tuntematon, K-Suomen MuseoTällekin muistelmalle on löydettävissä faktaperusteita. Kansanaho ei mainitse vuosilukuja, mutta tein kansalliskirjaston digitoidusta sanomalehtiarkistosta hakuja joiden perusteella aloin uumoilla ,että kyseessä olisi vuonna 1901 uutisoitu hirttäytyminen. Lehtijutussa ei mainita sitä missä torikauppiaan vaimo HW on viimeisen ratkaisunsa tehnyt. Jyväskylän kaupunkiseurakunnan rippikirjoista 1900-1910 löysin HW:n. Hän on myös vuoden 1900 henkikirjassa. Muilla paikkakunnilla kirjoilla olevia koululaisia ei tuohon aikaan kumpaankaan rätinkiin raapaistu. Nuorta Aleksia ei siten vielä noiden lähteiden perusteella voinut jäljittää W:n hyyryläiseksi.
Kansallisarkisto Jyväskylässä säilytetään Jyväskylän kaupunginviskaalin Rikosdiaareja (1899-1904). Ajattelin, että tuosta voisi jotain löytyä koska välttämättä henkilökohtaiset lopulliset ratkaisut eivät ole menneet käräjäkäsittelyyn saakka, silti syyttäjän rikosdiaariin niistä lienee jäänyt maininta.
Selasin viskaalin rikosdiaaria vuoden 1901 kohdalle. 4.maaliskuuta 1901 lyseolainen Aleksi Aaltonen oli puoli kymmenen aikaan illalla tullut viskaali Nikolai Geitelille ilmoittamaan että Posteljooni Heleniuksen omistamasta Vaasankadun talosta nro 24 oli löytynyt liiteristä hirttäytyneenä ruokakauppiaan vaimo HW. Viskaali Geitel lähti talolle pitämään kuulusteluja saattueenaan poliisit Weijo ja Heikkilä. Geitel kuulustelee HW:n aviomiehen ja kolme seminaarilaista lyseolais-Aleksin lisäksi. Nuorin oli laitettu/lähtenyt kuolinasiaa viskaalille illalla kertomaan. Liekö ulos- ja ylöspäinsuuntautunut Aleksi jo Geitelin noihin aikoihin tuntenut?
GA Stoore, K-Suomen MuseoHW:n aviomies EW kertoo että palattuaan aamupäivältä torilta pariskunta oli käynyt luomassa lunta seminaarilaisten luistinradalta. Heillä oli jäänputsauksesta urakka. Hän oli jatkanut lumenkolaamista ruokapaussien kera iltaan asti. Vaimo oli kotiutunut jo aiemmin. EW oli kysynyt alkuillasta Aleksilta onko HW:ta näkynyt. Aleksilla ei ollut HW:sta havaintoa. Herra W oli palannut pimeän tulosta huolimatta vielä jäälle urakoiden noin kahdeksaan asti. Hän oli Jyväsjärveltä palattuaan mennyt liiteristä etsimään itselleen ruokaa löytäen vaimonsa hirttäytyneenä naruun joka roikkui seinien välisessä orressa. EW oli hakenut paikalle neljä alivuokralaistaan. He olivat kaikki ihmetelleet asiaa, koska HW oli ollut koko päivän tyynellä ja hyvällä mielellä. "Hänessä ei ollut näkynyt mitään mielen liikutusta ja vielä vähemmän mielen häiriötä".
Geitel kuulusteli alivuokralaisista ensin Aleksin. Hän oli ollut päivän lyseolla eikä ollut nähnyt vuokraemäntäänsä sitten aamupäivän jolloin tämä oli lähtenyt torilta palattuaan luistinrataa lakaisemaan. Hän ei ollut havainnut mielentilassa mitään merkillistä.
