tiistai 20. marraskuuta 2018

Kapinapäällikön kastemerkintä - Ali Aaltosen genealogiaa

Päivitys 3.4.2021 Tieto Alin serkusta Otto Varhiasta. Pieni päivitys 24.4.2019. päivitetty 30.1.2019 (linkki Kasper Aaltosen perukirjaan)

Jämsän seurakunta syntyneet 1884

Tämä blogipostaus käsittelee Ali Aaltosen perhetaustaa. Esittelen hänen taustansa isovanhempiin asti, sekä sen miten hänen perheelleen kävi. Pidän tiukasti kiinni 100 vuoden rajasta, enkä siten koeta selvittää sitä keitä mahdollisesti kuuluu hänen sukuunsa tällä hetkellä. On luultavaa, että Alin serkkujen lastenlapsia on vielä paljonkin elossa. Teen periaatteeseen yhden poikkeuksen koskien Amanda Aaltosta - Alin äitiä. Lisäys: Alin serkku oli Kiilaan kuulunut runoilija jne Otto Varhia (Suomi) . Oton äiti oli Amandan nuorempi Kuorevedelle muuttanut sisko.

Alin nuoruusvuodet on nykypäivinä aistittavissa seuraavan reitin, jolla kulkee säännöllisesti sekä kirjasto- että jäätelöauto, varrelle. Jämsänkoskelta tieltä numero 604 käännytään Valkealuomen tielle. Sitä ajetaan mm. Hietakylän lävitse Valkealuomen kylälle. Lahnajärvi, josta matikka on kotoisin, pilkottaa vasemmalla puolella. Valkealuomen tietä (mm Luomen talon -AA kävi siellä kansakoulua - ohi) ajetaan niin pitkälle että saavutaan Hopsuntielle. Hopsuntietä palattaessa kohti Jämsänkoskea reitti kulkee mm. Lahnajoen yli, jonka liepeillä olleessa talossa AA syntyi.

Aleksi Aaltonen syntyi Kasper Kallenpojalle ja Amanda Matintyttärelle 2.8.1884 Lahnajoen taloon Kerkkolan (Jämsän Hopsua) kylässä. Kastemerkinnässä oleva kummisetä ja talollinen Niklas Lahnajoki oli Alin äidin Amandan käly. Alin vanhemmat oli vihitty juhannuksena 1883.

Amanda Aaltonen oli syntynyt 26.12.1853 Koskipään torppaan suurperheen tyttäreksi. Huom. Amandan perhe pitää torppaa vuoteen 1874 asti. Sen jälkeen alkaa koko konkkaronkalle tilattoman väestön itsellis-piika-renki jne. vaellusvuodet.

Alin äidinisä oli Tiirin Järvelän torpassa syntynyt Matti Teemun(nikodeeemus)poika 22.4.1809.
Jämsän rippikirja 1822-1832

On mielenkiintoista että Alin äidinäiti Eeva Kristiina Eenokintytär oli alueen ökytalon Hirvelän lampuodin tytär. Koskipään torppa oli erotettu Hirvelästä! Matti Teemunpoika ja Eeva Kristiina Eenokintytär oli vihitty 6.9.1835.

Aleksin isän Kasperin (20.11.1856) vanhemmat olivat Kalle Juho Erkinpoika (20.12.1826) Airiaisten torpasta Juokslahdelta ja itsellisentytär Eva Loviisa Kallentytär(20.6.1835) Luomen Hirvelästä (!). Heidät oli vihitty 30.12.1855

Ali oli siten vähintään isovanhempien tasalle asti hyvinkin SuurJämpsäläinen tuotos. Kasperin vanhemmat ovat käyneet vuoden pestillä Petäjävedellä mutta tulleet sieltä kiiruun vilkkaa pois.

Kirkonkirja-aukeamilla kiinnittää huomiota se, että osalla Aleksin sukulaisista on "täysrastisia" osaamismerkintöjä.

