Lyseolainen Aleksi Aaltosen herrainverkostot

Aiemmassa turhankin pitkässä ja sekavassa postauksessa oli paljonkin turinaa nuoren Aleksi Aaltosen lyseovuosista.
Postauksessa tuli toivottavasti kuitenkin ilmi se, että häntä pidettiin - kaikesta koulunkäynnin keskinkertaisuudestaan huolimatta - lehtoreille ja kollegoille mieleisenä oppilaana. Poikkeuksellisen sanavalmis, isänmaallinen, esiintymiskykyinen.
Lellikkiasemaa todistavat stipendit, vähät rangaistukset ja opettajien osallistuminen Aleksin taloudelliseen ylläpitoon. Luokanvalvoja Stooren osuus AA:n huolintaan on ilmeinen.
Aleksi piti yhteyksiä myös paikkakunnan virka- ja sotilasherroihin kuten kapteeni Karjakin ja viskaali Geitel.

Ehkä sen myytin olisi jo aika murtua, jonka mukaan A.Aaltonen olisi ollut jo lyseolaisena osa Kuusinen/Vuolijoki/Jääskeläinen/Gylling/Kovero kouhottajia. Aika- ja aateikkunat ovat sille liian ahtaita. Luultavasti AA on nuorena alaluokkalaisena lähinnä vittuillut viisikolle. Ylimieliset yläluokkalaiset ovat koettaneet karistaa koko kiusankappaleen mielestään kohdatakseen tämän sitten vuosia myöhemmin.... Ja viisikon tiedostumisaste vuoden 1900 kieppeillä taisi olla vielä aika lailla tulevien aatehistorioitsijoiden mielikuvituksen varassa.

Suomen matkailijayhdistyksen vuosikirja on digitoitu. Ja kukas se sieltä löytyykään - 17-18 vuotias Aleksi Aaltonen jyväskyläläisten herrojen yhdistyksen palkattuna juoksupoikana. Yhdistyksessä ovat mukana mm. viskaali Geitel ja useampi Lyseon opettaja/kollega joukossa myös G.A. Stoore... Voisin jopa väittää että Aleksi on ollut ilmeinen valinta kun hotellin kabinetissa on sikarinsavussa pohdittu sitä kenelle vuosikirjan jako on voitu "ulkoistaa".

AA:n palkkio 3 markkaa (rapsakat 10+ euroa) - sillä olisi ainakin saanut ylläolevan raittiusyhdistyksien nuottikirjan.

Lumenluojan kuolema - Ali Aaltosen vuokraemännän lopullinen ratkaisu

Pastori Kansanaho (Kansanen) on mielestäni luotettavimpia Ali Aaltosen mysteerin aikalaistulkitsijoita.Kansanaho mainitsee aiemmassa postauksessa olevassa lyseolaismuistelmassaan, kuinka Aleksi oli tullut eräänä aamuna synkkänä kouluun koska hänen vuokraemäntänsä oli hirttäytynyt.

tuntematon, K-Suomen Museo

Tällekin muistelmalle on löydettävissä faktaperusteita. Kansanaho ei mainitse vuosilukuja, mutta tein kansalliskirjaston digitoidusta sanomalehtiarkistosta hakuja joiden perusteella aloin uumoilla ,että kyseessä olisi vuonna 1901 uutisoitu hirttäytyminen. Lehtijutussa ei mainita sitä missä torikauppiaan vaimo HW on viimeisen ratkaisunsa tehnyt. Jyväskylän kaupunkiseurakunnan rippikirjoista 1900-1910 löysin HW:n. Hän on myös vuoden 1900 henkikirjassa. Muilla paikkakunnilla kirjoilla olevia koululaisia ei tuohon aikaan kumpaankaan rätinkiin raapaistu. Nuorta Aleksia ei siten vielä noiden lähteiden perusteella voinut jäljittää W:n hyyryläiseksi.

Kansallisarkisto Jyväskylässä säilytetään Jyväskylän kaupunginviskaalin Rikosdiaareja (1899-1904). Ajattelin, että tuosta voisi jotain löytyä koska välttämättä henkilökohtaiset lopulliset ratkaisut eivät ole menneet käräjäkäsittelyyn saakka, silti syyttäjän rikosdiaariin niistä lienee jäänyt maininta.

Selasin viskaalin rikosdiaaria vuoden 1901 kohdalle. 4.maaliskuuta 1901 lyseolainen Aleksi Aaltonen oli puoli kymmenen aikaan illalla tullut viskaali Nikolai Geitelille ilmoittamaan että Posteljooni Heleniuksen omistamasta Vaasankadun talosta nro 24 oli löytynyt liiteristä hirttäytyneenä ruokakauppiaan vaimo HW. Viskaali Geitel lähti talolle pitämään kuulusteluja saattueenaan poliisit Weijo ja Heikkilä. Geitel kuulustelee HW:n aviomiehen ja kolme seminaarilaista lyseolais-Aleksin lisäksi. Nuorin oli laitettu/lähtenyt kuolinasiaa viskaalille illalla kertomaan. Liekö ulos- ja ylöspäinsuuntautunut Aleksi jo Geitelin noihin aikoihin tuntenut?

GA Stoore, K-Suomen Museo


HW:n aviomies EW kertoo että palattuaan aamupäivältä torilta pariskunta oli käynyt luomassa lunta seminaarilaisten luistinradalta. Heillä oli jäänputsauksesta urakka. Hän oli jatkanut lumenkolaamista ruokapaussien kera iltaan asti. Vaimo oli kotiutunut jo aiemmin. EW oli kysynyt alkuillasta Aleksilta onko HW:ta näkynyt. Aleksilla ei ollut HW:sta havaintoa. Herra W oli palannut pimeän tulosta huolimatta vielä jäälle urakoiden noin kahdeksaan asti. Hän oli Jyväsjärveltä palattuaan mennyt liiteristä etsimään itselleen ruokaa löytäen vaimonsa hirttäytyneenä naruun joka roikkui seinien välisessä orressa. EW oli hakenut paikalle neljä alivuokralaistaan. He olivat kaikki ihmetelleet asiaa, koska HW oli ollut koko päivän tyynellä ja hyvällä mielellä. "Hänessä ei ollut näkynyt mitään mielen liikutusta ja vielä vähemmän mielen häiriötä".

Geitel kuulusteli alivuokralaisista ensin Aleksin. Hän oli ollut päivän lyseolla eikä ollut nähnyt vuokraemäntäänsä sitten aamupäivän jolloin tämä oli lähtenyt torilta palattuaan luistinrataa lakaisemaan. Hän ei ollut havainnut mielentilassa mitään merkillistä.

Geitel tenttasi seuraavaksi seminaarilaiset. Opettajaksi opiskelevat Leskinen, Aalto ja Suomala eivät olleet nähneet juuri sen enempää. He toistavat näkemystä siitä ettei mikään edeltä käsin viitannut tekoon.

Syyttäjän diaarin selailu paljasti että EW oli hiljan haastettu käräjille torilla sattuneesta pahoinpitelystä. Eräs rutalahtelainen isäntä oli tullut perimään EW:n ja HW:n myyntipöydältä saataviaan. Tilanne oli eskaloitunut tuuppimiseksi ja kepinhuiskaisuksi, josta syytettiin EW:tä. Tapahtumalla oli ollut torillinen uteliaita katsojia. Vaimonsa kuoleman jälkeen EW on ainakin kerran käräjillä. Hän oli juonut satamassa olutpullon suusta ja poliisi Weijo oli tullut häntä asiasta ojentamaan. Sekin tilanne oli kärjistynyt rähinäksi josta seurasi myöhemmin sakkoja.

Edellä kerrotusta on jo yli 100 vuotta aikaa mutta silti Jyväsjärven luisteluradan lisäksi yksi toinenkin tapahtumille oleellinen paikka on yhä olemassa.

Vaasankadun talo (tai tontti) nro 24 saattaa hieman hämmentää nykylukijaa. Parilliset kadunnumerot tömähtäisivät tuolla lukemalla jo normaalikoulun seinään. Selvyyden vuoksi on siis tokaistava, että tontti 24 tarkoittaa osoitteissa Vaasankatu 27.

