Turussa julkaistiin 1908 kirjanen "Sosialismi: historiallinen esitys". Hjalmar Brantingin teoksen oli ruotsinkielestä suomentanut... Ali Aaltonen.
Gustaf Albert Stoore, valokuvaaja,Keski-Suomen museoSamainen AA oli muutamaa vuotta aiemmin eronnut (31.8.1903) Jyväskylän lyseosta koska ei ollut saanut ruotsin ehtojaan läpi. Tutkittaessa Aaltosen lyseolaisuraa voi havaita että ruotsinkieli oli hänelle lähes jokakeväinen kompastus - hän ei ollut tietenkään siinä suhteessa ainoa -. Moni muukin lyseolainen oli monta suvea joutunut kamppailemaan "svett i huvudet" saadakseen nostettua "ruottin" numeron edes vitoseen. Mielestäni "vippaa mulle vitonen" säkeellä voi olla ansaintaa syvällisempiä merkityksiä. Lyseon vuosikertomusten mukaan ruotsin opetuskieli oli ruotsi... Suoraan toiselle luokalle lyseoon otettu Aleksi joutui aloittamaan kielen opiskelun tyhjästä oppikirjan luvusta 58. Suurin osa luokkalaisista olivat päntänneet ensimmäiset 57 lukua Vaseniusta jo ensimmäisen lukuvuoden aikana.
Alin kielipään kestävyydestä oli juttua jo aiemmassa postauksessa. Lyseon arvosanaluetteloista on todettavissa, että Aaltonen opiskeli Jyväskylän lyseossa latinaa (ei jäänyt päähän), saksaa, ranskaa ja venäjää. Alin viimeiseksi jääneessä todistuksessa keväältä 1903 arvosanat em. aineista ovat: saksa 7, ranska 8, venäjä 6...Latinasta on 7. Hän sai siten viimeiseksi jääneen lukukauden aikana kunnianarvoisan (kuolleen) kielen kohtuullisesti kopitettua, vaikka aiempina vuosina vaappui ehtopaineen ja luokallejääntiuhan alla. Ruotsista tuli se perinteinen 4 ja viimeisessä sarakkeessa tyly lopputulema luokallejäämisesta ja erosta. Samalla päivämäärällä - osa samasta syystä (kielestä) - erosi myös muutama muu Alin luokkalainen. Esim. hengellisen musiikin säveltäjänä myöhemmin tunnettu Yrjö Karanko- tuolloin vielä Krank.
Kansakoulutodistuksen kohdalla tuli postauksessa letkauteltua mm. laulutaidosta ja liikunnallisista kyvyistä. Lyseossa Altsu on saanut ainakin äänensä kuuluviin, koska laulunumero kohenee - poika lienee saanut lisää kaikupohjaa.
G.A.Stoore, Keski-Suomen MuseoVoimistelusta on viimeisessa tokarissa 9, tosin luokalla jokainen hemmo on saanut vähintään kasin. Keskinäinen kilvoittelu ja jämäkkä voikkamaikka (itse ottamansa kuva yllä) pitänyt ilmeisesti jättiläiset ja haarahypyt arvostelukriteereissä. "Nostakaa Aaltonen nojapuille" huutoa ei ole tarvittu. Voimistelunopettaja Stoore toimi myös Aleksin luokan esimiehenä useamman lukuvuoden ajan. Digitoitujen sanomalehtien leikkeistä hoksasin - suomalaiseen hiihtokultturiin oleellisesti kuuluvista jälkipään tarkkailuasemistani - vasta nyt, että AA oli päässyt lusikoille kotikylänsä hiihtokilpailuissa huhtikuussa 1901.
Entäpä Valkealuomen kansakoulun ja sen opettajan Olga Luomin suomettarelainen perinne... Alin vahvat aineet lyseossa olivat uskonto, suomen kieli ja ainekirjoitus. Viimeisessä todistuksessa 9 jokaisesta. Historian ysi ei yllätä edes tälläistä tavan tolloa. Maantiedon numero petraantuu kouluvuosien aikana ollen lopulta 9.
Geometriat, fysiikat, aritmetiikat. Aaltosen numerot noissa aineissa heiluroivat vuosien aikana. Kutoset ja seiskat jäivät kevään 1903 kirjoihin.
