Kun Esko Riekki Ali Aaltos-huhut alasampui...

Etsivä keskuspoliisin ja Valtiollisen poliisin ylläpitämiä henkilökortistoja ja -mappeja löytyy digitaaliarkistosta (kansallisarkiston toimipaikkojen päätteet).
Korteissa konnat ja koukut vaihtuvat siinä samassa ajassa missä Ratakadulla henkilöstön hengareissa pitkät palttoot neuvostomalliin. Sukunimen mukaan aakkostettuna piinkova kommunisti ja AKS:n lippuvalanvannoja voivat olla kortistossa perstuntumalla.

EK oli tehnyt kortin myös Ali Aaltosesta. En sitä käyttörajoitusten vuoksi tähän blogiin kuvaa. Kortissa on muutama mieltäkutkuttava kirjaus jotka ehkä vaatisivat tolkullistakin EK:n arkistojen tutkimista. Tässä postauksessa käsittelen niistä yhtä, sitä johon pääsen muutakin kautta kiinni...

Henkilökortissa on merkintä jonka mukaan Jämsän nimismies oli 31.12.1936 lähestynyt Etsivä keskuspoliisia tiedustellen Ali Aaltosen kohtalosta. Tuo ajankohta osuu suht. lähelle Alin äidin Amandan kuolemaa, joten mielessä vilahti ajatus kirjeen liittymisestä äiteen pesänselvitykseen. Suomessahan on perinteisesti eri kaarien edellyttämänä tehty pitkän kaavan töitä; yksi niistä on kuolinpesiä koskevat viimeistä piirua - ja parisängyn puolikasta - myöten selvitykset.

Jämsän nimismiehen arkistoja säilytetään Kansallisarkisto Jyväskylässä. Tilasin tutkijasaliin 1936-1937 koskevat kirjediaarin, kirjetoisteet ja saapuneet kirjeet.

Kirjediaari:
ote kirjediaarista

Jämsään oli siis tullut EK:stä vastaus, jossa oli todettu ettei Ali Aaltosta Helsingissä ole. Tuo diaarimerkintä kelpaa vielä siihen että kyseessä olisi ollut rutiininomainen pesänjakoon liittynyt henkilötarkistus.

Pesänselvitysprosessi muuttuukin uskomattomaksi jutuksi kun silmille räpsähtää itse kirjeet.

Jämsän tuolloinen nimismies Mäkelä on viranhoitoon kuuluvana proseduurina säilyttänyt kopiot lähettämistään kirjeistä (kirjetoisteet arkistoluetteloissa).
nimismiehen kirje


Kirjeessä mainittu isäntä Aleksi Huujärvi oli Koskenpään historian mukaan 1930-luvulla mm. kunnanvaltuuston jäsen, ammattientarkastaja ja vielä sivutoiminen ulosottomieskin. Valitettavasti kirjeessä mainitut liitteet säntillinen nimismies oli palauttanut Huujärvelle. Lienevät jo vuosikymmenten viipottaessa kadonneet...
Huujärvi oli eduskuntaehdokas 1933, Suomenmaa 21.6.33

Alin hieman hämäräksi jäänyt kohtalo oli epäilemättä jättänyt seutukuntaan juoru- ja huhuperinteen, joka räjähtää viranomaisten silmille hetkellä jolloin Amanda Aaltosen kuolema aiheuttaa lainsäädännöllisiä toimenpiteitä.

A.Aaltosen käsialoja on tuon mukaan vertailtu 30-luvulla, liekö silloin ollut tiedossa että hänellä oli niitä useampia... Äärimmäisen kiinnostava on väite, jossa kerrotaan nuoren AA:n olevan jossain ryhmävalokuvassa. Ennen kuin tuo kuva löytyy on vain arvuuteltava mistä otoksesta on kyse.

Kirjeen ällistyttävin sisältö on rinnastus jossa Ali yhdistetään 30-luvulla vaikuttaneeseen kaimaansa. Tiedä sitten onko enää jäänyt mitään muistiperintöä Koskenpäälle siitä kun paikkakunnalla on talosta tölliin kuljettu kahden A.Aaltosen valokuvan kera arvuuttelemassa onko kyseessä sama mies...

