Kapinapäällikön kastemerkintä - Ali Aaltosen genealogiaa

Päivitys 3.4.2021 Tieto Alin serkusta Otto Varhiasta. Pieni päivitys 24.4.2019. päivitetty 30.1.2019 (linkki Kasper Aaltosen perukirjaan)

Jämsän seurakunta syntyneet 1884

Tämä blogipostaus käsittelee Ali Aaltosen perhetaustaa. Esittelen hänen taustansa isovanhempiin asti, sekä sen miten hänen perheelleen kävi. Pidän tiukasti kiinni 100 vuoden rajasta, enkä siten koeta selvittää sitä keitä mahdollisesti kuuluu hänen sukuunsa tällä hetkellä. On luultavaa, että Alin serkkujen lastenlapsia on vielä paljonkin elossa. Teen periaatteeseen yhden poikkeuksen koskien Amanda Aaltosta - Alin äitiä. Lisäys: Alin serkku oli Kiilaan kuulunut runoilija jne Otto Varhia (Suomi) . Oton äiti oli Amandan nuorempi Kuorevedelle muuttanut sisko.

Alin nuoruusvuodet on nykypäivinä aistittavissa seuraavan reitin, jolla kulkee säännöllisesti sekä kirjasto- että jäätelöauto, varrelle. Jämsänkoskelta tieltä numero 604 käännytään Valkealuomen tielle. Sitä ajetaan mm. Hietakylän lävitse Valkealuomen kylälle. Lahnajärvi, josta matikka on kotoisin, pilkottaa vasemmalla puolella. Valkealuomen tietä (mm Luomen talon -AA kävi siellä kansakoulua - ohi) ajetaan niin pitkälle että saavutaan Hopsuntielle. Hopsuntietä palattaessa kohti Jämsänkoskea reitti kulkee mm. Lahnajoen yli, jonka liepeillä olleessa talossa AA syntyi.

Aleksi Aaltonen syntyi Kasper Kallenpojalle ja Amanda Matintyttärelle 2.8.1884 Lahnajoen taloon Kerkkolan (Jämsän Hopsua) kylässä. Kastemerkinnässä oleva kummisetä ja talollinen Niklas Lahnajoki oli Alin äidin Amandan käly. Alin vanhemmat oli vihitty juhannuksena 1883.

Amanda Aaltonen oli syntynyt 26.12.1853 Koskipään torppaan suurperheen tyttäreksi. Huom. Amandan perhe pitää torppaa vuoteen 1874 asti. Sen jälkeen alkaa koko konkkaronkalle tilattoman väestön itsellis-piika-renki jne. vaellusvuodet.

Alin äidinisä oli Tiirin Järvelän torpassa syntynyt Matti Teemun(nikodeeemus)poika 22.4.1809.
Jämsän rippikirja 1822-1832

On mielenkiintoista että Alin äidinäiti Eeva Kristiina Eenokintytär oli alueen ökytalon Hirvelän lampuodin tytär. Koskipään torppa oli erotettu Hirvelästä! Matti Teemunpoika ja Eeva Kristiina Eenokintytär oli vihitty 6.9.1835.

Aleksin isän Kasperin (20.11.1856) vanhemmat olivat Kalle Juho Erkinpoika (20.12.1826) Airiaisten torpasta Juokslahdelta ja itsellisentytär Eva Loviisa Kallentytär(20.6.1835) Luomen Hirvelästä (!). Heidät oli vihitty 30.12.1855

Ali oli siten vähintään isovanhempien tasalle asti hyvinkin SuurJämpsäläinen tuotos. Kasperin vanhemmat ovat käyneet vuoden pestillä Petäjävedellä mutta tulleet sieltä kiiruun vilkkaa pois.

Kirkonkirja-aukeamilla kiinnittää huomiota se, että osalla Aleksin sukulaisista on "täysrastisia" osaamismerkintöjä.

----------

Kasper ja Amanda Aaltonen muuttavat Lahnajoelta Alin ollessa vielä taaperoikäinen. Heidän taivaltaan voi seurata rippikirjan sivuilta eikä sitä ehkä ole tarkoituksenmukaista tähän kaikilta osin ylöskirjata. Taival kuitenkin tapahtuu Lahnajärven ympäristön taloissa.Perheeseen sikiää vielä kolme lasta. Alin sisko Anna oli syntynyt 13.8.1889. Hän ehtii nähdä vuosisadan vaihtumisen kuollen heinäkuussa 1900 rokkoon. Perheeseen 1892 syntyvät kaksoispojat (Otto ja Bruno) muuttuvat risteiksi rippikirjan sivuille ennen kuin oppivat edes jokeltamaan. Aleksin tulevaisuuden kannalta ratkaiseva hetki lienee Kasper Aaltosen menehtyminen keuhkotautiin 6.helmikuuta 1894. Kasperin perukirjassa on vielä useita sivuja. Se ei ehkä kerro täydellisestä köyhyydestä mutta perusteet sille miksi Aleksista tulee muutaman vuoden päästä lyseoon vapaaoppilas syntyvät hetkellä jolloin Kasper Aaltonen kuolee.

Äiti ja poika elävät kahdestaan 1900-luvun alussa Eerikkalan ja Valkeeniemen taloissa. Aleksin kohdalle pappi on kirjoittanut lyseolainen (Valkeeniemen rippikirja-aukeamalla ent. lyseolainen). Kyläläisten puheissa Ali olikin ylennyt jo "Aaltosen lesken ylioppilaspojaksi". Liekö tämäkin mielikuvallinen arvonnousu ollut osaltaan syy siihen miksi nuori Aleksi sai työväenyhdistystä perustaessaan ympärilleen kotikylällään (talkoo)väkeäkin? Alin äidilleen 1900-luvun alussa rakentama(rakennuttama) mökki Hietakylässä on kuulunut Eerikkalan maihin.

