Vuoden 1918 suomalainen kuolema Kanadassa

päivitetty 5.11.2018 (tekstintarkennuksia ja valokuva)

Erään seurakunnan pappi sai vuonna 1921 kirjeen Kanadan nikkelikaivosalueelta. Papilla oli edelleen kirjoissaan lukuisia länteen (USA ja Kanada) lähteneitä - varsinkin vuosien 1911-1913 haminoilta. Siihen aikaan suureen maailmaan lähtijät pidettiin suomalaisten pienten seurakuntien kirjanpidossa pitkään vaikka elämä oli jo Atlantin toisella puolella - puhumattakaan kuolemasta.

Alkuperäistä kirjettä ei ole löytynyt mutta seurakunnan saapuneiden kirjeiden diaarissa siitä on muutaman rivin maininta.
Justus ilmoittaa tappaneensa hätävarjeluksessa Kallen heinäkuussa 1918. En nyt tässä blogissa käytä miesten sukunimiä, koska toisella heistä oli harvinainen sukunimi -enkä tiedä onko nykysuvulla halua sitä tuoda esille.

wikimedia commons

Justus oli tullut alueelle ennen kuin Kalle. Ikätovereillä oli yhteistä historiaa jo Suomessa. He olivat isä- ja poikapuoli.
Molemmilla oli ollut jo kotimaassa lähinnä viinaan liittyviä rötöstelyä. Justuksella oli lisäksi parin kuukauden tuomio vuodelta 1906 lehmänvuodan varastamisesta. Kalle oli myös riehunut eräissä kuuliaisissa. Sinänsä siinä ei ole mitään ihmeellistä. Sisä-Suomessa rähistiin kuokkavieraina kuuliaisissa - Pohjanmaalla häjyiltiin häissä.
Kalle Kakolassa. Kuvaa käytetty SSHY:n luvalla
Kalle oli lisäksi istunut nuorena miehenä murhapoltosta ja varkaudesta nelisen vuotta 1800-1900 lukujen taitteessa Turussa vankilassa.

Mitä sitten heinäkuussa 1918 tapahtui? Neljä suomalaismiestä ryypiskeli Justuksen mökissä, joka sijaitsi nikkelikaivosseudun takaäärissä. Kalle oli tullut isäpuolensa luokse joitakin aikoja sitten. Hän oli ilmeisesti viettänyt uuden maailman vuosiaan muuallakin, koska rekisterien mukaan Kalle oli lähtenyt Suomesta 1913. Justuksen matkanteosta valtameren yli ei ole tarkempaa tietoa.

Justuksen ja Kallen välille oli tullut riitaa Justuksen kuittailtua jostain Suomessa tapahtuneesta asiasta. Voi olettaa, että Justus on rikkonut siirtolaisen tabun "se mikä jää vanhaan maahan, pysyy siellä". Tai sitten hän on letkauttanut jotain Suomeen jäänneestä vaimostaan - Kallen äidistä. Molemmat olivat isoja miehiä (Kallen isävainaa oli seppä) ja tappelusta oli tullut raaka. Se oli alkanut painimisena, jonka aikana Kalle oli ottanut käteensä kookkaan metsästysveitsen. Justus väitti Kallen haavojen syntyneen sen kierimisen aikana kun miehet kamppailivat veitsen hallussapidosta. Kallesta löytyi kanadalaisen oikeuslääkärin mukaan 30-40 veitsenjälkeä pään, niskan ja hartioiden alueelta. Yksi iskuista ulottui vasempaan keuhkoon. Kallea oli myös ammuttu kiväärillä ohimosta ohimoon... Justus myönsi aiheuttaneensa haavat muttei luodinreikää.

Kallen kuolema johtui viranomaisten tulkinnan mukaan alusta asti Justuksen itsepuolustuksesta. Hän joutui kuitenkin noin vuodeksi vankilaan ja voi olettaa että Justus on jonkin aikaa vapautumisensa jälkeen lähettänyt kirjeen Suomeen. En pääse tarkistamaan kaikilta osin ko. suomalaisen seurakunnan väestökirjanpitoa mutta ainakin henkikirjojen mukaan Kallea pidettiin Suomessa vielä 1920 elävänä. Hänen nimensä perässä on (AM) tarkoittaen että mies on Amerikassa. Tieto kuolemasta tuli siten Suomeen vasta Justuksen kirjeen myötä? TARKENNUS: Kuolleiden luetteloa katsoessa voi havaita, että seurakunnan pappi on jättänyt luetteloon nimien väliin tyhjiä rivienvälejä. Kallen nimi on lisätty yhteen riviväliin... Muutama muukin rivinväli on otettu vuoden 1918 aikana käyttöön. HUOM: Kuolleiden luettelosta ei selviä se että Kalle on kuollut Kanadassa, joten pelkästään tuon lähteen perusteella voi tulla haksahdus siitä että "tapettu" merkintä liittyisi tuolloin ajankohtaisiin väkivaltaisuuksiin Suomessa!

Justuksesta on kerättyä muistitietoa nikkelikaivosalueelta. Hänen kerrotaan olleen vielä 1930-luvulla erittäin voimakas mies, joka myös hyvin avuliaasti mm. voiteli nuorten ihmisten suksia. Justuksella oli pieni hevonen - usein kuormajuhdan ja isännän osat olivat vaihtuneet. Justus oli auttanut hevosensa pois paikoista joissa kaakin voimat olivat jo uupuneet.
Justus oli myös yksinään nostanut raskaita tukkeja kuormiin jos hänen voimailunäytöksilleen oli ollut yleisöä.

Justus oli sanonut linnatuomionsa jälkeen että hän ei koskaan enää mene kiven sisään. Hänellä oli kuitenkin mm. viinankeittoon liittyviä juttuja myös Kanadassa. Tarinaperinteen mukaan Justuksen hakeminen kotimurjustaan putkaan oli vaatinut usean paikallisen poliisin työpanoksen ja silti häntä ei oltu saatu asumuksestaan ulos. Kerran yksi ratsupoliisi oli käydessään Justuksen mökissä kysynyt häneltä kirveestä. Justus oli sen punatakille antanut mutta samalla hetkellä pyörähtänyt majassaan napaten toisen kiiltävän kirveen käteensä. Poliisi oli jättänyt mökkiläisen sillä kertaa rauhaan, mutta Justus oli tiennyt että asia ei tulisi jäämään siihen.

Justus oli kertonut jälleen naapureilleen ettei menisi enää takaisin vankilaan. Hän oli samalla harmitellut hevosensa kohtaloa. Justus oli kuitenkin eräänä päivänä ampunut uskollisen kopukkansa, polttanut mökkinsä ja kävellyt paikallisen järven rantaan. Justus oli tehnyt nuotion ja kaivanut itselleen haudan. Kaksi kalamiestä oli tullut valkean nähdessään rantaan. Justus oli kertonut heille että odotan yhtä kaveria. Kalastajat olivat pelästyneet tajutessaan mitä on tekeillä. Justus oli rauhoitellut onkijoita kertoen että "yhtä toista kaveria". Hän oli tarjonnut kalamiehille vielä pontikkaa ja pyytänyt heitä tulemaan jonkun ajan päästä takaisin - luomaan hänen hautansa umpeen. Justus makaa tänäkin päivänä tuossa itse kaivamassaan mutta muiden peittämässä haudassa.

Kiitos/Thank You for your essential help: Marty Neva, Ontario, Canada.
Kallen valokuva: Suomen Sukuhistoriallinen Yhdistys RY (SSHY) Turun keskusvankilan valokuva-albumi. Kuvaa käytetty SSHY:n luvalla.

Tulevan olympiavoittajan ottelu Jämsässä 8.11.1980

Marraskuussa 1980 oteltiin Tampereella nyrkkeilyn perinteinen Tammer-turnaus. Osa ottelijoista vieraili kamppailemassa lauantaina 8.marraskuuta myös Jämsässä. Perinteiseen tyyliin ilta aiheutti jo etukäteen parranpärinää mm. siitä kuka ottelee ja ketä vastaan. Ugandalaisiakin ottelijoita oli kehään tyrkytetty, lopulta Tampereen ja Jämsän välisen ratavälin junaili kolme amerikkalaista ja yksi taiwanilainen bokraaja (Yung-Fu Ou). Kiinan Tasavallan mies oli junan ikkunasta ihmetellyt lunta. Itse ottelussa hän sai sitä tupaan Kuopion Jorma Ollikaiselta.

Kova kahina käytiin lehtien palstoilla mm. siitä ketä vastaan Jämsän Kisailijoiden isompien sarjojen lupaus Matti Rantanen matsaa. Hänelle oli lajiin niin tiiviisti kuuluvien kehänvieruspuheiden mukaan tarjottu jo ammattilaissopimustakin. Rantanen nousi lopulta liikuntahallissa köysien väliin kukistaen hajaäänillä

"rajussa ottelussa Kuopion kokeneen Heikki Markkasen" (Sillantaka, Etelä-Suomen Sanomat 9.11.1980).

Paikallisen lehden (Koillis-Hämeen) ilmoitus tapahtumapäivänä ei vielä kavalla tulevaa kultamitalistia:

Koillis-Häme 8.11.1980

Noista otteluista toteutui kaksi. Kuopion nyrkkeilyseuran Liukkosen vastustajaksi vaihtui Kehäpoikien Tapani Kostamo. Liukkonen voitti (sarjassa 60kg) 3-0. Golden Gloves turnauksissa menestyneen Randy Kingin ja Jari Kunnarin ottelua ei käyty. King oli hävinnyt Veli Kootalle Tammerturnauksessa 3-2. Koillis-Häme lehden mukaan King oli kuitenkin saanut tuliaisiksi kaupunginjohtaja Käyhköltä viirin. En ole sadan prossan varma, mutta luultavasti Jämsässä vieraillut King oli sama Randy King joka menehtyi marraskuussa 1981 auto-onnettomuudessa Nashvillessä. Häntä oli pidetty potentiaalisena kilvoittelijana vuoden 1984 olympiajoukkueeseen. (Lähde: The Tennessean 17.11.1981)

Brett Summers - Raimo "Ray" Muhonen (Jämsän Kisailijat). Summers oli Usan amatöörimestaruuden voittanut kokenut kehäkettu, jolla oli otteluraportin mukaan jo yli 300 kamppailua. Sillantaka kehui Muhosta mutta toteaa hänen lopulta väsyneen Summersin koviin vartaloiskuihin. Sillantaka mainitsee myös:

Summersin nyrkkeilytapa ei miellyttänyt katsojia. Hän otteli rajuun ammattilaistapaan (Etelä-Suomen Sanomat 9.11.1980)

Brett Summers photo from Boxrec
Summers siirtyi ammattilaiseksi nyrkkeillen vuosina 1982-1987 32 ottelua. Hänen tilastonsa: 28 voittoa, 3 tappiota, 1 tasuri.
Alla Youtubesta poimittu esimerkki Summersin ammattilaisurasta. Brett on ennen ottelua puhdaslistainen ja kohtaa siinä uhmakkaasti esiintyvän Joey Oliveran. Jonkinlainen muistijälki Jämsässä nähdystä ottelutyylistä palaa tuota matsia katsoessa.
Summers vs Olivera 1984. Brett Summers toimii nykyään nyrkkeilyvalmentajana Arlingtonissa. Brett Summers 2016

Brett Summersin viimeinen ammattilaisottelu oli Smokin' Joe Frazierin poikaa Joe Jr:a vastaan. Jämsässä boksannut Steve Eden "sparraili" myöhemmin Muhammad Alin kanssa mutta sitä ennen hänen piti selvittää tieltään Nivalan Jouni Kopola.
Eden oli lujilla Kopolan kanssa mutta lopulta

sai vartaloiskuilla tämän (Kopolan) takin tyhjäksi kolmannessa erässä ja pistevoitto varmistui (Koillis-Häme 10.11.1980)

Sekä Steve Eden että Muhammad Ali olivat jo vetäytyneet kehistä kun he kohtasivat vuonna 1982 kahden erän "puolivakavassa" ottelussa hyväntekeväisyyskampanjan yhteydessä Cedar Rapidsissa, Iowassa. Eden muistelee ottelua paikallisessa lehdessä vuonna 2016:
Eden vs Ali juttu englanniksi. Eden on nykyään kotikaupungissaan kiinteistönvälittäjä. Hän ei otellut ammattilaisena.

