Kun nimikirjoituskaan ei ole aina sama... Ali Aaltosen vaihtuvat käsialat

31.8.2018/lisätty käsialanäytteet lyseoajoilta.

Kansallisarkisto Jyväskylässä säilytettävä Luomenkylän työväenyhdistyksen kokouspäiväkirjat 1906-1934 nide on AliAaltos tutkimuksen ABC-kirja. Jo alkusivut, joihin Ali on kirjannut mm työväenyhdistyksen säännöt, eroavat vastaavien naapurikyläkuntien kokouspäiväkirjoista kuin Missale Aboense raappastelijan kauppalistasta. Ennen kuin lukija paheksuu niin lisään lauseen: Harvasanaisten "Harakanvarvas" pöytäkirjojen aatteellinen vilpittömyys on tietenkin voinut olla huomattavasti Aaltosen vuolasta kaunokirjoitusta syvällisempää.

Aaltonen itse on ollut ambivalentti arvoitus myös käsialansa (käsialojensa) suhteen. Persoonallisuuden jakautumisen arviointiin raappastelijalla ei ole keinoja saati kompetenssia.

Vuoden 1918 alkuperäislähteiden tutkijat ovat toisinaan joutuneet pohtimaan kuka kapinapäällikkö on kirjoittanut minkäkin paperin. Ali Aaltosesta täältä takarivistä maallikkona mutisisin ,että hän on muutellut käsialaansa jo nuorena miehenä. Nimikirjoituskin vaihtelee. (Erot näkyivät jo Jyväskylän lyseon kirjanlainauskuittauksissa)

Esimerkki a:n loppukiepsaus on joissakin "nimmareissaan" vieläkin vauhdikkaampi kuin oheisessa. Se kiepsahtaa melkein ensimmäisen A:n alle asti. Kokemukseni 1900-luvun alkupuolen veijareista viittaa siihen, että lennokas loppukiepsautus oli usein tunnusmerkkinä sille että hieman testattiin tolkun ihmisten sietokykyä. Minä uskallan ja minä kiepsautan!

a1)

Luomenkylän työväenyhdistyksen pöytäkirjasta 1906

a2) Lyseovuosilta pyöreää tyyliä

Lyseon lainausluettelosta 1902


b1)

Luomenkylän työväenyhdistyksen pöytäkirjasta 1907

b2) lyseosta vuodelta 1901 "etukenotyyli".

Lyseon lainausluettelosta 1901

Tässä tyylissään AA ei kiepsauttele. Boheemi vallankumousrunoilija on vaihtunut päämäärätietoiseen aatteen soturiin?
Etukenosta huomautti Tuija Wetterstrand (31.8.2018), "ihan samanlainen kuin mitä vallankumousjulistuksessa on".

En nyt tässä yhteydessä ryhdy enää pohtimaan sitä miltä ovat näyttäneet Aaltosen kännissä kirjoittamat rivit. Kokeneet päivystystiskipoliisit toki voisivat antaa siihen pähkäilyyn ensiarvoisia mielipiteitä. Millainen on allekirjoitus, jos humalikko pinnistää viimeisetkin selvyytensä rippeet käden, kynän ja paperin koordinaatiolle.

Lähde: Kansallisarkisto Jyväskylä. Luomenkylän työväenyhdistys ry. Pöytäkirjat (1906-1934)

Punakapinan majakka ja perävaunu

A.M.Merikanto Tampere "Majakka ja Perävaunu"karamellipussi

Punakapinasta ei ole tavattu vitsailla, en voi silti kieltää etten hieman hörähtänyt lukiessani tapauksesta jossa Eero Haapalainen ja Ali Aaltonen istuvat avoautossa kapinakeväänä 1918 Tampereen rautatieasemalla. Haapalaisen piti tulla tarkistamaan rintamia ja taisi saman matkan tuloksena leimata itsensä ulos koko kaartista. Joidenkin muistelmien mukaan Haapalainen oli enemmän kännissä kuin kuskinsa Aaltonen - saavutus sinänsä. Tukeva pieni mies ratin takana ja pidempi luiseva heppana pelkääjän paikalla. Vai liekö sitten Haapalainen rotevasti rohjottanut takapenkillä. Ja samaan aikaan teknillisellä opistolla on se tapahtumien idealistisin sankari hermoillut ja sauhuillut.

Ammatti-ihmisten kirjoja ja tekstejä aiheesta Punakaarti vuosien varrella lukeneena olen joutunut entistä enemmän sen informaation vietäväksi joka riveiltä ja niiden välistäkin viestittää:
Ammattiyhdistysjäärä Haapalainen pelasi kokeneena kehäkettuna valtapeliä Aaltosen tappioksi. Oli jo taustansa vuoksi kärkkäämpi ja ovelampi. Tyrkky-Eero. Liekö myös valeuutisoinnut Aaltosen kommelluksia valituille tahoille?
Suhmuroinnut taitavammin. Noh jääköön tuo tuohon. En ota kantaa, koska tuhansia sivuja sisällissodasta luettuani en edelleenkään - synnynnäisenä pilvien lapioijana - pysty hahmottamaan eri osapuolten organisaatiokaavioita saati niiden orgaanisia luenteita. Näen että kellotaulussa viisarit pyörii mutta ei toivoakaan siitä että ymmärtäisin miksi isoviisari saattaa yön kolmannen tunnin aikana lätkiä pientä viisaria päin pläsiä.

Sanomalehtiarkisto kavaltaa kapinaa edeltäneitä arkisia asioita. Joskus olen miettinyt että mikään ei yhdistä miehiä yhtä paljon kuin vekseli tai moottorisahan merkki. Voi vain aavistella osasiko kumpikaan vallankumouksellisista teroittaa pokasahaa, sen tiedän että vekseli miehiä yhdisti.

vekseli, joka eli pidempään kuin asettajansa

Tuon vekselin kapinan jälkeistä elämää voi seurata esim. virallisen lehden numeroissa. Ohessa hakusanoilla "aaltonen haapalainen vekseli kotka" hakutulokset kansalliskirjaston sanomalehtien digiarkistoon.