----------

Kasper ja Amanda Aaltonen muuttavat Lahnajoelta Alin ollessa vielä taaperoikäinen. Heidän taivaltaan voi seurata rippikirjan sivuilta eikä sitä ehkä ole tarkoituksenmukaista tähän kaikilta osin ylöskirjata. Taival kuitenkin tapahtuu Lahnajärven ympäristön taloissa.Perheeseen sikiää vielä kolme lasta. Alin sisko Anna oli syntynyt 13.8.1889. Hän ehtii nähdä vuosisadan vaihtumisen kuollen heinäkuussa 1900 rokkoon. Perheeseen 1892 syntyvät kaksoispojat (Otto ja Bruno) muuttuvat risteiksi rippikirjan sivuille ennen kuin oppivat edes jokeltamaan. Aleksin tulevaisuuden kannalta ratkaiseva hetki lienee Kasper Aaltosen menehtyminen keuhkotautiin 6.helmikuuta 1894. Kasperin perukirjassa on vielä useita sivuja. Se ei ehkä kerro täydellisestä köyhyydestä mutta perusteet sille miksi Aleksista tulee muutaman vuoden päästä lyseoon vapaaoppilas syntyvät hetkellä jolloin Kasper Aaltonen kuolee.

Äiti ja poika elävät kahdestaan 1900-luvun alussa Eerikkalan ja Valkeeniemen taloissa. Aleksin kohdalle pappi on kirjoittanut lyseolainen (Valkeeniemen rippikirja-aukeamalla ent. lyseolainen). Kyläläisten puheissa Ali olikin ylennyt jo "Aaltosen lesken ylioppilaspojaksi". Liekö tämäkin mielikuvallinen arvonnousu ollut osaltaan syy siihen miksi nuori Aleksi sai työväenyhdistystä perustaessaan ympärilleen kotikylällään (talkoo)väkeäkin? Alin äidilleen 1900-luvun alussa rakentama(rakennuttama) mökki Hietakylässä on kuulunut Eerikkalan maihin.

Amanda Aaltonen elää melkein 20 vuotta poikansa kuoleman jälkeen. Hän ehtii aloittaa prosessin tilansa lunastamiseksi valtion mäkitupalainan avulla mutta kuolema ehtii ensin tammikuussa 1936.
Amanda Aaltosen kuolintieto

Amanda Aaltosen perukirja on yksi lyhimpiä näkemiäni. Perukirjassa mainitaan parilla tapaa epämääräisesti myös Ali: "poikansa Aleksi Aaltosen Turusta jonka pitäs olla v 1918 kuollut". (LISÄTIETOJA)
Paikallisessa lehdessä oli maaliskuussa 1937 ilmoitus, jossa Amanda Aaltosen kuolinpesän omistama tila julistettiin pakkohuutokaupattavaksi.
Eipä tainnut Komintern tätä kapinapäällikön äitiä elämänkään aikana avustaa.

----
Aleksin kastoi 1884 nuori pappi, jonka poika tapettiin Suinulan verilöylyssä 1918. Suomen Sotasurmat tietokannan 1914-1922 mukaan teknillisen opiston oppilaan Lauri Edward Akselinpoika Tammiston "veri vuoti kuiviin".
rovasti Tammisto

Rovasti Tammisto oli alkuaan Axel Ekroth ja hän toimi 1883-1884 Jämsän seurakunnassa kirkkoherran apulaisena. Ali Aaltosen ja kastepappinsa tiet ovat voineet 1917-1918 tienoilla jollain tavoin risteytyä. Tammisto toimi tuolloin Valkealan kappalaisena ja osan aikaa myös seurakunnan v.t. kirkkoherrana. Aaltonen huseerasi tunnettuun tapaansa syksyllä 1917 Kotkasta käsin. Valkeala oli teollisuustyöväkensä kautta kytkeytymässä vallankumoukseen. Selailin alueen historioita ja niiden mukaan Valkealan kirkonmiehet olivat "maalaispappeja" jotka eivät oikein teollisuuden ja sen työväen asioita ymmärtäneet saati edes pakollisten parin peninkulman takaisten papintehtävien lisäksi välittäneet. Toisaalta Tammiston kerrotaan puuhanneen mm. Kouvolan rukoushuonetta jonka yksi tarkoitus oli valtiokirkollisen tukikohdan perustaminen alueelle jossa mellastivat sekä uskon- että aatteiden lahkolaiset. Eteenpäin lehtikin oli aiheesta piruillut.