Steve Edenillä sanotaan olleen mahdollisuuksia päästä Yhdysvaltojen olympiajoukkueeseen 1980. Olympiaboikotti esti ne haaveet mutta vuoden 1984 "vastavuoroisuusboikotti" taisi parantaa Jämsässä otelleen kolmannen amerikkalaisnyrkkeilijän tulevaa olympiavoittoa.

Steve McCrory photo from Boxrec

Hän oli legendaarisen detroitilaisen Kronk nyrkkeilysalin kasvatti Steve McCrory. Los Angelesin olympialaisissa 1984 McCrory pääsi suoraan toiselle kierrokselle koska Grenadan Tad Joseph ei otellut. Toisella kiekalla vastaan tuli meksikolainen Fausto Garcia. Kehätuomari keskeytti ottelun ensimmäisessä erässä.
Ottelu Youtubessa. Videolla vilahtelee Stevenin ammattilaiskehissä menestynyt veli Milton "Iceman" McCrory .
Puolivälierassa vastaan tuli Peter Ayesu Malaijista. Kamppailu on Youtubessa mutta lienee "tuubitettu" joltain vuosia kellarissa olleelta beta-nauhalta.
Välierässä McCrory voitti myöhemminkin kohtuullisesti menestyneen turkkilaisen Eyüp Canin.
Finaalissa Steve McCrory kohtasi (silloisen) jugoslavialaisen vastustajan. Kultamitali tuli tuomariäänin 4-1. Makedonialaisen Redžep Redžepovskin pääsy loppuotteluun oli myrskyisä prosessi. Hänen australialainen vastustajansa tuomittiin hävinneeksi vasta Olympiakomitean väliintulon jälkeen. Kun ammattilaiskehissä puhutaan "ryöstöistä" niin ainakin australialaiset pitkän linjan nyrkkeilynseuraajat muistuttavat - on sitä suhmurointia ollut paroni Coubertininkin aatteen alla.

Vuonna 1980 nuori detroitilainen McCrory sijoittui Tammerturnauksessa kolmanneksi. Hän hävisi välierässä DDR:n Dietmar Geilichille, jonka taasen Antti Juntumaa kukisti finaalissa. McCrory ja Geilich kohtasivat uudelleen 1982 USA-DDR nyrkkeilymaaottelussa jolloin McCrory diskattiin painorajan ylittämisen vuoksi. Tästä listauksesta puuttuu ainakin Suomessa käydyt ottelut:
McCroryn amatööriottelut BoxRec. Listalta löytyy mm. tyly tappio huhtikuulta 1984 kuubalaista Pedro Orlando Reyesia vastaan.

"Detroit Bluesman" McCrory otteli WBC:n maailmanmestari-veljeään vaatimattomamman uran ammattilaisena Joitakin ottelulistan kamppailuja on Youtubessa.
Tässä ammattiuran suurin ottelu jolle oli jo olympiakehästä alkanut tarina:
Jeff Fenech vs Steve McCrory vuodelta 1986.
Jeff Fenech oli juuri se australialainen nyrkkeilijä jonka makedonialainen Redžep Redžepovski kiistanalaisesti voitti Los Angelesissa.

Tuo kaikki oli vielä marraskuisessa Jämsässä 1980 elämättä. 16-vuotias Steve McCrory kohtasi nuorten Suomen mestarin Jukka Arolan Otanmäestä. Ottelua kehuttiin eri lehdissä sekä kauniiksi että hienoksi.

Steve McCroryn loppu ei ollut kumpaakaan. Hän menehtyi jo 36-vuotiaana sairauteen jota ei ole tarkemmin yksilöity.


Vuonna 1979 Jämsässä käydystä poikamaaottelusta Suomen ja Englannin välillä on juttua tässä

Pettuvetisestä papinpöntöstä kajahteli

1896 oli Petäjävedellä kirkkoherra Lybeckilla paljon tärkeitä asioita vuoden mittaan kuulutettavaksi. Olen valinnut tähän kaksi.

Huhtikuussa Pietari Pekka oli ilmaissut kirjallisesti huolensa kahden kesyn ankan puolesta. Luulen että tämä asia on ollut syytä kuuluttaa kirkossa. Joihinkin 1890-luvun Pettuvetisiin humupettereihin tuomiokirjoista tutustuttuani olen varma että kesy ankka olisi päässyt ravintoketjuun nopeammin kuin heikkilänperänen kulku-ukko kruununrautoihin.
Lybeck on sitten komunnut pönttönsä portaissa, katsonut alas tahoihin joiden tietää olevan siipikarjan ystäviä.
Jyrissyt Pekan kirjelmää ja mulkoillut. Liekö itsekin seurannut pappilansa ikkunasta kesyjen ankkojen temuamista. Eipä nuo kaukana ole portinpielestään kääkättäny



Syksyllä 1896 kesyjen ankkojen kohtalo lienee ollut jo tyly. Kirkkoherra on tälläkin kertaa korkeammalla kuin kirkkokansa ja sieltä kuuluttaa pitäjän tärkeitä asioita. Frimanilta on kadonnut kahvimyssy. Koetin kahtua Finnan sivuilta tuon ajan malleja mutta liika tuoreita löysin. En vihti tähän laittaa mitään rapiasti 1900-luvulla röpsätyksiä vastaanottanutta pannun hattua.
Sitä jää vain pohtimaan missä olosuhteissa katoaa kahvimyssy? Hupelin kulmilla on kadonnut muutakin kuin muisti jo 1890-luvulla...



Kansallisarkisto Jyväskylä. Petäjäveden seurakunnan arkisto. Saapuneet kuulutukset ja ilmoitukset (1896 - 1905)

Korpilahti 6.12.1917

Ensimmäisen maalimansodan aikaan Korpilahdella nimismies oli saanut käskyn tarkkailla erityisesti kaupustelijoita ja taiteilijoita.

Carl Szemanovics,trapetsimestari

Saksalaisten trapetsitaiteilijoiden vierailuista ei ole merkintöjä nimismiehen diaareissa. Ahoilla ja niiden pielissä kulkevat (Teutooni)runoilijat olisi saanutkin pidättää ja virkamäärätä vaikkapa putkilahtelaisten kotitarvekalastajien katiskamerkeiksi. Tässä blogissa pariin kertaan huiskutellut moksiläislähtöinen veijari-kulkukauppias (jne...) oli turvannut asemansa sillä, että hänellä oli muinaismuistoyhdistyksen keräyslupa kaikilla leimoilla ja tarvittavilla nimikirjoituksilla (Appelgren-Kivalo ja Rinne). Noista toinenhan suhmuroi itsensä myöhemmin ns. linnarauhaan, mutta se ei kuulu nyt kappaleeseen. Asiaan! ärähtävä lukija on oikeassa.

Korpilahden nimiesmies sai tiedon itsenäistymisestä muutaman päivän viiveellä. Diaariin tehty kirjoitus ei kovin kohostu muista joulukuisista arkisista merkinnöistä, paitsi yhdellä tavalla. Nimismies on alleviivannut sen. Sitä en tiedä, onko viivaus tehty saman tien, vai vasta ajan päästä. Onko nimismies ollut ns kärrytieviisas? - hoksannut asioiden merkityksen saman tien? Diaari on allaolevassa arkistossa jos joku haluaa nykytieteen keinoin alleviivauksen aikamäärittää suhteessä diaarin tekstiin...

Kansallisarkisto Jyväskylä. Korpilahden nimismiehen kirjediaari.

Korpilahti 1896 - 1897 : sikojen sapattirikoksia ja nokikolarien reviirisotia

(Kansallismuseo, Seurasaaren kokoelmat - mallissa ollut just sian kärsälle reikä...)

Syyskuussa 1896 pirrat täyttyivät sekä maa- että vespuolella. Sikamaisuus piti loppua - ei enää kehdattu edes kaupunkilaisia sukulaisia kutsua kyläilemään saati suvun (kaukaista) ylioppilasta töyrästelemään sillanpieleen. Kylillä mellastivat irti olevat siat. Kuntakokous otti tilanteeseen kantaa ja vilkkaan keskustelun jälkeen päätti määrätä viiden markan uhkasakon niille sianomistajille joiden elikot olivat aiemmin

repineet matkustavaisten matka- ja eväslaukkuja ja mylly-
sekä makasiinimiehiltä jyväsäkkejä

Sikojen temmellystä paheksuttiin erikseen siitä että karjut ja emakot työnsivät kärsänsä em. paikkoihin myös pyhäpäivinä. Päätöstä lukiessa tulee mieleen että kuntakokouksessa ensin ovat pitäneet mekkalaa kirkonkyläläiset mutta myöhemmin myös syrjäkylien känkkärät ovat herjenneet meuhkaamaan. Sillä päätös kattaa niin kirkonkylän kuin tiet, tienvieret jne... Lopulta päätös koskee kaikkia kunnan kamaroita (röhröh) mitkä sijaitsevat kunkin sian aitauksen ulkopuolella. Oli se karjakarsina sitten hajuetäisyydellä pappilan porstuasta tai Riihijärven-Moksin takanurkilla jonne kartoittajatkin uskaltautuivat vasta silloin kun kartanpiirtoa pystyttiin tekemään ilmasta. (Hunting Percivalin konetyypillä Pembroke MK 43)


-----

Kuvaaja: Samuli Paulaharju,Museovirasto Musketti -

Korpilahden kuntakokouksessa lokakuussa 1897 oli pykälässä 2 kiista johon oli sotkettu jopa poliisi Topias Hofdahl.
Nokikolari Kunnari oli kimmastunut siitä että Hofdahl oli antanut nuohooja Warmalle erehdyttävän taloluettelon. Kunnarin mielestä hänelle kuuluviin savuihin. Kunnari oli nyt vaatimassa kunnalta palkintoa (eli korvausta nykyelossa) turhanpäiväisistä jalkavaivoistaan. Hän kun oli turhaan mennyt komuamaan piirinsä pirtteihin ja räppänän raosta oli kerrottu että "kun se Warma kävi jo". Minkä näköinen on nokikolari suutuksissa 1897? Kuinka punotus on erottunut sutarin naamasta? Valitettavasti siitä ei ole jäänyt pöytäkirjaan liitettä.

Kuntakokous ei vaatimukseen suostunut ja näen mustuneen sieluni silmin että kuntakokouksen päättäjien röörit ovat olleet jatkossa tukossa ja sisällä on köhitty muustakin kuin lentävän tuomasta syystä - varsinkin jos on pirttiä pidetty Kunnarin työkunnailla.

Jyväskylän kaupunginarkisto. Korpilahden kuntakokouksen pöytäkirjat. (CA:3)

Tanssikiihkoa Vaajakoskella 1929

Vaajakoskella huolestuttiin kesällä 1929 nuorison tanssikiihkosta joka vei poliittisen toimeliaisuuden kosken kuohuihin.
Tilanne oli niin paha, että paikalliset vääntövoimat Vaajakosken Jyskeestä päättivät kirjelmöidä Jyväskylän työväenyhdistystä.
Kirje on edelleen tallella ja luettavissa Kansallisarkisto Jyväskylässä. Työn Voiman tanssiraivoksi paisuteltu uutisotsikko 3.6.1929 kertoi painiseuran aktiivisuudesta tanssiläheisyyden vastustuksessa.