Amanda Aaltonen elää melkein 20 vuotta poikansa kuoleman jälkeen. Hän ehtii aloittaa prosessin tilansa lunastamiseksi valtion mäkitupalainan avulla mutta kuolema ehtii ensin tammikuussa 1936.
Amanda Aaltosen kuolintieto

Amanda Aaltosen perukirja on yksi lyhimpiä näkemiäni. Perukirjassa mainitaan parilla tapaa epämääräisesti myös Ali: "poikansa Aleksi Aaltosen Turusta jonka pitäs olla v 1918 kuollut". (LISÄTIETOJA)
Paikallisessa lehdessä oli maaliskuussa 1937 ilmoitus, jossa Amanda Aaltosen kuolinpesän omistama tila julistettiin pakkohuutokaupattavaksi.
Eipä tainnut Komintern tätä kapinapäällikön äitiä elämänkään aikana avustaa.

----
Aleksin kastoi 1884 nuori pappi, jonka poika tapettiin Suinulan verilöylyssä 1918. Suomen Sotasurmat tietokannan 1914-1922 mukaan teknillisen opiston oppilaan Lauri Edward Akselinpoika Tammiston "veri vuoti kuiviin".
rovasti Tammisto

Rovasti Tammisto oli alkuaan Axel Ekroth ja hän toimi 1883-1884 Jämsän seurakunnassa kirkkoherran apulaisena. Ali Aaltosen ja kastepappinsa tiet ovat voineet 1917-1918 tienoilla jollain tavoin risteytyä. Tammisto toimi tuolloin Valkealan kappalaisena ja osan aikaa myös seurakunnan v.t. kirkkoherrana. Aaltonen huseerasi tunnettuun tapaansa syksyllä 1917 Kotkasta käsin. Valkeala oli teollisuustyöväkensä kautta kytkeytymässä vallankumoukseen. Selailin alueen historioita ja niiden mukaan Valkealan kirkonmiehet olivat "maalaispappeja" jotka eivät oikein teollisuuden ja sen työväen asioita ymmärtäneet saati edes pakollisten parin peninkulman takaisten papintehtävien lisäksi välittäneet. Toisaalta Tammiston kerrotaan puuhanneen mm. Kouvolan rukoushuonetta jonka yksi tarkoitus oli valtiokirkollisen tukikohdan perustaminen alueelle jossa mellastivat sekä uskon- että aatteiden lahkolaiset. Eteenpäin lehtikin oli aiheesta piruillut.

Rovasti Tammisto toimi pitkään myös Valkealan köyhäinhoitolautakunnan puheenjohtajana.
Lotta Svärd lehdessä julkaistiin 30.11.1935 artikkeli A.E. ja Anna Tammistosta "Sankariveljesten vanhemmat". Monikko viittaa siihen että toinenkin heidän pojistaan ,Kurkijoen maamiesopistolainen Paavo Akseli, kuoli Antrean rintamalla saamiinsa haavoihinsa maaliskuussa 1918.
Rovasti Tammiston pelkistetty kuolinilmoitus

Lotta Svärdin ilmestymisajankohtańa A.E. Tammisto lepäsi myös jo sukuhaudassa. Artikkelissa mainitaan kuinka talvella ja keväällä 1918 pappilassa oli supistettu oma kulutus minimiin ja koetettu jakaa ruokaa kaikille tarvitsijoille - mukaanlukien punasotilaat.

Toukokuussa 1918 Tammisto oli noussut papinpönttöön pitäen ajankohtaan nähden äärimmäisen hillityn saarnan.
Ali vaikeni lopullisesti saman kuun aikana.

Punakapinan majakka ja perävaunu

A.M.Merikanto Tampere "Majakka ja Perävaunu"karamellipussi

Punakapinasta ei ole tavattu vitsailla, en voi silti kieltää etten hieman hörähtänyt lukiessani tapauksesta jossa Eero Haapalainen ja Ali Aaltonen istuvat avoautossa kapinakeväänä 1918 Tampereen rautatieasemalla. Haapalaisen piti tulla tarkistamaan rintamia ja taisi saman matkan tuloksena leimata itsensä ulos koko kaartista. Joidenkin muistelmien mukaan Haapalainen oli enemmän kännissä kuin kuskinsa Aaltonen - saavutus sinänsä. Tukeva pieni mies ratin takana ja pidempi luiseva heppana pelkääjän paikalla. Vai liekö sitten Haapalainen rotevasti rohjottanut takapenkillä. Ja samaan aikaan teknillisellä opistolla on se tapahtumien idealistisin sankari hermoillut ja sauhuillut.

Ammatti-ihmisten kirjoja ja tekstejä aiheesta Punakaarti vuosien varrella lukeneena olen joutunut entistä enemmän sen informaation vietäväksi joka riveiltä ja niiden välistäkin viestittää:
Ammattiyhdistysjäärä Haapalainen pelasi kokeneena kehäkettuna valtapeliä Aaltosen tappioksi. Oli jo taustansa vuoksi kärkkäämpi ja ovelampi. Tyrkky-Eero. Liekö myös valeuutisoinnut Aaltosen kommelluksia valituille tahoille?
Suhmuroinnut taitavammin. Noh jääköön tuo tuohon. En ota kantaa, koska tuhansia sivuja sisällissodasta luettuani en edelleenkään - synnynnäisenä pilvien lapioijana - pysty hahmottamaan eri osapuolten organisaatiokaavioita saati niiden orgaanisia luenteita. Näen että kellotaulussa viisarit pyörii mutta ei toivoakaan siitä että ymmärtäisin miksi isoviisari saattaa yön kolmannen tunnin aikana lätkiä pientä viisaria päin pläsiä.