Geitel tenttasi seuraavaksi seminaarilaiset. Opettajaksi opiskelevat Leskinen, Aalto ja Suomala eivät olleet nähneet juuri sen enempää. He toistavat näkemystä siitä ettei mikään edeltä käsin viitannut tekoon.
Syyttäjän diaarin selailu paljasti että EW oli hiljan haastettu käräjille torilla sattuneesta pahoinpitelystä. Eräs rutalahtelainen isäntä oli tullut perimään EW:n ja HW:n myyntipöydältä saataviaan. Tilanne oli eskaloitunut tuuppimiseksi ja kepinhuiskaisuksi, josta syytettiin EW:tä. Tapahtumalla oli ollut torillinen uteliaita katsojia. Vaimonsa kuoleman jälkeen EW on ainakin kerran käräjillä. Hän oli juonut satamassa olutpullon suusta ja poliisi Weijo oli tullut häntä asiasta ojentamaan. Sekin tilanne oli kärjistynyt rähinäksi josta seurasi myöhemmin sakkoja.
Edellä kerrotusta on jo yli 100 vuotta aikaa mutta silti Jyväsjärven luisteluradan lisäksi yksi toinenkin tapahtumille oleellinen paikka on yhä olemassa.
Vaasankadun talo (tai tontti) nro 24 saattaa hieman hämmentää nykylukijaa. Parilliset kadunnumerot tömähtäisivät tuolla lukemalla jo normaalikoulun seinään. Selvyyden vuoksi on siis tokaistava, että tontti 24 tarkoittaa osoitteissa Vaasankatu 27.
Kyseessä on nykyään kulttuurimatkakohde Toivolan vanhalle pihalle jatkosijoitettu Kuparisepän Talona puhuteltu rakennus. Linkin takana olevalla sivulla näkyy vanha kuva, jossa on myös liiterit...
Liitän tähän blogiin finnasta löytyvän julkaisuvapaan kuvan ehkä 1920-luvulta. Olen ymmärtänyt niin, että talonomistajat asuivat oikealla näkyvien ikkunoiden takana. W:t varmaan sitten siinä missä on nykyään "lukkarin lesken huone".
tuntematon kuvaaja, K-Suomen MuseoPäättelin Heta Hämäläisen pro gradututkielmasta (esim sivu 25 ja 39) niin, että seminaarilaiset ja AA olisivat pitäneet petiä vasemmalla olevien ikkunoiden takana olevissa huoneissa. Nykykävijälle ällisteltävissä niissä on "museokatsastetut" suutarin verstas ja kamari. Henkikirjan (v.1900) mukaan tosin taloon pitäisi vuokralaisten puolelle saada asutettua vielä ainakin yksi muurari perheineen, eräs rakennusmestari frouvineen ja vielä kaupan päälle 1 kpl sepän leskeä. Kävin kamarit komuamassa ja piukasti ovat asuneet jos neljä nuorta kollia on yhteen huoneeseen ahdettu. Siitäkin huolimatta vaikka tuohon aikaan miesten keskipituus oli noin charliechaplin-mitta. Talon tiloja "inventoidessa" tuli mieleen, miksi ihmeessä Geitel kuulusteli aviomiehen ohella ainoastaan pojat vaikka talossa on asunut suuristapiirtein kymmenpäinen määrä muutakin väkeä?
Entäpä AA:n asuintoverit, mitä heistä tuli myöhemmin? Yhden mukaan on nimetty Savossa katu, toinen on oleellinen osa paikkakuntansa sivistyshistoriaa, kolmas ei ehtinyt juuri opetusuransa alkua pidemmälle...
Olavi Leskisen katu sijaitsee Suonenjoella. Kansakoulunopettaja Leskistä pidetään suomalaisen mansikanviljelyn aloittajana.
Elo Suomala oli kangasalalainen opettaja ja tunnettu nuorisoseuramies.
Porista lähtöisin oleva Frans Aalto ehti toimia jonkun aikaa opettajana Iisalmessa kuollen 1905.