Liekö kaupungissa hieman kollektiivisesti ähkäisty vaajakoskelaisten moraalista toimeliaisuutta, koska työväenyhdistyksellä olisi ollut monta muutakin tärkeämpää asiaa agendalla - tai puitavana jos ei nyt termeillä fiinistellä. Talous oli persmäkiliussa, kommunistit kävivät änkyröimässä, ravintoloissa syötiin kuormasta, filmiyhtiö vaati korvauksia niistä nitraattimetreistä jotka paloivat huvitoimikunnan elokuvanäytöksessä, Ainolan (TY:n huvi- ja virkistyskeskus) laituri olisi pitänyt saada turvattua kapitalistien "moottoreilta", jotka pyrkivät rahastamaan Jyväsjärven ylityksillä, työväenyhdistyksen omistamasta sikalasta oli naapureille hajuhaittoja, uuden työväentalon lainojen lyhentämiseksi järjestetyt valtakunnalliset suurarpajaiset olivat vieneet yhdeltä yhdistyksen aktivistilta voimat ja toiselta luoton rehellisiin asiamiehiin.

luotettavia asiamiehiä...(lehdissä julkaistu ilmoitus)

Raastuvanoikeuskin joutui käsittelemään erään (raappastelijan hyvin tunteman) helsinkiläis-moksilaisen asioitsijan arpakuprua. Työväentaiteilijat aiheuttivat myös ongelmia, torvisoittokunta varsinkin (yllättyneitä ovat?). Teatterissa möyhättiin, sitä ei pystynyt estämään edes säännöllisesti paikkakunnalla käyneet aatteen valtakunnalliset oppaat - KH Wiikit, Miina Sillanpäät ja kumppanit. Ja sitten tulee Vaajakoskelta kirje. Kokoussalissa on varmasti nostettu käsiä vuorovedoin puuskasta kasvoille ja pyhisty parhaaseen jyväskyläläiseen tyyliin. Pyyh, pitää kyllä sanoa, eikö niillä muuta tekemistä siellä Vaajakoskella ole.

Arv Järjestö
Viime aikoina on tanssikiihko lisääntynyt arveluttavassa määrässä. Se on käynyt suoraansanoen "maan vaivaksi". Kaikki syvällisesti ajattelevat toverit ovat tuon havainnon tehneet. Samoin melkein kaikissa työväen järjestöissä on tilanteen vakavuus havaittu, usein kovinkin räikeästi.
Arvokas ohjelmaiset juhlat, iltamat, luennot, ym liian usein epäonnistuvat yleisön puuttuessa, kun samaan aikaan lukuisat tanssipaikat ovat yleisöä - nuorisoa - tulvillansa. Siis tanssi tappaa aatteellisuuden...

Hyvät blogiani seuraavat nuorisokulttuurin tutkijat. Siinä se on, ensimmäistä kertaa mainittuna ja vielä alleviivaten (alkuperäislähteessäkin). Nuoriso, ryhmänä, toisena. paheena, jonain ryhmänä johon pitää ottaa tolkun väen kantaa. Huolestuneiden piirien. Aatteen ihmisten. James Dean ajoi juuri toisen kerran Porchensa pahki kuninkaallisesti nimettyyn Ford Tudoriin.

Ja yhä lisääntyvä aatteettomuus kehittää moraalittomuutta ja kaikenlaisia paheita, jotka ovat luokkamme tulevaisuudelle arvaamattomaksi tappioksi

Seuraavaksi kirje on täynnä sellaista kolmen pisteen, itseruoskinnan ja moraalisen happivajeen kyllästämää paatosta, että en kykene sitä tähän kirjaamaan. Tämän verran saan vielä siitä irrotettua.

Eiköhän syytä todella olisi vähentää "jazzin" toimeenpanoa työv. taloilla kuten muuallakin --------

Vaajakoskella oli asian vuoksi kokousteltu ja perustettu toimikunta. Näin Suomi 100 vuonna, olenkin joskus miettinyt että väitteet suomalaisten epäsosiaalisuudesta joutuvat vielä ottamaan yhden ratkaisevan ottelun - toimikuntien Suomen kanssa. Joka syksy saa pettyä uutuuskirjalistoja etusormella huiskiessa että historiallinen katsaus "Toimikuntien maa, Toiminnan tarkastusten kansalaiset" ei ole vieläkään ilmestynyt. (ja en laita tuohon kolmea pistettä vaikka tekisi mieli).

Jälki-ironinen jälkikirjoitus: Vaajakosken Jyske ry ei kauaa ehtinyt nuorisoa tanssilta suojella, koska itse urheiluseura lakkautettiin tasavallan suojelulain nimissä 1930.

Lähde:

Kansallisarkisto Jyväskylä
Arkisto/Arkiv: Jyväskylän Työväenyhdistys ry:n arkisto
Johtokunnan pöytäkirjat 1929
Yhdistyskokousten pöytäkirjat 1929
Arpajaistoimikunnan pöytäkirjat 1929
Vuosikokousten pöytäkirjat 1929

Jyväskylän raastuvanoikeus, Yhteiset varsinaisasiain pöytäkirjat (1929 - 1929)

Kansalliskirjasto, digitoidut sanomalehdet. Työn Voima 1929.

Hevosesta karhukirje - koiralta Pietarin matka

Kuhmoislaisella oikealla (=kakluuniuuni ja sisäpiika) isäntämiehellä oli 1900-luvun alkutöyssyissä Weikko-hevonen, joka kävi miehelle kalliimmaksi
kuin maakunnallinen markkinamatka. Weikko oli nääs vakuutettu. Isäntä taisi muistaa paremmin palovakuutuksen kuin eläinturvan - hevosesta jäi vuosimaksu maksamatta. Vouti ajan päästä oli velkaa perimässä. Vaikka voudin paikka lienee tarinaperinteessä pihanperällä niin arkistojen arkisemmassa maailmassa voudin vankkurit löytävät kaksikuistisen ökytalon paraatioven. Kruununvouti (tai nakittamansa nimismies tahi vallesmannin jatkokäskyttämä poliisi) luultavimmin sanaili
"siitä Weikosta tuli ruotsinkielellä isolta kirkolta ylöskanto, sitä vaan maksatko kakskytäseittemän markkaa ja pennit päälle (n. 111 €) , vai otanko Weikon tuohon kärrinperrään"
Tietuu ei ole miten tilanne eteni.
kansikuva 32 sivuisesta painotuoteesta vuodelta 1904

Samoihin aikoihin oli mahdollista päästä kruununkustannuksella Pietariin ilman että matkaseurana oli vankipassi.
Se vaati sitä että epäiltiin vesikauhuisen eläimen puremaa.
Keisarillisen Suomen Senaatin Siviilitoimituskunta lähestyi kuvernöörejä 1.2.1909 päivätyllä kirjeellä tiedottamalla, että lääkintöhallituksen 13.11.1908 kirjattu ehdotus on Senaatissa hyväksytty.

vesikauhuisten eläinten puremien, niin hyvin varattomien kuin vähävaraistenkin henkilöiden matka Pietariin ja sieltä takaisin , kolmannessa luokassa rautatiellä, sekä yksinkertainen kortteeri mainitussa kaupungissa kuin heidän hoitonsa sikäläisessä Pasteur-laitoksessa kustannettaisiin yleisistä varoista

Mielessä on heti muutama noina aikoina hetkiin ja tilaisuuksiin patologisesti tarttunut veijari ja koijari, jotka mahdollisesti mainitaan hieman legendahuuruisasti pitäjänhistorioissa mutta ei -ymmärrettävistä syistä - välttämättä kyläkirjoissa.

Ei se toki niin onnistunut että olisi arvokkaalle ja omanarvontuntoiselle keisarilliselle junakonduktoorille ilmoittanut liputtomuuden selitykseksi: "oon mänössä hoitaan vesikauhuu Pastoor-tuuttiin Pietariin, purenko sauman kohilta lahkeesta".

ottia ja tuota?

Tilastotietoja odotellessa voipi vain arvuutella kuinka moni tätä ilmaista matkatilaisuutta ehti käyttää vilpillisistä tahi vilpittömistä syistä.
Virkakoneisto on ainakin odottanut paperinivaskaa leimalla ja leimasuostuntaverolla. Perinteisesti. Tuohon aikaan.
Semmonen suuriruhtinaskunnan Sote.

Lähde: Kansallisarkisto Jyväskylä. Jämsän kihlakunnan kruununvouti. Saapuneet kirjeet (1909 - 1909)

Tsaarinajan viranomaiset hitaita? - ei suinkaan silloin kun kiivastuivat (Hämeessäkin)

Jämsän Kihlakunnan kruununvouti Johannes Kara jolle ylläpidettiin virkataloa Kuhmoosissa sai virkakirjeen lääninkuvernööriltä Hämeenlinnasta
6. maaliskuuta 1909. Kirje, joka on päivätty 2. maaliskuuta 1909, koski uutisointia helmikuisista tapahtumista Längelmäellä.

Kirje kuuluu:

Myötäliittäen Kansan Lehden numeron eilispäivältä saan kehoittaa Teitä ottamaan selkoa onko uutisessa
"Aikamoinen tappelu nimismiehen suosiollisella avustuksella" perää, jolloin MYÖSKIN SANOMALEHTI ON TÄNNE PALAUTETTAVA

(korostus raappastelijan). Ymmärtääkseni hänen monivivahteisuutensa Ivar Gordie on vimmaisen kiivastuskirjeen allekirjoittanut.

Liekö tässä kuvassa, jonka oikeudet omistaa Museovirasto Musketti

käynnissä juuri lehtiuutista koskeva tuiskea turina. Kehonkieli näyttää siltä että pöydällä oleva käsi puristuu just nyt rivakasti nyrkkiin ja sen kohta paukkuessa tammiviilu tummuu kuvernöörinpulpetissa.

Mitäkös siellä lehdessä oli lukenut?
Kansalliskirjaston sanomalehtiarkiston virtuaalipäivystäjä vastasi:
Kansan Lehti, 01.03.1909, nro 49, s. 2

Johannes Kara on luultavasti sekä kirjettä että lehteä lukiessaan ollut edelläkävijä Naamapalmu-ilmiön Suomeen rantautumisessa.
Hän odotteli pari viikkoa ennen kuin vastasi lääninherroille. Noinkohan joku avustava virkamies on vienyt sen diaariin kulkematta kuvernöörin katseen kautta. Kansan Lehden numerokin on rutiininomaisesti palautettu vaivihkaa lehtikoriin?
Voisin siten varovaisesti ajatellen uumoilla, mutta jonkinmoinen tärräyttävä totuus lienee arkistoista löydettävissä. Onhan tuossa tarttumapintoja: (vale)uutisia ,pakinan ja tiedonvälityksen painia, virkamiesten uskottavuutta, lojaalisuussumoa ja valtasuhteita. Tunteetkin pelissä vaikka ei tuohon aikaan sille ollut vielä teoriaa.
Mutta miksi näihin röpöttelyjuttuihin - vääntyy se sitten uutiseen tai pakinaan - noina vuosikymmeninä piti alinomaa roolittaa suutari tai/ja räätäli? Vähän kuin 1980-luvulla maalari ja/tai tanssimuusikko.

Lähde: Kansallisarkisto Jyväskylä. Jämsän kihlakunnan kruununvouti. Saapuneet kirjeet (1909 - 1909)

Ottakaa alikapteeni Tsion kiinni!

Jämsän Kihlakuntakaan ei välttynyt Viaporin kapinalta. Hämeen lääninkanslian uuttera väki muisti kihlakuntaa
lähettämällä 20.11.1906 käskyn kaltaisen kirjeen edelleen nimismiehille ohjeistettavaksi.