Nyt on aika kutsua blogiin EK:n maineikas päällikkö Esko Riekki. Hänen vastauksensa Jämsän nimismiehen lähettämään tiedusteluun on tylyhkö. Tuon kirjeen jälkeen nimismies aloittikin prosessin joka johti Amanda Aaltosen kuolinpesän pakkohuutokauppaan.EK:n vastaus

Esko Riekin kirjeen perusteella EK:n tiedot mm. Alin kuolemasta Hennalassa perustuivat toukokuussa 1918 julkaistuihin sanomalehtiuutisiin. Tuo sama viittaus on myös AA:ta koskevassa Etsivä keskuspoliisin henkilökortissa.

Historialla on tapana ironisoida myös blogitekstejä. Ymmärtääkseni Aleksi Aaltonen - tuo somerolainen toimittaja ja ministerismies - oli yhdessä vaiheessa poliittista uraansa "Etsivä keskuspoliisin toiminnantarkastajana". Liekö tehnyt tarkastuksen niin huolellisesti että on löytänyt Alia ja itseään koskevat silmiä pyörittävät väitteet...

Olihan näitä A.Aaltosia useampia. Kolmaskin mies. Jätetään tähän loppuun sitten cliffhanger.

Aaltosen Ali Viipurissa - kuppia nurin ja yksi keisari

Aaltosen aikuiselo oli pääsääntöisesti kolmessa Suomen kaupungissa. Turku-Vaasa-Viipuri. Sotasurmatietokanta vihjaa siihen että hän on ollut kuollessaan Hennalassa toukokuussa 1918 vielä Viipurissa kirjoilla vaikka tunnetusti syksyllä 1917 hihhuloi/rähinöi (lukija voi mieltymystensä mukaan valita verbin) eri puolilla Suomea jo Kotkasta käsin. AA:n boheemi elämä ei ollut edes henkilörekisterien osalta järjestäytynyttä. (esim. Jämsästä Turkuun muutto). Erkki Lepokorven Tampereen vuoden 1918 tapahtumiin sijoittuvassa romaanissa "Käy Ruusutkin Kukkimaan" Altsu löytyy sujuvasti kahdesta hotellista ja yhdestä porttolasta. Ei liene siis ihme edes Mietaan kylällä että miestä oli usein oikeassa elämässäkin etsitty...

Viipurin osalta AA:n vaiheiden kartoitus jää kirkonkirjamateriaalin osalta vajaaksi. Suomi-NL sotien vuoksi Viipurin seurakunnan kirkonkirjoihin tuli hävikkejä kuin papinpoikien tulitikkuleikeistä sisämaan rovastiloisssa. Neuvostokoneet osuivat Viipurin ratapihalla kesällä 1944 vaunuun jossa piti kuljettaa turvaan tuomioseurakunnan arkistoja. (Tästä näyttää olevan kiistaa kun virallinen fakta kertoo arkistojen tuhon tapahtuneen jo talvisodassa.)

Museovirasto,Musketti
Aaltonen muutti Viipuriin vapauduttuaan Vaasan lääninvankilasta. Työ-lehti uutisoi 17.joulukuuta 1912 Ali Aaltosen valitun aputoimittajaksi. Samana vuonna kaupungissa alkoi myös raitiovaunuliikenne. Aaltosen ja Karimon voi hyvin kuvitella -ennen ystävyytensä karahtamista- vasemman- ja oikeanpuoleiselle raitiovaununovelle hihkumaan omia iskulauseitaan. Silloin on jääty samalla pysäkillä pois; yhdysoluttehtaan komposiittikorkkipulloin etiketit takinsuista vilkkuen...
Työ 17.12.1912

Raappastelija ei noin 25:n polven keskisuomalaisjullikkana valitettavasti ole Viipurin tuntija. Olen siellä kerran pikkupoikana Neuvostojen maassa viettänyt parisen tuntia ja silloin pelotti se että minut uhattiin viedä Terijoella tanssimaan. Joten jos teen seuraavassa karmeita pahoja virheitä niin pahoittelen...