Sanomalehtiarkisto kavaltaa kapinaa edeltäneitä arkisia asioita. Joskus olen miettinyt että mikään ei yhdistä miehiä yhtä paljon kuin vekseli tai moottorisahan merkki. Voi vain aavistella osasiko kumpikaan vallankumouksellisista teroittaa pokasahaa, sen tiedän että vekseli miehiä yhdisti.

vekseli, joka eli pidempään kuin asettajansa

Tuon vekselin kapinan jälkeistä elämää voi seurata esim. virallisen lehden numeroissa. Ohessa hakusanoilla "aaltonen haapalainen vekseli kotka" hakutulokset kansalliskirjaston sanomalehtien digiarkistoon.

Käkisalmen Sanomissa 2.8.1918 asialla oikein päristettiin:

on protesteerattu Kotkassa yli 550 vekseli, jossa asettajana on Ali Aaltonen ja hyväksyjänä Eero Haapalainen, siis punakaartilaisten korkeimmat sotapäälliköt. Tuntuu muuten ihmeelliseltä, miten pankit ovat hyväksyneet tälläisten herrain (! huutomerkki raappastelijan) vekseleitä

Pakotettua ruotsia kirjastosta - lyseolainen Ali Aaltosen lainausvuodet

Edellinen blogiteksti päättyi lainaukseen, jossa aikalaiset kuvasivat Ali Aaltosta ranskalaisen ja englantilaisen kirjallisuuden tuntijaksi. Kuinka tuon väitetyn oppineisuuden idut tulevat ilmi Alin lyseovuosina? On löydettävissä yksi ensisijainen lähde; Jyväskylän Lyseon arkistossa on vieraskielisten teosten lainausluettelo vuosilta 1892-1909.

Koetin tiirailla tarkkana Aaltosen pyöreällä käsialallaan tekemät lainausmerkinnät, muilta osin en kovinkaan haukansilmäisesti (James Fenimore Cooperia lyseossa muuten luettiin) aineistoihin perehtynyt. Joitakin hajahuomioita: OW Kuusinen on ollut innokas ruotsinkielisen runouden lukija - tai ainakin lainaaja -.
Gyllingin veljesten nimet toistuvat lainausluettelon sivuilla tiuhaan. Samoin Kovero. Myöhemmin maanläheisenä kenraalina muisteltu Taavetti Laatikainenkin on lukenut mielikuvituksellisia tarinoita Dumasilta ja Verneltä. On jotenkin sattuvaa nähdä yksittäisen niteen alapuolella lista nimiä, jotka saattavat myöhemmin aikuisuudessa olleen hyvinkin eri puolilla - jopa osapuolina.

Ali Aaltonen ei ole lainannut lyseon kirjastosta kuin muutaman vieraskielisen teoksen. Lukeneen ihmisen mielikuva rikkoutuu?
Kaksi huomionhuutoa:
1) Ali Aaltonen ei ollut saanut ruotsinkielen opetusta ennen lyseovuosiaan. (tästä lisää erillisessä postauksessa).
Monet muut koulutoverit olivat kieleen paremmin perehtyneet joko arkielämän tai koulun kautta. Luultavasti esim. OWK oli saanut ruotsinopetusta jo mallikoulussa (normaalikoulussa)?
2) suurin osa Jyväskylän lyseon kirjalainaamon vieraskielisistä kirjoista oli ruotsiksi ja monet klassikotkin oli käännetty på svenska.

Mitä Ali sitten lainasi?
Aaltonen alotti lyseon toiselta luokalta syksyllä 1897. Hän on 17.huhtikuuta 1898 (oikeistoaktivisti Lauri Lohen syntymäpäivänä) lainannut kolme kirjaa. Asian tekee hieman huvittavaksi se, että kirjat ovat olleet hyllyssä vierekkäin. Lyseon lainausluettelon numerot 272, 273 ja 274.
Niitä tahoja jotka inhoavat arvuuttelua ja löysää mielenkuvitusta historiablogeissa kehoitan sulkemaan nyt selaimensa.

Spekulaatiot:
Alia on käsketty opettajan taholta opiskelemaan ruotsia myös kirjallisuuden avulla. Aaltonen on mennyt hieman silloisella "ev(v)vk" asenteella kirjastoluokkaan ja ojentanut molemmat kätensä hyllyyn ottaen ne, jotka väliin jäävät.

Jonkinlainen koulupoikien välinen kepponen tai painostus. Blogista lopppuvat kirjaimet ennen kuin niistä jokaisen mahdollisen voisi oivaltaa. Joten jätän ne lukijan mielenkuville.

Ohessa tämä salaperäinen lyseossa nimekkeen mukaan hyllytetty kolmikko:

Fredrika Runeberg: Teckningar och drömmar
J.O Åberg: Sammansvärjningen i Krakau
Mathilde Diesterweg: Strandprinsessan



Toukokuussa 1901 viidettä luokkaa käyvä Ali lainaa kesäksi kolme kirjaa. Niillä on siten laina-aikaa syksyyn asti. Tekisi taas mieli spekuloida onko joku teos sellainen mistä on tullut opettajalta ohje lukea se loman aikana. Laitan epäilyksenalaisen kärkeen. Saksankielisyys!

Schiller: Sämtliche Werke IV.
Scott: Morfars Sagor II
Björlin: Finska Kriget 1808-1809

A.Aaltosen lainaama Walter Scott

Walter Scott muistutti siitä että kun tarpeeksi hätiselen anakronismin lipevää peikkoa koloonsa ymmärtäisin sen, että Ali on ollut 1901 seitsemäntoista. En kehtaa edes tarkistaa mitä itse olen lukenut samanikäisenä. Tai katsonut. Tai kannattanut.
Björlin houkuttelee jo tulkintaan siitä enteileekö tuo kesän aikana mahdollisesti luettu teos Aaltosen tulevia ratkaisuja.
Heinäkuussa 1901 uutisoitiin asevelvollisuuslaistakin. Onko kotiseuduilla Lahnajärven rantakivillä pohdittu aseellista vastareaktiota.Heitetty leipää kohti läheisiä Pukkisaaria ja mietitty kiukkuisana bobrikovia.