Suora lainaus:

Suomen kenraalikuvernöörin kanslian pyynnöstä kehoitetaan teitä täten piirissänne tarkoin etsityttämään pakosalla olevaa osanotosta kapinaan Viaporin linnoituksessa viime heinäkuun 31) elokuun 2) syytettyä, mainitun linnoituksen alikapteenia Tsionia ja tavattaessa ottamaan hänet kiinni ja passittamaan täkäläiseen lääninvankilaan, ollen etsiskelyn tuloksista tänne ilmoitettava

Toki Tsionista piti antaa tuntomerkit, tiedä sitten miten täsmäävät tähän maineikkaaseen kuvaan. Lukijat tehkööt omat tulkintansa.

By Uknown - http://tolstiyyoj.livejournal.com/8668.html, Public Domain, Linkki

1) Keskikokoinen, hieman kumara, ruumiinrakenteeltaan keskinkertainen
2) Pää kartiomainen, tumma, miltei paljas (hiuksia on päässä ainoastaan pieni reunus)
3) Pieni suippoparta ja viikset. mutta on ennen lähtöään Viaporista ajanut ne tarkkaan pois.
4) Kasvot ovat nenästä leukaan verrattain ulkonevat.
5) Käynti hermostuneesti heilahteleva
6) Kovin likinäköinen, käyttää rilliä, joiden nauhaa pitää korvan takana.

Jokainen Jämpsän piiriin kuuluva nimismies on vastannut, mutta ainoastaan Korpilahden nimismies Kaarlo Liukkonen mainitsee joulukuun 15. päivä 1906 erikseen kuinka Tsionia on Korpilahdelta "tarkoin etsiskelty". Uskon sen. Jos oikein tarkkaan katselee vaikkapa Korpilahden karttoja vuodelta 1910 niin niihin on piirtynyt Liukkosen etsintään komentamien poliisien (joiden nimet lienevät blogin ainoalle lukijalle tuttuja) syksyllä 1906 maastoon tamppaamat urat. Monen polun väitetään syntyneen siitä, että on etsitty oikoreittiä piian niin kutsuttuun tai rakennettu ulkolaitumelle heinille sijaa. Mutta ainoastaan Korpilahdella on polkuja jotka ovat syntyneet Viaporin kapinan jäljille.

Lähde: Kansallisarkisto Jyväskylä. Jämsän kihlakunnan kruununvouti. Saapuneet kirjeet (1906 - 1906)

Kankaan tehtaan paperimestarin neljä poikaa ilmavoimissa

Olin koltiaisikäinen koillis-hämäläinen koulukolpero kun eräälle oppitunnille tuli sijaisopettaja - en enää muista ketä hän tuurasi tai mikä olisi pitänyt olla opetustuokion ns. lukujärjestyksellinen määrite. Vakinaista viranhaltijaa sijaistanut asteli maailmanmiehen askeleella liitutaululle. Piirsi sille kuvan, jossa oli mies ja rakennus, sekä niiden välissä katon yli taivaankantta hipaissut kaari, jonka voi sanoa alkaneen piirrosukkelin nivusten tienoilta. Saatuaan taiteen valmiiksi, opettaja kääntyi poikkeuksellisen hiljaa pysyneiden esimurrosikäisten puoleen ja kysyi virne suupielessä: "Mikä on miehen nimi?". Sitä sitten pähkäiltiin kolmevarttinen eikä kukaan sitä muistaakseni hoksannut. Ennen kuin kello soi välitunnin merkiksi opettaja rykäisi ja kertoi
"Ylitalon Kustu". Juttu on toki vanhempi ja ehkä jopa kuluneempi kuin blogisti. Silti tuossa tilanteessa se oli niin uusi, että se vieläkin käy toisinaan mieltä virkistämässä.

Sijaisopettaja oli jatkosodan aikana tiedustelulentäjänä toiminut vänrikki - myöhemmin luutnantti - Aimo Salminen. Luin vuosi sitten Kari Stenmanin kirjan Korpilaivue, joka kertoo Rukajärven suunnassa toimineesta Lentolaivue 14:sta. Sieltähän se Aimokin sitten löytyi muutamalla maininnalla. Stenmanin mukaan Salminen olisi lentänyt ilmavoimiemme viimeisen sodanaikaisen lennon venäläisten selustassa. Pari konettakin oli mennyt nokalleen sodan aikana.

Stenmanin kirjan luettuani ryskäsin uteliaisuuttani tutkimaan digitoitujen Lentolaivue 14:a koskevien päiväkirjojen lisäksi myös SA:n kuva-arkistoa. Siellä tuli vastaan nippu tähystäjäkoulutuksen saaneen tk-valokuvaaja Niilo Helanderin ottamia kuvia, joissa pääsiäisenä 1944 oli ollut Jyväskylässä kokoontuneena paperimestari Salmisen perhe. Kuvien metatiedoissa oli identifioitu kaksi nimeä, joista Aimon lisäksi oli tunnistettu ilmavoittojen määrässä ässäksi verifioitu Pauli Salminen.

SA:n kuva-arkiston "karuselliin" pääsee
tuosta (tarkennus 15.3.2019: karusellissa näyttää nyt olevan mukana myös Helanderin samalla komennuksellaan Jyväskylässä ottamia komeita ilmavärikuvia, niiden jälkeen pyörii Salmisten photot)


Lähde SA-kuva (Kuvateksti:
Salmisen perheen miesväki kävelyllä. Isä marssii keskellä.
Jyväskylä 1944.04.08)

Neljä poikaa ilmavoimissa lentäjinä? Komusin mm. Tikkakoskella Ilmavoimien museon kirjastossa etsimässä tietoa siitä mitä tuon kuvasarjan taakse oikein kätkeytyy. Pitelin käsissäni maineikasta luetteloa lentomerkillisistä sotilaslentäjistä (myös tähystäjät ja sähköttäjä-kk-ampujat), josta olin tähän asti lukenut vain netistä. Rajasin ja pähkäilin. Piti rakentaa aikajanakin siitä kuka luetteloiduista Salmisista voi olla kenenkin veli. Kuka on ollut pääsiäisenä 1944 vielä elossa jne.

Kansallisarkiston Jyväskylän toimipisteestä selasin Tikkakosken reissun jälkeen (pöljä työskentelyjärjestys - myönnän) Jyväskylän poliisilaitoksen ylläpitämiä vanhoja asukaskortistoja (digitoituja). Sain selville että paperimestari on ollut nimeltään Einar Salminen osoitteessa Kankaantehdas B5. Veljeskvartetin muutkin nimet taisivat selvitä. Nuorin on ollut sattuvasti Veli Eero (kutsumanimi ollut ilmeisesti Eero). Vanhin on ollut Kankaantehdas B6:ssa perheineen asunut Heimo.

Kansalliskirjaston sanoma- ja aikakauslehtiarkisto on (syksyllä 2017) Keski-Suomen osalta vielä toivottomasti vasta 20-luvulla, joten sieltäkään ei montaa vihjettä varissut. Onneksi jatkosodan rintamalehtiä on viime aikoina digitoitu. Sieltähän se napsahti Yo-kirjaston päätteeltä silmille. Otsikolla "Neljän Veljeksen Loma" on Hakkapeliitan Joulussa 1944 julkaistu sivun kuvakooste jossa on kuusi kuvaa SA-kuva-arkistostakin löytyvästä sotilasvirkamies Helanderin pääsiäisenä 1944 ottamasta setistä. Yhden kuvan tekstissä luki "Veljekset, jotka kaikki palvelevat ilmavoimissa".... Komento siis takaisin. Kaikki eivät ole olleet lentäjiä. Kun tolloja joskus ylöshuudetaan, nostan molemmat kädet ylös.

Rintamalehti Karjalan Viesti oli tehnyt etusivultaan alkaneen jutun Pauli Salmisesta 13.kesäkuuta 1944. Leipätekstistä ne tiedonjyväset tälläkin kertaa löytyivät; Salmisen perheessä kerrotaan olevan "neljä veljestä, jotka jokainen suorittavat palvelustaan ilmavoimissa. Vanhin veli on mekaanikkona, nuorin asemiehenä ja kolmas veli vänrikkinä tiedustelulaivueessa".



Laitan tähän loppuun vielä Karjalan viestissä olleen Pauli Salmisen kuvan, jota en nimellä löytänyt SA-kuva-arkistosta. Voi olla jollekin siten ihan uusi tuttavuus.

Lähteitä: Kansalliskirjaston digitoidut lehdet: Hakkapeliitan Joulu 1944. Karjalan Viesti 12.6.1944
Stenman: Korpilaivue, Lentolaivue 14 sodassa.
Virtanen & Temmes: Luettelo sotilaslentäjistä, joille on vuosina 1918-1944 annettu Suomen Lentomerkki.

kiitos Museomestari Siltaselle Ilmavoimien museo Tikkakoski.

Tuntemattomat sotakirjeenvaihtajat

Männä vuonna edesmennyt tätini oli sukupuheenparren mukaan ollut jatkosodan vuosina innokas kirjeenkirjoittaja. Tuntemattomille sotilaille oli pitkälle yöhön kirjoittanut viestejä ja nuoremmat siskot olivat heitelleet häntä suorasuuntauksella tyynyillä - sammuta jo se valo ja anna meidän nukkua.

Tuumailin tuossa, että noinkohan löytyisi sukulaiseni kirjeenvaihtoilmoituksia sota-ajan lehdistä. Digitoituja lehtiähän voi huoletta lukea ns. tutkijan positiosta. Jos ne taasen tilaa holveista paperisina lukusaleihin ,silloin on syytä pitää valkoisia hanskoja kädessä. Niiden avulla säilyy tutkijan etäisyys eikä joku nuori opiskelija i-padinsä takaa tirsku "mitähän toi karsee hupiukko noita vanhoja Viikonloppu-lehtiä lukee".

Sotavuosien kirjeenvaihtoa sotilaiden ja kotirintaman välillä lienee aika hyvin jo tutkittu - varsinkin silloin jos kirjoittajat ovat toisensa tunteneet. Sitä en tiedä onko tuntemattomien toisilleen lähettämiä postitteluja kuinka tarkkaan jo seminarisoitu.

Tuossa nopsalla otannalla kansalliskirjaston digitoiduista aikakauslehdistä rajasin kaksi 40-luvulla ilmestynyttä lehteä.
"Viikonloppu" ja "Lukemista Kaikille" olivat molemmat ns. lukemistolehtiä. Viime sotien aikaan molempien lehtien kirjeenvaihtopalstat ovat niitä, joissa oletan tätini (ja tuhansien muiden) ilmoitelleen tai valikoineen nimimerkkejä joille lehden palvelun kautta vastata.

En nyt kovin tarkkaan vielä ehtinyt arvuutella mitkä mahdollisesti olisivat tätini laittamia ilmoituksia. Pari epäilyttävää löysin. Ikä täsmäisi samoin tyylilaji ja kotipaikkakunta.

Sen sijaan silmä tahtoi koko ajan karata muihin ilmoituksiin. Ohessa muutama sangen herskyvä esimerkki. Kävi siinä ajatus päässä kailottamassa että
tuossapa olisi jollekin innokkaalle humanistille tutkimusaihe - lukemistolehtien jatkosodan aikaiset kirjeenvaihtoilmoitukset.





Vakavammin ajateltuna ajankohdasta kun ilmoitus oli lähetetty lehteen, hetkeen kun siihen on joku lehden välityksellä vastannut on voinnut noina vuosina tapahtua peruuttamattoman paljon. Niin paljon että viestittelyn edellytykset eivät ole voinneet enää jatkossa täyttyä. Anonyymit kirjoittajat ovat mahdollisesti jäänneet toisilleen tuntemattomiksi.

