Kun nimikirjoituskaan ei ole aina sama... Ali Aaltosen vaihtuvat käsialat

31.8.2018/lisätty käsialanäytteet lyseoajoilta.

Kansallisarkisto Jyväskylässä säilytettävä Luomenkylän työväenyhdistyksen kokouspäiväkirjat 1906-1934 nide on AliAaltos tutkimuksen ABC-kirja. Jo alkusivut, joihin Ali on kirjannut mm työväenyhdistyksen säännöt, eroavat vastaavien naapurikyläkuntien kokouspäiväkirjoista kuin Missale Aboense raappastelijan kauppalistasta. Ennen kuin lukija paheksuu niin lisään lauseen: Harvasanaisten "Harakanvarvas" pöytäkirjojen aatteellinen vilpittömyys on tietenkin voinut olla huomattavasti Aaltosen vuolasta kaunokirjoitusta syvällisempää.

Aaltonen itse on ollut ambivalentti arvoitus myös käsialansa (käsialojensa) suhteen. Persoonallisuuden jakautumisen arviointiin raappastelijalla ei ole keinoja saati kompetenssia.

Vuoden 1918 alkuperäislähteiden tutkijat ovat toisinaan joutuneet pohtimaan kuka kapinapäällikkö on kirjoittanut minkäkin paperin. Ali Aaltosesta täältä takarivistä maallikkona mutisisin ,että hän on muutellut käsialaansa jo nuorena miehenä. Nimikirjoituskin vaihtelee. (Erot näkyivät jo Jyväskylän lyseon kirjanlainauskuittauksissa)

Esimerkki a:n loppukiepsaus on joissakin "nimmareissaan" vieläkin vauhdikkaampi kuin oheisessa. Se kiepsahtaa melkein ensimmäisen A:n alle asti. Kokemukseni 1900-luvun alkupuolen veijareista viittaa siihen, että lennokas loppukiepsautus oli usein tunnusmerkkinä sille että hieman testattiin tolkun ihmisten sietokykyä. Minä uskallan ja minä kiepsautan!

a1)

Luomenkylän työväenyhdistyksen pöytäkirjasta 1906

a2) Lyseovuosilta pyöreää tyyliä

Lyseon lainausluettelosta 1902


b1)

Luomenkylän työväenyhdistyksen pöytäkirjasta 1907

b2) lyseosta vuodelta 1901 "etukenotyyli".

Lyseon lainausluettelosta 1901

Tässä tyylissään AA ei kiepsauttele. Boheemi vallankumousrunoilija on vaihtunut päämäärätietoiseen aatteen soturiin?
Etukenosta huomautti Tuija Wetterstrand (31.8.2018), "ihan samanlainen kuin mitä vallankumousjulistuksessa on".

En nyt tässä yhteydessä ryhdy enää pohtimaan sitä miltä ovat näyttäneet Aaltosen kännissä kirjoittamat rivit. Kokeneet päivystystiskipoliisit toki voisivat antaa siihen pähkäilyyn ensiarvoisia mielipiteitä. Millainen on allekirjoitus, jos humalikko pinnistää viimeisetkin selvyytensä rippeet käden, kynän ja paperin koordinaatiolle.

Lähde: Kansallisarkisto Jyväskylä. Luomenkylän työväenyhdistys ry. Pöytäkirjat (1906-1934)

Punakapinan majakka ja perävaunu

A.M.Merikanto Tampere "Majakka ja Perävaunu"karamellipussi

Punakapinasta ei ole tavattu vitsailla, en voi silti kieltää etten hieman hörähtänyt lukiessani tapauksesta jossa Eero Haapalainen ja Ali Aaltonen istuvat avoautossa kapinakeväänä 1918 Tampereen rautatieasemalla. Haapalaisen piti tulla tarkistamaan rintamia ja taisi saman matkan tuloksena leimata itsensä ulos koko kaartista. Joidenkin muistelmien mukaan Haapalainen oli enemmän kännissä kuin kuskinsa Aaltonen - saavutus sinänsä. Tukeva pieni mies ratin takana ja pidempi luiseva heppana pelkääjän paikalla. Vai liekö sitten Haapalainen rotevasti rohjottanut takapenkillä. Ja samaan aikaan teknillisellä opistolla on se tapahtumien idealistisin sankari hermoillut ja sauhuillut.

Ammatti-ihmisten kirjoja ja tekstejä aiheesta Punakaarti vuosien varrella lukeneena olen joutunut entistä enemmän sen informaation vietäväksi joka riveiltä ja niiden välistäkin viestittää:
Ammattiyhdistysjäärä Haapalainen pelasi kokeneena kehäkettuna valtapeliä Aaltosen tappioksi. Oli jo taustansa vuoksi kärkkäämpi ja ovelampi. Tyrkky-Eero. Liekö myös valeuutisoinnut Aaltosen kommelluksia valituille tahoille?
Suhmuroinnut taitavammin. Noh jääköön tuo tuohon. En ota kantaa, koska tuhansia sivuja sisällissodasta luettuani en edelleenkään - synnynnäisenä pilvien lapioijana - pysty hahmottamaan eri osapuolten organisaatiokaavioita saati niiden orgaanisia luenteita. Näen että kellotaulussa viisarit pyörii mutta ei toivoakaan siitä että ymmärtäisin miksi isoviisari saattaa yön kolmannen tunnin aikana lätkiä pientä viisaria päin pläsiä.

Sanomalehtiarkisto kavaltaa kapinaa edeltäneitä arkisia asioita. Joskus olen miettinyt että mikään ei yhdistä miehiä yhtä paljon kuin vekseli tai moottorisahan merkki. Voi vain aavistella osasiko kumpikaan vallankumouksellisista teroittaa pokasahaa, sen tiedän että vekseli miehiä yhdisti.

vekseli, joka eli pidempään kuin asettajansa

Tuon vekselin kapinan jälkeistä elämää voi seurata esim. virallisen lehden numeroissa. Ohessa hakusanoilla "aaltonen haapalainen vekseli kotka" hakutulokset kansalliskirjaston sanomalehtien digiarkistoon.

Käkisalmen Sanomissa 2.8.1918 asialla oikein päristettiin:

on protesteerattu Kotkassa yli 550 vekseli, jossa asettajana on Ali Aaltonen ja hyväksyjänä Eero Haapalainen, siis punakaartilaisten korkeimmat sotapäälliköt. Tuntuu muuten ihmeelliseltä, miten pankit ovat hyväksyneet tälläisten herrain (! huutomerkki raappastelijan) vekseleitä