Kyseessä on nykyään kulttuurimatkakohde Toivolan vanhalle pihalle jatkosijoitettu Kuparisepän Talona puhuteltu rakennus. Linkin takana olevalla sivulla näkyy vanha kuva, jossa on myös liiterit...

Liitän tähän blogiin finnasta löytyvän julkaisuvapaan kuvan ehkä 1920-luvulta. Olen ymmärtänyt niin, että talonomistajat asuivat oikealla näkyvien ikkunoiden takana. W:t varmaan sitten siinä missä on nykyään "lukkarin lesken huone".
tuntematon kuvaaja, K-Suomen Museo
Päättelin Heta Hämäläisen pro gradututkielmasta (esim sivu 25 ja 39) niin, että seminaarilaiset ja AA olisivat pitäneet petiä vasemmalla olevien ikkunoiden takana olevissa huoneissa. Nykykävijälle ällisteltävissä niissä on "museokatsastetut" suutarin verstas ja kamari. Henkikirjan (v.1900) mukaan tosin taloon pitäisi vuokralaisten puolelle saada asutettua vielä ainakin yksi muurari perheineen, eräs rakennusmestari frouvineen ja vielä kaupan päälle 1 kpl sepän leskeä. Kävin kamarit komuamassa ja piukasti ovat asuneet jos neljä nuorta kollia on yhteen huoneeseen ahdettu. Siitäkin huolimatta vaikka tuohon aikaan miesten keskipituus oli noin charliechaplin-mitta. Talon tiloja "inventoidessa" tuli mieleen, miksi ihmeessä Geitel kuulusteli aviomiehen ohella ainoastaan pojat vaikka talossa on asunut suuristapiirtein kymmenpäinen määrä muutakin väkeä?

Entäpä AA:n asuintoverit, mitä heistä tuli myöhemmin? Yhden mukaan on nimetty Savossa katu, toinen on oleellinen osa paikkakuntansa sivistyshistoriaa, kolmas ei ehtinyt juuri opetusuransa alkua pidemmälle...

Olavi Leskisen katu sijaitsee Suonenjoella. Kansakoulunopettaja Leskistä pidetään suomalaisen mansikanviljelyn aloittajana.

Elo Suomala oli kangasalalainen opettaja ja tunnettu nuorisoseuramies.

Porista lähtöisin oleva Frans Aalto ehti toimia jonkun aikaa opettajana Iisalmessa kuollen 1905.

Ali Aaltosen Orastava aktivismi , sanomalehtimiehisyyden juurikasvu

Oras

Kotiseutumiehenä ja poliitikkona tunnettu Eino Aaltio on kirjoittanut Jyväskylän Lyseon historiaan artikkelin "Oras vuosina 1890-1902" konventin julkaisemasta Oras-lehdestä.

Lyseon historiahan on ladattavissa kotikoneelle PDF-muodossa joten siitä voi tehdä hakuja tälläinen "harittavakatseisempikin" harrastelijaetsivä. Ali Aaltonen on häivytetty kirjasta kuin mensevikki vallankumouskuvateoksesta. OttoVeetä sen sijaan jopa kehutaan...

Nyt astuu Parnassolle nuori Otto Ville Kuusinen, luultavasti lah­jakkain runoseppo, mitä Jyväskylän lyseossa on koskaan ollut. Kun olin koulussa vuosisadan alkuvuosina, niin puhuttiin vielä Kuusisesta runoilijana. Otto Ville onkin Oraisiin kirjoittanut joukon runoja, jotka nousevat yläpuolelle tavallisen konventtikynäilyn.

En lainaa blogitekstiin OVK:n Aaltion artikkelissa olevia romanttisia runoja syystä, että en niitä pysty ees lukemaan. Kaihomielisemmät kahtukaa ne itte kun kerran pdf ladattavissa on.

Aaltion Oras-artikkelissa jäljitetään nimimerkkien takaa kirjoittajia, arvotetaan runonpätkiä, kerrotaan jännittäviä yksityiskohtia ensimmäisen sortokauden lyseolaisten aktivismista. Viimeisin kohta vaatii oman kappaleensa.

Aaltion mukaan rehtori Jalkanen oli kutsunut konventin silloisen puheenjohtajan Rurik Pihkalan (!) puheilleen 1904 ja ottanut tulevan professorin luokalle venäläisvastaisesta kirjoittelusta Oras-lehdessä. Pihkala olikin viennyt aviisit Pihtiputaalle kotipappillaansa vintin vällyjen alle piiloon. Lehdet olivat sortokausien välissä palautuneet vielä Lyseolle mutta ainakin 50-luvulla Aaltion kirjoittaessa artikkeliaan niiden loppusijoituspaikka oli tuntematon. Aaltion mukaan 1902-1903 ja 1903-1904 vuosikerrat ovat kadonneet. Tämä on harmillista Ali A:n kannalta, koska voi olettaa että AA on 1902-1903 numeroihin kirjoittanut nuoren miehen innolla isänmaallisesti. En ota nyt lähdevajeen vuoksi kantaa siihen onko juuri Aaltosen verbaalihelskyttely saanut rehtori Jalkasen takajaloilleen.

Jyväskylän yliopiston kirjastossa on kuitenkin säilytettynä muutama Oras-lehden juhlanumero. Juhlajulkaisut on oletettavasti painettu vähän paremmalle paperille kuin vuosikertojen kadotetut arkinumerot. Aaltiollakin on ollut lähteenään esim. 5.2.1902 ilmestynyt Oras. Aaltio:
"Vuoden 1902 julkaisuun ovat kirjoittaneet Pekka Karanko, Väinö Ikonen, Riipinen (H .A .R .), Richard Ruoranen (ylioppi­las 1904) ja Aarne Laaksovirta. Lisäksi ovat kirjoittaneet nimimerkein
V.H.P. (Väinö Herman Perälä ), -uri- (Rurik Pihkala) ja O.G. (Ossian Gylling)."

Selasin Martti Pihkalan jäämistöstä YO-kirjastoon lahjoitettua numeroa ja mitäpä sieltä löytyikään, vaikka Aaltio asian jättää kertomatta:

Tuulella

Alex Aaltonen

AA kommottelee hieman etunimellään (ALEX) .mutta ei jäädä nyt irvailemaan sitä. Tekstihän on melkoista sinivalkoista tykitystä ja raappastelija jää nyt vain ymmärtämättömänä ihmettelemään miksi tuo on pitänyt lyseon historiasta siivota.

Ali Aaltosen lyseovuodet, keskiverron koululaisen kohtalokas kapsahdus

tekstiä lisätty ja korjattu 18.10.2018,5.10.2018,3.10.2018

Turussa julkaistiin 1908 kirjanen "Sosialismi: historiallinen esitys". Hjalmar Brantingin teoksen oli ruotsinkielestä suomentanut... Ali Aaltonen.

Gustaf Albert Stoore, valokuvaaja,Keski-Suomen museo

Samainen AA oli muutamaa vuotta aiemmin eronnut (31.8.1903) Jyväskylän lyseosta koska ei ollut saanut ruotsin ehtojaan läpi. Tutkittaessa Aaltosen lyseolaisuraa voi havaita että ruotsinkieli oli hänelle lähes jokakeväinen kompastus - hän ei ollut tietenkään siinä suhteessa ainoa -. Moni muukin lyseolainen oli monta suvea joutunut kamppailemaan "svett i huvudet" saadakseen nostettua "ruottin" numeron edes vitoseen. Mielestäni "vippaa mulle vitonen" säkeellä voi olla ansaintaa syvällisempiä merkityksiä. Lyseon vuosikertomusten mukaan ruotsin opetuskieli oli ruotsi... Suoraan toiselle luokalle lyseoon otettu Aleksi joutui aloittamaan kielen opiskelun tyhjästä oppikirjan luvusta 58. Suurin osa luokkalaisista olivat päntänneet ensimmäiset 57 lukua Vaseniusta jo ensimmäisen lukuvuoden aikana.