Kahlekarkuri Korpilahdella heinäkuussa 1902

Korpilahden nimismies Väinö Anthoni (joka oli muuten maineikkaan valponmiehen isä) tuijotti heinäkuussa 1902 kahleita joissa ei ollut enää hiertynyttäkään vanginjalkaa.
Kuinka noin pääsi käymään? Jämsäläiset hilut olivat osoittautuneet vitkuttimiksi.
Korpilahden vanginkuljettaja Reivilä pääsi tuon vuoksi vetämään 50 markkaa (nykyrahassa n. 220 euroa) sakkoja käräjillä 18.9.1902 siitäkin huolimatta että hän oli valtuuttanut paikallispoliisi Juho Perälän itseään jutussa edustamaan.
Tutut miehet siis olivat hieman erilaisissa rooleissa käräjätuvassa... Jotta koko lainvalvonnan joukko olisi kasvot peruslukemilla koolla niin pitäjän poliisikonstaapeli Tobias Hofdahl esiintyi jutun poliisitutkintapöytäkirjassa todistajana.

28.heinäkuuta päivätyssä poliisitutkintapöytäkirjassa Anthoni kirjoittaa kuinka ko. heinäkuun 26.päivänä vanginkuljettaja Kaarlo Reivilän samanniminen poika oli ilmoittanut että Anthonin toimesta vangittu "varkaudesta epäluulonalainen irtolainen Oskari Fredrikanpoika kansan keskuudessa yleisemmin Ressun Oskarina nimellä tunnettu" oli Reivilän talosta samana päivänä karannut.

"Ressun Oskari" oli toimitettu Jämsästä Korpilahdelle heinäkuun lopun välikäräjille ja sitä ennen hänet olisi pitänyt pitää vangittuna Reivilän talossa. Pöytäkirjassa on värikästä kuvausta siitä miten tuolloista tutkintovankia käräjäpitäjän vanginvartijan talossa kohdeltiin. Inhimillistä toki siinä mielessä että hilut kintuissa pääsi talon väen kanssa jopa saunomaan. Noinkohan on pitänyt jalkojaan vesisaavissa...

Se mikä tämän jutun nosti tähän blogiin oli Reivilän kertoma siitä kuinka "Ressun Oskari" oli koko ajan ollut samoissa jämsäläisissä jalkaraudoissa. Reivilä oli pohtinut sitä että vaihtaisi ne tukevimpiin korpilahtelaisiin. Lukkokin olisi ollut korplahtelaisessa parempi. Ressun Oskari oli väittänyt ja näyttänyt kuinka jo jämpsäläisissä kahleissa oli sääriluun kohdalta iho hiertynyt, niin Reivilä oli heltynyt - ja kalliiksi se kävi.

Reivilä oli lähtenyt käpäisemään niityllä. Oskari oli jäänyt kahleissa talon portaille. Reivilän vaimo oli ehtinyt kaksi kertaa noin viiden minuutin välein käydä oven suusta kuikuilemassa että Oskari oli olemassa. Kolmannella kerralla Oskari olikin olematon... Reivilä haettiin niityltä kotio ja seuraavaksi portaita jytistelikin sitten jo kiukkuinen nimismies...
Harry Houdini esiintyi heinäkuussa 1902 Ruhrin Essenissä Colosseum teatterissa - Harryltä meni 17 minuttia paetakseen paikallisen sidontaexpertti Kinskyn lukitsemista kahleista. Oskari oli siten kilpailijaansa nopeampi - Korpilahdella on tätäkin saavutusta kohta tilaa juhlistaa nykyisen purkubuumin myötä. Keskimaan uuden aukion ehdottaisin nimettäväksi "Reissun Oskarin" ostariksi.

Reivilän kahleita Korpilahden kotiseutumuseossa

Jälkipyyhkäys:
Reivilän ura ei tähän kupruun kopsahtanut. 11. tammikuuta 1903 komusi Kirkkoherra Vileenin Anttoni pönttöönsä ja julisti joukon tiedonantoja - joukosta ei erityisemmin erottunut pappisäänellä lausuttu tiedotus jonka mukaan Reivilä jatkaa uraansa vankien vahtijana ja kyytimiehenä seuraavankin kolmivuotiskauden 1903-1905. Eräs talollisparivaljakko oli esittänyt kilpailevan tarjouksen. Reivilän tarjous 7 litraa rukiita per kultakin pitäjäkunnan talonsavulta (+juoksevat kulut) voitti. Tehdään kuten ennenkin suorastaan huokuu rutiininomaisesta asiakirjanipusta. Nimismieskin on jo rauhoittunut. Hämeenlinnassa elokuun viimeisenä päivänä nollakaks kuvernöörinvirastossa Korplahtelaisten vanginkuljetusasiaa on tutkittu - toisin sanoen lyöty komia leima paperiin ja parit nimmarit. Toinen taitaa olla Idestam.

Kansallisarkisto Jyväskylä: Jämsän tuomiokunta, Korpilahden käräjäkunta syyskäräjät 1902. Juttu nro 219. Istuntopäivä 18.9.1902.
Jämsän kihlakunnan kruununvoudin arkisto. Hb:1 Vankien kuljetusta koskevat asiakirjat (1871 - 1924)
Houdinista
Klik

1918 tapahtumien alkusoitto kolmella lauseella

Mannerheim sytytti sikarin,
työväentalossa paloi lyhty,
Ali Aaltonen sammui



.

Traktori tomaateitta

1950-luvulla suomalaisia oli Ruottissa kausitöissä, metsätöissä, ajohommissa. Tornion kautta Haaparantaan junalla, josta piti jatkaa tiukemmalla miestuntumalla eteenpäin. Kun raideleveys 1524mm vaihtuu 1435mm:een voi tulla olo, että ollaan liika liki.

Matkaa tehtiin saappaat jalassa sekä mennessä että tullessa. Nappaskengissä laivalla palaavat taisi olla enemmän 60-luvun tapaa. 70-luvusta puhumattakaan jolloin oli jo autossa pieni spoileri ja ralliraita. Made In Sweden.

Setäni oli nuuka pihienkin miesten joukossa. Kruunustakin tarkka. Kotiutti kruunutkin Ruotsista viimeistä äyriä myöten.
Siitä seuraavaksi.

Pettuvedeltä lähti 1950-luvun puolen välin kieppeillä ainakin pari miestä pohjoiseen Ruotsiin metsätöihin. Nyt sitten odotatte kasvot täynnä myötähäpeää kertomusta heidän suomalaiskansallisista rymistelyistään? Melkoinen pettymys teille, sillä mukana oli myös setäni. Myytinmurtaja.

Yksi koskensaaren poika ei ryypännyt, ei pelannut korttia, ei haikaillut maksullisesta onnesta. Kortteerissa joutui kuitenkin eräänä iltana setäni tinkimättömän tentumisen kohteeksi. Koskensaarelainen oli onneton ostanut sedältäni salaa tomaatteja joita koitti illan pimennettyä syödä piilossa hiljaa vilttinsä alla. Ei onnistunut. Jäi kiinni.

Viltti oli lentänyt lattialle ja tomaatin pärskeet perässä ja hirmuinen huuto. Tänne on tultu tienaamaan, eikä tuhlaamaan rahoja myrkkykasveihin. (päivystävälle paheksujalle tiedoksi; Suomessa tomaattia pidettiin joillakin alueilla vielä viiskytluvulla myrkyllisenä - Mahlulla ainakin Etyk-kokoukseen asti)

Urakan pulkattua palatessa oli joukossa miehiä kahdenlaisia - taskut täynnä ja reiättöminäkin tyhjinä. Jälkimmäiset olivat hiukan kyräilleet setääni ja naulatehtaan kyläläistä. Rahastaan tarkka mies osaa lukea ennusmerkkejä joten Tornion asemalla setäni teki klassisen tempun. Hyppäsi jo liikkeelle lähteneestä junasta vetäen Koskensaaren miehen mukanaan asemalaiturille. Tyhjätaskut jäivät luimistelemaan puukorisen vaunun ikkunan taa.

Koska setäni jätti tomaatit ostamatta hän kotio Keski-Suomeen palattuaan oli sen verran varoissaan että hankki Ruotsin tienuillaan traktorin. Merkiltään Man. Oli varmaan saksalaista laatua, silloin kun sitä ei oltu vielä päästörajoilla uunotettu.

kruunuilla tienattu Manni

Setäni oli hieman töyrevänä tuonut traktorin kotitilalle ja istuttanut isänsä kuskinpenkille. Isänsä, joka oli koko ikänsä käsitellyt korkeintaan yhtä tai kahta hevosvoimaa. Tentuminen sopii verbinpaikkaan siihenkin kommunikointitapaan. Nyt niitä kruunuilla tienattuja "hästkrafteja" oli sitten käytössä viitisenkymmentä. Traktori kävi jo. Setäni löi vaihteen päälle. Man oli matkalla maantienojaan. Siinä vaiheessa isoisäni oli herennyt hädissään huutamaan:
PTRUUT PTRUUT PTRUUT.
Ja koettanut vetää rattia itseensä päin.

Hevosmies muttei hevosvoimien mies.

Pettuvedellä kivimiehen hakku oli jo ilmassa...

Kerran kun mönkijät eivät vielä olleet poltto- vaan paloviinamoottorilla käyviä jumiutui erään kuljetusliikkeen auto tuohon kivisillan alle. Eikä irronnut enää mihinkään. Takertui kuin hirvikärpänen kaljunkin miehen tukkaan.
Uteliasta väkeä alkoi kerääntyä paikalle Keuruun kirkolta ja Multian mutkilta asti. Matkustajakoti Hotin kantapeikot olivat lautasliinat leukaperistä roikkuen antaneet asiantuntijaneuvoja siitä mihin kohtaan pitää kivisiltaa tehdä reikää.

Ratahallintokeskus oli hälyytetty. Kuljetusliikkeen päällikkö oli tullut kiljuen paikalle sekä lennätin- että puhelinlankoja pitkin. Auto on saatava irti. Palopäällikkö, nimismies liekö pappi Peltokalliokin tullut huiskien paikalle. Dynamiittia ja kulttuuriperinnettä oli haastettu vastakkaisiin argumentteihin.
Ei auttanut möyhääminen - myötä tai vasta. Auto oli ollut useamman tunnin kiinni ja kivimiehen hakku oli jo ilmassa... Kunnes... Paikalle oli tullut apupyöräikäinen pojannapero jauhaen yksittäispakattua Hellaksen jenkkipurkkaa suupielessään. Oli tokaissut saman tien "Miksette laske ilmaa renkaista niin irtoaa..." Ei heilunut sen jälkeen hakku. Luimistellen olivat kadonneet kiireellisiin töihinsä sekä maallinen että hengellinen virkakunta. Hotissa oli verhotkin laskettu ettei kaiken tietävien ruokamiesten häpiä ulos asti pilkota.

nimismiesten kakskytlukulainen arpajaisärinä?

Tullut selailtua korplahden nimismiehen kirjediaareja. Silmäilyn motivoima maineikas moksilaisveijari, joka laajensi vilperttiysrepertuaariaan avarammillekin aloille, on jo tosin kadonnut 20-30-luvuilla synnyinseutujensa virkamiehen kirjanpidosta. Se on ollut vallesmannille taatusti helpotus mutta uudet ajat ovat tuoneet silloisten nykyaikojen riesat. Kuten arpajaiset.  Vuoden 1928 diaarin välissä oli oheinen iskemätön arpa. Vihkosta just revitty. Sileä ja rypytön kuin putkilahtelaisen isäntämiehen rahamassi.