Rovasti Tammisto toimi pitkään myös Valkealan köyhäinhoitolautakunnan puheenjohtajana.
Lotta Svärd lehdessä julkaistiin 30.11.1935 artikkeli A.E. ja Anna Tammistosta "Sankariveljesten vanhemmat". Monikko viittaa siihen että toinenkin heidän pojistaan ,Kurkijoen maamiesopistolainen Paavo Akseli, kuoli Antrean rintamalla saamiinsa haavoihinsa maaliskuussa 1918.
Rovasti Tammiston pelkistetty kuolinilmoitus

Lotta Svärdin ilmestymisajankohtańa A.E. Tammisto lepäsi myös jo sukuhaudassa. Artikkelissa mainitaan kuinka talvella ja keväällä 1918 pappilassa oli supistettu oma kulutus minimiin ja koetettu jakaa ruokaa kaikille tarvitsijoille - mukaanlukien punasotilaat.

Toukokuussa 1918 Tammisto oli noussut papinpönttöön pitäen ajankohtaan nähden äärimmäisen hillityn saarnan.
Ali vaikeni lopullisesti saman kuun aikana.







torstai 15. marraskuuta 2018

Ali Aaltosen Orastava aktivismi , sanomalehtimiehisyyden juurikasvu


Oras

Kotiseutumiehenä ja poliitikkona tunnettu Eino Aaltio on kirjoittanut Jyväskylän Lyseon historiaan artikkelin "Oras vuosina 1890-1902" konventin julkaisemasta Oras-lehdestä.

Lyseon historiahan on ladattavissa kotikoneelle PDF-muodossa joten siitä voi tehdä hakuja tälläinen "harittavakatseisempikin" harrastelijaetsivä. Ali Aaltonen on häivytetty kirjasta kuin mensevikki vallankumouskuvateoksesta. OttoVeetä sen sijaan jopa kehutaan...
Nyt astuu Parnassolle nuori Otto Ville Kuusinen, luultavasti lah­jakkain runoseppo, mitä Jyväskylän lyseossa on koskaan ollut. Kun olin koulussa vuosisadan alkuvuosina, niin puhuttiin vielä Kuusisesta runoilijana. Otto Ville onkin Oraisiin kirjoittanut joukon runoja, jotka nousevat yläpuolelle tavallisen konventtikynäilyn.
En lainaa blogitekstiin OVK:n Aaltion artikkelissa olevia romanttisia runoja syystä, että en niitä pysty ees lukemaan. Kaihomielisemmät kahtukaa ne itte kun kerran pdf ladattavissa on.

Aaltion Oras-artikkelissa jäljitetään nimimerkkien takaa kirjoittajia, arvotetaan runonpätkiä, kerrotaan jännittäviä yksityiskohtia ensimmäisen sortokauden lyseolaisten aktivismista. Viimeisin kohta vaatii oman kappaleensa.

Aaltion mukaan rehtori Jalkanen oli kutsunut konventin silloisen puheenjohtajan Rurik Pihkalan (!) puheilleen 1904 ja ottanut tulevan professorin luokalle venäläisvastaisesta kirjoittelusta Oras-lehdessä. Pihkala olikin viennyt aviisit Pihtiputaalle kotipappillaansa vintin vällyjen alle piiloon. Lehdet olivat sortokausien välissä palautuneet vielä Lyseolle mutta ainakin 50-luvulla Aaltion kirjoittaessa artikkeliaan niiden loppusijoituspaikka oli tuntematon. Aaltion mukaan 1902-1903 ja 1903-1904 vuosikerrat ovat kadonneet. Tämä on harmillista Ali A:n kannalta, koska voi olettaa että AA on 1902-1903 numeroihin kirjoittanut nuoren miehen innolla isänmaallisesti. En ota nyt lähdevajeen vuoksi kantaa siihen onko juuri Aaltosen verbaalihelskyttely saanut rehtori Jalkasen takajaloilleen.

Jyväskylän yliopiston kirjastossa on kuitenkin säilytettynä muutama Oras-lehden juhlanumero. Juhlajulkaisut on oletettavasti painettu vähän paremmalle paperille kuin vuosikertojen kadotetut arkinumerot. Aaltiollakin on ollut lähteenään esim. 5.2.1902 ilmestynyt Oras. Aaltio:
"Vuoden 1902 julkaisuun ovat kirjoittaneet Pekka Karanko, Väinö Ikonen, Riipinen (H .A .R .), Richard Ruoranen (ylioppi­las 1904) ja Aarne Laaksovirta. Lisäksi ovat kirjoittaneet nimimerkein
V.H.P. (Väinö Herman Perälä ), -uri- (Rurik Pihkala) ja O.G. (Ossian Gylling)."

