maanantai 10. heinäkuuta 2017

Kekkosen Tyttö



Ääneseudulla oli iso louhosurakka vuoden 1957 tietämillä, jolloin sadat traktorit miehineen rytkyttivät pitkästäkin matkasta alueellisesti suurelle työmaalle. Maakunnan miehet eivät sentään yötä myöten lähteneet kotiinsa vaatteitaan kuivaamaan vaan heille oli järjestetty yökortteeri jossa niin pettuvetisten, kuukkalaisten kuin mahlulaistenkin sukat roikkuivat raappahousujen ohella uutta päivää odottamassa. Miehet viettivät sitten iltaa vertailemalla altakulmain eväitään yleisradiota kuunnellen.  Vieno Kekkosen laulaessa ensimmäisiä hittejään radiossa kortteerin ovi kävi. Sisälle lompsi paikallinen rehvakka autokuski joka suureen ääneen hihkaisi oven suusta:
"Vieno Kekkonen on Kekkosen tyttö"
Urakan kymppi karjaisi pöydän äärestä. "Ei varmasti ole" pörhistellen samalla asemaansa traktorimiesten työnjohtajana. Traktorikuskit havahtuivat kuuntelemaan mitä tällä kertaa olisi luvassa. Autonkuljettaja saapasteli pöydän ääreen ja tokaisi itsevarmalla äänellä "Kyllä taatusti on Vieno Kekkonen Kekkosen tyttö".
Työnjohtaja kimmastuneena ryskäsi pöydästä jaloilleen ja rupesi messuamaan itsetietoisen vakuuttavalla äänellä "Ja ihan varmasti EI OLE, Kekkosella on kaksi poikaa Taneli ja Matti. Kekkosella ei ole tytärtä" Siinä vaiheessa tilannetta seurannut setäni ei pystynyt enää pitämään pokkaansa vaan oli ensin tyrskinyt ja sitten pyrskinyt ja lopulta huutonauranut. Loput traktorimiehet  (pettuvetiset, kuukkaset, laukaalaiset yms.) olivat sitten seuranneet vaihtelevassa järjestyksessä naurunjohtajaa.
Työnjohtaja oli siinä vaiheessa tajunnut jutun juonen ja suivantuneena jyskännyt kortteerista ulos -ensin saranapuolelta.
Paikalla olleet mahlulaiset ovat ilmeisesti vieläkin ymmällään siitä mitä nauramisen aihetta koko jutussa oli.