Käkisalmen Sanomissa 2.8.1918 asialla oikein päristettiin:

on protesteerattu Kotkassa yli 550 vekseli, jossa asettajana on Ali Aaltonen ja hyväksyjänä Eero Haapalainen, siis punakaartilaisten korkeimmat sotapäälliköt. Tuntuu muuten ihmeelliseltä, miten pankit ovat hyväksyneet tälläisten herrain (! huutomerkki raappastelijan) vekseleitä

Kapinapäällikön päästö- ja sisäänmenotodistukset

tekstiä ja sisältöjä lisätty/muokattu: 29.8.2018,3.10.2018, 5.10.2018. Karmea virhe korjattu 10.10.2018. muokattu ja tekstiä lisätty 18.10.2018. päivitetty 5.5.2019

Ali Aaltosen sanotaan päässeen Jyväskylän Lyseoon kansakoulunopettajansa myötävaikutuksella.
Lyseon sisääpääsykuulustelut on pidetty 31.8.1897 ja koulu on alkanut seuraavana päivänä.
Suomalainen 1.9.1897

Jyväskylän lyseon arkistosta on löydettävissä kolme sisääpääsyyn liittyvää aikalaisdokumenttia:
1) Aaltosen kansakoulun päästötodistus vuodelta 1897.
2) papinkirja joka on toimitettu Lyseoon (päivätty 25.8.1897)
3) kunnallislautakunnan esimiehen kirjoittama todistus. (päivätty 25.8.1897)

Ali Aaltonen oli lyseossa vapaaoppilas eikä maksanut siten lukukausimaksuja.

Aleksi (joka tunnetaan siis historiassa Alina) oli aloittanut Valkealuomen kansakoulun 16.1.1893. Päästötodistus on toukokuulta 1897.

Kansakoulun päästötodistus, klikkaa suuremmaksi

Valkealuomen kansakoulusta ei ole tässä yhteydessä käytettävissä verrokkitodistuksia, joten joudun hatusta komuamaan ajatuksia siitä kuinka hyvä oppilas AA on tuossa yhteisössä ollut. Todistus sinänsä kavaltaa sen, että tuleva kapinapäällikkö ei ole ollut kovin käytännöllinen saati urheilullinen. Laulutaitokin on viitannut enemmän takarivin äänettömään suunaukomiseen kuin ylvääseen vallankumoussankaritenoriin, joka johdattaa laulun voimalla omat asemiin ja vihulaiset niistä pois. Sen verran olen joitain keskisuomalaisia kierto- ja kansakoulutodistuksia plärännyt että Korpilahdella tuolla tokarilla olisi oltu jo visu (murremerkitys välkky,hoksaavainen,terävä). MUTTA tiedossani on pari veijaria, joiden olo kiertokoulussa on ollut opettajan mielestä ala-arvoista. Siitäkin huolimatta molemmat vilpertit saivat elämänsä aikana tasoiteltua tietään pelkillä henkisillä luovuuteen ja sosiaaliseen sekä kirjalliseen lahjakkuuteen viittaavilla ominaisuuksillaan - olivat ne sitten joskus vähän epämääräisiäkin. Ruumiilliseen työhön riitti mielenkiintoa laistamisen verran.

AA on kuitenkin ollut kansakoulussa ahkera ja tunnollinen oppilas. MIkäli nyt nuo kympit käytös ja huolellisuus-tarkkaavaisuus arvosanoissa ovat merkinneet muutakin kuin yleisen normin täyttämistä. Muistan 70-luvulta että silloin kympit napsahtivat jokaiselle joka ei polttanut koulurakennusta tai myynyt kiljua käsityönopettajalle. Nuoren Aleksin saama täysi kymppi uskonnosta ei hämmästytä. Aleksilla on ollut ilmeisen hyvä muisti, jota verraton mielikuvitus on ryydittänyt koetilanteissa joissa on ollut sille tilaa. Verrataanpa vaikka kaunokirjoitukseen; eipä ole tullut vastaan ihmistä joka olisi väittänyt mielensä luomisvoimalla saaneen kiekurat kohdalleen ja rivit ojennukseen.

Ohessa vielä köyhyyttä koskevat todistukset. Palaan Aleksin lapsuuden olosuhteisiin ja tapahtumiin erillisessä postauksessa. Näille todistuksille on löydettävissä eletystä elämästä perusteet. Nuorta Aaltosta on pyritty viemään eteenpäin, se että siitä tuli hänelle myöhemmin Eteenpäin! lienee asia joka on jäänyt opettajaa ja kunnallislautakunnan esimiestä jälkikäteen askarruttamaan.


papinkirja, lunastusmaksu yliviivattu...

kunnallislautakunnan todistus

TODISTUKSISSA OLEVISTA NIMISTÄ:
Päästötodistus.
A.Oksanen on kansakoulujen tarkastajana toiminut Adolf Oksanen ,jonka nimi kiertyy OW Kuusiseen siten, että Oksanen päsmeerasi OWK:n varhaisen opinahjon Jyväskylän seminaarin mallikoulun opettajana... Johannes Smolander oli Jämsän seurakunnassa kappalaisena.

Valkealuomen (tai Luomen) kansakoulun johtajaopettaja Olga Kauppila (s. Elimäellä 31.1.1878 suutarin perheeseen) on Aleksin henkilöhistorian kannalta näistä tietenkin kiinnostavin. Helsingin Suomalaisessa yhteiskoulussa 1890-1892 opiskellut 18-vuotias(!) Olga Kauppila on toiminut syksystä 1896 Luomen koululla opettajana (Suomalainen 11.9.1896). Hän on siten ollut Aleksin opettajana yhden lukuvuoden. Olga on sanomalehtiarkiston mukaan ollut aktiivinen nuorisoseuralainen,joten aatteellista puhuria hänessä on varmasti ollut Aleksin kannustamiseksi. Olga Kauppilalle järjestettiin läksiäiset elokuussa 1899. On huomioitavaa että juhlissa esiintyy myös lyseolainen A.Aaltonen. Hän on Suomalainen lehden (11.8.1899) mukaan pitänyt puheen Pimeyden ja Valkeuden ajasta. Olga Kauppila ei kuitenkaan heti jätä kylää -syy lienee tätä seuraavassa virkkeessä - vaan Keski-Suomi lehti uutisoi tammikuulta 1900 Olgan järjestämistä iltamista, joissa lyseolainen A.Aaltonen on esitelmöinyt Isänmaasta.
Olga avioituu 1902 Oskar Luomen kanssa (Uusi Suometar 3.8.1902).