Selasin Martti Pihkalan jäämistöstä YO-kirjastoon lahjoitettua numeroa ja mitäpä sieltä löytyikään, vaikka Aaltio asian jättää kertomatta:

Tuulella

Alex Aaltonen

AA kommottelee hieman etunimellään (ALEX) .mutta ei jäädä nyt irvailemaan sitä. Tekstihän on melkoista sinivalkoista tykitystä ja raappastelija jää nyt vain ymmärtämättömänä ihmettelemään miksi tuo on pitänyt lyseon historiasta siivota.


torstai 8. marraskuuta 2018

Kapteeni, joka houkutt(el)i Ali Aaltosta sotakouluun?


PÄIVITETTY 3.12.2018.Päivitetty 6.3.2019 (lisätty kuvia Vuorilammelta). Päivitetty 13.3 (tarkennuksia Voimaliiton Jyväskylän toimintaan), päivitys 20.3.2019 (ajallista tarkennusta Karjakinin Jyväskylän vuosiin). Päivitetty 4.4.2019 (Karjakinin kuolinilmoitus, pieniä tarkennuksia/Päivitetty 12.12.2019 tietoa Karjakinin palveluksesta)

Kuvaaja Alexander Achates Michelsson (Keski-Suomen museo)

Aiemmassa postauksessa on sivuttu Aleksin koulutoverin muistelmia siitä kuinka nuori Aaltonen oli ruvennut lyseolaisaikoina viettämään aikaansa Jyväskylään sijoitetun venäläisen kapteenin kanssa. Upseeri oli neuvonut AA:ta sotakouluun hakeutumisessa. Mutta kuka oli tuo kapteeni? Jyväskylä ei ollut 1900-luvun alussa keisarillisen armeijan johtokeskus saati edes joukkojen keskittymä. Alustava pläräily kaupungin historiakirjoihin ei tuonut vastausta siihen ketä keisarin kaadereita täällä on ollut ja miksi. Jatkan yksitotista -vivahteille sokeaa - silmäilyäni ja päivitän tätä tekstiä jos aihetta ilmaantuu. Aiheettomuudet toki - perinteiseen tapaan - ilmaantuvat tänne refleksinomaisesti.

Ensimmäinen epäilty:

KAPTEENI KARJAKIN (päivitetty 02.12.2018).
Jyväskylä oli osa Vaasan kutsuntapiiriä muodostaen 2.kutsuntapiirin. Tuolloiset tunteita herättäneet kutsuntavenkoilut, jotka saivat mm. viskaali Geitelin painia nujuuttamaan erään toisen jyväskyläläisherran kanssa, aiheuttivat myös iloisesti risteilevää paperiliikennettä välillä kutsuntapiiri-lääninhallitus-Jyväskylän kaupunginviskaali. KV:n arkistoiduista kirjeistä löysin muutaman paperin jotka oli allekirjoittanut kapteenin arvoinen piirisotilaspäällikkö Karjakin...Genos 3/1996 (sivut 121-130) löytyi tieto jonka mukaan Alexej Karjagin (sukunimen kirjoitusasu siis vaihtelee) oli syntynyt 1857.
Rintamerkki; 92. Petšoran jalkaväkirykmentti /TURUN MUSEOKESKUS
Hän on jo nuorena ollut tsaarinupseerina Suomessa koska Virallisessa Lehdessä on vuonna 1881 (Lappeenrantaan sijoitetun) 92. Petshoran rykmentin ylennusuutinen alenn--eikun Aliluutnantiksi. Karjakin on kapteenina edelleen samassa rykmentissä (luultavasti Narvassa) kun hänestä on Suomen virallisen lehden numerossa 12 (16.1.1903) nimitysuutinen. Kapteeni Karjakin on ylennetty Everstiluutnantiksi toukokuussa 1905 (asemapaikka ollut edelleen Jyväskylä). Kapteeni ei ollut viestejä itse kirjoittanut, vetänyt vain nimensä lennokkaalla kiepsautuksella alle. (AA harrasti samaa...)

värvärikapteeni?.