Millainen oli kiihkeä 20-luku saati kiivas 30-luku Korpilahden nimismiehen kirjediaarissa? Valtakunnallisten eri suuntain poliittista toimeliaisuutta koskevien kiertokirjeiden, yleismääräysten oheen aikakaudet pilkahtavat paikallisesti pariin kertaan. Kerran Tampereen poliisi kyselee toukokuussa 1932 tietoja korplahtelaisjuurisen Rafael Haaran vanhemmista. Diaari ei kerro kirjeen sisältöä saati mitä nimismies Tampereelle vastasi. Luultavasti kävi kirkkoherran pakeilla. Pääovesta. "Harbergien papinkirja pyyh pitäs laittaa Tampereelle. Joutasitko laittaa, lähetkö muuten kalalle lauvantaina, tervasin veneenkin tossa". Kirkkoherra "huomasin, lähden, laitan"

Toisen kerran Viipurin sotilaspiiristä kysellään  eläkkeelle jääneen Einari everstin perään. Nimismies varmaan vastannut "Eipä tuo ole ainakaan polkupyörällä vihtinyt ajella, siellähän tuo aidanseipäitään teroitti kun viimeks näin" 

Mitä niissä diaareissa sitten on eniten? Arpajaislupailmoitustiedonantoja. Ne toistuvat jatkuvasti. Eikä ne jää edes noihin historian vielä muistamiin valtakunnallisiin "uuppera ja kansallishteatteri" onnenlehtiin . Viikottain on tullut ilmoituksia joissa kerrotaan "Paras-Pontevan Nuorison nousevan tahdon", "Keski-Kerkauksen kristillisen entisen työväen piika ja renki ry:n" , "Vähä-Loimaan kuulanpukkauksen ystävien"  ja satojen muiden ympär-Suomen paikallispuuhastelijoiden järjestämistä arpajaisista joista on silloisen byrokratian hessuilla haasioilla ollut maaherrain tiedotettava sellaisillekin nimismiehille joiden virkapaikkakunnilla ei taatusti ole tarjottu myytäväksi ainuutakaan "Mahlun Muksahtajien mökötysiltamien" turpasauna-arpaa.

Asiallisemmin kirjattuna. Vuoden 1939 kesän, alkusyksyn ajat tuovat Korpilahden-Muuramen nimismiehen kirjediaariin vakavampiakin ennakkovihjeitä.

Kekkosen Tyttö

Ääneseudulla oli iso louhosurakka vuoden 1957 tietämillä, jolloin sadat traktorit miehineen rytkyttivät pitkästäkin matkasta alueellisesti suurelle työmaalle. Maakunnan miehet eivät sentään yötä myöten lähteneet kotiinsa vaatteitaan kuivaamaan vaan heille oli järjestetty yökortteeri jossa niin pettuvetisten, kuukkalaisten kuin mahlulaistenkin sukat roikkuivat raappahousujen ohella uutta päivää odottamassa. Miehet viettivät sitten iltaa vertailemalla altakulmain eväitään yleisradiota kuunnellen.  Vieno Kekkosen laulaessa ensimmäisiä hittejään radiossa kortteerin ovi kävi. Sisälle lompsi paikallinen rehvakka autokuski joka suureen ääneen hihkaisi oven suusta:
"Vieno Kekkonen on Kekkosen tyttö"
Urakan kymppi karjaisi pöydän äärestä. "Ei varmasti ole" pörhistellen samalla asemaansa traktorimiesten työnjohtajana. Traktorikuskit havahtuivat kuuntelemaan mitä tällä kertaa olisi luvassa. Autonkuljettaja saapasteli pöydän ääreen ja tokaisi itsevarmalla äänellä "Kyllä taatusti on Vieno Kekkonen Kekkosen tyttö".
Työnjohtaja kimmastuneena ryskäsi pöydästä jaloilleen ja rupesi messuamaan itsetietoisen vakuuttavalla äänellä "Ja ihan varmasti EI OLE, Kekkosella on kaksi poikaa Taneli ja Matti. Kekkosella ei ole tytärtä" Siinä vaiheessa tilannetta seurannut setäni ei pystynyt enää pitämään pokkaansa vaan oli ensin tyrskinyt ja sitten pyrskinyt ja lopulta huutonauranut. Loput traktorimiehet  (pettuvetiset, kuukkaset, laukaalaiset yms.) olivat sitten seuranneet vaihtelevassa järjestyksessä naurunjohtajaa.
Työnjohtaja oli siinä vaiheessa tajunnut jutun juonen ja suivantuneena jyskännyt kortteerista ulos -ensin saranapuolelta.
Paikalla olleet mahlulaiset ovat ilmeisesti vieläkin ymmällään siitä mitä nauramisen aihetta koko jutussa oli.

  

Mahlulaiset pinteessä?

Antti Tuurin Tangopojissa nousee auton perä ilmaan jotta hanurin palkeista se ei loppuisi.

Viitisenkymmentä, ehkä kuutisenkymmentä,  vuotta sitten - ajanmääritys riippuu kertojasta - eräs Kintauden taksikuski oli lähdössä matkustajat mukanaan pettuvetisistä tansseista pois. Taksikuski oli ollut varreltaan enemmän maanpintaa kuin taivaan kajoa tavoittava ja eräät lähikylien ja -pitäjien joutavat jolperot päättivät nostaa ainakin matkustajien taivasosaa nostamalla takavetoisen vuokra-auton perän ilmaan. Epäilen että koltiaiset ovat olleet Saarijärven Mahlulta vaikka näissä jutuissa aina perinteisesti syytetään heikkilänperäsiä. Mahlulaiset - nuo synnynnäiset muksahtajat - ovat liian monesta omasta kolttosestaan vuosikymmenten aikana päässeet livahtamaan joten tällä kertaa syyllisyys julistetaan tässä blogissakin.  Tanssipaikalla kävi taksinmoottorin huristessa ja renkaiden lyödessä tyhjää moniääninen naurunremakka joka tosin äkkiä  laantui perää ilmassa pitävien taholta. Taksikuski laittoi pakin päälle...
Kohta kuuluikin hätääntynyt yhteishuuto ja mölinä: "Ville Ville, pakki pois, pakki pois" kun perää kannattavien mahlulaisten aikamiespoikien käsivarsista alkoi loppua sekä voima että kepposen tuottama kollektiivinen adrenaliinipiikki....

Keuruun Lahtisen ryöstökätkö?

(tekstiä päivitetty ja korjattu 9.7.2018, lisätty lainauksia vuoden 1934 Jyväskylän raastuvanoikeuden tuomiokirjasta ja sen liitteistä 22.8.2018,29.8.2018 lisätty Lahtisen kuolintieto. 5.11.2018 LISÄTTY tieto Kakolaan kirjautumisesta 1909. päivitetty lahtisen tuomiotietoja. lisätty tietoja Kakolan rippikirjasta 1909-/SSHY. 30.11.2019 Lisätty linkkitieto Lahtisen valokuvaan vuodelta 1909)

 Könkkölänvuori (kartoissa nimellä Konkkölänmäki) on maanmittauslaitoksen mukaan kohouma Jyväskylässä lähellä ravirataa. Paikallisen turinaperinteen mukaan sinne olisi kätketty pankkiryöstäjän saalis. Pankkirosvo olisi kuitenkin kuollut linnaan, eikä ollut päässyt koskaan kätkölleen. Pikkupoikien sota-aikana suorittamat maastoetsinnät - onkaloiden koluamisiin - olivat jääneet myös tuloksettomiksi.

Yritin joskus katsella sanomalehtiarkistosta vihjettä siitä kuka tai mitä olisi tarinan taustalla. Koska sopivaa raskaamman sarjan ryöstöä ei löytynyt lievensin hieman rikosnimikettä.  Jostakin se tarina on kuitenkin syntynyt ja taustalla pitänee olla myös joku tuolloin tunnettu rikollinen, jonka edesottamuksista on kirjoitettu/puhuttu niin että pikkupoikien aina valppaat korvat ovat informaation napanneet.

Yksi vaihtoehto voisi olla "Keuruu" tai "Keuruun Lahtinen" nimityksellä 1900-luvun alkuvuosikymmeninä tunnettu Keuruun Suvilahdesta kotoisin ollut keskisuomalainen ammattirikollinen. Hänen pitkän linjan rikollisurastaan on kirjoitettu aika paljon sanomalehdistössä. R.A. Häggin merkillinen kirjoitus Suomen Sosialidemokraatissa 1.2.1935 otsikolla "30 vuotta Kakolan Kaltereiden takana" vihjaa siihen että "Keuruu" on voinnut rehennellä vankilassa sekä oikeilla että olemattomilla ryöstökätköillään. Rafael A Hägg taisi olla muuten johtajana sisällissodan jälkeisessä viipurilaisessa pikkupoikien ryöstöjengissä T.T.T:ssä  ja hänellä on siten ollut omakohtaistakin rajapintaa rikollisluonteen ja rangaistuslaitosten kuvaamiseen.

Keuruun Lahtinen oli syntynyt 1884. Hänellä on useampia lähinnä näpistystuomioita 1900-luvun alusta (mm. Jyväskylä, Hämeenlinna. Tampere RO:t), jotka ovat johtaneet myös ensimmäisiin lyhyisiin kuritushuonerangaistuksiin. Rikoskierteensä syveni Raahen seuduilla ja mm. Torniossa tapahtuneen murtosarjan vuoksi kun Lahtinen tuomittiin 10 vuodeksi vankilaan 1907. (Useampia tuomioita niputettuna esim. Tornion raastuvanoikeudesta marraskuulta 1907). Oulun lääninvankilassa hän hyökkäsi lauantaina 8.elokuuta 1908 rangaistuslaitoksen sisäisen kurinpitokäsittelyn aikana vartijan kimppuun ja ainoastaan vartija Stålhammarin turvakseen nostama sapelinkahva esti Lahtisen puukon aiheuttamat pahemmat haavat.  Tästä riehumisesta, jossa iskuja sai jopa maineikas vankilanjohtaja Juvelius, tuli lisäistumista ja passitus Oulusta Kakolaan. 

Lahtisen sisääntulo kuritushuoneeseen on päivätty 5.helmikuuta 1909. Hän on ollut 164cm pitkä. Vaaleaverinen, tummakulmainen ja -tukkainen. Kulmikaskasvoinen ja karkeaotsainen. Rahaa hänellä ei ollut kirjautumisen hetkellä. Allekirjoitus on oma, puumerkkiin ei ole turvauduttu. Lahtiselle on merkitty Kakolan rippikirjaan 3+ ja 3 koskien luku- ja kirjoitustaitoja. Hän on ollut siten vankijoukon terävämpää päätä. Saman lähteen mukaan "Keuruu" olisi suorittanut rippikoulun Kakolassa.
HUOM!!! Suomen Sukuhistoriallisen seuran jäsenille on mahdollista katsoa Kakolassa otettu Lahtisen VALOKUVA vuodelta 1909.

Kakolassa Lahtinen joutui uudestaan kärhämiin sekä muiden vankien että vartijoiden kanssa. Haavoitettuaan taas vanginvartijaa hänet Häggin mukaan laitettiin kahlehdittuna "asumaan viideksi vuodeksi Kakolan kolkkoon, maan uumenissa olevaan selliin, jossa on kesällä märkä kosteus, talvella hyytävä kylmyys, akkunana pieni lasineliö ja ummehtunut ilma hengitettäväksi". 

Hägg myös maalailee "Hän ei tehnyt mitään muuta kuin - kiillotti kahleitaan. Lopulta ne välkkyivät kuin olisivat olleet hopeaa..."

Rauno Lahtisen ja Anu Salmisen kirjassa Kakola - vankilan tarina on vielä lisätietoa "Keuruun" vankilaviranomaisiin kohdistuvasta väkivallasta: "Kakolassa häntä pidettiin koko ajan varmuussellissä ja ulkoiltaessa käsiraudoissa, mutta siitä huolimatta hän onnistui puukottamaan vartijaa". (Lahtiselle on tuomio TURUN RO:n 2.osasto 14.12.1937)
Lahtinen löytyy Kakolan digitoidusta henkikirjasta vuodelta 1910. Kahdeksas rivi keskellä.