(Lisäys 29.8.2018) Ali Aaltonen oli perustamassa Luomenkylän työväenyhdistystä 1906. Kokouspöytäkirjojen mukaan Olga Luomi oli pitänyt esitelmän raittiudesta 25.3.1906. Samassa tilaisuudessa AA on kertonut kuulijoille äänioikeusliikkeiden historiasta. Tämä kertonee Olga Luomen asemasta kyläkunnalla. Hänet on kutsuttu myös vieraisiin pöytiin - tai sitten hän on ilmoittanut tulevansa. Eikä siinä ole ollut AA:lla mitään sanomista.

Vuoden 1907 vaalit eivät syntyneet neitseellisesti. Kuntiin piti luoda niitä varten myös vaaliorganisaatiot. Niin tapahtui myös Jämsän Koskenpään Valkealuomen kylässä. Vaalilautakunnan puheenjohtajaksi valittiin 1906 Olga Luomi. Hänet oli siten valittu paikallisesti merkittävään yhteiskunnalliseen asemaan jo ennen kuin demokratia vaalien kautta laajeni. Olga Luomi kuului myös mm. 1909 perustetun Jämsän Kansanopiston (grundvigilaisen) ensimmäiseen johtokuntaan.

Olga Luomi oli vuosikymmeniä yhteiskunnallisesti hyvin toimelias suomettarelainen kiertäen maakuntia mm. poliittisena matkapuhujana. Oheisesta linkistä löytyy henkilöhistoriallisesti ryyditettynä hänen Eduskuntavaalityötään vuodelta 1916. Olga Luomi oli mm. Korpilahden valtuustossa 1921-1924. (Lahti: Vanhan Korpilahden historia). En tiedä jäikö tältä aktiiviselta toimijalta päiväkirjoja tai muita arkistoja. Olisi kiinnostavaa tietää miten hän suhtautui entisen oppilaansa Ali Aaltosen kohtaloon. Hän on kuitenkin vaikuttanut siihen ratkaisevankin paljon. Kyse ei ole ollut "säälistä" vaan johdonmukaisesta -idealistisesta - toiminnasta lahjakkaana pitämänsä koulupojan johdattamiseksi vihreämmälle oksalle. Se että oksa myöhemmin tulipunertui ja väkivaltaisesti katkesi ei välttämättä ollut vääjäämätön prosessi. Siitä ehkä myöhemmin lisää. Olga Kauppila on ollut vahvasti suomenKIELImielinen - asia joka on syytä pitää mielessä... Ajatuksiin hiipii myös näkymiä joissa opetustilanteessa nuorta Aleksia on kannustettu ilmaisemaan itseään. Hän oli saanut retoriikan oppia jo kansakoulussa.

Erinomaisena puhujana aikalaisarvostettu Olga Luomi voisi olla jollekin ehdalle tutkijalle aiheen väärrtti muutenkin kuin A.Aaltonen viittauksen kautta.
Sivuhuomio: "Olga Kauppila" esiintyy roolihahmona Hilkka Helinän tähdittämässä elokuvassa Skandaali Tyttökoulussa. Taustalla on Robert Kiljanderin näytelmä "Sanny Kortmanin koulu". Voi hyvinkin olettaa että Kiljander on "oikean" Olga Kauppilan tiennyt - se miten nimi on ajautunut näytelmään voi sitten olla kaikkea mahdollista väliltä "alitajuntainen sattuma" - "sisäpiirisutkautus".

Papinkirjaan on nimensä huiskaissut Jämsän tuolloinen kirkkoherra Henrik Salonius. Hänen ja Smolanderin ohella 1908 kuoli Jämsän seurakunnassa kolmaskin kirkollinen viranhaltija. Tieto on poimittavissa K.Kulhan Vanhan Jämsän historiasta.

Karhala 1847-1910
Kunnallislautakunnan esimies on ollut Kulhan luontaisena kunnallismiehenä pitämä Alfred Karhala. Rusthollarina ja tilanomistajana toimineella Karhalalla oli pitkä kokemus köyhäinhoitoon liittyvissä kysymyksissä. Hän toimi mm. vaivaishoidon esimiehenä ja oli perustamassa Jämsän vaivaistaloa. (Kulha: Vanhan Jämsän historia sivut 249-249, 565-566).

Karhalan "työparina" useammassa kunnallisessa tehtävässä ja projektissa (edellinen viite + Kulha:Vanhan Jämsän historia sivu 415) toimi Severus Konkola nuorempi,joka muuten puuhasi samassa nuorisoseurassa kuin Olga Kauppila! (Tampereen uutiset 11.1.1898)
Sitä en tiedä leikkautuiko Ali Aaltosen ja Severuksen jääkäriluutnantti-oopperalaulaja pojan elämäntaipaleet myöhemmin. Vaikkapa vuonna 1918... Laulutaito ainakin heitä erotti...
(lisäys 5.5.2019) Konkolan suvusta on myös yhteys Waldeneihin. Rudolf Walden löysi suvusta frouvansa mutta hän toimi 1900-luvun alkupuolella myös jämsänkoskelaisen vientiteollisuuden agenttina Venäjällä. Oliko Ali Aaltosen lähettäminen Jyväskylän lyseoon myös jämsäläisiltä sivistys- ja teollisuuspiireiltä sijoitus joka meni mönkään hetkellä jolloin AA reputti ruotsinehtonsa. Oliko AA:lle mietitty tulevaisuudessa asemaa esim. vientiasiamiehenä. En tiedä tunsiko R. Walden nuorta Aaltosta henkilökohtaisesti mutta Mannerheimin päämajassa 1918 vaikutti taatusti yksi jämsänjokilaaksolainen teollisuusmies joka Altsun muisti jo kolli-iästä - Joonas Vuolle-Apiala. Joonaksen nuorena kuollut veli Emil oli AA:n lyseoluokkalainen.

LISÄYS 5.10.2018.
Vuosikertomuksesta napattua:



Herää kysymys siitä, ovatko Keski-Suomi lehdessäkin (3.8.1897) julkaistut kuulusteluvaatimukset niin painottuneet Aleksin vahvoille aineille että lyseossa on tehty kaamea - jopa kohtalokkaaksi luettava - virhe ja sijoitettu hänet suoraan II:lle luokalle? Hän joutuu lähtemään opiskelemaan mm. ruotsia selvältä takamatkalta verrattuna tuleviin toisluokkalaistovereihinsa.