Helmikuussa 1902 Ali lainaa James Fenimore Cooperin Sjötrolletin. Alkuteos "The Water-Witch" näyttäisi olevan Gutenberkattu joten halukkaat voivat tutustua siihen esim sieltä.

Jatkuu....Seuraavassa postauksessa asiaa Aaltosen kouluvuosista...

Lähde:
Kansallisarkisto Jyväskylä
Jyväskylän lyseon arkisto
lainausluettelot
Vieraskielisten teosten lainausluettelo (1892 - 1909)

Oliko Ali Aaltonen valeluutnantti?

Päivitetty 13.3.2019 (tietoa koulupoikien aktivismista) 7.11.2018 (korjattu virhe, aikaikkuna sotapalvelukselle tiivistyy) päivitetty 25.10.2018 (pari tarkennusta ja lisäystä). päivitetty 22.10.2018 (sotakoulun aikajana tiivistyy)

Ali Aaltosen persoonaa ja elämänvaiheita on käsitelty aikalaisten taholta kahdessa pidemmässä aikakauslehtiartikkelissa sekä niitä koskevissa aikalaiskommentaareissa. Suomen Kuvalehden numerossa 9/1938 on Aarno Karimon verraten kiihkottomasti (!) kirjoittama henkilökuvaus "Eräs ihmiskohtalo, Ali Aaltonen, punakaartin päällikkö". Palaan siihen myöhemmin erillisissä postauksissa muistakin tarkastelukulmista. Karimo, joka tunnetaan mm. Kumpujen Yöstä kirjasarjastaan, oli Ali Aaltosen hyvä tuttu. He viettivät paljonkin yhteistä aikaa Viipurissa 1910-luvulla "stammipöydissä" muiden paikallisten tammea virvokkeiden voimalla pelaavien journalistien tavoin. Peli-iltoja on ollut ilmeisen tiheään sillä Aaltosen Viipurin ajan viikko-ohjelmaa on kärjistäen kaskutettu: "kaksi päivää lehden tekoa, viisi päivää juopottelua". Miesten välit menivät Karimon mukaan poikki vasta yleislakon myötä marraskuussa 1917. Ei ollut mitenkään tavatonta, että vuoden 1918 sodan muidenkin kuin eduskunnassa vaikuttaneiden nimekkäiden osapuolten henkilösuhteet olivat risteytyneet jo vuosia ennen tapahtumia - Jyväskylän Lyseosta (esim. Aaltonen ja Tahko Pihkala) eri kaupunkien pieniin toimittajapiireihin. Edellisessä postauksessa tuttu viipurilainen pilalehti Ampiainen oli Karimon "työskentelyalustoja". Karimon ja Aaltosen hyvistä henkilösuhteista kertoo mm. se että Karimo piirsi "Punainen Soihtu" (Karjalassa ilmestynyt) joululehteen 1914. Samassa numerossa pitäisi olla Aaltosen suomentamana Lordi Byronin Childe Harold's Pilgrimatesta runonpätkä, joka käsittelee isänmaansa kaltoin karkoitukseen asti kohtelemien katkeruutta...

Karimo artikkelissaan kertoo Aaltosen siirtyneen Venäjän armeijaan kiukustuttuaan kohteluunsa Suomessa ja siihen ettei hänellä ollut mahdollisuutta jatkaa opintojaan yliopistossa. Karimo ei mainitse sitä että Aaltonen lopetti Jyväskylän lyseon kesken. Hän myös käyttää Jyväskylän sijaan ilmaisua "eräs sisämaankaupunki". Karimo luonnehtii sanaparilla "jollain tavoin" Aaltosen osallistumisen Venäjän-Japanin sotaan. Tämä onkin yksi (lukuisista) Aaltosen henkilöä koskevista arvoituksista. Miehellä oli ilmeinen taipumus (myös 1918 punakapinan aikana; esim. osallisuuden itsekorostaminen aseiden hankkimisessa) lasketella luikuria ja värittää elämäänsä sekä tekemisiään päästessään kertomaan niistä... Toinen epämääräisyys liittyy siihen mikä oli se vallankumoushenkinen krenatoorirykmentin kapina 1906 jonka vuoksi (mahdollinen) luutnantti Aaltonen erotettiin julkisin rituaalinomaisin häpäisymanööverein Venäjän armeijasta. Karimo kirjoittaa Aaltosen maininneen hänelle

Sinä hetkenä, jolloin minut häväistiin rykmentin edessä, minussa syttyi sammumaton viha keisarivaltaa ja koko porvarillista komentoakin vastaan. Vannoin itsekseni aina taistelevani molempia vastaan

Karimon kirjoitus herätti jo tuoreeltaan vastineen, sillä Suomen Kuvalehden 19.maaliskuuta 1938 julkaistussa numerossa Aaltosen Jyväskylän aikojen luokkatoveri Toivo Kansanaho tahtoi oikoa Karimon nuoreen Aaltoseen liittyviä käsityksiä. Rovasti Kansanahon kuvailuihin Alin koulunkäynnistä palaan myöhemmin mutta Aaltosen intoutumisesta asepalvelukseen Venäjälle on suht. tarkkaa kertomaa. Kansanahon mukaan Ali Aaltonen rupesi viettämään aikaa erään venäläisen kapteenin kanssa Jyväskylässä. Lyseolaistoverien ottaessa hänet veljeilystä luokalle oli Aaltonen vakuuttanut kaiken olevan osa hänen "bobrikovilaisuuttaan" vastustavaa vakaumustaan. Lyseon seitsemäsluokkalainen - "napoleoniksi" koulumaailmassa kutsuttu - Ali olikin lähtenyt vuonna 1904 Venäjälle kolme vuotta kestävään
Junkkarikouluun. (linkki englanninkieliselle wikipedia-sivulle)