"Keuruu" siirrettiin toukokuussa 1921 Mäntyharjun varavankilaan josta vapautui 14 vuoden istumisen jälkeen maaliskuun lopussa 1922. Vapautta ei kauaa kestänyt. Lahtinen murtautui huhtikuussa 1922 Oulussa Pohjolan Nahkatehtaaseen saaden saaliikseen 100 kpl boksinahkoja, 20 paria valmiita kengänpäällisiä ja tehtaan sadan markan vetoisen vaihtokassan (n. 32 euroa). Lahtinen oli yrittänyt myös tunkeutua kelloseppä (Johan) Heinosen tiloihin muutamaa päivää aiemmin - saaden häirittynä aikaiseksi vain muutaman poraamansa reiän kellosepän ovenkarmiin.

Lindqvist Ludvig Isak,Museoviraston kuvakokoelmat
Oulun lääninvankilasta Lahtinen puikahti saatuaan "ikkunan kalterista yhden kangen pois" kolmannen kerroksen sellistään vesiränniä pitkin elokuun lopussa 1922. Lahtinen oli vankilan pihalla laittanut kärrynlavat ja vanhan oven kiviaitaa vasten pystyyn ja kiivennyt niiden avulla vapauteen. Valtakunnallisissakin lehdissä oli tempauksen jälkeen otsikkoja
- esim. "Suurvaras Lahtisen karkaus lääninvankilasta". Vaikka "Keuruu" saatiin ratsupoliisien toimesta pakoa seuranneena aamuna kiinni, oli käpälälaudasta sakkoseuraamuksia kolmelle huolimattomalle vanginvartijalle.
Liitto 8.11.1922

Hänet lähetettiin varmempaan talteen taas Kakolaan josta pääsi vapaalle jalalle  syksyllä 1927. Lahtinen palasi synnyinseudulleen jossa kunnalliskodissa kerättiin sen verran miehelle rahaa että hänet saatiin karistamaan "nimityspaikkakuntansa" tienvierten pölyt jaloistaan.

Länsi-Savo lehden mukaan 30.marraskuuta 1927 Jyväskylän Taulumäellä takavarikoi poliisi Askolin "huonosti puetulta mieheltä" faneerilaatikon jossa oli mm. 14 kpl "browningeja", 150 aseeseen sopivaa patruunaa, 6 paria sukkia ja 16 paria rukkasia. Kiinniotettu Lahtinen ilmoitti ostaneensa aseet eräästä laivasta Kotkasta ja hän oli toimittamassa niitä Keuruun suojeluskunnalle. Poliisilaitosten välinen tiedonvaihto kuitenkin paljasti että ne oli varastettu Mikkelistä Rautakauppa Oy:stä . Mikkelistä lähti kommennuskunta hakemaan Lahtista Jyväskylästä. Aseet todettiin Mikkeliläisiksi ja kaiken lisäksi Lahtisen syyllisyyttä syvensi jaloissaan olleet hiihtopieksut. Ne olivat Rautakauppa Oy:n valikoimista...   Lahtinen sai tästä 8 vuotta linnaa - Häggin mukaan Kakolan kolmanteen kerrokseen Lahtisen putipuhtaana pitämään selliin numero 55. 

Länsi-Savo otsikoi 21.8.1934 "30 vuotta istunut keuruulainen "tekijämies" astui Mikkelin poliisilaitokselle". Lahtinen oli ilmaantunut 18.8 iltasella poliisilaitokselle kertoen että siellä on hänen pomppansa jonka hän on antanut eräälle nuorelle miehelle myytäväksi. Päivystystiskillä oltiin kuitenkin valppaana sillä heille oli tullut Jyväskylästä tietoa että sieltä oli murtovarkauden yhteydessä varastettu miesten takkeja ja pukuja 15-16.8 välisenä yönä. Keskisuomalainen olikin uutisoinnut murrosta, joka oli tehty Kauppakadulla sijaitsevaan Keski-Suomen kukkakauppaan poraamalla ikkunanpokiin reiät, jotta haat saatiin nostettua paikaltaan. Kukkakaupasta oli rosvottu työntekijälle kuulunut villatakki. Seuraavaksi oli porattu samassa talossa sijaitsevan A.Tupalan vaatetusliikkeen verstashuoneen ikkunanpokia - päästy sisälle mutta ei itse liikehuoneeseen. Murto keskeytyi, matkaan tarttui vintiltä muutama miesten palttoo ja villatakki - kukkakaupasta vohkittu naisten malli jäi paetessa Tupalan neulomakoneen päälle....

Suolahtelainen nuori epäilty, joka oli koettanut murtosaalista Mikaelin kaupungissa kaupitella,  oli jo kiinniotettuna mikkeliläisessä putkassa. Lahtinen oli Länsi-Savon mukaan ensin vähän hämmentynyt mutta koettanut kuitenkin tyynenä kiemurrella tilanteesta. Kyseessä oli hänen takkinsa eikä hänellä ollut mitään tietoa mahdollisesta murtovarkaudesta. Mikkelissä ei menty retkuun vaan mestari Lahtinen laitettiin oppipoikansa ohella myös lukkojen taakse. Lisäys 22.8.2018: Jyväskylässä pidetyissä kuulusteluissa Lahtinen kertoi mm. olevansa "naimaton, käyneensä 5 viikkoa kiertokoulua, osaavansa kuitenkin lukea ja vähän kirjoittaa". Perhetaustastaan mainitsee mm. "olleensa vanhempiensa hoidossa 9 vuotiaaksi, siitä lähtien itse ansainnut elatuksensa varastelemalla ja olleensa huutolaispoikana taloissa"  

Tämän murtokierteen jälkeen "Keuruun Lahtinen" on sijoitettu Häggin mukaan "turvasäilöön" loppuelämän ajaksi. Jyväskylän raastuvanoikeus tuomitsi Lahtisen maanantaina 5. marraskuuta 1934 vankeuteen ja tuomiossa vahvistetaan myös Häggin väite. Yhdistetty tuomio oli 15 vuotta vankeutta mukaan oli luettu myös Jyväskylässä tutkintovankeuden aikana tapahtunut vankilan vahtimestarin pahoinpitely. "Keuruu" oli lyönyt juoma-astialla vaksin naaman ruvelle. LISÄYS 22.8.2018: Raastuvanoikeuden tuomiokirjan vuodelta 1934 mukaan Lahtinen pyrki vielä murtosarjan viimeiseksi jääneessä istunnossa lykkäämän jutun käsittelyä. Hän halusi haastaa uuden todistajan "työmies Aarno Pehkosen, joka on kotoisin Torniosta, vaan pitäisi olla nyt Rovaniemellä, koska hänellä on mm. syytetyn päiväkirja matkoista". Raastuvanoikeus ei enää lähtenyt tuohon veivaukseen mukaan.
Tuomiokunnan papereissa ilmaistaan "pyttytuomio" sanatarkasti näin: "Nojautuen vaarallisista rikoksen uusijoista toukokuun 27 päivänä 1932 annettuun lakiin ja sen 1§:ään, ro:s (raastuvanoikeus),koska on ilmaantunut, että syytetty Lahtista on pidettävä yleiselle turvallisuudelle vaarallisena henkilönä, on päättänyt, että hänet voidaan määrätä pidettäväksi pakkolaitoksessa". Tuomio oli vielä alistettu Vaasan hovioikeudelle. Hovioikeus palautti jutturyppään raastuvanoikeuteen, josta 4.3.1935 edellisen tuomion kaltainen päätös.

Aamulehti 9.marraskuuta 1934

Uusi-Suomi otsikoi tuomion räväkästi:
Uusi-Suomi

Häggin artikkelissa kerrotaan Lahtisen Kakolassa kirjoittaneen roisit muistelmat jotka vain harvat olivat saaneet lukea. Liekö niitä enää tallellakaan?

Helsingin Sanomissa (25.7.1924) tosin mainostettiin jo 20-luvulla:

1.osa löytyy näemmä mikrofilmattunakin...

 Häggin siteeraama Lahtinen oli sanonut Kakolan johtajalle

"Olen yhteiskunnan synnyttämän julmuuden siemenen julma kasvi. Ja siksi minä varastan ja ryöstän heti kun vapaudun."

 Häggin kertomana Lahtisella oli myös oma kieli, jota hän itse oli vain ymmärtänyt. "nat-var-para, pat-kar-kara". "Keuruu" oli myös vankitovereilleen väittänyt olevansa suuri keksijä joka tekee konepiirroksia Venäjän ja Ranskan valtiolle. Hän oli luvannut heti keksintönsä myytyään miljoonan niille vangeille jotka Lahtista miellyttivät. 

"Keuruu" oli myös kirjoittanut ahkerasti valituksia ja kirjelmiä vankeinhoidosta vastaaville. Eräässä ehdotuksessaan Lahtinen oli vaatinut kaikkien vankien vapauttamista ja jos sen jälkeen syyllistyisi rikokseen. "Pää Poikki!"

Lahtisen vuoden 1934 tuomio uutisoitiin yllä mainittujen valtalehtien lisäksi myös pienemmissä julkaisuissa. Pohjanmaan Kansan "uutispoimintoja" palstan (13.11.1934) lakoninen tokaisu vieköön tätä blogitekstiä kohti päätöstään: "Taisi tulla Keuruun-Lahtiselle viimeinen reissu".
Keuruun Lahtisen linnareissu päättyikin kuolemaan Kakolassa 21. toukokuuta 1942. (Keuruun seurakunta kirkkoherranvirasto).
-Tuohon aikaan vankeja ja kyläkoulunopettajia yhdisti se, että molemmat olivat hyvinkin pitkään kotipaikkojensa kirkonkirjoissa vaikka muu ura olisi jo vuosia sitten vienyt kivisten tai puisten seinien sisälle.

Lähteinä:
Kansallisarkisto Jyväskylä: Jyväskylän raastuvanoikeus: varsinaisasiain pöytäkirjat (1934 - 1934).
aikakauden sanomalehdet mm. Länsi-Savo, Uusi-Suomi, Kansan Tahto, Liitto, Pohjan Kansa, Vaasa, Aamulehti, Helsingin Sanomat, Keskisuomalainen ja Suomen Sosialidemokraatti. .Lisäksi Lahtinen & Salminen; Kakola: Vankilan Tarina (Kustannusosakeyhtiö Sammakko), Keuruun seurakunta tiedonanto 29.8.2018, Turun Keskusvankilan vastaanottokirja ja rippikirja (sshy:n kuvatietokanta). SSHY myös: Keuruun seurakunnan digitoitu rangaistuskirja

Valepoliisi Pihtiputaalla vuoden 1919 tietämillä

keskisuomalainen 29.6.1919

Pihtiputaalle ilmaantui poliisin virkaa hakemaan vuoden 1918 jälkihehkuissa mies. Hänestä voisi käyttää nimitystä liikkuva poliisi. Niin liikkuva että oli lopulta laitettava käpälälautaan. Viranhakijalla oli hakemuksensa oheen dokumentteja joissa väitti palvelleensa mm. Viipurin vartiopataljoonan 1. komppaniassa. Papereidensa todistajaksi oli kopioinut mm. pataljoonan komentajaksi Majuri Steenbergin - kolmella eellä...

Juttu on koukeroinen, ällistyttävä ja jykevää asiantuntijajuutta tutkimusotteeseensa kaipaava.
Raappastelija sitä ei ole, joten vinkkaan täten mahdollista vakavammin otettavaa jutuntutkijaa.

Digitoitudusta sanomalehtiarkistosta löytyy pientä vihjetta hakusanalla Matti Salminen mm. ruotsinkielellä.
Tammikuulta 1920.

