lauantai 22. heinäkuuta 2017

nimismiesten kakskytlukulainen arpajaisärinä?

Tullut selailtua korplahden nimismiehen kirjediaareja. Silmäilyn motivoima maineikas moksilaisveijari, joka laajensi vilperttiysrepertuaariaan avarammillekin aloille, on jo tosin kadonnut 20-30-luvuilla synnyinseutujensa virkamiehen kirjanpidosta. Se on ollut vallesmannille taatusti helpotus mutta uudet ajat ovat tuoneet silloisten nykyaikojen riesat. Kuten arpajaiset.  Vuoden 1928 diaarin välissä oli oheinen iskemätön arpa. Vihkosta just revitty. Sileä ja rypytön kuin putkilahtelaisen isäntämiehen rahamassi.


Millainen oli kiihkeä 20-luku saati kiivas 30-luku Korpilahden nimismiehen kirjediaarissa? Valtakunnallisten eri suuntain poliittista toimeliaisuutta koskevien kiertokirjeiden, yleismääräysten oheen aikakaudet pilkahtavat paikallisesti pariin kertaan. Kerran Tampereen poliisi kyselee toukokuussa 1932 tietoja korplahtelaisjuurisen Rafael Haaran vanhemmista. Diaari ei kerro kirjeen sisältöä saati mitä nimismies Tampereelle vastasi. Luultavasti kävi kirkkoherran pakeilla. Pääovesta. "Harbergien papinkirja pyyh pitäs laittaa Tampereelle. Joutasitko laittaa, lähetkö muuten kalalle lauvantaina, tervasin veneenkin tossa". Kirkkoherra "huomasin, lähden, laitan"

Toisen kerran Viipurin sotilaspiiristä kysellään  eläkkeelle jääneen Einari everstin perään. Nimismies varmaan vastannut "Eipä tuo ole ainakaan polkupyörällä vihtinyt ajella, siellähän tuo aidanseipäitään teroitti kun viimeks näin" 

Mitä niissä diaareissa sitten on eniten? Arpajaislupailmoitustiedonantoja. Ne toistuvat jatkuvasti. Eikä ne jää edes noihin historian vielä muistamiin valtakunnallisiin "uuppera ja kansallishteatteri" onnenlehtiin . Viikottain on tullut ilmoituksia joissa kerrotaan "Paras-Pontevan Nuorison nousevan tahdon", "Keski-Kerkauksen kristillisen entisen työväen piika ja renki ry:n" , "Vähä-Loimaan kuulanpukkauksen ystävien"  ja satojen muiden ympär-Suomen paikallispuuhastelijoiden järjestämistä arpajaisista joista on silloisen byrokratian hessuilla haasioilla ollut maaherrain tiedotettava sellaisillekin nimismiehille joiden virkapaikkakunnilla ei taatusti ole tarjottu myytäväksi ainuutakaan "Mahlun Muksahtajien mökötysiltamien" turpasauna-arpaa.

Asiallisemmin kirjattuna. Vuoden 1939 kesän, alkusyksyn ajat tuovat Korpilahden-Muuramen nimismiehen kirjediaariin vakavampiakin ennakkovihjeitä.

maanantai 10. heinäkuuta 2017

Kekkosen Tyttö



Ääneseudulla oli iso louhosurakka vuoden 1957 tietämillä, jolloin sadat traktorit miehineen rytkyttivät pitkästäkin matkasta alueellisesti suurelle työmaalle. Maakunnan miehet eivät sentään yötä myöten lähteneet kotiinsa vaatteitaan kuivaamaan vaan heille oli järjestetty yökortteeri jossa niin pettuvetisten, kuukkalaisten kuin mahlulaistenkin sukat roikkuivat raappahousujen ohella uutta päivää odottamassa. Miehet viettivät sitten iltaa vertailemalla altakulmain eväitään yleisradiota kuunnellen.  Vieno Kekkosen laulaessa ensimmäisiä hittejään radiossa kortteerin ovi kävi. Sisälle lompsi paikallinen rehvakka autokuski joka suureen ääneen hihkaisi oven suusta:
"Vieno Kekkonen on Kekkosen tyttö"
Urakan kymppi karjaisi pöydän äärestä. "Ei varmasti ole" pörhistellen samalla asemaansa traktorimiesten työnjohtajana. Traktorikuskit havahtuivat kuuntelemaan mitä tällä kertaa olisi luvassa. Autonkuljettaja saapasteli pöydän ääreen ja tokaisi itsevarmalla äänellä "Kyllä taatusti on Vieno Kekkonen Kekkosen tyttö".
Työnjohtaja kimmastuneena ryskäsi pöydästä jaloilleen ja rupesi messuamaan itsetietoisen vakuuttavalla äänellä "Ja ihan varmasti EI OLE, Kekkosella on kaksi poikaa Taneli ja Matti. Kekkosella ei ole tytärtä" Siinä vaiheessa tilannetta seurannut setäni ei pystynyt enää pitämään pokkaansa vaan oli ensin tyrskinyt ja sitten pyrskinyt ja lopulta huutonauranut. Loput traktorimiehet  (pettuvetiset, kuukkaset, laukaalaiset yms.) olivat sitten seuranneet vaihtelevassa järjestyksessä naurunjohtajaa.
Työnjohtaja oli siinä vaiheessa tajunnut jutun juonen ja suivantuneena jyskännyt kortteerista ulos -ensin saranapuolelta.
Paikalla olleet mahlulaiset ovat ilmeisesti vieläkin ymmällään siitä mitä nauramisen aihetta koko jutussa oli.

  

torstai 6. heinäkuuta 2017

Mahlulaiset pinteessä?

Antti Tuurin Tangopojissa nousee auton perä ilmaan jotta hanurin palkeista se ei loppuisi.

Viitisenkymmentä, ehkä kuutisenkymmentä,  vuotta sitten - ajanmääritys riippuu kertojasta - eräs Kintauden taksikuski oli lähdössä matkustajat mukanaan pettuvetisistä tansseista pois. Taksikuski oli ollut varreltaan enemmän maanpintaa kuin taivaan kajoa tavoittava ja eräät lähikylien ja -pitäjien joutavat jolperot päättivät nostaa ainakin matkustajien taivasosaa nostamalla takavetoisen vuokra-auton perän ilmaan. Epäilen että koltiaiset ovat olleet Saarijärven Mahlulta vaikka näissä jutuissa aina perinteisesti syytetään heikkilänperäsiä. Mahlulaiset - nuo synnynnäiset muksahtajat - ovat liian monesta omasta kolttosestaan vuosikymmenten aikana päässeet livahtamaan joten tällä kertaa syyllisyys julistetaan tässä blogissakin.  Tanssipaikalla kävi taksinmoottorin huristessa ja renkaiden lyödessä tyhjää moniääninen naurunremakka joka tosin äkkiä  laantui perää ilmassa pitävien taholta. Taksikuski laittoi pakin päälle...
Kohta kuuluikin hätääntynyt yhteishuuto ja mölinä: "Ville Ville, pakki pois, pakki pois" kun perää kannattavien mahlulaisten aikamiespoikien käsivarsista alkoi loppua sekä voima että kepposen tuottama kollektiivinen adrenaliinipiikki....