LISÄYS 13.3.2019. Eino I Parmasen Taistelujen Kirjan osassa III on kolmen pojan verrokkitapaus Porin lyseosta. Koulupojilla oli 1900-luvun alussa useammalla paikkakunnalla erilaisia anti-bobrikov-yhteenliittymiä. Kolme Porin lyseolaista Lindroth, Rindell ja Färling olivat AA:n tavoin suunnitelleet liittyvänsä venäläiseen junkkarikouluun saadakseen upseerikasvatuksen. Tausta-ajatuksena oli tuon koulutuksen avulla hankkia tietotaitoa Suomen vapaustaisteluun. Heidän päästyään ylioppilaaksi keväällä 1904 tilanne olikin muuttunut ja pojat hakeutuivatkin yliopistoon. Junkkerius olisi voinut viedä kolmikon Venäjän-Japanin väliseen sotaan vihun puolelle liittolaista (Japani rahoitti aktivisteja) vastaan. Kevät 1904 olisi ollut myös AA:n ylioppilasvuosi jollei hän olisi kapsahtanut ruotsin ehtoihinsa kesällä 1903. Porilaispojat hakeutuivat yliopistossa historian maineistamille Mauritz Mexmontanin miekkailukursseille...

LISÄYS 22.10.2018. Jämsän nimismies Hugo Palmroth saa keväällä 1904 kirjeen Hämeenlinnasta. Läänissä prosessoidaan A.Aaltosen anomusta sotakouluun lähtemisestä. Palmroth vastaa kirjeeseen ilmoittaen ettei hänellä ole mitään estettä olla puoltamatta sotakouluun lähtöä. Jotta juttu vielä entisestään hämärtyisi Palmroth saa toisen kirjeen 1908, jossa lääninherrat käskevät Palmrothia etsimään A.Aaltosen koska tämä ei ole toimittanut sotaväen erotodistusta asianomaiselle viranomaiselle. Palmroth ilmoittaa että AA ei ole Jämsästä tavoitettavissa. (AA oli muuttanut aiemmin samana vuonna väestökirjanpidonkin mukaan jo Turkuun).

Junkkari

Teologian ylioppilas Kansanaho törmää Aaltosen uudelleen vuoden 1905 suurlakon tiimellyksessä Jyväskylässä. Aaltonen on pukeutunut junkkaripukuun ja hän kertoo osallistuneensa mm. Venäjän-Japanin sotaan väittäen samalla saaneensa mitalin urhoollisuudesta. Ali oli puhunut Kansanaholle karkeasti kehuen Venäjän ryyppyretkillään ja ryydittäen - ilmeisen tietoisena punakorvanlehtisen pappiskokelaan läsnäolosta - tarinoitaan härskeillä naisjutuilla. Kansanaho antaa yhden vihjeen mahdollisista tarinoiden limittymisestä kertoessaan että tuona samana syysiltana Jyväskylässä rähinäkänninen Aaltonen oli pidätetty ja hänen junkkaripukunsa oli revitty... Mies oli myös pakkopuettu siviiliasuun.

Heikki Välisalmen muistelmissa Mies Maailman Turulla (1948) on Aaltosta koskeva luku "Kulttuurikehdossa". Välisalmi toimi samassa Sosialisti-lehdessä Turussa kuin Aaltonen. Välisalmi tuli lehteen 1909. Hän on selvästi pohtinut myös Aaltosen väittämää sotilasurasta. Välisalmi:

Päätoimittajana oli Ali Aaltonen, jota sanottiin Luutnantiksi. Tietääkseni hän oli käynyt Venäjällä junkkarikoulua, johon hän omien sanojensa mukaan oli mennyt "isänmaallisssa mielessä". Hän näet tahtoi valmistua upseeriksi voidakseen olla tehokkaasti mukana sitten, kun maamme joutuu vapaustaisteluun. Koskaan hän ei oikein tarkkaan selittänyt, mitä hän tällä vapaustaistelulla tarkoitti, mutta aktivistisiakin ajatuksia hän hautoi. Nyt oli kuitenkin käynyt niin, että hänen upseerikasvatuksensa keskeytyi. Japanin sota jatkui vielä, ja hänen koulustaan komennettiin oppilaita riveihin väliaikaisiksi upseereiksi ehdolla, että tulevat jatkamaan opintojaan sodan loputtua. Ali Aaltonen ei kuitenkaan mennyt, vaan palasi Suomeen. Hän väitti olevansa aliluutnantti. Näin tuskin kuitenkaan oli asian laita, vaan oli hän yksinkertaisesti entinen junkkari, päätellen siitäkin, ettei häntä Venäjän jouduttua maailmansotaan kutsuttu lippujen alle.

Jussi T. Lappalainen on Punakaartin Sota teoksessa jäljittänyt Aaltosen käyttämät venäläiset sotataidon oppikirjat. Ennen kuin toisin todistetaan jääkin jonkinlainen julkea kysymys mieleen. Käyttikö Aaltonen oppikirjoja lähinnä toimittajan referointi yms kyvyillään vai oliko hän kuinka hyvin perehtynyt niihin oikean upseerin roolissa? Aaltosen junkkarikoulun "opintokirjaa" lienee mahdotonta enää arkistoista jäljittää? Ja missä vaiheessa Ali Aaltonen oli vuosien 1905-1906 tietämillä ollut rakentamassa äidilleen mökkiä kotiseuduillaan Koskenpään Hietakylällä (lähde: Rislakki: Kauhun Aika). Kauhun Ajan mukaan Aaltonen oli myös perustamassa - ja myös eri tavoin ylläpitämässä (esitelmät, iltamat pantomiiniesityksin jne)- (Valkea)Luomen kylän Työväenyhdistystä 1906. Aleksi oli myös piirtänyt uudelle työväentalolle piirustukset, jotka jäivät sitten monestä syystä pöydälle - viimeistään vuoden 1918 kuikuillessa aamunkoitosta.

