suurlakon aikaisesta Jyväskylästä. Wessmanin aikalaiskokemuksessa on mielenkiintoinen vivahde. Hänen mukaansa kaksi Jyväskylään sijoitettua santarmia riisuttiin aseista ja koristeellisista virkapuvuistaan sekä lähetettiin (esimuiluttamista) yhden Jyväskylän ulosmenotien varteen. (Hmm. Tämä vertautuu nyt Toivo Kansanahon suurlakon muistitietoon Ali Aaltosen riisumisesta junkkeripuvusta). Wessmanin mukaan myös piirisotilaspäällikkö Karjakinilta oli ollut tarkoitus käydä hakemassa aseet pois mutta tsaarinupseeri oli luvannut perheineen pysytellä lakon ajan kotonaan. Wessmanin mukaan lupaus oli pitänyt. Olikohan Ali A:lla tuolloin kortteeri Karjakinilla?
Rintamamies lehdessä julkaistiin 12. ja 19.5.1944 Vihtori Riijärven kaksiosainen kirjoitus "Erään Voimaliiton osaston synty ja toiminta Jyväskylässä 1904-1906". Siinä mainitaan myös kapteeni Karjagin. Riijärven mukaan Karjagin oli säyseä venäläiskapteeni, joka ei juuri välittänyt Voimaliiton aktivistisista harrastuksista. Karjaginilla oli ollut tapana vierailla hevosellaan mm. Keljon taloissa ja eräänä talviaamuna (yörömpöttelyistä palaava?) kapteeni oli sattunut tulemaan ns. Grafton-kivääri selässään suksivaa lyseolainen Riijärveä Seminaarinmäessä vastaan mutta mitään "Stoille" tuoksahtavaakaan ei ollut perästä kuulunut. Semminkin kun upseeri oli taatusti kuullut Keljosta päin tullessaan läheiseltä Vuorilammelta kantautuvia Voimaliiton harjoitusammuntoja. Huom. Jyväskylässä oli Voimaliitolla myös aikamiesten toimintaa Jyväskylän Metsästysyhdistyksen nimissä. Herrat (kuten seminaarinopettaja Rikala,blogissa seikkaillut lyseonkollega Stoore ja maanmittausinsinööri Karpio) ampuivat luvallisesti Roninmäen alueella Vasikkavuoren ampumaradalla. Vuorilammen paukuttelu oli nuorison salamyhkäisempää aseaktivismia...
Kuva Kuhmoisten AsemuseostaNoh, ehkä kyse oikeasti oli siitä että sveitsiläistä sotilaskivääriä ei viety siperian kokoisesta syystä yleiselle ampumapaikalle räiskymään haulikoiden ja luodikoiden sekaan.
Vuorilampea maaliskuussa 2019, löytyykö luodiniskemiä?Riijärven mukaan "kaupunginpuoleisessa rannasta Roninmäen rinne kohoaa jyrkkänä ollen siten hyvänä taustana maalitauluille sekä heijastaen ääntä ja kaikua poispäin kaupungista". Riijärvi myös toteaa kuinka tuon jyrkänteen alta vuosikymmeniä myöhemmin etsittiin "jättimäisiä Graftonpanoksien lyttyyn menneitä lyijykuulia", joita lienee edelleen muistoesineinä Keljon taloissa? Jos lammenrantaan on jokunen kuti vielä jäänyt niin siinäpä harrastetta nykyajan "miinaharavointiin".
Wanhan Keljon kirjassa tosin mainitaan että jossain vaiheessa Voimaliiton aseaktivismi oli aiheuttanut viranomaisissa mielenkiintoa - liekö sitten kun Karjakin oli karauttanut kaupungista jo seuraavaan komennuspaikkaansa.
LISÄYS 31.1.2019: Vaasan läänin kuvernööri oli lähettänyt syyskuussa 1906 salaiseksi määrätyn kirjeen, jossa hän kehoitti läänin poliisilaitoksia ja nimismiehiä toimittamaan hänelle heti "Woima-yhdistystä" koskevia tietoja. (Jyväskylän nimismiespiirin arkisto, saapuneet kirjeet)
Mercator 1910Karjakin on everstinä Jyväskylässä vielä 1910 ilmestyneessä Mercatorissa.