-------
(18.10.2018) arkistolähteetön ja fakta-asiaton jälkiaavistelu:
Päätös lyseon kuulusteluihin lähtemisestä on syntynyt lopullisesti (todistusten päivämäärä 25.8.97) muutamaa päivää ennen laivamatkaa. Mielessä on kuva Olga Luomista elokuisessa illassa vakuuttamassa Amanda Aaltosta siitä että kolmen keisarin mukaan nimetty poika voidaan lähettää edes yhden kerran yrittämään lyseoon pääsyä. Arvuuttelen, että (vapaa)matka on luvattu Konkola-suvun Jämsä -laivaan. Sunnuntailähdöllä on hyvin ehtinyt vielä tiistaiksi tentattavaksi. Laivan kapteenin Hertzbergin (S.Konkolan vävy) pojista lyseolainen Lennart on ollut samalla risteilyllä. AA pompsahtaakin 1.9.1897 samalle luokalle jota LH on jo vuoden ehtinyt käydä. "Lennin" nuorempi veli, josta tulee aikuisena "Körmy" lienee myös kuunnellut AA:n ajankuluksi pauhaamia mielikuvitustarinoita Ristinselällä. Epäilys on myös olemassa että ensimmäisen maailmansodan aikana AA:n vähemmän vesiseilatessa kotikonnuilleen on laivan kapteeniksi ylennyt nuorempi veljes joutunut lapsuutensa toveria laivanputkalla uhkaamaan...
laivamatkan mainos v.1897.

Ja vielä... Suomen Joutsenella palveli pastorina "Körmy" Konkolan kapteeniaikoina myöhemmin Tampereen piispana (AKS:n jäsennro 1575) tunnettu Erkki Kansanaho. Hän oli Alin lyseolaisluokkalaisen Toivo Kansanahon poika.


Kansallisarkisto, Jyväskylä. Jyväskylän lyseon arkisto. Oppilailta saapuneet todistukset (1891 - 1898)
Jyväskylän lyseon arkisto. Vuosikertomukset.

Pakotettua ruotsia kirjastosta - lyseolainen Ali Aaltosen lainausvuodet

Edellinen blogiteksti päättyi lainaukseen, jossa aikalaiset kuvasivat Ali Aaltosta ranskalaisen ja englantilaisen kirjallisuuden tuntijaksi. Kuinka tuon väitetyn oppineisuuden idut tulevat ilmi Alin lyseovuosina? On löydettävissä yksi ensisijainen lähde; Jyväskylän Lyseon arkistossa on vieraskielisten teosten lainausluettelo vuosilta 1892-1909.

Koetin tiirailla tarkkana Aaltosen pyöreällä käsialallaan tekemät lainausmerkinnät, muilta osin en kovinkaan haukansilmäisesti (James Fenimore Cooperia lyseossa muuten luettiin) aineistoihin perehtynyt. Joitakin hajahuomioita: OW Kuusinen on ollut innokas ruotsinkielisen runouden lukija - tai ainakin lainaaja -.
Gyllingin veljesten nimet toistuvat lainausluettelon sivuilla tiuhaan. Samoin Kovero. Myöhemmin maanläheisenä kenraalina muisteltu Taavetti Laatikainenkin on lukenut mielikuvituksellisia tarinoita Dumasilta ja Verneltä. On jotenkin sattuvaa nähdä yksittäisen niteen alapuolella lista nimiä, jotka saattavat myöhemmin aikuisuudessa olleen hyvinkin eri puolilla - jopa osapuolina.

Ali Aaltonen ei ole lainannut lyseon kirjastosta kuin muutaman vieraskielisen teoksen. Lukeneen ihmisen mielikuva rikkoutuu?
Kaksi huomionhuutoa:
1) Ali Aaltonen ei ollut saanut ruotsinkielen opetusta ennen lyseovuosiaan. (tästä lisää erillisessä postauksessa).
Monet muut koulutoverit olivat kieleen paremmin perehtyneet joko arkielämän tai koulun kautta. Luultavasti esim. OWK oli saanut ruotsinopetusta jo mallikoulussa (normaalikoulussa)?
2) suurin osa Jyväskylän lyseon kirjalainaamon vieraskielisistä kirjoista oli ruotsiksi ja monet klassikotkin oli käännetty på svenska.

Mitä Ali sitten lainasi?
Aaltonen alotti lyseon toiselta luokalta syksyllä 1897. Hän on 17.huhtikuuta 1898 (oikeistoaktivisti Lauri Lohen syntymäpäivänä) lainannut kolme kirjaa. Asian tekee hieman huvittavaksi se, että kirjat ovat olleet hyllyssä vierekkäin. Lyseon lainausluettelon numerot 272, 273 ja 274.
Niitä tahoja jotka inhoavat arvuuttelua ja löysää mielenkuvitusta historiablogeissa kehoitan sulkemaan nyt selaimensa.

Spekulaatiot:
Alia on käsketty opettajan taholta opiskelemaan ruotsia myös kirjallisuuden avulla. Aaltonen on mennyt hieman silloisella "ev(v)vk" asenteella kirjastoluokkaan ja ojentanut molemmat kätensä hyllyyn ottaen ne, jotka väliin jäävät.

Jonkinlainen koulupoikien välinen kepponen tai painostus. Blogista lopppuvat kirjaimet ennen kuin niistä jokaisen mahdollisen voisi oivaltaa. Joten jätän ne lukijan mielenkuville.

Ohessa tämä salaperäinen lyseossa nimekkeen mukaan hyllytetty kolmikko:

Fredrika Runeberg: Teckningar och drömmar
J.O Åberg: Sammansvärjningen i Krakau
Mathilde Diesterweg: Strandprinsessan



Toukokuussa 1901 viidettä luokkaa käyvä Ali lainaa kesäksi kolme kirjaa. Niillä on siten laina-aikaa syksyyn asti. Tekisi taas mieli spekuloida onko joku teos sellainen mistä on tullut opettajalta ohje lukea se loman aikana. Laitan epäilyksenalaisen kärkeen. Saksankielisyys!

