Traktori tomaateitta

1950-luvulla suomalaisia oli Ruottissa kausitöissä, metsätöissä, ajohommissa. Tornion kautta Haaparantaan junalla, josta piti jatkaa tiukemmalla miestuntumalla eteenpäin. Kun raideleveys 1524mm vaihtuu 1435mm:een voi tulla olo, että ollaan liika liki.

Matkaa tehtiin saappaat jalassa sekä mennessä että tullessa. Nappaskengissä laivalla palaavat taisi olla enemmän 60-luvun tapaa. 70-luvusta puhumattakaan jolloin oli jo autossa pieni spoileri ja ralliraita. Made In Sweden.

Setäni oli nuuka pihienkin miesten joukossa. Kruunustakin tarkka. Kotiutti kruunutkin Ruotsista viimeistä äyriä myöten.
Siitä seuraavaksi.

Pettuvedeltä lähti 1950-luvun puolen välin kieppeillä ainakin pari miestä pohjoiseen Ruotsiin metsätöihin. Nyt sitten odotatte kasvot täynnä myötähäpeää kertomusta heidän suomalaiskansallisista rymistelyistään? Melkoinen pettymys teille, sillä mukana oli myös setäni. Myytinmurtaja.

Yksi koskensaaren poika ei ryypännyt, ei pelannut korttia, ei haikaillut maksullisesta onnesta. Kortteerissa joutui kuitenkin eräänä iltana setäni tinkimättömän tentumisen kohteeksi. Koskensaarelainen oli onneton ostanut sedältäni salaa tomaatteja joita koitti illan pimennettyä syödä piilossa hiljaa vilttinsä alla. Ei onnistunut. Jäi kiinni.

Viltti oli lentänyt lattialle ja tomaatin pärskeet perässä ja hirmuinen huuto. Tänne on tultu tienaamaan, eikä tuhlaamaan rahoja myrkkykasveihin. (päivystävälle paheksujalle tiedoksi; Suomessa tomaattia pidettiin joillakin alueilla vielä viiskytluvulla myrkyllisenä - Mahlulla ainakin Etyk-kokoukseen asti)

Urakan pulkattua palatessa oli joukossa miehiä kahdenlaisia - taskut täynnä ja reiättöminäkin tyhjinä. Jälkimmäiset olivat hiukan kyräilleet setääni ja naulatehtaan kyläläistä. Rahastaan tarkka mies osaa lukea ennusmerkkejä joten Tornion asemalla setäni teki klassisen tempun. Hyppäsi jo liikkeelle lähteneestä junasta vetäen Koskensaaren miehen mukanaan asemalaiturille. Tyhjätaskut jäivät luimistelemaan puukorisen vaunun ikkunan taa.

Koska setäni jätti tomaatit ostamatta hän kotio Keski-Suomeen palattuaan oli sen verran varoissaan että hankki Ruotsin tienuillaan traktorin. Merkiltään Man. Oli varmaan saksalaista laatua, silloin kun sitä ei oltu vielä päästörajoilla uunotettu.

kruunuilla tienattu Manni

Setäni oli hieman töyrevänä tuonut traktorin kotitilalle ja istuttanut isänsä kuskinpenkille. Isänsä, joka oli koko ikänsä käsitellyt korkeintaan yhtä tai kahta hevosvoimaa. Tentuminen sopii verbinpaikkaan siihenkin kommunikointitapaan. Nyt niitä kruunuilla tienattuja "hästkrafteja" oli sitten käytössä viitisenkymmentä. Traktori kävi jo. Setäni löi vaihteen päälle. Man oli matkalla maantienojaan. Siinä vaiheessa isoisäni oli herennyt hädissään huutamaan:
PTRUUT PTRUUT PTRUUT.
Ja koettanut vetää rattia itseensä päin.

Hevosmies muttei hevosvoimien mies.

Pettuvedellä kivimiehen hakku oli jo ilmassa...

Kerran kun mönkijät eivät vielä olleet poltto- vaan paloviinamoottorilla käyviä jumiutui erään kuljetusliikkeen auto tuohon kivisillan alle. Eikä irronnut enää mihinkään. Takertui kuin hirvikärpänen kaljunkin miehen tukkaan.
Uteliasta väkeä alkoi kerääntyä paikalle Keuruun kirkolta ja Multian mutkilta asti. Matkustajakoti Hotin kantapeikot olivat lautasliinat leukaperistä roikkuen antaneet asiantuntijaneuvoja siitä mihin kohtaan pitää kivisiltaa tehdä reikää.