Onko Ali Aaltosen elämän aikajanassa kaksi eri tasoa? Voidaanko sitä oikeasti elettyä enää edes arkistojen avulla tavoittaa? Vai pitääkö meidän tyytyä vain kerrottuihin. Niitähän ovat toki Karimon ja Kansanahonkin vuosikymmmenten jälkeen muistelemat.

Yhdistetty aikajana:
Eroaa Jyväskylän Lyseosta elokuun lopussa 1903. Huhtikuussa 1904 prosessi sotakouluun lähtemisestä. Marraskuu 1905: Kekkuloi Jyväskylässä junkkaripuvussa. Maaliskuu 1906: perustaa kotikylälleen työväenyhdistystä. 1906-1907 löytyy merkintöjä ko. yhdistyksen pöytäkirjoista. 1907: työskentelee jo Turussakin. Virallinen muutto 1908. JOS hän on sotakoulussa ollut niin se on tapahtunut kesän 1904-syksyn 1905 välisenä aikana?! Kansalliskirjaston digitoiduista sanomalehdistä on löydettävissä uutisia , joissa ilmoitetaan suomalaisjunkkareiden ylennyksistä. Perushaku "junkkari Aaltonen" lyö ainakin tätä kirjoitettaessa tyhjää.
(Läänin ja nimismiehen välistä kirjeenvaihtoa on kuvattuna blogin lopussa)

"Ranskalaisen ja englantilaisen kirjallisuuden tuntija, väsymätön juoppo ja auttamaton boheemi" on yksi digitoidusta sanomalehtiarkistosta (Uusi Suomi 22.1.1928 sivu 12) löydettävä luennehdinta A.Aaltosesta. Jatkuu tuosta tai jostain muusta seuraavassa numerossa...


KUIVAKKAITA ARKISTOTARKENNUKSIA (päivitetty 7.11.2018)

Luomenkylän työväenyhdistyksen kokouspäiväkirjojen mukaan A.Aaltonen perusti yhdistyksen maaliskuussa 1906. Hän on yhdistyksen alkuaikoina toiminnassa mukana. AA on löydettävissä myös paikkakunnalta muuton jälkeen (1908) kokouspäiväkirjoista - ainakin 1913.

Jämsän seurakunnan rippikirjan 1900-1909 mukaan lyseolainen Ali Aaltonen on ollut kirjoilla Jämsässä vuoteen 1908 asti jolloin hän on 17.1.1908 pyytänyt kirjeitse muuttokirjaa Turkuun. Kirkonkirjojen vaihto tapahtuu viiveellä, koska fyysinen AA työskentelee Turussa jo tammikuusta 1907 . Venäjälle menosta ei Alia koskevilla aukeamilla mainita sanaakaan. LISÄYS: Yhdellä aukeamalla (Niemola-Valkeeniemi sivu 1001 Jämsä RK 1900-1909) lukee sotilas. Samoin YHTÄ (1905) vuotta koskevan henkikirjan sivuilla (Niemola 1:ssä rivi 9-10) sotilas Alexi (syntynyt 1884). Jämsän seurakunnan aineiston tarkempi käsittely erillisessä - jossain tulevista - blogipostauksista...

Kansallisarkiston Jyväskylän toimipisteessä kävin lukaisemassa Jyväskylän poliisin ilmoitusasiain päiväkirjaa syksyltä 1905.
Enpä löytänyt tietoa pidätyksestä saati sakinhivutuksesta. Sen sijaan usein päivystysvastuussa ollut poliisi Weijo ilmoittaa lakonisesti että 1.-11. marraskuuta 1905 poliisikammari on ollut sattuneesta syystä suljettuna. Poliisimestarikin vaihtuu suurlakon tyrskeissä. Katselin samalla matkustuslupaluetteloita, työkirjoja yms matkustajien ja maankiertäjien valvontaan liittyviä aineistoja. Kun ei AA:ta niistä löytynyt niin pitänee olettaa että ilmoittautumatta jättäminen johtuu joko A) hänen ei ole tarvinnut sitä univormunsa vuoksi tehdä B) ei ole tullut mieleenkään... Joitakin kammarille jääneitä passeja kansioissa oli, mutta eipä sattunut kohdehenkilöitä kohdalle.

(lisätty 3.10.2018)
Jämsän nimismiespiirin arkiston Ulkomaanpassiluettelot (1904 - 1904) (huom. Venäjälle) ja Esteettömyystodistusluettelot (1904 - 1904) aineistossa Aleksi Aaltonen mainitaan vain jälkimmäisessä. Hän on hakenut esteettömyystodistusta ulkomaan matkaa varten 30.8.1906. 1906
Hänellä on ollut passi käytössä ainakin keväällä 1910, koska hänen Tanskan matkastaan on juttuja. Esim. Sosialisti 20.4.1910

HUOM. nimismiespiirin luetteloissa ON siis tuoreempiakin tietoja kuin arkistotietokannan tarjoama 1904.

LISÄTTY viranomaiskirjeenvaihtoa sotakoulusta 23.10:

TIEDUSTELU AALTOSESTA HUHTIKUUSSA 1904

Nimismiehen vastaus ylläolevaan:

vastaus 1904



Vuoden 1908 ärhentelytiedustelu löytyi kirjeistä alkuperäisenä. Pieni vinkeä detalji: Kasperinpoika kiepsautettu Kasperoffiksi.