Schiller: Sämtliche Werke IV.
Scott: Morfars Sagor II
Björlin: Finska Kriget 1808-1809

A.Aaltosen lainaama Walter Scott

Walter Scott muistutti siitä että kun tarpeeksi hätiselen anakronismin lipevää peikkoa koloonsa ymmärtäisin sen, että Ali on ollut 1901 seitsemäntoista. En kehtaa edes tarkistaa mitä itse olen lukenut samanikäisenä. Tai katsonut. Tai kannattanut.
Björlin houkuttelee jo tulkintaan siitä enteileekö tuo kesän aikana mahdollisesti luettu teos Aaltosen tulevia ratkaisuja.
Heinäkuussa 1901 uutisoitiin asevelvollisuuslaistakin. Onko kotiseuduilla Lahnajärven rantakivillä pohdittu aseellista vastareaktiota.Heitetty leipää kohti läheisiä Pukkisaaria ja mietitty kiukkuisana bobrikovia.

Helmikuussa 1902 Ali lainaa James Fenimore Cooperin Sjötrolletin. Alkuteos "The Water-Witch" näyttäisi olevan Gutenberkattu joten halukkaat voivat tutustua siihen esim sieltä.

Jatkuu....Seuraavassa postauksessa asiaa Aaltosen kouluvuosista...

Lähde:
Kansallisarkisto Jyväskylä
Jyväskylän lyseon arkisto
lainausluettelot
Vieraskielisten teosten lainausluettelo (1892 - 1909)

Oliko Ali Aaltonen valeluutnantti?

Päivitetty 13.3.2019 (tietoa koulupoikien aktivismista) 7.11.2018 (korjattu virhe, aikaikkuna sotapalvelukselle tiivistyy) päivitetty 25.10.2018 (pari tarkennusta ja lisäystä). päivitetty 22.10.2018 (sotakoulun aikajana tiivistyy)

Ali Aaltosen persoonaa ja elämänvaiheita on käsitelty aikalaisten taholta kahdessa pidemmässä aikakauslehtiartikkelissa sekä niitä koskevissa aikalaiskommentaareissa. Suomen Kuvalehden numerossa 9/1938 on Aarno Karimon verraten kiihkottomasti (!) kirjoittama henkilökuvaus "Eräs ihmiskohtalo, Ali Aaltonen, punakaartin päällikkö". Palaan siihen myöhemmin erillisissä postauksissa muistakin tarkastelukulmista. Karimo, joka tunnetaan mm. Kumpujen Yöstä kirjasarjastaan, oli Ali Aaltosen hyvä tuttu. He viettivät paljonkin yhteistä aikaa Viipurissa 1910-luvulla "stammipöydissä" muiden paikallisten tammea virvokkeiden voimalla pelaavien journalistien tavoin. Peli-iltoja on ollut ilmeisen tiheään sillä Aaltosen Viipurin ajan viikko-ohjelmaa on kärjistäen kaskutettu: "kaksi päivää lehden tekoa, viisi päivää juopottelua". Miesten välit menivät Karimon mukaan poikki vasta yleislakon myötä marraskuussa 1917. Ei ollut mitenkään tavatonta, että vuoden 1918 sodan muidenkin kuin eduskunnassa vaikuttaneiden nimekkäiden osapuolten henkilösuhteet olivat risteytyneet jo vuosia ennen tapahtumia - Jyväskylän Lyseosta (esim. Aaltonen ja Tahko Pihkala) eri kaupunkien pieniin toimittajapiireihin. Edellisessä postauksessa tuttu viipurilainen pilalehti Ampiainen oli Karimon "työskentelyalustoja". Karimon ja Aaltosen hyvistä henkilösuhteista kertoo mm. se että Karimo piirsi "Punainen Soihtu" (Karjalassa ilmestynyt) joululehteen 1914. Samassa numerossa pitäisi olla Aaltosen suomentamana Lordi Byronin Childe Harold's Pilgrimatesta runonpätkä, joka käsittelee isänmaansa kaltoin karkoitukseen asti kohtelemien katkeruutta...

Karimo artikkelissaan kertoo Aaltosen siirtyneen Venäjän armeijaan kiukustuttuaan kohteluunsa Suomessa ja siihen ettei hänellä ollut mahdollisuutta jatkaa opintojaan yliopistossa. Karimo ei mainitse sitä että Aaltonen lopetti Jyväskylän lyseon kesken. Hän myös käyttää Jyväskylän sijaan ilmaisua "eräs sisämaankaupunki". Karimo luonnehtii sanaparilla "jollain tavoin" Aaltosen osallistumisen Venäjän-Japanin sotaan. Tämä onkin yksi (lukuisista) Aaltosen henkilöä koskevista arvoituksista. Miehellä oli ilmeinen taipumus (myös 1918 punakapinan aikana; esim. osallisuuden itsekorostaminen aseiden hankkimisessa) lasketella luikuria ja värittää elämäänsä sekä tekemisiään päästessään kertomaan niistä... Toinen epämääräisyys liittyy siihen mikä oli se vallankumoushenkinen krenatoorirykmentin kapina 1906 jonka vuoksi (mahdollinen) luutnantti Aaltonen erotettiin julkisin rituaalinomaisin häpäisymanööverein Venäjän armeijasta. Karimo kirjoittaa Aaltosen maininneen hänelle

Sinä hetkenä, jolloin minut häväistiin rykmentin edessä, minussa syttyi sammumaton viha keisarivaltaa ja koko porvarillista komentoakin vastaan. Vannoin itsekseni aina taistelevani molempia vastaan

Karimon kirjoitus herätti jo tuoreeltaan vastineen, sillä Suomen Kuvalehden 19.maaliskuuta 1938 julkaistussa numerossa Aaltosen Jyväskylän aikojen luokkatoveri Toivo Kansanaho tahtoi oikoa Karimon nuoreen Aaltoseen liittyviä käsityksiä. Rovasti Kansanahon kuvailuihin Alin koulunkäynnistä palaan myöhemmin mutta Aaltosen intoutumisesta asepalvelukseen Venäjälle on suht. tarkkaa kertomaa. Kansanahon mukaan Ali Aaltonen rupesi viettämään aikaa erään venäläisen kapteenin kanssa Jyväskylässä. Lyseolaistoverien ottaessa hänet veljeilystä luokalle oli Aaltonen vakuuttanut kaiken olevan osa hänen "bobrikovilaisuuttaan" vastustavaa vakaumustaan. Lyseon seitsemäsluokkalainen - "napoleoniksi" koulumaailmassa kutsuttu - Ali olikin lähtenyt vuonna 1904 Venäjälle kolme vuotta kestävään
Junkkarikouluun. (linkki englanninkieliselle wikipedia-sivulle)