Ratahallintokeskus oli hälyytetty. Kuljetusliikkeen päällikkö oli tullut kiljuen paikalle sekä lennätin- että puhelinlankoja pitkin. Auto on saatava irti. Palopäällikkö, nimismies liekö pappi Peltokalliokin tullut huiskien paikalle. Dynamiittia ja kulttuuriperinnettä oli haastettu vastakkaisiin argumentteihin.
Ei auttanut möyhääminen - myötä tai vasta. Auto oli ollut useamman tunnin kiinni ja kivimiehen hakku oli jo ilmassa... Kunnes... Paikalle oli tullut apupyöräikäinen pojannapero jauhaen yksittäispakattua Hellaksen jenkkipurkkaa suupielessään. Oli tokaissut saman tien "Miksette laske ilmaa renkaista niin irtoaa..." Ei heilunut sen jälkeen hakku. Luimistellen olivat kadonneet kiireellisiin töihinsä sekä maallinen että hengellinen virkakunta. Hotissa oli verhotkin laskettu ettei kaiken tietävien ruokamiesten häpiä ulos asti pilkota.

Kekkosen Tyttö

Ääneseudulla oli iso louhosurakka vuoden 1957 tietämillä, jolloin sadat traktorit miehineen rytkyttivät pitkästäkin matkasta alueellisesti suurelle työmaalle. Maakunnan miehet eivät sentään yötä myöten lähteneet kotiinsa vaatteitaan kuivaamaan vaan heille oli järjestetty yökortteeri jossa niin pettuvetisten, kuukkalaisten kuin mahlulaistenkin sukat roikkuivat raappahousujen ohella uutta päivää odottamassa. Miehet viettivät sitten iltaa vertailemalla altakulmain eväitään yleisradiota kuunnellen.  Vieno Kekkosen laulaessa ensimmäisiä hittejään radiossa kortteerin ovi kävi. Sisälle lompsi paikallinen rehvakka autokuski joka suureen ääneen hihkaisi oven suusta:
"Vieno Kekkonen on Kekkosen tyttö"
Urakan kymppi karjaisi pöydän äärestä. "Ei varmasti ole" pörhistellen samalla asemaansa traktorimiesten työnjohtajana. Traktorikuskit havahtuivat kuuntelemaan mitä tällä kertaa olisi luvassa. Autonkuljettaja saapasteli pöydän ääreen ja tokaisi itsevarmalla äänellä "Kyllä taatusti on Vieno Kekkonen Kekkosen tyttö".
Työnjohtaja kimmastuneena ryskäsi pöydästä jaloilleen ja rupesi messuamaan itsetietoisen vakuuttavalla äänellä "Ja ihan varmasti EI OLE, Kekkosella on kaksi poikaa Taneli ja Matti. Kekkosella ei ole tytärtä" Siinä vaiheessa tilannetta seurannut setäni ei pystynyt enää pitämään pokkaansa vaan oli ensin tyrskinyt ja sitten pyrskinyt ja lopulta huutonauranut. Loput traktorimiehet  (pettuvetiset, kuukkaset, laukaalaiset yms.) olivat sitten seuranneet vaihtelevassa järjestyksessä naurunjohtajaa.
Työnjohtaja oli siinä vaiheessa tajunnut jutun juonen ja suivantuneena jyskännyt kortteerista ulos -ensin saranapuolelta.
Paikalla olleet mahlulaiset ovat ilmeisesti vieläkin ymmällään siitä mitä nauramisen aihetta koko jutussa oli.

  

Mahlulaiset pinteessä?

Antti Tuurin Tangopojissa nousee auton perä ilmaan jotta hanurin palkeista se ei loppuisi.

Viitisenkymmentä, ehkä kuutisenkymmentä,  vuotta sitten - ajanmääritys riippuu kertojasta - eräs Kintauden taksikuski oli lähdössä matkustajat mukanaan pettuvetisistä tansseista pois. Taksikuski oli ollut varreltaan enemmän maanpintaa kuin taivaan kajoa tavoittava ja eräät lähikylien ja -pitäjien joutavat jolperot päättivät nostaa ainakin matkustajien taivasosaa nostamalla takavetoisen vuokra-auton perän ilmaan. Epäilen että koltiaiset ovat olleet Saarijärven Mahlulta vaikka näissä jutuissa aina perinteisesti syytetään heikkilänperäsiä. Mahlulaiset - nuo synnynnäiset muksahtajat - ovat liian monesta omasta kolttosestaan vuosikymmenten aikana päässeet livahtamaan joten tällä kertaa syyllisyys julistetaan tässä blogissakin.  Tanssipaikalla kävi taksinmoottorin huristessa ja renkaiden lyödessä tyhjää moniääninen naurunremakka joka tosin äkkiä  laantui perää ilmassa pitävien taholta. Taksikuski laittoi pakin päälle...
Kohta kuuluikin hätääntynyt yhteishuuto ja mölinä: "Ville Ville, pakki pois, pakki pois" kun perää kannattavien mahlulaisten aikamiespoikien käsivarsista alkoi loppua sekä voima että kepposen tuottama kollektiivinen adrenaliinipiikki....