FT Wessman,viiksiveijariviiksivaltias
Sisä-Suomi lehdessä ilmestyi 1925 nimimerkki URA:n (kauppias/kunnallispoliitikko/humoristi FT Wessman) kirjoittama häijynhupaisa muistelma "post-bobrikovin" Ruhtinas Obolenskin vierailusta syyskuussa 1904 Jyväskylässä. Jälkikäteisturinassa Karjakin niputetaan samaan joukkoon alueen muiden herrojen kanssa. Wessman itse toimi noina kiihkeinä vuosina valtuuston puheenjohtajana.

Kävin alustavasti selailemassa laajoja ja laveita FT Wessmanin arkistoja (kansallisarkisto Jyväskylä). Löysin Wessmanin kirjoitelman "Historiallinen viikko" vuoden 1905 Suurlakon aikaisesta Jyväskylästä. Wessmanin aikalaiskokemuksessa on mielenkiintoinen vivahde. Hänen mukaansa kaksi Jyväskylään sijoitettua santarmia riisuttiin aseista ja koristeellisista virkapuvuistaan sekä lähetettiin (esimuiluttamista) yhden Jyväskylän ulosmenotien varteen. (Hmm. Tämä vertautuu nyt Toivo Kansanahon suurlakon muistitietoon Ali Aaltosen riisumisesta junkkeripuvusta). Wessmanin mukaan myös piirisotilaspäällikkö Karjakinilta oli ollut tarkoitus käydä hakemassa aseet pois mutta tsaarinupseeri oli luvannut perheineen pysytellä lakon ajan kotonaan. Wessmanin mukaan lupaus oli pitänyt. Olikohan Ali A:lla tuolloin kortteeri Karjakinilla?

Rintamamies lehdessä julkaistiin 12. ja 19.5.1944 Vihtori Riijärven kaksiosainen kirjoitus "Erään Voimaliiton osaston synty ja toiminta Jyväskylässä 1904-1906". Siinä mainitaan myös kapteeni Karjagin. Riijärven mukaan Karjagin oli säyseä venäläiskapteeni, joka ei juuri välittänyt Voimaliiton aktivistisista harrastuksista. Karjaginilla oli ollut tapana vierailla hevosellaan mm. Keljon taloissa ja eräänä talviaamuna (yörömpöttelyistä palaava?) kapteeni oli sattunut tulemaan ns. Grafton-kivääri selässään suksivaa lyseolainen Riijärveä Seminaarinmäessä vastaan mutta mitään "Stoille" tuoksahtavaakaan ei ollut perästä kuulunut. Semminkin kun upseeri oli taatusti kuullut Keljosta päin tullessaan läheiseltä Vuorilammelta kantautuvia Voimaliiton harjoitusammuntoja. Huom. Jyväskylässä oli Voimaliitolla myös aikamiesten toimintaa Jyväskylän Metsästysyhdistyksen nimissä. Herrat (kuten seminaarinopettaja Rikala,blogissa seikkaillut lyseonkollega Stoore ja maanmittausinsinööri Karpio) ampuivat luvallisesti Roninmäen alueella Vasikkavuoren ampumaradalla. Vuorilammen paukuttelu oli nuorison salamyhkäisempää aseaktivismia...

Kuva Kuhmoisten Asemuseosta
Noh, ehkä kyse oikeasti oli siitä että sveitsiläistä sotilaskivääriä ei viety siperian kokoisesta syystä yleiselle ampumapaikalle räiskymään haulikoiden ja luodikoiden sekaan.

Vuorilampea maaliskuussa 2019, löytyykö luodiniskemiä?

Riijärven mukaan "kaupunginpuoleisessa rannasta Roninmäen rinne kohoaa jyrkkänä ollen siten hyvänä taustana maalitauluille sekä heijastaen ääntä ja kaikua poispäin kaupungista". Riijärvi myös toteaa kuinka tuon jyrkänteen alta vuosikymmeniä myöhemmin etsittiin "jättimäisiä Graftonpanoksien lyttyyn menneitä lyijykuulia", joita lienee edelleen muistoesineinä Keljon taloissa? Jos lammenrantaan on jokunen kuti vielä jäänyt niin siinäpä harrastetta nykyajan "miinaharavointiin".
Wanhan Keljon kirjassa tosin mainitaan että jossain vaiheessa Voimaliiton aseaktivismi oli aiheuttanut viranomaisissa mielenkiintoa - liekö sitten kun Karjakin oli karauttanut kaupungista jo seuraavaan komennuspaikkaansa.
LISÄYS 31.1.2019: Vaasan läänin kuvernööri oli lähettänyt syyskuussa 1906 salaiseksi määrätyn kirjeen, jossa hän kehoitti läänin poliisilaitoksia ja nimismiehiä toimittamaan hänelle heti "Woima-yhdistystä" koskevia tietoja. (Jyväskylän nimismiespiirin arkisto, saapuneet kirjeet)