Viitasaaren tuomiokunnan arkistojen vuosien 1919-1920 käräjäpapereita kannattaa käydä tutkimassa. 9.4.1920 pidettyjä Välikäräjien istuntoa uutisoi myös Keskisuomalainen 15.4.1920.  (SPOILAUSVAROITUS)

Jonkinmoinen oman elämänsä Taivalvaaran Näyttelijä tuo "salmismatti" on ollut.

Pörhistelevä juoppo päivystystiskillä

29.marraskuuta 1924 Roomassa La Bohemen oopperaesitys keskeytettiin Brysselistä kiirineen tiedon vuoksi - säveltäjä Puccini oli kuollut. Samana iltana yhdeksän haminoilla Jyväskylässä kolme paikallista raittiudenvalvojaa keskeytti parturi Virtasen ilmeisen aarialaulullisenkin illanvieton.

Lehtori Kivilinna kahden Kallen kera (Koivunen & Ekonen) toimittivat - ilmoituksensa mukaan - "nähtävästi" juopuneen tukanleikkaajan vartiokonttorin päivystäjän eteen. Kiinniotto oli tapahtunut Kauppakatu 4:n kohdalla. Ei näemmä ehtinyt Virtanen vilahtaa piiloon puutalon portin taakse. Tai sitten trio raittiuspolliisit osasivat sinne jo kurkistaa.

Päivystäjällä vei aikansa selvittää parturi Virtasen taustaa. Kuhmoisissa nelisenkymmentä vuotta sitten syntynyt Serafiinanpoika ilmoitti olevansa kirjoilla Sörnäisissä Helsingissä mutta asuvansa Vapaudenkadulla. Numero? Vapaudenkatu 57. Majoitustoimintaahan tuossa on vieläkin.

Päivystäjä ei ollut malttanut olla lisäämättä rutiininomaiseen juopumusilmoitukseen sulkeita ja niiden sisään jälkimaailmaakin huvittavaa tietoa.

Parturi Virtanen oli ilmoittanut töyrevästi toimivansa Etsivän Keskuspoliisin Päällikkönä.

Lähde: Jyväskylän Poliisilaitoksen arkisto. Kansallisarkisto Jyväskylä.

Wayne Rooney nyrkkeili Jämsässä

Tiistai-iltana 26.kesäkuuta 1979...

Tuolloin järjestettiin Suomen ja Englannin välinen poikien nyrkkeilymaaottelu.

LISÄTTY KUVA lokakuussa 2021. kuvassa englantilaiset treenaavat Eerikkilässä Jämsän matsien jälkeen

Maaottelusta ei ole elävää kuvaa koska nyrkkeily tunsi arvonsa....

Sarjassa 57kg Suomen Aimo Henriksson voitti tuomariäänin 3-2 Wayne Rooneyn.

Koillis-Häme lehden raportissa kirjoitettiin ottelusta: "Helsingin atleettiklubin tyylikäs lukiolainen Aimo Henriksson nyrkkeili englantilaisemmin kuin englantilaiset itse ja voitti vahvan Wayne Rooneyn"

Etelä-Suomen Sanomissa kahta päivää myöhemmin maaottelua kommentoinut pitkän linjan nyrkkeilyvaikuttaja P.V. Sillantaka kehui Suomen voittoisaa joukkuetta ja arvosteli kipakasti englantilaista kehätuomaria, joka oli sallinut epäpuhdasta nyrkkeilyä.

Istuin katsomassa matseja Ringside-paikalla, en tosin  pikkupoikana ymmärtänyt että "Loireiluni" ei ollut ehkä lajietiketin mukaista.  Poikaboksaajana kunnostautunut koulukaveri, joka maaotteluun minut houkutteli, kävi supattamassa käskevästi korvaan "sun pitäs olla katsomon puolella".  Kongi pelasti minut. En kehdannut ottelujen alkamisen jälkeen liikahtaa kehänviereltä enää mihinkään.

Suomalaisista tuona kesäkuun iltana voittivat:
TUL:n erikoisluvalla otellut Jyväskylän Jorma Luhanko päihitti Englannin mestarin W. Cawleyn 5-0. Jämsän Kisailijoiden Jari Haataja lannisti liverpoolilaisen C. Meadowsin 4-1. (40kg).
Timo Liukkonen voitti ilman ottelua - liiallisen painoeron vuoksi - J.Williamsin.
Kuopiolainen Suomen mestari Jorma Ollikainen lannisti keskeytyksellä liverpoolilaisottelija Paul Hardingin (51kg)
Tapanilan Erän Suomen mestari Arto Oksanen voitti lehtiraportin mukaan tiukassa ottelussa Cheshiresta kotoisin olleen J. Malloyn 5-0. (54kg)
José Tuomisen keskeytysvoitto G.Bullysta sarjassa 60kg on jättänyt jonkin räjähtävän muistijäljen. En ole tosin varma vaikuttaako tähän muistikuvaan myöhempien vuosien tapahtumat.
Suomen joukkueen kapteenina toiminut jämsäläisnyrkkeilijä Jari Laaksonen voitti Koillis-Hämeen mukaan "viiksekkään ja kestävän" S.Strongin 5-0  (62kg)
Suomen ja Englannin mestarien välisessä kohtaamisessa Kai Helenius kukisti J.Mannionin 5-0 (63,5kg).  Sillantaka tosin tokaisee lehtijutussa että Mannion olisi pitänyt rajun puskemisen vuoksi diskata.

Englannin joukkueen kapteeni Carl Crook nujersi kuusankoskelaisen Suomen mestarin Petri Hytösen keskeytyksellä. Kyseessä on ilmeisesti sama kaveri, joka aikamiehenä otteli Britannian ja Euroopan tasolla kelpo uran ammattilaisena.  Ottelulistalta löytyy 31 matsia, joista 26 voittoa, 4 tappiota, 1 tasuri vuosien 1985-1993 välillä.  Carl Crook ammattilaisena:

Kisoissa otteli myös tuleva ammattilaisten maailmanmestari.
Sarjassa 40kg Paul Hodkinson voitti jämsänkoskelaisen Sugar-Sakari Kähkösen 5-0.  Kyseessä oli tuolloin 14-vuotias Liverpoolista kotoisin ollut poikanyrkkeilijä. Hänet tunnetaan nykyään Merseysiden nyrkkeilylegenda Paul "Hoko" Hodkinsonina.  "Hoko" voitti ammattilaisena Höyhensarjan titteleitä niin Britannian, Euroopan kuin maailmankin tasolla. Hänestä tuli WBC:n maailmanmestari 13.11.1991 voitettuaan uusintaottelussa meksikolaisen Marcos Villasanan Belfastissa.


Hodkinson (kuva alla) puolusti titteliään kolme kertaa pitäen sitä hallussaan 531 päivää.

Boxrec ei tunnista ammattinyrkkeilijä Wayne Rooneyta joten ehkä hän löysi itselleen paremmin sopivan lajin myöhemmin.

Jämsässä on otellut myös eräs tuleva olympiavoittaja. Hänestä on juttu
tässä

Lähteet: Iltasanomat, Etelä-Suomen Sanomat 28.6.1979 sivu 14, Sillantaka: "Poikajoukkueemme iski unelmavoiton"
Koillis-Häme Kesäkuun 1979 numerot.
Boxrec ja Wikipedia: Carl Crook. Paul Hodkinson
Hodkinsonin osalta myös Merseyside Boxing Archive

Korpilahden nimismies ja ranskalainen ilmailupioneeri Alfred LeBlanc

Korpilahden nimismies sai tiistaina 12. marraskuuta  1912 virkapostia joka sai koko pitäjän tiirailemaan taivaanrantaa tai ainakin -sineä.  Nimismiestä kehotettiin ilmoittamaan välittömästi jos ilmapallot "Ile De France" tai "Düsseldorf" ilmaantuvat Korpilahden ilmatilaan. Mahtoi Moksin kylän ilmavalvonnasta vastannut isoisäni-isoisä Hiskias komentaa Selmansa perunkellarin katolle tai sitten siinä kävi niin että Hiskias käskytettiin piiloon perunakuoppaan. Aavistelisin jälkimmäistä, Selma oli kuulemma kipakka luonne.

MIstä tämä määräys sitten sikisi? Oliko keisarillisen virkakoneiston Suomen pää saanut piinkoviin polliinsa ajatuksen herätellä uinuvia maalaisnimismiehiä - koska kyllähän se sota on vielä tulossa... Korpilahdellekin. Ilmastakin. Sieltähän se ensin tulee Saksan keisari ja Englannin kuningas. Sukulaismiehet ilmapalloistaan pommittavat.  Parempi varmaan olikin että Hiskias pysytteli kuopassaan ja nimismies kirjoituspöytänsä takana. 

Stuttgartissa oli jo parisen viikkoa sitten noussut ilmaan epämääräinen joukkko ilmapalloja - noh kuumailmapalloja -.  Seitsemäs Gordon Bennetin kilpailu oli tosin jo loppunut siinä vaiheessa kun tieto siitä karanneista ilmapalloista ehti Korpilahden nimismiehelle. Voittajaksi selvisi Maurice Bienaime - Rene Rumpelmayer parivaljakko pallonaan "La Picardie". Ilma-alus oli lentänyt Venäjälle 45 tuntia ja rapiat - kilometrejä "pallonteitä" 2191.  Korpilahtelaisia kenraalikuvernöörin mukaan uhmannut Alfred Leblanc "Ile De Francen" ohjainköysissä oli toinen. Eikä laskeutunut lähellekkään Moksia saati edes Rutalahtea. Luhankaan olis joutanu.  Mahtoi Alfredia harmittaa kun jäi maanmiehelleen rapiat 100 kilsaa. 

Moskovan lähelle laskeutuneet ranskalaiset saivat kuitenkin  komian herrasväen kohtelun. Heitä ei laitettu tyrmään. 

Amerikkalainen ilmailusankari John Watts taasen heitettiin Venäjällä putkaan lennettyään rapiat 36 tuntia Stuttgartista itään. Syytettiin vakoilusta. Brittiläinen vakooja.  Oli siinä Wattsilla selittämistä, kun koko reissu oli mennyt marginaaliin jo alusta asti. Miehen oma pallo "Kansas City II" tussahti Stuttgartissa jo ennen kisaa, sai lainaksi saksalaisilta "hyvin käytetyn perälyhtytakuisen" "Dusseldorfin" ja kerrottiin vielä että kilpailun virallisen manuaalin mukaan saat sillä lennellä kisan ulkopuolella joukonjatkona. 

Olen varma että jos ylläolevan kuvan ilmailija olisi laskeutunut pallollaan Moksiin niin Korpilahden historiasta olisi jutulle pitänyt raivata vähintään yksi luku. Melkein pääluku. Oli se Selma niin topakka. Olisi tuosta Alfredista  vastusta varmaan ollut - ilmeen perusteella. Olen nähnyt Selman keritsimet, ei olis Alfredilla enää ainakaan viiksiä. En nyt perheystävällisessä blogissa kerro mitä muuta olisi voinut jäädä maapuolelle.

Lähteet: Korpilahden nimismiespiirin arkisto. Kansallisarkisto Jyväskylä.

Digitaalinen Sanomalehtiarkisto marraskuun 1912 lehdet. Kyllä näistä pallopojista varoitettiin valtakunnallisestikin ja siitä on mainintoja... sopii katsoa. 

Gordon Bennett vuoden 1912 kisasta esimerkiksi nämä linkit:

http://www.fai.org/igc-events/426-cia/cia-gbennett-history/35496-event2604-gordon-bennett-1912

http://www.americanairmailsociety.org/APJbackissues/Volume%2033/APJ,%20Issue%20379,%20Vol%2033,%20No%203,%20%20%20December%201961.pdf