Ali Aaltonen on saanut lyseovuosiensa aikana keskivertoisuudestaan huolimatta stipendejä. Niitä on opettajienkokousten myöntäminä ainakin vuosilta 1898 (20 mk) ja 1900 (25 mk). Hän on saanut toukokuussa 1903 viimeiseksi jääneen lukukautensa päätteeksi Oppirahastosta 30 mk stipendin yhdessä luokan priimuksen Ruorasen kanssa. Lähdeaineistosta ei pääse pureutumaan yksittäistapausten perusteisiin, mutta tuolloin on ollut kuitenkin yleisesti tapana stipendeillä myös tasoitella oppilaiden välisiä taloudellisia eroja. Jyväskylän Lyseo 1858-1933 kirjassa mainitaan oppirahastostipendien yhdeksi perusteeksi suomenkielinen aine/esitelmä ja myös menestys uskonnossa. Voisi myös hieman lennokkaasti arvuutella että AA:n bobrikovilaisuutta aktiivisesti vastustava toiminta on saanut opettajilta sumuverhotetun palkinnon. Mihin lienee AA käyttänyt tuon 30 markkaa (noin 130 euroa)? Matkakassa? Lehtorit ja kollegat lienevät opettajanhuoneessa syyllisyyskatseet porautuen luimistelleet toisilleen seuraavana syksynä siitä kenen idea oli laittaa nuo rahat mieron tielle.
Lyseoon jäi kuitenkin Aaltosesta myös konkreettinen muisto. Sitä en tiedä onko tuo matikka saati säilöntäsprii vielä tallella...(LISÄYS 18.10.2018: made tallella ,sprii vaihdettu) Mahdollinen mateen kalastaja Aleksin kotirannasta Hietakylässä vietiin lopullisesti kotoaan pääsiäisviikolla 1918.
lyseon vuosikertomus 1899-1900 Aaltosen viimeiseksi jääneen todistuksen keskiarvo oli 7,3. Koko luokalla se oli 7,1. Luokkansa priimus oli lehtoriksi ja Heikki Ritavuoren pojan appiukoksi päätynyt Abraham Ruoranen 9,2 keskiarvolla. Aleksin keskiarvo lyseossa liikkuu 7:n kahta puolen. Pari ensimmäistä lukuvuotta keskiarvo on alle 7. Hänen koko lyseoajan kestänyt kamppailunsa yhden kielen kanssa päättyy lopulliseen tappioon vaikka nuori mies muuten oli päässyt jo keskiverron oppilaan tasolle. Pettymys on ollut sitä taustaa vasten hirmuinen ja ehkä hänen tulevat ratkaisunsa ovat olleet osin myös turhautumisen provosoimia. Lopullisesta erosta löytyy väkevä historiallinen fakta. Hän ei lunastanut (!) lyseosta ulos edes erotodistusta...(Jyväskylän lyseon arkiston Erotodistusten toisteet (1897 - 1911) aineistosta en AA:n todistusta löytänyt.)
Millainen lyseoyhteisön jäsen Aleksi Aaltonen oli? Luokkapäiväkirjojen perusteella hänellä on poissaoloja saman verran mitä keskiverrolla koululaisella myöhempinäkin vuosikymmeninä. Huligaanifantasioijille joudun valitettavasti toteamaan, että Aaltosella on vain kiitettäviä käytöksestä. Aleksin nimeä saa silmä luupissa etsiä lyseon rangaistuskirjasta. Nuori Aaltonen on tokkiinsa muiden mukana ollut suorittamassa tuolloin käytössä olleita luokille langetettuja kollektiivirangaistuksia.
2.5.1898Lyseon rangaistuskirjasta on löydettävissä yksi henkilökohtainen rangaistus. Hän on hypännyt ikkunasta (tais jäädä auki) ensimmäisen lukuvuotensa aikana. (huom. AA aloitti lyseon II luokalta) Eräiden yläluokkalaisten saatua samana päivänä rangaistuksia tulee mieleen kiusaamistilanne josta alaluokkalainen on karannut. Aleksin jälki-istunto kesti 30 minuuttia. Rangaistuskirjaa selailemalla selviää suurempiakin konnuuksia historiaan jääneiltä. Esim. Sulo Wuolijoelle napsahti opettajakunnan päätöksellä 12 tuntia karsseria (lyseon putka) helmikuussa 1900. Syy: röyhkeys lehtoria kohtaan. Ankarasta rangaistuksesta huolimatta SW:n käytösnumero on kevättodistuksessa 8. Hän oli kuitenkin saanut - jatkettuaan keväälläkin lehtori Lindroosin kanssa ottelua - vielä toukokuussa 1900 opettajakunnalta "consilium abeundin" eli kehoituksen jättää lyseo. Niin kävikin.
tuntematon kuvaaja, Keski-Suomen museon kuva-arkistoMitä kuului koulunkäynnin ohella lyseolaiselämään? Ainakin rippikoulu. Lyseolaiset, vaikka olivatkin kirkonkirjoilla kotipaikkakunnillaan, suorittivat rippikoulun Jyväskylän kaupunginkirkossa. Aaltosen rippikoulu oli keväällä 1901 ja sen piti lehtori ja pappi Juho Kinnunen. Suomen Lukon valtuuskuntaan myöhemmin kuulunut Kinnunen konfirmoi Aaltosen toukokuun lopussa 1901. Aaltosen kanssa rippikoulua kävivät mm. Ossian Gylling ja Ale Riipinen. Siellä ovat pojat olleet kaarevan kaiteen ympärillä - samalla puolella.