1913 samassa lehdessä viranhoitajaksi on merkitty kapteeni Pleschko (sama mies joka joutui 1917 kaupunginkomendanttina Vaasassa vallankumouksen pyörteisiin?)
Mercator 1913Sanomalehtiarkisto vihjaa siihen että Karjakin olisi myöhemmin vaikuttanut Haminassa. Alexei Karjakinin kuolinilmoitus Haminan lehdestä vuodelta 1925.
Haminan Lehti 31.3.1925 
Lueskelin männäkuulla viime keväänä ilmestynyttä Yrjö Teeriahon julkaisemaa "Keskisuomalaista kansanperinnettä" kirjaa. Siinä oli useita kohtia jotka saivat virneen aihetta kahta puolten suupielten. Eräs kiertelevää elämää viettänyt -blogissakin viuhahtanut - sukulaismieskin toki löytyi ns. originelliosastosta.
Kirja putosi kuitenkin käsistä hetkellä jossa hoksasin siinä jutun "Viilitinki". Palokkalainen Pekka Lahti kirjoittaa isänsä Oskarin muistelmia 1900-luvun alusta. Oskari oli kertonut kuinka just 1900-luvun ensivuosina mm. Palokkajärvellä metsästi venäläinen KAPTEENI. Tämä kapteeni, joka hyvin sopisi Karjakinin profiiliin, oli ollut hyvin hienostelevainen. Upseeri oli johtanut Jyväskylään sijoitettua 45:n miehen järjestysjoukkuetta, joka jutun mukaan "liikkui kaupungilla kahdeksan sotilaan ryhmässä, kahdessa rivissä, neljä rinnakkain". Kapteeni itse oli viettänyt aikaansa Jyvässeudun eri järvillä pariairokaksikon soutaessa häntä sopiville sorsan kyttäyspaikoille. Lahden mukaan kapteeni oli ilmoittanut aina kirjeellä milloin hän tulee sorsastamaan ja herralle oli pitänyt varata tietenkin myös herran eväät. "Kaksi katajaista viiliastiaa, tuoretta ruisleipää ja vastakirnuttua voita". Kapteeni oli syönyt tarjotut eväät rituaalinomaisesti soutuun määrättyjen sotilaiden jäädessä palatta. Oli nuuhkittu tuoretta ruisleipää ennen sen syömistä, levitetty voita päälle. Viili oli jätetty viimeiseksi ja siitäkin herra kapteeni oli syönyt vain päälliskerroksen. Kapitulantti oli toki maksanut. Lahden mukaan 2 markkaa. Lahti myös mainitsee vertailuna että tuohon aikaan hevosmies sai Jyväskylä-Saarijärvi kuormanajosta 4-5 mk.
Nostaessani kirjan takaisin luettavaksi mielessä myrskysi. Tälläisen kapteenin kanssa on siis nuori Aleksi Aaltonen - napoleonvisioineen - joutunut/päässyt tekemisiin. Nuoren koillishämäläiskolperon mielessä on taatusti tehnyt itseään tykö ajatus siitä että keisarillisen upseerin ura olisi oivallisin oikopolku herraskaiseen elämään johon muuten pitäisi olla sukurasitetta tai edullinen kotivävysyys. Kapteeniakin on varmasti huvittanut völjyynsä iskeytynyt nuorukainen, jolla on ollut sijoituspaikkakunnan muusta elosta poikkeava ulosanti - sekä puheet että niitä siivittävät retoriset käden kiepsaukset.