Alin kielipään kestävyydestä oli juttua jo aiemmassa postauksessa. Lyseon arvosanaluetteloista on todettavissa, että Aaltonen opiskeli Jyväskylän lyseossa latinaa (ei jäänyt päähän), saksaa, ranskaa ja venäjää. Alin viimeiseksi jääneessä todistuksessa keväältä 1903 arvosanat em. aineista ovat: saksa 7, ranska 8, venäjä 6...Latinasta on 7. Hän sai siten viimeiseksi jääneen lukukauden aikana kunnianarvoisan (kuolleen) kielen kohtuullisesti kopitettua, vaikka aiempina vuosina vaappui ehtopaineen ja luokallejääntiuhan alla. Ruotsista tuli se perinteinen 4 ja viimeisessä sarakkeessa tyly lopputulema luokallejäämisesta ja erosta. Samalla päivämäärällä - osa samasta syystä (kielestä) - erosi myös muutama muu Alin luokkalainen. Esim. hengellisen musiikin säveltäjänä myöhemmin tunnettu Yrjö Karanko- tuolloin vielä Krank.

Kansakoulutodistuksen kohdalla tuli postauksessa letkauteltua mm. laulutaidosta ja liikunnallisista kyvyistä. Lyseossa Altsu on saanut ainakin äänensä kuuluviin, koska laulunumero kohenee - poika lienee saanut lisää kaikupohjaa.

G.A.Stoore, Keski-Suomen Museo
Voimistelusta on viimeisessa tokarissa 9, tosin luokalla jokainen hemmo on saanut vähintään kasin. Keskinäinen kilvoittelu ja jämäkkä voikkamaikka (itse ottamansa kuva yllä) pitänyt ilmeisesti jättiläiset ja haarahypyt arvostelukriteereissä. "Nostakaa Aaltonen nojapuille" huutoa ei ole tarvittu. Voimistelunopettaja Stoore toimi myös Aleksin luokan esimiehenä useamman lukuvuoden ajan. Digitoitujen sanomalehtien leikkeistä hoksasin - suomalaiseen hiihtokultturiin oleellisesti kuuluvista jälkipään tarkkailuasemistani - vasta nyt, että AA oli päässyt lusikoille kotikylänsä hiihtokilpailuissa huhtikuussa 1901.

Entäpä Valkealuomen kansakoulun ja sen opettajan Olga Luomin suomettarelainen perinne... Alin vahvat aineet lyseossa olivat uskonto, suomen kieli ja ainekirjoitus. Viimeisessä todistuksessa 9 jokaisesta. Historian ysi ei yllätä edes tälläistä tavan tolloa. Maantiedon numero petraantuu kouluvuosien aikana ollen lopulta 9.

Geometriat, fysiikat, aritmetiikat. Aaltosen numerot noissa aineissa heiluroivat vuosien aikana. Kutoset ja seiskat jäivät kevään 1903 kirjoihin.

Ali Aaltonen on saanut lyseovuosiensa aikana keskivertoisuudestaan huolimatta stipendejä. Niitä on opettajienkokousten myöntäminä ainakin vuosilta 1898 (20 mk) ja 1900 (25 mk). Hän on saanut toukokuussa 1903 viimeiseksi jääneen lukukautensa päätteeksi Oppirahastosta 30 mk stipendin yhdessä luokan priimuksen Ruorasen kanssa. Lähdeaineistosta ei pääse pureutumaan yksittäistapausten perusteisiin, mutta tuolloin on ollut kuitenkin yleisesti tapana stipendeillä myös tasoitella oppilaiden välisiä taloudellisia eroja. Jyväskylän Lyseo 1858-1933 kirjassa mainitaan oppirahastostipendien yhdeksi perusteeksi suomenkielinen aine/esitelmä ja myös menestys uskonnossa. Voisi myös hieman lennokkaasti arvuutella että AA:n bobrikovilaisuutta aktiivisesti vastustava toiminta on saanut opettajilta sumuverhotetun palkinnon. Mihin lienee AA käyttänyt tuon 30 markkaa (noin 130 euroa)? Matkakassa? Lehtorit ja kollegat lienevät opettajanhuoneessa syyllisyyskatseet porautuen luimistelleet toisilleen seuraavana syksynä siitä kenen idea oli laittaa nuo rahat mieron tielle.

Lyseoon jäi kuitenkin Aaltosesta myös konkreettinen muisto. Sitä en tiedä onko tuo matikka saati säilöntäsprii vielä tallella...(LISÄYS 18.10.2018: made tallella ,sprii vaihdettu) Mahdollinen mateen kalastaja Aleksin kotirannasta Hietakylässä vietiin lopullisesti kotoaan pääsiäisviikolla 1918.

lyseon vuosikertomus 1899-1900

Aaltosen viimeiseksi jääneen todistuksen keskiarvo oli 7,3. Koko luokalla se oli 7,1. Luokkansa priimus oli lehtoriksi ja Heikki Ritavuoren pojan appiukoksi päätynyt Abraham Ruoranen 9,2 keskiarvolla. Aleksin keskiarvo lyseossa liikkuu 7:n kahta puolen. Pari ensimmäistä lukuvuotta keskiarvo on alle 7. Hänen koko lyseoajan kestänyt kamppailunsa yhden kielen kanssa päättyy lopulliseen tappioon vaikka nuori mies muuten oli päässyt jo keskiverron oppilaan tasolle. Pettymys on ollut sitä taustaa vasten hirmuinen ja ehkä hänen tulevat ratkaisunsa ovat olleet osin myös turhautumisen provosoimia. Lopullisesta erosta löytyy väkevä historiallinen fakta. Hän ei lunastanut (!) lyseosta ulos edes erotodistusta...(Jyväskylän lyseon arkiston Erotodistusten toisteet (1897 - 1911) aineistosta en AA:n todistusta löytänyt.)

Millainen lyseoyhteisön jäsen Aleksi Aaltonen oli? Luokkapäiväkirjojen perusteella hänellä on poissaoloja saman verran mitä keskiverrolla koululaisella myöhempinäkin vuosikymmeninä. Huligaanifantasioijille joudun valitettavasti toteamaan, että Aaltosella on vain kiitettäviä käytöksestä. Aleksin nimeä saa silmä luupissa etsiä lyseon rangaistuskirjasta. Nuori Aaltonen on tokkiinsa muiden mukana ollut suorittamassa tuolloin käytössä olleita luokille langetettuja kollektiivirangaistuksia.

2.5.1898

Lyseon rangaistuskirjasta on löydettävissä yksi henkilökohtainen rangaistus. Hän on hypännyt ikkunasta (tais jäädä auki) ensimmäisen lukuvuotensa aikana. (huom. AA aloitti lyseon II luokalta) Eräiden yläluokkalaisten saatua samana päivänä rangaistuksia tulee mieleen kiusaamistilanne josta alaluokkalainen on karannut. Aleksin jälki-istunto kesti 30 minuuttia. Rangaistuskirjaa selailemalla selviää suurempiakin konnuuksia historiaan jääneiltä. Esim. Sulo Wuolijoelle napsahti opettajakunnan päätöksellä 12 tuntia karsseria (lyseon putka) helmikuussa 1900. Syy: röyhkeys lehtoria kohtaan. Ankarasta rangaistuksesta huolimatta SW:n käytösnumero on kevättodistuksessa 8. Hän oli kuitenkin saanut - jatkettuaan keväälläkin lehtori Lindroosin kanssa ottelua - vielä toukokuussa 1900 opettajakunnalta "consilium abeundin" eli kehoituksen jättää lyseo. Niin kävikin.

tuntematon kuvaaja, Keski-Suomen museon kuva-arkisto
Mitä kuului koulunkäynnin ohella lyseolaiselämään? Ainakin rippikoulu. Lyseolaiset, vaikka olivatkin kirkonkirjoilla kotipaikkakunnillaan, suorittivat rippikoulun Jyväskylän kaupunginkirkossa. Aaltosen rippikoulu oli keväällä 1901 ja sen piti lehtori ja pappi Juho Kinnunen. Suomen Lukon valtuuskuntaan myöhemmin kuulunut Kinnunen konfirmoi Aaltosen toukokuun lopussa 1901. Aaltosen kanssa rippikoulua kävivät mm. Ossian Gylling ja Ale Riipinen. Siellä ovat pojat olleet kaarevan kaiteen ympärillä - samalla puolella.