Gustaf Albert Stoore, valokuvaaja,Keski-Suomen museoVirallisten arkistolähteiden takaa huutelee myös oppilaiden oma muisteluperinne. Lauri Tahko Pihkalan (Gummerus) veli Rurik oli Alin luokalla ja Tahko lienee kuullut Rurikilta tarinan, joka kuvaa Aleksin hienovaraisia (=välttynyt siis rangaistuksilta) viisastelutaipumuksia. Tarina liittyy "Piskiksi" (joka lienee yksi lehtoreista yllä olevassa kuvassa) nimettyyn lyseonlehtoriin, joka oli vaatinut luokalta "valpasta, reipasta ja ryhdikästä käytöstä"-
(Piski):Miten on mahdollista, ettet sinä viitsi istua ja kuunnella oikein, kun minun täytyy seistä ja opettaa päivät pääskytysten".Tahko Pihkala: "Piski" muuan muotokuva vanhimman lyseomme peruukkigalleriassa (Suomen Kuvalehti nro 40, 30.9.1933)
Luokasta muuan likaisen harmaa pojan mölli viittaa.
(piski):"mitäs sinulla on asiaa"
(mölli): "Sen takia kun maister saa palakan."
Hiljaisuus. Vitsi ei huonone, mutta Piskin asemaa parantaa näin jäljestäpäin tosiasia,että tämän materiaalisen selityksen antaja oli Ali Aaltonen, myöhempi Venäjän vänrikki ja punakenraali...
Aiemmassa blogitekstissä mainittu rovasti Toivo Kansanaho (Kansanen) on kirjoittanut Ali Aaltosen lyseolaispersoonasta luokkatoverin näkökulmasta. Hän oli Alin luokalla koko sen ajan minkä Aaltonen Lyseossa vietti. Kansanahon luonnehdinnat ovat niin kuvaavia että lainaan niitä ilman että jälkinokkelana sorkin tahi tyrkin niitä. Kansanahon koulumenestys oli arvostelukirjojen mukaan hyvin samansarjaista mitä AA:lla. He olivat molemmat myös vapaaoppilaita eivätkä siten joutuneet maksamaan lukukausimaksuja.
vapaaoppilasKansanaho saa kesällä 1903 ruotsin ehdot läpi - Aaltonen ei. Ali peittosi viimeisenä lukuvuotenaan tulevan rovastin uskonnon numerossa. Molempien perhetaustakin (räätäli/ompelija) oli kaikelta osin säätyläisyydestä vapaata.
Koulua käydessään joutui Ali asumaan työläiskotien asukkina ja päivällisapua sai hän hyviltä ihmisiltä, useimmiten koulun opettajiston luota. Muistan miten Ali kerran kouluun saapuessaan oli varsin kolkonnäköinen ja kertoi, että hänen asuntonsa emäntä oli edellisyönä säännöttömissä oloissa hirttäytynyt.
Oppikoulussa Alin lahjakkuus koulutehtävissä ei millään tavoilla tullut esiin. Menihän vain, niinkuin "märkä olisi palanut". Tietysti se riippui myös olosuhteista. Mutta silti ei hän lahjaton ollut, vaikka se ilmeni muissa harrastuksissa.
Mania, josta hänen elämänkohtalonsa muodostui, vaikutti hänessä jo varhain. Hän kantoi vyöllään alituisesti pitkäteräistä tikaria nahkatupessa. Ei se ollut tavallinen puukko, vaan oikea yli 3dm:n mittainen "kaksiteräinen" tikari. Välistä oli opettajienkin kanssa kahinaa, miksi hän sellaista piti. "Kynäveitsihän" se vain Alin selityksissä oli.
Miksi Ali tikaria vyöllään piti, ei hänen puheistaan koskaan käynyt ilmi. Vaikka hän muuten oli itsepäinen ja päänsä pitävä, ei hän mitenkään riidanhaluinen ollut.
Niinpä oli Ali Aaltonen kerran julkaissut käsikirjoitetussa lehdessämme pilkkakirjoituksen kaikista luokkamme tovereista. Heidän pikkuheikkouksiaan, enimmäkseen keksittyjä,oli siinä käsitelty. Me toiset päätimme kostaa. Seuraava numero oli omistettu murhaavana Ali Aaltosta vastaan.