====================================
SIVUHUOMIOITA (päivitetty
14.11.2018)
selaillen kollasin Kurkinen, Pauli (toim.): Venäläiset Suomessa 1809 - 1917, Suomen Historiallinen Seura ja samoin pläräsin Luntinen, Pentti: The Imperial Russian army and navy in Finland, 1808-1918. Sisämaan koulukaupunki Jyväskylä ei erityisemmin noissa opuksissa tietenkään kohostu. Sen verran löysin tietuu (murresanois jukkavirtane) että JKL:ssä on ollut makasiini. Savu ja pöllähdys noiden makasiininvartijoiden aseiden riisuntahan on toki tarkkaankin raportoitu vuoden 1918 osalta. Monella sotilaallisesti ei niin merkittävällä paikkakunnalla oli ollut kymmeniä vuosia pienehköjä venäläisosastoja mutta silti ne ilmaantuvat näkyville historiakirjoitukseen vasta sitten kun niiltä otetaan pyssyt pois ja laitetaan v.1918 härkävaunussa kohti äitivenäjää.
Hokasin tajuamisen takamatkalaisena vasta nyt sen että Aaltosen venäjänkielihän on petraantunut sinä aikana kun vaikutti Viipurissa. Kurkisen toimittamassa artikkelikokoelmassa siitä oli Eino Ketolan kirjoittama ("Venäläiset vallankumoukselliset Suomessa") jämäkkä perusteltu maininta. Artikkeli, jossa todettiin mm. Ottovillen ja KHWiikin tankerovenäjä, toi mieleen myös ajatuksen, että jos nykyään on rallienglanti niin oliko tuolloin kumousvenäjä? Viipuri ja Pietari oli kuin nappi ja napinreikä. Yhteyksiä on pidetty. Tosiaan AA:lla oli myös Pietarissa morsio.
Työ 18.4.1916, kansalliskirjaston digitoidut sanomalehdet(Maria Burman, suomalaiskenraalin sukua?)
=============================================
ASIAN LIEPEILTÄ: (lisätty 21.11.2018, päivitys 3.12.2018)
Kahlasin päällisin puolin Jyväskylän kaupunginviskaalin arkistokansioita. Valitettavasti kunnianarvoisan kaupunginviskaali Geitelin kirjeenvaihdon diaarit eivät ole tallessa. Jouduin sitten perinnepläräämiseen. Tuumailin että jonkinmoista viestittelyä on ollut kaupungissa oleskelevien sotilaiden ja (vielä tuolloin) poliisitoimen paikallispomon kanssa - vaikka sitten Vaasan lääninkonttorin kautta. Keisarikunnassa virkatiessä oli useampi pysäkki. Itse asia olisi voitu selvittää yhden oven koputtamisella... En ota kantaa, onko tuo tapa vielä periytynyt meidän aikamme virka-asiainhoitoon. Merkillisten sattumien kannalta kirjepinkkojen selaaminen on toki mieltä kutkuttavampaa kuin pelkkien diaarilistojen tuijottelu. Nytkin hoksasin että 1903-1904 tienoilla Vaasassa oltiin huolestuttu myös jyväskyläläisten keisarinvastaisista toiminnoista. Löysin useamman salaiseksi määrätyn tiedustelun jossa viskaalia kehotettiin ottamaan selvää nimettyjen henkilöiden uskollisuudesta keisarille. Ohessa vuoden 1903 keisarikunnalle epäluulonalaisia:
Teurastaja Herman Penttilä, Telegraafireviisori Wirberg, rakennusmestari Takala, kauppias A. Fredrikson. Yleissilmäyksellä maaherra käski tarkkailla erinäisiä nuoriso- ja raittiusseuroja sekä palosammutuskuntia...
En ole tätä kirjoitettaessa vielä löytänyt tietoa siitä että Ali Aaltosen lyseossa junaileman bobrikovilaisuutta vastustavan poikaporukan salaliittolaisuus olisi johtanut maaherralta asti tuleviin tiedustelukäskyihin. Sen sijaan kuvernööri Theodor Knipovitsch oli huolestunut MARTTOJEN HAARAOSASTOISTA.
vaaralliset martat
Jäin ankarasti pohtimaan miten Geitel soluttautui käskystä Marttojen kokoukseen. Hän oli kuitenkin saanut selville ydinryhmän. Ohessa joukko, joka oli 1900-luvun alussa Jyväskylän vaarallisin aktivistijoukko keisarikunnalle:
aktivisti martatListassa on Jyväskylän historiasta hyvinkin tuttuja nimiä. Tämän myötä Martat johtavat Lyseolaisia aktivismiottelussa 1-0.