Gustaf Albert Stoore, valokuvaaja,Keski-Suomen museo

Virallisten arkistolähteiden takaa huutelee myös oppilaiden oma muisteluperinne. Lauri Tahko Pihkalan (Gummerus) veli Rurik oli Alin luokalla ja Tahko lienee kuullut Rurikilta tarinan, joka kuvaa Aleksin hienovaraisia (=välttynyt siis rangaistuksilta) viisastelutaipumuksia. Tarina liittyy "Piskiksi" (joka lienee yksi lehtoreista yllä olevassa kuvassa) nimettyyn lyseonlehtoriin, joka oli vaatinut luokalta "valpasta, reipasta ja ryhdikästä käytöstä"-

(Piski):Miten on mahdollista, ettet sinä viitsi istua ja kuunnella oikein, kun minun täytyy seistä ja opettaa päivät pääskytysten".
Luokasta muuan likaisen harmaa pojan mölli viittaa.
(piski):"mitäs sinulla on asiaa"
(mölli): "Sen takia kun maister saa palakan."
Hiljaisuus. Vitsi ei huonone, mutta Piskin asemaa parantaa näin jäljestäpäin tosiasia,että tämän materiaalisen selityksen antaja oli Ali Aaltonen, myöhempi Venäjän vänrikki ja punakenraali...

Tahko Pihkala: "Piski" muuan muotokuva vanhimman lyseomme peruukkigalleriassa (Suomen Kuvalehti nro 40, 30.9.1933)



Aiemmassa blogitekstissä mainittu rovasti Toivo Kansanaho (Kansanen) on kirjoittanut Ali Aaltosen lyseolaispersoonasta luokkatoverin näkökulmasta. Hän oli Alin luokalla koko sen ajan minkä Aaltonen Lyseossa vietti. Kansanahon luonnehdinnat ovat niin kuvaavia että lainaan niitä ilman että jälkinokkelana sorkin tahi tyrkin niitä. Kansanahon koulumenestys oli arvostelukirjojen mukaan hyvin samansarjaista mitä AA:lla. He olivat molemmat myös vapaaoppilaita eivätkä siten joutuneet maksamaan lukukausimaksuja.
vapaaoppilas
Kansanaho saa kesällä 1903 ruotsin ehdot läpi - Aaltonen ei. Ali peittosi viimeisenä lukuvuotenaan tulevan rovastin uskonnon numerossa. Molempien perhetaustakin (räätäli/ompelija) oli kaikelta osin säätyläisyydestä vapaata.

Koulua käydessään joutui Ali asumaan työläiskotien asukkina ja päivällisapua sai hän hyviltä ihmisiltä, useimmiten koulun opettajiston luota. Muistan miten Ali kerran kouluun saapuessaan oli varsin kolkonnäköinen ja kertoi, että hänen asuntonsa emäntä oli edellisyönä säännöttömissä oloissa hirttäytynyt.

Oppikoulussa Alin lahjakkuus koulutehtävissä ei millään tavoilla tullut esiin. Menihän vain, niinkuin "märkä olisi palanut". Tietysti se riippui myös olosuhteista. Mutta silti ei hän lahjaton ollut, vaikka se ilmeni muissa harrastuksissa.

Mania, josta hänen elämänkohtalonsa muodostui, vaikutti hänessä jo varhain. Hän kantoi vyöllään alituisesti pitkäteräistä tikaria nahkatupessa. Ei se ollut tavallinen puukko, vaan oikea yli 3dm:n mittainen "kaksiteräinen" tikari. Välistä oli opettajienkin kanssa kahinaa, miksi hän sellaista piti. "Kynäveitsihän" se vain Alin selityksissä oli.

Miksi Ali tikaria vyöllään piti, ei hänen puheistaan koskaan käynyt ilmi. Vaikka hän muuten oli itsepäinen ja päänsä pitävä, ei hän mitenkään riidanhaluinen ollut.

Niinpä oli Ali Aaltonen kerran julkaissut käsikirjoitetussa lehdessämme pilkkakirjoituksen kaikista luokkamme tovereista. Heidän pikkuheikkouksiaan, enimmäkseen keksittyjä,oli siinä käsitelty. Me toiset päätimme kostaa. Seuraava numero oli omistettu murhaavana Ali Aaltosta vastaan.

Etusivua koristi koiran päällä varustettu Ali Aaltosen vartalo, suunnilleen sen tapaisena kuin Karimo on sen hahmotellut.
Sillä jo silloin oli hän sentyyppinen pyknikko.

Seuraavassa kokouksessa lehti julkistettiin. Se tuli yllätyksenä Alille. Ali murtui ja tuli surulliseksi. Olihan hänen enemmän viattomaksi tarkoitettu pilkkakirveensä suureksi osaksi ymmärretty väärin ja otettu liian vakavalta kannalta. Me toisetkin masennuimme. Ja niin teimme sovinnon, jonka tuloksena yhteispoltimme molemmat julkaisut.

Bobrikov-vuosina oli meillä Jyväskylän lyseossa muutamien toverien kesken,kaikkiaan kaksitoista, salaliitto eli järjestö bobrikovilaisuutta vastaan sen eri muodoissa.Liiton toiminta oli varsin tärkeää ainakin omasta mielestämme. Pöytäkirjat kirjoitettiin salamerkein, ja ne ovat vielä tallessa.

Tämän korkeasti isänmaallisen järjestön puheenjohtaja oli - Ali Aaltonen. Hän oli varsinkin sanoissaan muita repäisevämpi. Lisäksi oli hänen avunsa varsinkin puhetaidossa. Hän kykeni jo silloin koulupoikavuosina pitämään vapaasti puheita.Koulun konventtiinkin hänet solutettiin järjestömme puolesta puhumaan aatteestamme. Selviä ja johdonmukaisia hänen ajatuksensa olivat. Tästä sai Aaltonen liikanimekseen "pastori". jota siihen aikaan hänestä yleisesti käytettiin tovereiden kesken.

Mutta Napoleonia hän ihaili. Häntä hän erityisesti tutki ja siitä hän meille usein innostuneesti kertoi. Me välillä tilapäisesti nimitimmekin häntä "napoleoniksi".

Lainaukset Toivo Kansanahon kirjoituksesta "Lisää Ali Aaltosen elämänkohtaloon". Suomen Kuvalehti 19.3.1938. Toivo Kansanen toimi v. 1918 Kuortaneen kirkkoherrana ollen mukana mm. Länkipohjan ja Tampereen taisteluissa. Kansasen artikkeli "Kuortanelaisten verikaste" on julkaistu 14.4.1918 Keskisuomalaisessa. Kansanen ja Aaltonen olivat keväällä 1918 kiväärinkantaman päässä toisistaan.

Mutta kuka on tuo eturivin lyseolaispoika Stooren syksyllä (mahdollisesti 1.10.) 1897 Lyseon perinteisistä Perunajuhlista ottamassa kuvassa? Hän pitää kättään kuin Napoleon, jalan asentokin muistuttaa eräästä NB:a kuvaavasta maalauksesta.
Kuvaan pääsee myös tästä linkistä.
kuvaa rajattu Keski Suomen museon luvalla
Tarkkasilmät voivat tutkia onko pojalla kupeellaan tuppi.Vaatetus ei täsmää köyhään kansaan ellei sitten Jämsän sivistyneistö pukenut Alia ensimmäisenä oppikoulusyksynä. Ali Aaltosen äiti oli ammatiltaan ompelija. On ostettu vähän parempaa kangasta ja kiiltävämpiä nappeja, joista äiti on voinut -pojan toiveiden mukaan- tehdä tälle lyseoon takin. Onko napituksessa haettu jotain samaa kuin tässä? HUOM. kuva on myös mm. Jyväskylän Lyseo 1858–1958 kirjassa (sivu 403,I osa) ja siinä napit erottuvat selvästi. Samassa teoksessa on sivulla 425 kuva keväältä 1903, jossa useampikin lyseolainen pitelee kättään "napoleon"tapaan. Aavistelen että kyseessä on ollut jonkinmoinen A.Aaltoselle virnuilu.