LISÄYS 13.3.2019. Eino I Parmasen Taistelujen Kirjan osassa III on kolmen pojan verrokkitapaus Porin lyseosta. Koulupojilla oli 1900-luvun alussa useammalla paikkakunnalla erilaisia anti-bobrikov-yhteenliittymiä. Kolme Porin lyseolaista Lindroth, Rindell ja Färling olivat AA:n tavoin suunnitelleet liittyvänsä venäläiseen junkkarikouluun saadakseen upseerikasvatuksen. Tausta-ajatuksena oli tuon koulutuksen avulla hankkia tietotaitoa Suomen vapaustaisteluun. Heidän päästyään ylioppilaaksi keväällä 1904 tilanne olikin muuttunut ja pojat hakeutuivatkin yliopistoon. Junkkerius olisi voinut viedä kolmikon Venäjän-Japanin väliseen sotaan vihun puolelle liittolaista (Japani rahoitti aktivisteja) vastaan. Kevät 1904 olisi ollut myös AA:n ylioppilasvuosi jollei hän olisi kapsahtanut ruotsin ehtoihinsa kesällä 1903. Porilaispojat hakeutuivat yliopistossa historian maineistamille Mauritz Mexmontanin miekkailukursseille...

LISÄYS 22.10.2018. Jämsän nimismies Hugo Palmroth saa keväällä 1904 kirjeen Hämeenlinnasta. Läänissä prosessoidaan A.Aaltosen anomusta sotakouluun lähtemisestä. Palmroth vastaa kirjeeseen ilmoittaen ettei hänellä ole mitään estettä olla puoltamatta sotakouluun lähtöä. Jotta juttu vielä entisestään hämärtyisi Palmroth saa toisen kirjeen 1908, jossa lääninherrat käskevät Palmrothia etsimään A.Aaltosen koska tämä ei ole toimittanut sotaväen erotodistusta asianomaiselle viranomaiselle. Palmroth ilmoittaa että AA ei ole Jämsästä tavoitettavissa. (AA oli muuttanut aiemmin samana vuonna väestökirjanpidonkin mukaan jo Turkuun).

Junkkari

Teologian ylioppilas Kansanaho törmää Aaltosen uudelleen vuoden 1905 suurlakon tiimellyksessä Jyväskylässä. Aaltonen on pukeutunut junkkaripukuun ja hän kertoo osallistuneensa mm. Venäjän-Japanin sotaan väittäen samalla saaneensa mitalin urhoollisuudesta. Ali oli puhunut Kansanaholle karkeasti kehuen Venäjän ryyppyretkillään ja ryydittäen - ilmeisen tietoisena punakorvanlehtisen pappiskokelaan läsnäolosta - tarinoitaan härskeillä naisjutuilla. Kansanaho antaa yhden vihjeen mahdollisista tarinoiden limittymisestä kertoessaan että tuona samana syysiltana Jyväskylässä rähinäkänninen Aaltonen oli pidätetty ja hänen junkkaripukunsa oli revitty... Mies oli myös pakkopuettu siviiliasuun.

Heikki Välisalmen muistelmissa Mies Maailman Turulla (1948) on Aaltosta koskeva luku "Kulttuurikehdossa". Välisalmi toimi samassa Sosialisti-lehdessä Turussa kuin Aaltonen. Välisalmi tuli lehteen 1909. Hän on selvästi pohtinut myös Aaltosen väittämää sotilasurasta. Välisalmi:

Päätoimittajana oli Ali Aaltonen, jota sanottiin Luutnantiksi. Tietääkseni hän oli käynyt Venäjällä junkkarikoulua, johon hän omien sanojensa mukaan oli mennyt "isänmaallisssa mielessä". Hän näet tahtoi valmistua upseeriksi voidakseen olla tehokkaasti mukana sitten, kun maamme joutuu vapaustaisteluun. Koskaan hän ei oikein tarkkaan selittänyt, mitä hän tällä vapaustaistelulla tarkoitti, mutta aktivistisiakin ajatuksia hän hautoi. Nyt oli kuitenkin käynyt niin, että hänen upseerikasvatuksensa keskeytyi. Japanin sota jatkui vielä, ja hänen koulustaan komennettiin oppilaita riveihin väliaikaisiksi upseereiksi ehdolla, että tulevat jatkamaan opintojaan sodan loputtua. Ali Aaltonen ei kuitenkaan mennyt, vaan palasi Suomeen. Hän väitti olevansa aliluutnantti. Näin tuskin kuitenkaan oli asian laita, vaan oli hän yksinkertaisesti entinen junkkari, päätellen siitäkin, ettei häntä Venäjän jouduttua maailmansotaan kutsuttu lippujen alle.

Jussi T. Lappalainen on Punakaartin Sota teoksessa jäljittänyt Aaltosen käyttämät venäläiset sotataidon oppikirjat. Ennen kuin toisin todistetaan jääkin jonkinlainen julkea kysymys mieleen. Käyttikö Aaltonen oppikirjoja lähinnä toimittajan referointi yms kyvyillään vai oliko hän kuinka hyvin perehtynyt niihin oikean upseerin roolissa? Aaltosen junkkarikoulun "opintokirjaa" lienee mahdotonta enää arkistoista jäljittää? Ja missä vaiheessa Ali Aaltonen oli vuosien 1905-1906 tietämillä ollut rakentamassa äidilleen mökkiä kotiseuduillaan Koskenpään Hietakylällä (lähde: Rislakki: Kauhun Aika). Kauhun Ajan mukaan Aaltonen oli myös perustamassa - ja myös eri tavoin ylläpitämässä (esitelmät, iltamat pantomiiniesityksin jne)- (Valkea)Luomen kylän Työväenyhdistystä 1906. Aleksi oli myös piirtänyt uudelle työväentalolle piirustukset, jotka jäivät sitten monestä syystä pöydälle - viimeistään vuoden 1918 kuikuillessa aamunkoitosta.

Onko Ali Aaltosen elämän aikajanassa kaksi eri tasoa? Voidaanko sitä oikeasti elettyä enää edes arkistojen avulla tavoittaa? Vai pitääkö meidän tyytyä vain kerrottuihin. Niitähän ovat toki Karimon ja Kansanahonkin vuosikymmmenten jälkeen muistelemat.