1908 tiedustelu

Nimismies vastaa kädet ylös nostaen:
vastaus 1908

Punakka, tanakka ja hanakka - arvuuttelua Ali Aaltosesta

LISÄYS: tietoa R.Ronsusta.

Nuorena miehenä kuuntelin radiosta viisasten kerhoa. Nyt änkyräikäisenä olisin voinnut lähettää heille kysymyksen.
Mitä yhteistä on kansalliskirjailija Aleksis Kivellä ja kapinapäällikkö Ali Aaltosella?

Vastaus ei liity kirjallisiin töihin. Aaltonenhan oli toimittaja, joka lehdistömiehenä koetti promotoida aatettaan eri puolilla Suomea - myös Pohjanmaalla, vaikka siitä vielä tätä raapustettaessa (19.6.2018) mm. Ali Aaltosen wikipediasivu vaikenee. Aaltonen kirjoitti poliittisen sanoman lisäksi myös kaunokirjallista tekstiä. Sen verran olen digitoidusta lehtiarkistosta Alin romanttisia runonpätkiä vilkaissut ettei niitä tälläinen ykstotinen vanhojen hakkapeliitta-lehtien lukija irvistelemättä pysty tavaamaan. Digitoinnin eteneminen toki tuo eteen myös Aaltosen humoristisempia juttuja - sekä miehen itsensä kirjoittamia että miehestä itsestään kirjoitettuja. En niitä tähän nyt yhtä esimerkkiä enempää spoilaa, kehoitan kansalaisia tutustumaan sanomalehtien digiarkistoon.
Ohessa Kurikka-lehdestä (15.9.1911) herskyvä ote, jossa nimimerkki Kalle Aleksanteri kommentoi Alin touhuja puoluekokouksessa. Nykymaailmassa Aaltosta kutsuttaisiin varmaan hämmentäjäksi?



Olen melko varma että joku viisasten kerhon jäsenistä olisi lopulta oivaltanut vastauksen. Aleksis Kivestä ja Ali Aaltosesta ei ole julkaistu valokuvaa.

Ali Aaltosen karikatyyri viipurilaisessa Ampiainen lehdessä 1915

Aaltosesta on olemassa joitakin piirroskuvia, ja aikalaiskertomusten mukaan hän vältteli ruhmuisen ulkomuotonsa vuoksi valokuvaajaa. Punakapinan aikaan kaartissa oli myös valittu toimintatapaa, joka suosi sitä että päälliköitä ei ehdoin tahdoin altistettu photograafille. Jonkinlaiset paperit Aaltosella on kuitenkin ollut. Hänhän joutui mm. esittelemään niitä tunnetussa kaskussa, jossa oli heti kapinan alkutohinoissaan unohtanut punaisen liinan hattunsa ympäriltä joutuen siten innokkaiden kaartilaisten (joissakin muisteluissa matruusien) pidättämäksi. Kaartilaiset saivat siten alkupäivinä paremmin kiinni omiaan kuin vielä Helsingissä päiväkäveleviä senaattoreja.

Mutta entä vuodet ennen kapinaa? Olihan silloin mm. OHRANA. Luulisi että Aaltonenkin on kuvattu jonkun viranomaisen toimesta.
Yksi vihje voisi liittyä Aaltosen vankilatuomioon. Hän oli Vaasan lääninvankilassa 1912 muutaman kuukauden ajan istuen tuomionsa majesteettirikoksesta. Siitä samasta josta moni muukin vasemmistosenttari. Aaltosen persoonan kuvaileminen on toki jälkikäteistä, mutta tuohon tuomioon liittyy yksi kuvaava esimerkki. Vapaa Sana-lehdessä jossa uutisoidaan Alin vankilatuomion alkamisesta julkaistaan myös kihlausuutinen. Aaltonen osasi siis julkisuustemput vaikka itse esillä oloa "visuaalisessa" mielessä karttoi. Aaltosen kihlauskumppani on ollut neiti Rauha Ronsu. Siinäpä myös jollekin vaasalaiselle sukututkijalle pähkäiltävää.
vKansalliskirjaston digitoidut sanomalehdet
Lisäys 2.11.2018: R.Ronsu näyttäisi syntyneen Korpilahden Muuratjärvellä 1890 (Korpilahti rippikirja 1900-1909 sivu 555) Hän on
muuttanut usean sisaruksensa perässä 1910 Nikolainkaupunkiin (Vaasa). Liekö sattumaa mutta Ali A aloittaa Vaasassa Vapaa Sana-lehdessä samana keväänä.

Jatkuu seuraavassa numerossa....

Vuoden 1918 suomalainen kuolema Kanadassa

päivitetty 5.11.2018 (tekstintarkennuksia ja valokuva)

Erään seurakunnan pappi sai vuonna 1921 kirjeen Kanadan nikkelikaivosalueelta. Papilla oli edelleen kirjoissaan lukuisia länteen (USA ja Kanada) lähteneitä - varsinkin vuosien 1911-1913 haminoilta. Siihen aikaan suureen maailmaan lähtijät pidettiin suomalaisten pienten seurakuntien kirjanpidossa pitkään vaikka elämä oli jo Atlantin toisella puolella - puhumattakaan kuolemasta.

Alkuperäistä kirjettä ei ole löytynyt mutta seurakunnan saapuneiden kirjeiden diaarissa siitä on muutaman rivin maininta.
Justus ilmoittaa tappaneensa hätävarjeluksessa Kallen heinäkuussa 1918. En nyt tässä blogissa käytä miesten sukunimiä, koska toisella heistä oli harvinainen sukunimi -enkä tiedä onko nykysuvulla halua sitä tuoda esille.

wikimedia commons

Justus oli tullut alueelle ennen kuin Kalle. Ikätovereillä oli yhteistä historiaa jo Suomessa. He olivat isä- ja poikapuoli.
Molemmilla oli ollut jo kotimaassa lähinnä viinaan liittyviä rötöstelyä. Justuksella oli lisäksi parin kuukauden tuomio vuodelta 1906 lehmänvuodan varastamisesta. Kalle oli myös riehunut eräissä kuuliaisissa. Sinänsä siinä ei ole mitään ihmeellistä. Sisä-Suomessa rähistiin kuokkavieraina kuuliaisissa - Pohjanmaalla häjyiltiin häissä.
Kalle Kakolassa. Kuvaa käytetty SSHY:n luvalla
Kalle oli lisäksi istunut nuorena miehenä murhapoltosta ja varkaudesta nelisen vuotta 1800-1900 lukujen taitteessa Turussa vankilassa.