Gustaf Albert Stoore, valokuvaaja,Keski-Suomen museo

Kriittinen varauma: "Napoleonmallinnos" (kuten aasinkorvat vieruskaverille) löytyy tietenkin sadoista suomalaisista(kin) koulukuvista tuonne 1970-luvulle asti. Sen jälkeen on tullut muotiin erinäiset musiikkikulttuurilliset käsimerkit....

Lähteitä:
Kansallisarkisto Jyväskylä. Jyväskylän kaupunkiseurakunnan rippikirjat, mikrokortit 1900-1909.
Kansallisarkisto Jyväskylä. Jyväskylän lyseon arkisto.
Kansalliskirjaston digitoidut sanoma- ja aikakauslehdet.

Kapinapäällikön päästö- ja sisäänmenotodistukset

tekstiä ja sisältöjä lisätty/muokattu: 29.8.2018,3.10.2018, 5.10.2018. Karmea virhe korjattu 10.10.2018. muokattu ja tekstiä lisätty 18.10.2018. päivitetty 5.5.2019

Ali Aaltosen sanotaan päässeen Jyväskylän Lyseoon kansakoulunopettajansa myötävaikutuksella.
Lyseon sisääpääsykuulustelut on pidetty 31.8.1897 ja koulu on alkanut seuraavana päivänä.
Suomalainen 1.9.1897

Jyväskylän lyseon arkistosta on löydettävissä kolme sisääpääsyyn liittyvää aikalaisdokumenttia:
1) Aaltosen kansakoulun päästötodistus vuodelta 1897.
2) papinkirja joka on toimitettu Lyseoon (päivätty 25.8.1897)
3) kunnallislautakunnan esimiehen kirjoittama todistus. (päivätty 25.8.1897)

Ali Aaltonen oli lyseossa vapaaoppilas eikä maksanut siten lukukausimaksuja.

Aleksi (joka tunnetaan siis historiassa Alina) oli aloittanut Valkealuomen kansakoulun 16.1.1893. Päästötodistus on toukokuulta 1897.

Kansakoulun päästötodistus, klikkaa suuremmaksi

Valkealuomen kansakoulusta ei ole tässä yhteydessä käytettävissä verrokkitodistuksia, joten joudun hatusta komuamaan ajatuksia siitä kuinka hyvä oppilas AA on tuossa yhteisössä ollut. Todistus sinänsä kavaltaa sen, että tuleva kapinapäällikkö ei ole ollut kovin käytännöllinen saati urheilullinen. Laulutaitokin on viitannut enemmän takarivin äänettömään suunaukomiseen kuin ylvääseen vallankumoussankaritenoriin, joka johdattaa laulun voimalla omat asemiin ja vihulaiset niistä pois. Sen verran olen joitain keskisuomalaisia kierto- ja kansakoulutodistuksia plärännyt että Korpilahdella tuolla tokarilla olisi oltu jo visu (murremerkitys välkky,hoksaavainen,terävä). MUTTA tiedossani on pari veijaria, joiden olo kiertokoulussa on ollut opettajan mielestä ala-arvoista. Siitäkin huolimatta molemmat vilpertit saivat elämänsä aikana tasoiteltua tietään pelkillä henkisillä luovuuteen ja sosiaaliseen sekä kirjalliseen lahjakkuuteen viittaavilla ominaisuuksillaan - olivat ne sitten joskus vähän epämääräisiäkin. Ruumiilliseen työhön riitti mielenkiintoa laistamisen verran.

AA on kuitenkin ollut kansakoulussa ahkera ja tunnollinen oppilas. MIkäli nyt nuo kympit käytös ja huolellisuus-tarkkaavaisuus arvosanoissa ovat merkinneet muutakin kuin yleisen normin täyttämistä. Muistan 70-luvulta että silloin kympit napsahtivat jokaiselle joka ei polttanut koulurakennusta tai myynyt kiljua käsityönopettajalle. Nuoren Aleksin saama täysi kymppi uskonnosta ei hämmästytä. Aleksilla on ollut ilmeisen hyvä muisti, jota verraton mielikuvitus on ryydittänyt koetilanteissa joissa on ollut sille tilaa. Verrataanpa vaikka kaunokirjoitukseen; eipä ole tullut vastaan ihmistä joka olisi väittänyt mielensä luomisvoimalla saaneen kiekurat kohdalleen ja rivit ojennukseen.

Ohessa vielä köyhyyttä koskevat todistukset. Palaan Aleksin lapsuuden olosuhteisiin ja tapahtumiin erillisessä postauksessa. Näille todistuksille on löydettävissä eletystä elämästä perusteet. Nuorta Aaltosta on pyritty viemään eteenpäin, se että siitä tuli hänelle myöhemmin Eteenpäin! lienee asia joka on jäänyt opettajaa ja kunnallislautakunnan esimiestä jälkikäteen askarruttamaan.


papinkirja, lunastusmaksu yliviivattu...

kunnallislautakunnan todistus

TODISTUKSISSA OLEVISTA NIMISTÄ:
Päästötodistus.
A.Oksanen on kansakoulujen tarkastajana toiminut Adolf Oksanen ,jonka nimi kiertyy OW Kuusiseen siten, että Oksanen päsmeerasi OWK:n varhaisen opinahjon Jyväskylän seminaarin mallikoulun opettajana... Johannes Smolander oli Jämsän seurakunnassa kappalaisena.

Valkealuomen (tai Luomen) kansakoulun johtajaopettaja Olga Kauppila (s. Elimäellä 31.1.1878 suutarin perheeseen) on Aleksin henkilöhistorian kannalta näistä tietenkin kiinnostavin. Helsingin Suomalaisessa yhteiskoulussa 1890-1892 opiskellut 18-vuotias(!) Olga Kauppila on toiminut syksystä 1896 Luomen koululla opettajana (Suomalainen 11.9.1896). Hän on siten ollut Aleksin opettajana yhden lukuvuoden. Olga on sanomalehtiarkiston mukaan ollut aktiivinen nuorisoseuralainen,joten aatteellista puhuria hänessä on varmasti ollut Aleksin kannustamiseksi. Olga Kauppilalle järjestettiin läksiäiset elokuussa 1899. On huomioitavaa että juhlissa esiintyy myös lyseolainen A.Aaltonen. Hän on Suomalainen lehden (11.8.1899) mukaan pitänyt puheen Pimeyden ja Valkeuden ajasta. Olga Kauppila ei kuitenkaan heti jätä kylää -syy lienee tätä seuraavassa virkkeessä - vaan Keski-Suomi lehti uutisoi tammikuulta 1900 Olgan järjestämistä iltamista, joissa lyseolainen A.Aaltonen on esitelmöinyt Isänmaasta.
Olga avioituu 1902 Oskar Luomen kanssa (Uusi Suometar 3.8.1902).

(Lisäys 29.8.2018) Ali Aaltonen oli perustamassa Luomenkylän työväenyhdistystä 1906. Kokouspöytäkirjojen mukaan Olga Luomi oli pitänyt esitelmän raittiudesta 25.3.1906. Samassa tilaisuudessa AA on kertonut kuulijoille äänioikeusliikkeiden historiasta. Tämä kertonee Olga Luomen asemasta kyläkunnalla. Hänet on kutsuttu myös vieraisiin pöytiin - tai sitten hän on ilmoittanut tulevansa. Eikä siinä ole ollut AA:lla mitään sanomista.