Etusivua koristi koiran päällä varustettu Ali Aaltosen vartalo, suunnilleen sen tapaisena kuin Karimo on sen hahmotellut.
Sillä jo silloin oli hän sentyyppinen pyknikko.
Seuraavassa kokouksessa lehti julkistettiin. Se tuli yllätyksenä Alille. Ali murtui ja tuli surulliseksi. Olihan hänen enemmän viattomaksi tarkoitettu pilkkakirveensä suureksi osaksi ymmärretty väärin ja otettu liian vakavalta kannalta. Me toisetkin masennuimme. Ja niin teimme sovinnon, jonka tuloksena yhteispoltimme molemmat julkaisut.
Bobrikov-vuosina oli meillä Jyväskylän lyseossa muutamien toverien kesken,kaikkiaan kaksitoista, salaliitto eli järjestö bobrikovilaisuutta vastaan sen eri muodoissa.Liiton toiminta oli varsin tärkeää ainakin omasta mielestämme. Pöytäkirjat kirjoitettiin salamerkein, ja ne ovat vielä tallessa.
Tämän korkeasti isänmaallisen järjestön puheenjohtaja oli - Ali Aaltonen. Hän oli varsinkin sanoissaan muita repäisevämpi. Lisäksi oli hänen avunsa varsinkin puhetaidossa. Hän kykeni jo silloin koulupoikavuosina pitämään vapaasti puheita.Koulun konventtiinkin hänet solutettiin järjestömme puolesta puhumaan aatteestamme. Selviä ja johdonmukaisia hänen ajatuksensa olivat. Tästä sai Aaltonen liikanimekseen "pastori". jota siihen aikaan hänestä yleisesti käytettiin tovereiden kesken.
Mutta Napoleonia hän ihaili. Häntä hän erityisesti tutki ja siitä hän meille usein innostuneesti kertoi. Me välillä tilapäisesti nimitimmekin häntä "napoleoniksi".Lainaukset Toivo Kansanahon kirjoituksesta "Lisää Ali Aaltosen elämänkohtaloon". Suomen Kuvalehti 19.3.1938. Toivo Kansanen toimi v. 1918 Kuortaneen kirkkoherrana ollen mukana mm. Länkipohjan ja Tampereen taisteluissa. Kansasen artikkeli "Kuortanelaisten verikaste" on julkaistu 14.4.1918 Keskisuomalaisessa. Kansanen ja Aaltonen olivat keväällä 1918 kiväärinkantaman päässä toisistaan.
Mutta kuka on tuo eturivin lyseolaispoika Stooren syksyllä (mahdollisesti 1.10.) 1897 Lyseon perinteisistä Perunajuhlista ottamassa kuvassa? Hän pitää kättään kuin Napoleon, jalan asentokin muistuttaa eräästä NB:a kuvaavasta maalauksesta.
Kuvaan pääsee myös tästä linkistä.
kuvaa rajattu Keski Suomen museon luvallaTarkkasilmät voivat tutkia onko pojalla kupeellaan tuppi.Vaatetus ei täsmää köyhään kansaan ellei sitten Jämsän sivistyneistö pukenut Alia ensimmäisenä oppikoulusyksynä. Ali Aaltosen äiti oli ammatiltaan ompelija. On ostettu vähän parempaa kangasta ja kiiltävämpiä nappeja, joista äiti on voinut -pojan toiveiden mukaan- tehdä tälle lyseoon takin. Onko napituksessa haettu jotain samaa kuin tässä? HUOM. kuva on myös mm. Jyväskylän Lyseo 1858–1958 kirjassa (sivu 403,I osa) ja siinä napit erottuvat selvästi. Samassa teoksessa on sivulla 425 kuva keväältä 1903, jossa useampikin lyseolainen pitelee kättään "napoleon"tapaan. Aavistelen että kyseessä on ollut jonkinmoinen A.Aaltoselle virnuilu.
Gustaf Albert Stoore, valokuvaaja,Keski-Suomen museoKriittinen varauma: "Napoleonmallinnos" (kuten aasinkorvat vieruskaverille) löytyy tietenkin sadoista suomalaisista(kin) koulukuvista tuonne 1970-luvulle asti. Sen jälkeen on tullut muotiin erinäiset musiikkikulttuurilliset käsimerkit....
Lähteitä:
Kansallisarkisto Jyväskylä. Jyväskylän kaupunkiseurakunnan rippikirjat, mikrokortit 1900-1909.
Kansallisarkisto Jyväskylä. Jyväskylän lyseon arkisto.
Kansalliskirjaston digitoidut sanoma- ja aikakauslehdet.
klikkaa suuremmaksi