Mercator 1910
Karjakin on everstinä Jyväskylässä vielä 1910 ilmestyneessä Mercatorissa.
1913 samassa lehdessä viranhoitajaksi on merkitty kapteeni Pleschko (sama mies joka joutui 1917 kaupunginkomendanttina Vaasassa vallankumouksen pyörteisiin?)
Mercator 1913


Sanomalehtiarkisto vihjaa siihen että Karjakin olisi myöhemmin vaikuttanut Haminassa. Alexei Karjakinin kuolinilmoitus Haminan lehdestä vuodelta 1925.
Haminan Lehti 31.3.1925



Lueskelin männäkuulla viime keväänä ilmestynyttä Yrjö Teeriahon julkaisemaa "Keskisuomalaista kansanperinnettä" kirjaa. Siinä oli useita kohtia jotka saivat virneen aihetta kahta puolten suupielten. Eräs kiertelevää elämää viettänyt -blogissakin viuhahtanut - sukulaismieskin toki löytyi ns. originelliosastosta.

Kirja putosi kuitenkin käsistä hetkellä jossa hoksasin siinä jutun "Viilitinki". Palokkalainen Pekka Lahti kirjoittaa isänsä Oskarin muistelmia 1900-luvun alusta. Oskari oli kertonut kuinka just 1900-luvun ensivuosina mm. Palokkajärvellä metsästi venäläinen KAPTEENI. Tämä kapteeni, joka hyvin sopisi Karjakinin profiiliin, oli ollut hyvin hienostelevainen. Upseeri oli johtanut Jyväskylään sijoitettua 45:n miehen järjestysjoukkuetta, joka jutun mukaan "liikkui kaupungilla kahdeksan sotilaan ryhmässä, kahdessa rivissä, neljä rinnakkain". Kapteeni itse oli viettänyt aikaansa Jyvässeudun eri järvillä pariairokaksikon soutaessa häntä sopiville sorsan kyttäyspaikoille. Lahden mukaan kapteeni oli ilmoittanut aina kirjeellä milloin hän tulee sorsastamaan ja herralle oli pitänyt varata tietenkin myös herran eväät. "Kaksi katajaista viiliastiaa, tuoretta ruisleipää ja vastakirnuttua voita". Kapteeni oli syönyt tarjotut eväät rituaalinomaisesti soutuun määrättyjen sotilaiden jäädessä palatta. Oli nuuhkittu tuoretta ruisleipää ennen sen syömistä, levitetty voita päälle. Viili oli jätetty viimeiseksi ja siitäkin herra kapteeni oli syönyt vain päälliskerroksen. Kapitulantti oli toki maksanut. Lahden mukaan 2 markkaa. Lahti myös mainitsee vertailuna että tuohon aikaan hevosmies sai Jyväskylä-Saarijärvi kuormanajosta 4-5 mk.

Nostaessani kirjan takaisin luettavaksi mielessä myrskysi. Tälläisen kapteenin kanssa on siis nuori Aleksi Aaltonen - napoleonvisioineen - joutunut/päässyt tekemisiin. Nuoren koillishämäläiskolperon mielessä on taatusti tehnyt itseään tykö ajatus siitä että keisarillisen upseerin ura olisi oivallisin oikopolku herraskaiseen elämään johon muuten pitäisi olla sukurasitetta tai edullinen kotivävysyys. Kapteeniakin on varmasti huvittanut völjyynsä iskeytynyt nuorukainen, jolla on ollut sijoituspaikkakunnan muusta elosta poikkeava ulosanti - sekä puheet että niitä siivittävät retoriset käden kiepsaukset.