Vuoden 1907 vaalit eivät syntyneet neitseellisesti. Kuntiin piti luoda niitä varten myös vaaliorganisaatiot. Niin tapahtui myös Jämsän Koskenpään Valkealuomen kylässä. Vaalilautakunnan puheenjohtajaksi valittiin 1906 Olga Luomi. Hänet oli siten valittu paikallisesti merkittävään yhteiskunnalliseen asemaan jo ennen kuin demokratia vaalien kautta laajeni. Olga Luomi kuului myös mm. 1909 perustetun Jämsän Kansanopiston (grundvigilaisen) ensimmäiseen johtokuntaan.

Olga Luomi oli vuosikymmeniä yhteiskunnallisesti hyvin toimelias suomettarelainen kiertäen maakuntia mm. poliittisena matkapuhujana. Oheisesta linkistä löytyy henkilöhistoriallisesti ryyditettynä hänen Eduskuntavaalityötään vuodelta 1916. Olga Luomi oli mm. Korpilahden valtuustossa 1921-1924. (Lahti: Vanhan Korpilahden historia). En tiedä jäikö tältä aktiiviselta toimijalta päiväkirjoja tai muita arkistoja. Olisi kiinnostavaa tietää miten hän suhtautui entisen oppilaansa Ali Aaltosen kohtaloon. Hän on kuitenkin vaikuttanut siihen ratkaisevankin paljon. Kyse ei ole ollut "säälistä" vaan johdonmukaisesta -idealistisesta - toiminnasta lahjakkaana pitämänsä koulupojan johdattamiseksi vihreämmälle oksalle. Se että oksa myöhemmin tulipunertui ja väkivaltaisesti katkesi ei välttämättä ollut vääjäämätön prosessi. Siitä ehkä myöhemmin lisää. Olga Kauppila on ollut vahvasti suomenKIELImielinen - asia joka on syytä pitää mielessä... Ajatuksiin hiipii myös näkymiä joissa opetustilanteessa nuorta Aleksia on kannustettu ilmaisemaan itseään. Hän oli saanut retoriikan oppia jo kansakoulussa.

Erinomaisena puhujana aikalaisarvostettu Olga Luomi voisi olla jollekin ehdalle tutkijalle aiheen väärrtti muutenkin kuin A.Aaltonen viittauksen kautta.
Sivuhuomio: "Olga Kauppila" esiintyy roolihahmona Hilkka Helinän tähdittämässä elokuvassa Skandaali Tyttökoulussa. Taustalla on Robert Kiljanderin näytelmä "Sanny Kortmanin koulu". Voi hyvinkin olettaa että Kiljander on "oikean" Olga Kauppilan tiennyt - se miten nimi on ajautunut näytelmään voi sitten olla kaikkea mahdollista väliltä "alitajuntainen sattuma" - "sisäpiirisutkautus".

Papinkirjaan on nimensä huiskaissut Jämsän tuolloinen kirkkoherra Henrik Salonius. Hänen ja Smolanderin ohella 1908 kuoli Jämsän seurakunnassa kolmaskin kirkollinen viranhaltija. Tieto on poimittavissa K.Kulhan Vanhan Jämsän historiasta.

Karhala 1847-1910
Kunnallislautakunnan esimies on ollut Kulhan luontaisena kunnallismiehenä pitämä Alfred Karhala. Rusthollarina ja tilanomistajana toimineella Karhalalla oli pitkä kokemus köyhäinhoitoon liittyvissä kysymyksissä. Hän toimi mm. vaivaishoidon esimiehenä ja oli perustamassa Jämsän vaivaistaloa. (Kulha: Vanhan Jämsän historia sivut 249-249, 565-566).

Karhalan "työparina" useammassa kunnallisessa tehtävässä ja projektissa (edellinen viite + Kulha:Vanhan Jämsän historia sivu 415) toimi Severus Konkola nuorempi,joka muuten puuhasi samassa nuorisoseurassa kuin Olga Kauppila! (Tampereen uutiset 11.1.1898)
Sitä en tiedä leikkautuiko Ali Aaltosen ja Severuksen jääkäriluutnantti-oopperalaulaja pojan elämäntaipaleet myöhemmin. Vaikkapa vuonna 1918... Laulutaito ainakin heitä erotti...
(lisäys 5.5.2019) Konkolan suvusta on myös yhteys Waldeneihin. Rudolf Walden löysi suvusta frouvansa mutta hän toimi 1900-luvun alkupuolella myös jämsänkoskelaisen vientiteollisuuden agenttina Venäjällä. Oliko Ali Aaltosen lähettäminen Jyväskylän lyseoon myös jämsäläisiltä sivistys- ja teollisuuspiireiltä sijoitus joka meni mönkään hetkellä jolloin AA reputti ruotsinehtonsa. Oliko AA:lle mietitty tulevaisuudessa asemaa esim. vientiasiamiehenä. En tiedä tunsiko R. Walden nuorta Aaltosta henkilökohtaisesti mutta Mannerheimin päämajassa 1918 vaikutti taatusti yksi jämsänjokilaaksolainen teollisuusmies joka Altsun muisti jo kolli-iästä - Joonas Vuolle-Apiala. Joonaksen nuorena kuollut veli Emil oli AA:n lyseoluokkalainen.

LISÄYS 5.10.2018.
Vuosikertomuksesta napattua:



Herää kysymys siitä, ovatko Keski-Suomi lehdessäkin (3.8.1897) julkaistut kuulusteluvaatimukset niin painottuneet Aleksin vahvoille aineille että lyseossa on tehty kaamea - jopa kohtalokkaaksi luettava - virhe ja sijoitettu hänet suoraan II:lle luokalle? Hän joutuu lähtemään opiskelemaan mm. ruotsia selvältä takamatkalta verrattuna tuleviin toisluokkalaistovereihinsa.

-------
(18.10.2018) arkistolähteetön ja fakta-asiaton jälkiaavistelu:
Päätös lyseon kuulusteluihin lähtemisestä on syntynyt lopullisesti (todistusten päivämäärä 25.8.97) muutamaa päivää ennen laivamatkaa. Mielessä on kuva Olga Luomista elokuisessa illassa vakuuttamassa Amanda Aaltosta siitä että kolmen keisarin mukaan nimetty poika voidaan lähettää edes yhden kerran yrittämään lyseoon pääsyä. Arvuuttelen, että (vapaa)matka on luvattu Konkola-suvun Jämsä -laivaan. Sunnuntailähdöllä on hyvin ehtinyt vielä tiistaiksi tentattavaksi. Laivan kapteenin Hertzbergin (S.Konkolan vävy) pojista lyseolainen Lennart on ollut samalla risteilyllä. AA pompsahtaakin 1.9.1897 samalle luokalle jota LH on jo vuoden ehtinyt käydä. "Lennin" nuorempi veli, josta tulee aikuisena "Körmy" lienee myös kuunnellut AA:n ajankuluksi pauhaamia mielikuvitustarinoita Ristinselällä. Epäilys on myös olemassa että ensimmäisen maailmansodan aikana AA:n vähemmän vesiseilatessa kotikonnuilleen on laivan kapteeniksi ylennyt nuorempi veljes joutunut lapsuutensa toveria laivanputkalla uhkaamaan...
laivamatkan mainos v.1897.

Ja vielä... Suomen Joutsenella palveli pastorina "Körmy" Konkolan kapteeniaikoina myöhemmin Tampereen piispana (AKS:n jäsennro 1575) tunnettu Erkki Kansanaho. Hän oli Alin lyseolaisluokkalaisen Toivo Kansanahon poika.


Kansallisarkisto, Jyväskylä. Jyväskylän lyseon arkisto. Oppilailta saapuneet todistukset (1891 - 1898)
Jyväskylän lyseon arkisto. Vuosikertomukset.

Oliko Ali Aaltonen valeluutnantti?

