Erään seurakunnan pappi sai vuonna 1921 kirjeen Kanadan nikkelikaivosalueelta. Papilla oli edelleen kirjoissaan lukuisia länteen (USA ja Kanada) lähteneitä - varsinkin vuosien 1911-1913 haminoilta. Siihen aikaan suureen maailmaan lähtijät pidettiin suomalaisten pienten seurakuntien kirjanpidossa pitkään vaikka elämä oli jo Atlantin toisella puolella - puhumattakaan kuolemasta.
Alkuperäistä kirjettä ei ole löytynyt mutta seurakunnan saapuneiden kirjeiden diaarissa siitä on muutaman rivin maininta.
Justus ilmoittaa tappaneensa hätävarjeluksessa Kallen heinäkuussa 1918. En nyt tässä blogissa käytä miesten sukunimiä, koska toisella heistä oli harvinainen sukunimi -enkä tiedä onko nykysuvulla halua sitä tuoda esille.
wikimedia commonsJustus oli tullut alueelle ennen kuin Kalle. Ikätovereillä oli yhteistä historiaa jo Suomessa. He olivat isä- ja poikapuoli.
Molemmilla oli ollut jo kotimaassa lähinnä viinaan liittyviä rötöstelyä. Justuksella oli lisäksi parin kuukauden tuomio vuodelta 1906 lehmänvuodan varastamisesta. Kalle oli myös riehunut eräissä kuuliaisissa. Sinänsä siinä ei ole mitään ihmeellistä. Sisä-Suomessa rähistiin kuokkavieraina kuuliaisissa - Pohjanmaalla häjyiltiin häissä.
Kalle Kakolassa. Kuvaa käytetty SSHY:n luvallaKalle oli lisäksi istunut nuorena miehenä murhapoltosta ja varkaudesta nelisen vuotta 1800-1900 lukujen taitteessa Turussa vankilassa.
Mitä sitten heinäkuussa 1918 tapahtui? Neljä suomalaismiestä ryypiskeli Justuksen mökissä, joka sijaitsi nikkelikaivosseudun takaäärissä. Kalle oli tullut isäpuolensa luokse joitakin aikoja sitten. Hän oli ilmeisesti viettänyt uuden maailman vuosiaan muuallakin, koska rekisterien mukaan Kalle oli lähtenyt Suomesta 1913. Justuksen matkanteosta valtameren yli ei ole tarkempaa tietoa.
Justuksen ja Kallen välille oli tullut riitaa Justuksen kuittailtua jostain Suomessa tapahtuneesta asiasta. Voi olettaa, että Justus on rikkonut siirtolaisen tabun "se mikä jää vanhaan maahan, pysyy siellä". Tai sitten hän on letkauttanut jotain Suomeen jäänneestä vaimostaan - Kallen äidistä. Molemmat olivat isoja miehiä (Kallen isävainaa oli seppä) ja tappelusta oli tullut raaka. Se oli alkanut painimisena, jonka aikana Kalle oli ottanut käteensä kookkaan metsästysveitsen. Justus väitti Kallen haavojen syntyneen sen kierimisen aikana kun miehet kamppailivat veitsen hallussapidosta. Kallesta löytyi kanadalaisen oikeuslääkärin mukaan 30-40 veitsenjälkeä pään, niskan ja hartioiden alueelta. Yksi iskuista ulottui vasempaan keuhkoon. Kallea oli myös ammuttu kiväärillä ohimosta ohimoon... Justus myönsi aiheuttaneensa haavat muttei luodinreikää.
Kallen kuolema johtui viranomaisten tulkinnan mukaan alusta asti Justuksen itsepuolustuksesta. Hän joutui kuitenkin noin vuodeksi vankilaan ja voi olettaa että Justus on jonkin aikaa vapautumisensa jälkeen lähettänyt kirjeen Suomeen. En pääse tarkistamaan kaikilta osin ko. suomalaisen seurakunnan väestökirjanpitoa mutta ainakin henkikirjojen mukaan Kallea pidettiin Suomessa vielä 1920 elävänä. Hänen nimensä perässä on (AM) tarkoittaen että mies on Amerikassa. Tieto kuolemasta tuli siten Suomeen vasta Justuksen kirjeen myötä? TARKENNUS: Kuolleiden luetteloa katsoessa voi havaita, että seurakunnan pappi on jättänyt luetteloon nimien väliin tyhjiä rivienvälejä. Kallen nimi on lisätty yhteen riviväliin... Muutama muukin rivinväli on otettu vuoden 1918 aikana käyttöön. HUOM: Kuolleiden luettelosta ei selviä se että Kalle on kuollut Kanadassa, joten pelkästään tuon lähteen perusteella voi tulla haksahdus siitä että "tapettu" merkintä liittyisi tuolloin ajankohtaisiin väkivaltaisuuksiin Suomessa!
Justuksesta on kerättyä muistitietoa nikkelikaivosalueelta. Hänen kerrotaan olleen vielä 1930-luvulla erittäin voimakas mies, joka myös hyvin avuliaasti mm. voiteli nuorten ihmisten suksia. Justuksella oli pieni hevonen - usein kuormajuhdan ja isännän osat olivat vaihtuneet. Justus oli auttanut hevosensa pois paikoista joissa kaakin voimat olivat jo uupuneet.
Justus oli myös yksinään nostanut raskaita tukkeja kuormiin jos hänen voimailunäytöksilleen oli ollut yleisöä.
Justus oli sanonut linnatuomionsa jälkeen että hän ei koskaan enää mene kiven sisään. Hänellä oli kuitenkin mm. viinankeittoon liittyviä juttuja myös Kanadassa. Tarinaperinteen mukaan Justuksen hakeminen kotimurjustaan putkaan oli vaatinut usean paikallisen poliisin työpanoksen ja silti häntä ei oltu saatu asumuksestaan ulos. Kerran yksi ratsupoliisi oli käydessään Justuksen mökissä kysynyt häneltä kirveestä. Justus oli sen punatakille antanut mutta samalla hetkellä pyörähtänyt majassaan napaten toisen kiiltävän kirveen käteensä. Poliisi oli jättänyt mökkiläisen sillä kertaa rauhaan, mutta Justus oli tiennyt että asia ei tulisi jäämään siihen.
Justus oli kertonut jälleen naapureilleen ettei menisi enää takaisin vankilaan. Hän oli samalla harmitellut hevosensa kohtaloa. Justus oli kuitenkin eräänä päivänä ampunut uskollisen kopukkansa, polttanut mökkinsä ja kävellyt paikallisen järven rantaan. Justus oli tehnyt nuotion ja kaivanut itselleen haudan. Kaksi kalamiestä oli tullut valkean nähdessään rantaan. Justus oli kertonut heille että odotan yhtä kaveria. Kalastajat olivat pelästyneet tajutessaan mitä on tekeillä. Justus oli rauhoitellut onkijoita kertoen että "yhtä toista kaveria". Hän oli tarjonnut kalamiehille vielä pontikkaa ja pyytänyt heitä tulemaan jonkun ajan päästä takaisin - luomaan hänen hautansa umpeen. Justus makaa tänäkin päivänä tuossa itse kaivamassaan mutta muiden peittämässä haudassa.
Kiitos/Thank You for your essential help: Marty Neva, Ontario, Canada.
Kallen valokuva: Suomen Sukuhistoriallinen Yhdistys RY (SSHY) Turun keskusvankilan valokuva-albumi. Kuvaa käytetty SSHY:n luvalla.