Yhdistetty aikajana:
Eroaa Jyväskylän Lyseosta elokuun lopussa 1903. Huhtikuussa 1904 prosessi sotakouluun lähtemisestä. Marraskuu 1905: Kekkuloi Jyväskylässä junkkaripuvussa. Maaliskuu 1906: perustaa kotikylälleen työväenyhdistystä. 1906-1907 löytyy merkintöjä ko. yhdistyksen pöytäkirjoista. 1907: työskentelee jo Turussakin. Virallinen muutto 1908. JOS hän on sotakoulussa ollut niin se on tapahtunut kesän 1904-syksyn 1905 välisenä aikana?! Kansalliskirjaston digitoiduista sanomalehdistä on löydettävissä uutisia , joissa ilmoitetaan suomalaisjunkkareiden ylennyksistä. Perushaku "junkkari Aaltonen" lyö ainakin tätä kirjoitettaessa tyhjää.
(Läänin ja nimismiehen välistä kirjeenvaihtoa on kuvattuna blogin lopussa)

"Ranskalaisen ja englantilaisen kirjallisuuden tuntija, väsymätön juoppo ja auttamaton boheemi" on yksi digitoidusta sanomalehtiarkistosta (Uusi Suomi 22.1.1928 sivu 12) löydettävä luennehdinta A.Aaltosesta. Jatkuu tuosta tai jostain muusta seuraavassa numerossa...


KUIVAKKAITA ARKISTOTARKENNUKSIA (päivitetty 7.11.2018)

Luomenkylän työväenyhdistyksen kokouspäiväkirjojen mukaan A.Aaltonen perusti yhdistyksen maaliskuussa 1906. Hän on yhdistyksen alkuaikoina toiminnassa mukana. AA on löydettävissä myös paikkakunnalta muuton jälkeen (1908) kokouspäiväkirjoista - ainakin 1913.

Jämsän seurakunnan rippikirjan 1900-1909 mukaan lyseolainen Ali Aaltonen on ollut kirjoilla Jämsässä vuoteen 1908 asti jolloin hän on 17.1.1908 pyytänyt kirjeitse muuttokirjaa Turkuun. Kirkonkirjojen vaihto tapahtuu viiveellä, koska fyysinen AA työskentelee Turussa jo tammikuusta 1907 . Venäjälle menosta ei Alia koskevilla aukeamilla mainita sanaakaan. LISÄYS: Yhdellä aukeamalla (Niemola-Valkeeniemi sivu 1001 Jämsä RK 1900-1909) lukee sotilas. Samoin YHTÄ (1905) vuotta koskevan henkikirjan sivuilla (Niemola 1:ssä rivi 9-10) sotilas Alexi (syntynyt 1884). Jämsän seurakunnan aineiston tarkempi käsittely erillisessä - jossain tulevista - blogipostauksista...

Kansallisarkiston Jyväskylän toimipisteessä kävin lukaisemassa Jyväskylän poliisin ilmoitusasiain päiväkirjaa syksyltä 1905.
Enpä löytänyt tietoa pidätyksestä saati sakinhivutuksesta. Sen sijaan usein päivystysvastuussa ollut poliisi Weijo ilmoittaa lakonisesti että 1.-11. marraskuuta 1905 poliisikammari on ollut sattuneesta syystä suljettuna. Poliisimestarikin vaihtuu suurlakon tyrskeissä. Katselin samalla matkustuslupaluetteloita, työkirjoja yms matkustajien ja maankiertäjien valvontaan liittyviä aineistoja. Kun ei AA:ta niistä löytynyt niin pitänee olettaa että ilmoittautumatta jättäminen johtuu joko A) hänen ei ole tarvinnut sitä univormunsa vuoksi tehdä B) ei ole tullut mieleenkään... Joitakin kammarille jääneitä passeja kansioissa oli, mutta eipä sattunut kohdehenkilöitä kohdalle.

(lisätty 3.10.2018)
Jämsän nimismiespiirin arkiston Ulkomaanpassiluettelot (1904 - 1904) (huom. Venäjälle) ja Esteettömyystodistusluettelot (1904 - 1904) aineistossa Aleksi Aaltonen mainitaan vain jälkimmäisessä. Hän on hakenut esteettömyystodistusta ulkomaan matkaa varten 30.8.1906. 1906
Hänellä on ollut passi käytössä ainakin keväällä 1910, koska hänen Tanskan matkastaan on juttuja. Esim. Sosialisti 20.4.1910

HUOM. nimismiespiirin luetteloissa ON siis tuoreempiakin tietoja kuin arkistotietokannan tarjoama 1904.

LISÄTTY viranomaiskirjeenvaihtoa sotakoulusta 23.10:

TIEDUSTELU AALTOSESTA HUHTIKUUSSA 1904

Nimismiehen vastaus ylläolevaan:

vastaus 1904



Vuoden 1908 ärhentelytiedustelu löytyi kirjeistä alkuperäisenä. Pieni vinkeä detalji: Kasperinpoika kiepsautettu Kasperoffiksi.

1908 tiedustelu

Nimismies vastaa kädet ylös nostaen:
vastaus 1908

Punakka, tanakka ja hanakka - arvuuttelua Ali Aaltosesta

LISÄYS: tietoa R.Ronsusta.

Nuorena miehenä kuuntelin radiosta viisasten kerhoa. Nyt änkyräikäisenä olisin voinnut lähettää heille kysymyksen.
Mitä yhteistä on kansalliskirjailija Aleksis Kivellä ja kapinapäällikkö Ali Aaltosella?

Vastaus ei liity kirjallisiin töihin. Aaltonenhan oli toimittaja, joka lehdistömiehenä koetti promotoida aatettaan eri puolilla Suomea - myös Pohjanmaalla, vaikka siitä vielä tätä raapustettaessa (19.6.2018) mm. Ali Aaltosen wikipediasivu vaikenee. Aaltonen kirjoitti poliittisen sanoman lisäksi myös kaunokirjallista tekstiä. Sen verran olen digitoidusta lehtiarkistosta Alin romanttisia runonpätkiä vilkaissut ettei niitä tälläinen ykstotinen vanhojen hakkapeliitta-lehtien lukija irvistelemättä pysty tavaamaan. Digitoinnin eteneminen toki tuo eteen myös Aaltosen humoristisempia juttuja - sekä miehen itsensä kirjoittamia että miehestä itsestään kirjoitettuja. En niitä tähän nyt yhtä esimerkkiä enempää spoilaa, kehoitan kansalaisia tutustumaan sanomalehtien digiarkistoon.
Ohessa Kurikka-lehdestä (15.9.1911) herskyvä ote, jossa nimimerkki Kalle Aleksanteri kommentoi Alin touhuja puoluekokouksessa. Nykymaailmassa Aaltosta kutsuttaisiin varmaan hämmentäjäksi?