Ali Aaltosen työpaikka sanomalehti Työ sijaitsi osoitteessa Brahenkatu 17.
Rakennuksen piirustukset lienevät tässä.
VirtuaaliViipuri sivustolla on mallinnettu tilanne vuonna 1939, silloin Työ-lehdestä ei ollut tuossa korttelissa jäljellä kuin muistohaikuja;
Ali Aaltonen
puh. viistoista nelkytkuus
vastaa enää ei

Missä AA sitten Viipurissa asui?, jos nyt jätetään letkauttamatta tunnetuimmat tuon ajan ravintolat.
Vuoden 1916 Viipurin osoitekalenterissa on tietua:
Kalevankatu 1 as 3.
Tässä kahden lähteen vaatijoille henkikirja varmennus vuodelta 1917. AA on taatusti asunut Viipuriissa muuallakin mutta Kalevankadun osoitteen määrittelisin viimeiseksi...
Liikemies Juho Leinon omistama rakennus sijaitsee nykyään muistojen bulevardilla. Talon piirrustukset on kuitenkin myös digitoitu pönttöuuneineen.
Virtuaaliviipurin mallinnos vuodelta 1939

Aiemmissa postauksissa on jonkin verran rymistelty A.Aaltosen vuosia Viipurissa. En nyt niihin tällä erää palaa. Taantumuksellisen kontekstisokeana räpiköin tuon ajan ja tienoon sanomalehtiä, kirjaan kuitenkin että AA on toimittajantyönsä ohella ehtinyt myös kiertelemään eri tilaisuuksissa puhumassa, luennoimassa ja agiteeraamassa. Toisinaan miehellä on ollut kalenterissaan "tuplabuukkaus" eli "karmea kankkunen" ja lehtien palstoilla on jälkikäteen ihmetelty mihin se juhlapuhuja jäi. Siellä on Viipurin maalaiskunnissa ja muissa läänin kruununpitäjissä odoteltu vallankumouksen tuottajaa pyhäpuvut päällä ja tuoreet vehnäset pirtinpöydillä. Turhaan.

A.Aaltonen oli ennen kaikkea hämmentäjä - vielä aikalaishistoriastaan tälle puolenkin. Hän touhotti ja kekkuloi Viipurissakin niin että siitä jäi vedonlyöntikertoimella 1.01 jäljet myös poliisilaitoksen arkistoihin. Niiden tutkimiseksi pitäisi vierailla simpsakkaiden ja sirkeäsilmäisten ihmisten Mikkelissä. Joten tämä postaus päivittynee siltä osin jos joskus pääsen kuivankäppäräinen mullisilmä mörökölleilemään St Micheliin.

En "keskustoimikunnista" yms. poliittisten liikkeiden järjestäymistavoista ja -käytänteistä mitään ymmärrä joten en niitä nyt tähän blogiin kirjaa. A.Aaltonen OLI Viipurin vuosinaan hyvinkin aktiivinen järjestöjyrä ihan neljän seinän sisälläkin. Niistä löytyy viitteitä mm. digitoiduista sanomalehdistä joten vakavastiotettavat tutkijat löytävät toki ne sieltä.

Suomen Rautatiemuseo, Hyvinkää

128,4 kilometriä on matka Viipurista Suomen rautatieasemalle Pietariin. Työ-lehdellä oli toimittajia myös Pietskussa, samoin Altsulla vähintään yksi kihlattu. Hän oli ainakin maantieteellisesti samassa pelipöydässä kuin vuoden 1917 vallankumouksellisen pokkarinki, mutta kuuluiko hän oikeasti korttipakan Suomen väriin? Kun ruutuässä Vallu matkusti veturin 293 pukkaamalla junalla 1917 vallankumousasiallaan niin mahtuiko suuriruhtinaskunnan herttasarjaan A.Aaltonen edes hanttikorttina. Hän itse on varmasti luullut olevansa herttakymppi - Napoleonilla oli tiu nappeja takissaan...

Aattelisin että AA oli huono kortinlyöjä. Kun pitäisi osata peittää tunteiltaan pelaamansa käsi, eikä ilmeillä laajakaarisesti jos luulee omaavansa sekä suoran että värin.


blogitekstille mahdollinen taustamusiikki:
Morricone:Buona Fortuna Jack