====================================

SIVUHUOMIOITA (päivitetty
14.11.2018)
selaillen kollasin Kurkinen, Pauli (toim.): Venäläiset Suomessa 1809 - 1917, Suomen Historiallinen Seura ja samoin pläräsin Luntinen, Pentti: The Imperial Russian army and navy in Finland, 1808-1918. Sisämaan koulukaupunki Jyväskylä ei erityisemmin noissa opuksissa tietenkään kohostu. Sen verran löysin tietuu (murresanois jukkavirtane) että JKL:ssä on ollut makasiini. Savu ja pöllähdys noiden makasiininvartijoiden aseiden riisuntahan on toki tarkkaankin raportoitu vuoden 1918 osalta. Monella sotilaallisesti ei niin merkittävällä paikkakunnalla oli ollut kymmeniä vuosia pienehköjä venäläisosastoja mutta silti ne ilmaantuvat näkyville historiakirjoitukseen vasta sitten kun niiltä otetaan pyssyt pois ja laitetaan v.1918 härkävaunussa kohti äitivenäjää.

Hokasin tajuamisen takamatkalaisena vasta nyt sen että Aaltosen venäjänkielihän on petraantunut sinä aikana kun vaikutti Viipurissa. Kurkisen toimittamassa artikkelikokoelmassa siitä oli Eino Ketolan kirjoittama ("Venäläiset vallankumoukselliset Suomessa") jämäkkä perusteltu maininta. Artikkeli, jossa todettiin mm. Ottovillen ja KHWiikin tankerovenäjä, toi mieleen myös ajatuksen, että jos nykyään on rallienglanti niin oliko tuolloin kumousvenäjä? Viipuri ja Pietari oli kuin nappi ja napinreikä. Yhteyksiä on pidetty. Tosiaan AA:lla oli myös Pietarissa morsio.
Työ 18.4.1916, kansalliskirjaston digitoidut sanomalehdet
(Maria Burman, suomalaiskenraalin sukua?)

=============================================

ASIAN LIEPEILTÄ: (lisätty 21.11.2018, päivitys 3.12.2018)
Kahlasin päällisin puolin Jyväskylän kaupunginviskaalin arkistokansioita. Valitettavasti kunnianarvoisan kaupunginviskaali Geitelin kirjeenvaihdon diaarit eivät ole tallessa. Jouduin sitten perinnepläräämiseen. Tuumailin että jonkinmoista viestittelyä on ollut kaupungissa oleskelevien sotilaiden ja (vielä tuolloin) poliisitoimen paikallispomon kanssa - vaikka sitten Vaasan lääninkonttorin kautta. Keisarikunnassa virkatiessä oli useampi pysäkki. Itse asia olisi voitu selvittää yhden oven koputtamisella... En ota kantaa, onko tuo tapa vielä periytynyt meidän aikamme virka-asiainhoitoon. Merkillisten sattumien kannalta kirjepinkkojen selaaminen on toki mieltä kutkuttavampaa kuin pelkkien diaarilistojen tuijottelu. Nytkin hoksasin että 1903-1904 tienoilla Vaasassa oltiin huolestuttu myös jyväskyläläisten keisarinvastaisista toiminnoista. Löysin useamman salaiseksi määrätyn tiedustelun jossa viskaalia kehotettiin ottamaan selvää nimettyjen henkilöiden uskollisuudesta keisarille. Ohessa vuoden 1903 keisarikunnalle epäluulonalaisia:
Teurastaja Herman Penttilä, Telegraafireviisori Wirberg, rakennusmestari Takala, kauppias A. Fredrikson. Yleissilmäyksellä maaherra käski tarkkailla erinäisiä nuoriso- ja raittiusseuroja sekä palosammutuskuntia...
En ole tätä kirjoitettaessa vielä löytänyt tietoa siitä että Ali Aaltosen lyseossa junaileman bobrikovilaisuutta vastustavan poikaporukan salaliittolaisuus olisi johtanut maaherralta asti tuleviin tiedustelukäskyihin. Sen sijaan kuvernööri Theodor Knipovitsch oli huolestunut MARTTOJEN HAARAOSASTOISTA.
vaaralliset martat

Jäin ankarasti pohtimaan miten Geitel soluttautui käskystä Marttojen kokoukseen. Hän oli kuitenkin saanut selville ydinryhmän. Ohessa joukko, joka oli 1900-luvun alussa Jyväskylän vaarallisin aktivistijoukko keisarikunnalle:
aktivisti martat
Listassa on Jyväskylän historiasta hyvinkin tuttuja nimiä. Tämän myötä Martat johtavat Lyseolaisia aktivismiottelussa 1-0.