Olen melko varma että joku viisasten kerhon jäsenistä olisi lopulta oivaltanut vastauksen. Aleksis Kivestä ja Ali Aaltosesta ei ole julkaistu valokuvaa.

Ali Aaltosen karikatyyri viipurilaisessa Ampiainen lehdessä 1915

Aaltosesta on olemassa joitakin piirroskuvia, ja aikalaiskertomusten mukaan hän vältteli ruhmuisen ulkomuotonsa vuoksi valokuvaajaa. Punakapinan aikaan kaartissa oli myös valittu toimintatapaa, joka suosi sitä että päälliköitä ei ehdoin tahdoin altistettu photograafille. Jonkinlaiset paperit Aaltosella on kuitenkin ollut. Hänhän joutui mm. esittelemään niitä tunnetussa kaskussa, jossa oli heti kapinan alkutohinoissaan unohtanut punaisen liinan hattunsa ympäriltä joutuen siten innokkaiden kaartilaisten (joissakin muisteluissa matruusien) pidättämäksi. Kaartilaiset saivat siten alkupäivinä paremmin kiinni omiaan kuin vielä Helsingissä päiväkäveleviä senaattoreja.

Mutta entä vuodet ennen kapinaa? Olihan silloin mm. OHRANA. Luulisi että Aaltonenkin on kuvattu jonkun viranomaisen toimesta.
Yksi vihje voisi liittyä Aaltosen vankilatuomioon. Hän oli Vaasan lääninvankilassa 1912 muutaman kuukauden ajan istuen tuomionsa majesteettirikoksesta. Siitä samasta josta moni muukin vasemmistosenttari. Aaltosen persoonan kuvaileminen on toki jälkikäteistä, mutta tuohon tuomioon liittyy yksi kuvaava esimerkki. Vapaa Sana-lehdessä jossa uutisoidaan Alin vankilatuomion alkamisesta julkaistaan myös kihlausuutinen. Aaltonen osasi siis julkisuustemput vaikka itse esillä oloa "visuaalisessa" mielessä karttoi. Aaltosen kihlauskumppani on ollut neiti Rauha Ronsu. Siinäpä myös jollekin vaasalaiselle sukututkijalle pähkäiltävää.
vKansalliskirjaston digitoidut sanomalehdet
Lisäys 2.11.2018: R.Ronsu näyttäisi syntyneen Korpilahden Muuratjärvellä 1890 (Korpilahti rippikirja 1900-1909 sivu 555) Hän on
muuttanut usean sisaruksensa perässä 1910 Nikolainkaupunkiin (Vaasa). Liekö sattumaa mutta Ali A aloittaa Vaasassa Vapaa Sana-lehdessä samana keväänä.

Jatkuu seuraavassa numerossa....

kun pastori kirkkoreestä putosi ja (melkein) taivas perässä niskaan

Kerran pettuveellä meinasi tulla pastorittomat kinkerit. Pappi Peltokallio oli hieman empien istunut Pekka vaarini kirkkorekeen, jonka edessä oli ruskeaksi kutsuttu hevonen. Aiemmalla kinkerimatkalla ruskia oli oikaissut naapuritalon pihan takaa - omapäisesti jukuripäänä - lantatunkion yli. Se tunkio oli siihen turvan eteen ilmestynyt niin ettei siitä ollut kukaan Ruskialle kertonut. Hyvin oli silti jaksanut vetää kirkkoherran korkean paskakasan yli. Peltokallio oli tyynesti tulomatkastaan todennut päästyään kinkeripaikalla: "kyllä siellä T:ssa päitä vilkkui ikkunassa ja verhot tiuhaan kävivät kun siitä kasan yli menimme".

On kohtuullisen ymmärrettävää että seuraava kinkerimatka samalla ajomiehistöllä hieman aprikoitti. Ehkä tilanteen ratkaisi se, että tällä kertaa Peltokallion mukana Pekka papan rekeen lähti suntion kanssa leskenliiton tehnyt pekan sisko (isotätini). Hän oli iso myös ihmisenä, kaksi tätiäni tehdessään hälle mekkoa ottivat kumpikin omasta päästä mittanauhaa kiinni ja lähtivät ensin toisilleen kuin amerikan lähtösatamassa huiskauttaen kiertämään omilta puoliltaan Lyytin kuvetta. Jonkin ajan päästä he sitten kohtasivat Lyytin takana ja saivat metrit keskimaan kosmoskynällä paperiarkille raapustettua.

T:n ohitus (suojelen T:llä lähteitäni) onnistui tuolla kertaa hyvin. Jälkikäteen on hieman fundeerattanut se, miten Peltokallio ja Lyyti mahtuivat samaan kirkkorekeen sillä se oli kapea.



Oheinen Siikaisten reki olis turhan koukeroinen pettuvetiseks - Museoviraston kuvakokoelmilta (kuvaaja Eino Nikkilä)

Kapea reki voi kaatua kevyemmälle puolelle. Niin kävi tälläkin kertaa ja Peltokallio jäi alimmaiseksi. Asiaa oli sitten myöhemmin kinkeripaikalla taivasteltu ihan maallistenkin ihmisten taholta. Kuinka se Pastorille kävi kun sait Lyytin niskaasi ja miten ne niin saivat sen reen nurin. Peltokallio oli tälläkin kertaa muuten tyynenä mutta oli sentään tuiskaissut "MUTTA KUN SE PEKKA NAUROI"

Tarina on totta, koska tuo ehkä hieman arveluttava nauramisen tapa on periytynyt.

Joitakin aikoja myöhemmin Pekka ei enää nauranut. Hän oli Ruskean kanssa ajossa kun hevonen yht äkkiä suorilta jaloilta lyyhistyi urakkatalon pihaan ja kuoli. Pappa oli saanut suustaan kaksi sanaa "saako pistää". Veret laskettuaan, pappa ei ollut sanonut sen päivänä aikana enää mitään. Oli kävellyt kotiin, mennyt kamariin keskellä päivää, ovi lujasti kiinni.
Arkipäiväseltään kamarin puolella ei oltu muuten kuin kuolemantaudissa.

Tämäkin on totta, koska tuo suremisen tapa on periytynyt.