Päivitetty 13.3.2019 (tietoa koulupoikien aktivismista) 7.11.2018 (korjattu virhe, aikaikkuna sotapalvelukselle tiivistyy) päivitetty 25.10.2018 (pari tarkennusta ja lisäystä). päivitetty 22.10.2018 (sotakoulun aikajana tiivistyy)

Ali Aaltosen persoonaa ja elämänvaiheita on käsitelty aikalaisten taholta kahdessa pidemmässä aikakauslehtiartikkelissa sekä niitä koskevissa aikalaiskommentaareissa. Suomen Kuvalehden numerossa 9/1938 on Aarno Karimon verraten kiihkottomasti (!) kirjoittama henkilökuvaus "Eräs ihmiskohtalo, Ali Aaltonen, punakaartin päällikkö". Palaan siihen myöhemmin erillisissä postauksissa muistakin tarkastelukulmista. Karimo, joka tunnetaan mm. Kumpujen Yöstä kirjasarjastaan, oli Ali Aaltosen hyvä tuttu. He viettivät paljonkin yhteistä aikaa Viipurissa 1910-luvulla "stammipöydissä" muiden paikallisten tammea virvokkeiden voimalla pelaavien journalistien tavoin. Peli-iltoja on ollut ilmeisen tiheään sillä Aaltosen Viipurin ajan viikko-ohjelmaa on kärjistäen kaskutettu: "kaksi päivää lehden tekoa, viisi päivää juopottelua". Miesten välit menivät Karimon mukaan poikki vasta yleislakon myötä marraskuussa 1917. Ei ollut mitenkään tavatonta, että vuoden 1918 sodan muidenkin kuin eduskunnassa vaikuttaneiden nimekkäiden osapuolten henkilösuhteet olivat risteytyneet jo vuosia ennen tapahtumia - Jyväskylän Lyseosta (esim. Aaltonen ja Tahko Pihkala) eri kaupunkien pieniin toimittajapiireihin. Edellisessä postauksessa tuttu viipurilainen pilalehti Ampiainen oli Karimon "työskentelyalustoja". Karimon ja Aaltosen hyvistä henkilösuhteista kertoo mm. se että Karimo piirsi "Punainen Soihtu" (Karjalassa ilmestynyt) joululehteen 1914. Samassa numerossa pitäisi olla Aaltosen suomentamana Lordi Byronin Childe Harold's Pilgrimatesta runonpätkä, joka käsittelee isänmaansa kaltoin karkoitukseen asti kohtelemien katkeruutta...

Karimo artikkelissaan kertoo Aaltosen siirtyneen Venäjän armeijaan kiukustuttuaan kohteluunsa Suomessa ja siihen ettei hänellä ollut mahdollisuutta jatkaa opintojaan yliopistossa. Karimo ei mainitse sitä että Aaltonen lopetti Jyväskylän lyseon kesken. Hän myös käyttää Jyväskylän sijaan ilmaisua "eräs sisämaankaupunki". Karimo luonnehtii sanaparilla "jollain tavoin" Aaltosen osallistumisen Venäjän-Japanin sotaan. Tämä onkin yksi (lukuisista) Aaltosen henkilöä koskevista arvoituksista. Miehellä oli ilmeinen taipumus (myös 1918 punakapinan aikana; esim. osallisuuden itsekorostaminen aseiden hankkimisessa) lasketella luikuria ja värittää elämäänsä sekä tekemisiään päästessään kertomaan niistä... Toinen epämääräisyys liittyy siihen mikä oli se vallankumoushenkinen krenatoorirykmentin kapina 1906 jonka vuoksi (mahdollinen) luutnantti Aaltonen erotettiin julkisin rituaalinomaisin häpäisymanööverein Venäjän armeijasta. Karimo kirjoittaa Aaltosen maininneen hänelle

Sinä hetkenä, jolloin minut häväistiin rykmentin edessä, minussa syttyi sammumaton viha keisarivaltaa ja koko porvarillista komentoakin vastaan. Vannoin itsekseni aina taistelevani molempia vastaan

Karimon kirjoitus herätti jo tuoreeltaan vastineen, sillä Suomen Kuvalehden 19.maaliskuuta 1938 julkaistussa numerossa Aaltosen Jyväskylän aikojen luokkatoveri Toivo Kansanaho tahtoi oikoa Karimon nuoreen Aaltoseen liittyviä käsityksiä. Rovasti Kansanahon kuvailuihin Alin koulunkäynnistä palaan myöhemmin mutta Aaltosen intoutumisesta asepalvelukseen Venäjälle on suht. tarkkaa kertomaa. Kansanahon mukaan Ali Aaltonen rupesi viettämään aikaa erään venäläisen kapteenin kanssa Jyväskylässä. Lyseolaistoverien ottaessa hänet veljeilystä luokalle oli Aaltonen vakuuttanut kaiken olevan osa hänen "bobrikovilaisuuttaan" vastustavaa vakaumustaan. Lyseon seitsemäsluokkalainen - "napoleoniksi" koulumaailmassa kutsuttu - Ali olikin lähtenyt vuonna 1904 Venäjälle kolme vuotta kestävään
Junkkarikouluun. (linkki englanninkieliselle wikipedia-sivulle)

LISÄYS 13.3.2019. Eino I Parmasen Taistelujen Kirjan osassa III on kolmen pojan verrokkitapaus Porin lyseosta. Koulupojilla oli 1900-luvun alussa useammalla paikkakunnalla erilaisia anti-bobrikov-yhteenliittymiä. Kolme Porin lyseolaista Lindroth, Rindell ja Färling olivat AA:n tavoin suunnitelleet liittyvänsä venäläiseen junkkarikouluun saadakseen upseerikasvatuksen. Tausta-ajatuksena oli tuon koulutuksen avulla hankkia tietotaitoa Suomen vapaustaisteluun. Heidän päästyään ylioppilaaksi keväällä 1904 tilanne olikin muuttunut ja pojat hakeutuivatkin yliopistoon. Junkkerius olisi voinut viedä kolmikon Venäjän-Japanin väliseen sotaan vihun puolelle liittolaista (Japani rahoitti aktivisteja) vastaan. Kevät 1904 olisi ollut myös AA:n ylioppilasvuosi jollei hän olisi kapsahtanut ruotsin ehtoihinsa kesällä 1903. Porilaispojat hakeutuivat yliopistossa historian maineistamille Mauritz Mexmontanin miekkailukursseille...

LISÄYS 22.10.2018. Jämsän nimismies Hugo Palmroth saa keväällä 1904 kirjeen Hämeenlinnasta. Läänissä prosessoidaan A.Aaltosen anomusta sotakouluun lähtemisestä. Palmroth vastaa kirjeeseen ilmoittaen ettei hänellä ole mitään estettä olla puoltamatta sotakouluun lähtöä. Jotta juttu vielä entisestään hämärtyisi Palmroth saa toisen kirjeen 1908, jossa lääninherrat käskevät Palmrothia etsimään A.Aaltosen koska tämä ei ole toimittanut sotaväen erotodistusta asianomaiselle viranomaiselle. Palmroth ilmoittaa että AA ei ole Jämsästä tavoitettavissa. (AA oli muuttanut aiemmin samana vuonna väestökirjanpidonkin mukaan jo Turkuun).

Junkkari

Teologian ylioppilas Kansanaho törmää Aaltosen uudelleen vuoden 1905 suurlakon tiimellyksessä Jyväskylässä. Aaltonen on pukeutunut junkkaripukuun ja hän kertoo osallistuneensa mm. Venäjän-Japanin sotaan väittäen samalla saaneensa mitalin urhoollisuudesta. Ali oli puhunut Kansanaholle karkeasti kehuen Venäjän ryyppyretkillään ja ryydittäen - ilmeisen tietoisena punakorvanlehtisen pappiskokelaan läsnäolosta - tarinoitaan härskeillä naisjutuilla. Kansanaho antaa yhden vihjeen mahdollisista tarinoiden limittymisestä kertoessaan että tuona samana syysiltana Jyväskylässä rähinäkänninen Aaltonen oli pidätetty ja hänen junkkaripukunsa oli revitty... Mies oli myös pakkopuettu siviiliasuun.

Heikki Välisalmen muistelmissa Mies Maailman Turulla (1948) on Aaltosta koskeva luku "Kulttuurikehdossa". Välisalmi toimi samassa Sosialisti-lehdessä Turussa kuin Aaltonen. Välisalmi tuli lehteen 1909. Hän on selvästi pohtinut myös Aaltosen väittämää sotilasurasta. Välisalmi:

Päätoimittajana oli Ali Aaltonen, jota sanottiin Luutnantiksi. Tietääkseni hän oli käynyt Venäjällä junkkarikoulua, johon hän omien sanojensa mukaan oli mennyt "isänmaallisssa mielessä". Hän näet tahtoi valmistua upseeriksi voidakseen olla tehokkaasti mukana sitten, kun maamme joutuu vapaustaisteluun. Koskaan hän ei oikein tarkkaan selittänyt, mitä hän tällä vapaustaistelulla tarkoitti, mutta aktivistisiakin ajatuksia hän hautoi. Nyt oli kuitenkin käynyt niin, että hänen upseerikasvatuksensa keskeytyi. Japanin sota jatkui vielä, ja hänen koulustaan komennettiin oppilaita riveihin väliaikaisiksi upseereiksi ehdolla, että tulevat jatkamaan opintojaan sodan loputtua. Ali Aaltonen ei kuitenkaan mennyt, vaan palasi Suomeen. Hän väitti olevansa aliluutnantti. Näin tuskin kuitenkaan oli asian laita, vaan oli hän yksinkertaisesti entinen junkkari, päätellen siitäkin, ettei häntä Venäjän jouduttua maailmansotaan kutsuttu lippujen alle.

Jussi T. Lappalainen on Punakaartin Sota teoksessa jäljittänyt Aaltosen käyttämät venäläiset sotataidon oppikirjat. Ennen kuin toisin todistetaan jääkin jonkinlainen julkea kysymys mieleen. Käyttikö Aaltonen oppikirjoja lähinnä toimittajan referointi yms kyvyillään vai oliko hän kuinka hyvin perehtynyt niihin oikean upseerin roolissa? Aaltosen junkkarikoulun "opintokirjaa" lienee mahdotonta enää arkistoista jäljittää? Ja missä vaiheessa Ali Aaltonen oli vuosien 1905-1906 tietämillä ollut rakentamassa äidilleen mökkiä kotiseuduillaan Koskenpään Hietakylällä (lähde: Rislakki: Kauhun Aika). Kauhun Ajan mukaan Aaltonen oli myös perustamassa - ja myös eri tavoin ylläpitämässä (esitelmät, iltamat pantomiiniesityksin jne)- (Valkea)Luomen kylän Työväenyhdistystä 1906. Aleksi oli myös piirtänyt uudelle työväentalolle piirustukset, jotka jäivät sitten monestä syystä pöydälle - viimeistään vuoden 1918 kuikuillessa aamunkoitosta.

Onko Ali Aaltosen elämän aikajanassa kaksi eri tasoa? Voidaanko sitä oikeasti elettyä enää edes arkistojen avulla tavoittaa? Vai pitääkö meidän tyytyä vain kerrottuihin. Niitähän ovat toki Karimon ja Kansanahonkin vuosikymmmenten jälkeen muistelemat.

Yhdistetty aikajana:
Eroaa Jyväskylän Lyseosta elokuun lopussa 1903. Huhtikuussa 1904 prosessi sotakouluun lähtemisestä. Marraskuu 1905: Kekkuloi Jyväskylässä junkkaripuvussa. Maaliskuu 1906: perustaa kotikylälleen työväenyhdistystä. 1906-1907 löytyy merkintöjä ko. yhdistyksen pöytäkirjoista. 1907: työskentelee jo Turussakin. Virallinen muutto 1908. JOS hän on sotakoulussa ollut niin se on tapahtunut kesän 1904-syksyn 1905 välisenä aikana?! Kansalliskirjaston digitoiduista sanomalehdistä on löydettävissä uutisia , joissa ilmoitetaan suomalaisjunkkareiden ylennyksistä. Perushaku "junkkari Aaltonen" lyö ainakin tätä kirjoitettaessa tyhjää.
(Läänin ja nimismiehen välistä kirjeenvaihtoa on kuvattuna blogin lopussa)

"Ranskalaisen ja englantilaisen kirjallisuuden tuntija, väsymätön juoppo ja auttamaton boheemi" on yksi digitoidusta sanomalehtiarkistosta (Uusi Suomi 22.1.1928 sivu 12) löydettävä luennehdinta A.Aaltosesta. Jatkuu tuosta tai jostain muusta seuraavassa numerossa...


KUIVAKKAITA ARKISTOTARKENNUKSIA (päivitetty 7.11.2018)

Luomenkylän työväenyhdistyksen kokouspäiväkirjojen mukaan A.Aaltonen perusti yhdistyksen maaliskuussa 1906. Hän on yhdistyksen alkuaikoina toiminnassa mukana. AA on löydettävissä myös paikkakunnalta muuton jälkeen (1908) kokouspäiväkirjoista - ainakin 1913.

Jämsän seurakunnan rippikirjan 1900-1909 mukaan lyseolainen Ali Aaltonen on ollut kirjoilla Jämsässä vuoteen 1908 asti jolloin hän on 17.1.1908 pyytänyt kirjeitse muuttokirjaa Turkuun. Kirkonkirjojen vaihto tapahtuu viiveellä, koska fyysinen AA työskentelee Turussa jo tammikuusta 1907 . Venäjälle menosta ei Alia koskevilla aukeamilla mainita sanaakaan. LISÄYS: Yhdellä aukeamalla (Niemola-Valkeeniemi sivu 1001 Jämsä RK 1900-1909) lukee sotilas. Samoin YHTÄ (1905) vuotta koskevan henkikirjan sivuilla (Niemola 1:ssä rivi 9-10) sotilas Alexi (syntynyt 1884). Jämsän seurakunnan aineiston tarkempi käsittely erillisessä - jossain tulevista - blogipostauksista...

Kansallisarkiston Jyväskylän toimipisteessä kävin lukaisemassa Jyväskylän poliisin ilmoitusasiain päiväkirjaa syksyltä 1905.
Enpä löytänyt tietoa pidätyksestä saati sakinhivutuksesta. Sen sijaan usein päivystysvastuussa ollut poliisi Weijo ilmoittaa lakonisesti että 1.-11. marraskuuta 1905 poliisikammari on ollut sattuneesta syystä suljettuna. Poliisimestarikin vaihtuu suurlakon tyrskeissä. Katselin samalla matkustuslupaluetteloita, työkirjoja yms matkustajien ja maankiertäjien valvontaan liittyviä aineistoja. Kun ei AA:ta niistä löytynyt niin pitänee olettaa että ilmoittautumatta jättäminen johtuu joko A) hänen ei ole tarvinnut sitä univormunsa vuoksi tehdä B) ei ole tullut mieleenkään... Joitakin kammarille jääneitä passeja kansioissa oli, mutta eipä sattunut kohdehenkilöitä kohdalle.

(lisätty 3.10.2018)
Jämsän nimismiespiirin arkiston Ulkomaanpassiluettelot (1904 - 1904) (huom. Venäjälle) ja Esteettömyystodistusluettelot (1904 - 1904) aineistossa Aleksi Aaltonen mainitaan vain jälkimmäisessä. Hän on hakenut esteettömyystodistusta ulkomaan matkaa varten 30.8.1906. 1906
Hänellä on ollut passi käytössä ainakin keväällä 1910, koska hänen Tanskan matkastaan on juttuja. Esim. Sosialisti 20.4.1910

HUOM. nimismiespiirin luetteloissa ON siis tuoreempiakin tietoja kuin arkistotietokannan tarjoama 1904.

LISÄTTY viranomaiskirjeenvaihtoa sotakoulusta 23.10:

TIEDUSTELU AALTOSESTA HUHTIKUUSSA 1904

Nimismiehen vastaus ylläolevaan:

vastaus 1904



Vuoden 1908 ärhentelytiedustelu löytyi kirjeistä alkuperäisenä. Pieni vinkeä detalji: Kasperinpoika kiepsautettu Kasperoffiksi.

1908 tiedustelu

Nimismies vastaa kädet ylös nostaen:
vastaus 1908