Mitä sitten heinäkuussa 1918 tapahtui? Neljä suomalaismiestä ryypiskeli Justuksen mökissä, joka sijaitsi nikkelikaivosseudun takaäärissä. Kalle oli tullut isäpuolensa luokse joitakin aikoja sitten. Hän oli ilmeisesti viettänyt uuden maailman vuosiaan muuallakin, koska rekisterien mukaan Kalle oli lähtenyt Suomesta 1913. Justuksen matkanteosta valtameren yli ei ole tarkempaa tietoa.

Justuksen ja Kallen välille oli tullut riitaa Justuksen kuittailtua jostain Suomessa tapahtuneesta asiasta. Voi olettaa, että Justus on rikkonut siirtolaisen tabun "se mikä jää vanhaan maahan, pysyy siellä". Tai sitten hän on letkauttanut jotain Suomeen jäänneestä vaimostaan - Kallen äidistä. Molemmat olivat isoja miehiä (Kallen isävainaa oli seppä) ja tappelusta oli tullut raaka. Se oli alkanut painimisena, jonka aikana Kalle oli ottanut käteensä kookkaan metsästysveitsen. Justus väitti Kallen haavojen syntyneen sen kierimisen aikana kun miehet kamppailivat veitsen hallussapidosta. Kallesta löytyi kanadalaisen oikeuslääkärin mukaan 30-40 veitsenjälkeä pään, niskan ja hartioiden alueelta. Yksi iskuista ulottui vasempaan keuhkoon. Kallea oli myös ammuttu kiväärillä ohimosta ohimoon... Justus myönsi aiheuttaneensa haavat muttei luodinreikää.

Kallen kuolema johtui viranomaisten tulkinnan mukaan alusta asti Justuksen itsepuolustuksesta. Hän joutui kuitenkin noin vuodeksi vankilaan ja voi olettaa että Justus on jonkin aikaa vapautumisensa jälkeen lähettänyt kirjeen Suomeen. En pääse tarkistamaan kaikilta osin ko. suomalaisen seurakunnan väestökirjanpitoa mutta ainakin henkikirjojen mukaan Kallea pidettiin Suomessa vielä 1920 elävänä. Hänen nimensä perässä on (AM) tarkoittaen että mies on Amerikassa. Tieto kuolemasta tuli siten Suomeen vasta Justuksen kirjeen myötä? TARKENNUS: Kuolleiden luetteloa katsoessa voi havaita, että seurakunnan pappi on jättänyt luetteloon nimien väliin tyhjiä rivienvälejä. Kallen nimi on lisätty yhteen riviväliin... Muutama muukin rivinväli on otettu vuoden 1918 aikana käyttöön. HUOM: Kuolleiden luettelosta ei selviä se että Kalle on kuollut Kanadassa, joten pelkästään tuon lähteen perusteella voi tulla haksahdus siitä että "tapettu" merkintä liittyisi tuolloin ajankohtaisiin väkivaltaisuuksiin Suomessa!

Justuksesta on kerättyä muistitietoa nikkelikaivosalueelta. Hänen kerrotaan olleen vielä 1930-luvulla erittäin voimakas mies, joka myös hyvin avuliaasti mm. voiteli nuorten ihmisten suksia. Justuksella oli pieni hevonen - usein kuormajuhdan ja isännän osat olivat vaihtuneet. Justus oli auttanut hevosensa pois paikoista joissa kaakin voimat olivat jo uupuneet.
Justus oli myös yksinään nostanut raskaita tukkeja kuormiin jos hänen voimailunäytöksilleen oli ollut yleisöä.

Justus oli sanonut linnatuomionsa jälkeen että hän ei koskaan enää mene kiven sisään. Hänellä oli kuitenkin mm. viinankeittoon liittyviä juttuja myös Kanadassa. Tarinaperinteen mukaan Justuksen hakeminen kotimurjustaan putkaan oli vaatinut usean paikallisen poliisin työpanoksen ja silti häntä ei oltu saatu asumuksestaan ulos. Kerran yksi ratsupoliisi oli käydessään Justuksen mökissä kysynyt häneltä kirveestä. Justus oli sen punatakille antanut mutta samalla hetkellä pyörähtänyt majassaan napaten toisen kiiltävän kirveen käteensä. Poliisi oli jättänyt mökkiläisen sillä kertaa rauhaan, mutta Justus oli tiennyt että asia ei tulisi jäämään siihen.

Justus oli kertonut jälleen naapureilleen ettei menisi enää takaisin vankilaan. Hän oli samalla harmitellut hevosensa kohtaloa. Justus oli kuitenkin eräänä päivänä ampunut uskollisen kopukkansa, polttanut mökkinsä ja kävellyt paikallisen järven rantaan. Justus oli tehnyt nuotion ja kaivanut itselleen haudan. Kaksi kalamiestä oli tullut valkean nähdessään rantaan. Justus oli kertonut heille että odotan yhtä kaveria. Kalastajat olivat pelästyneet tajutessaan mitä on tekeillä. Justus oli rauhoitellut onkijoita kertoen että "yhtä toista kaveria". Hän oli tarjonnut kalamiehille vielä pontikkaa ja pyytänyt heitä tulemaan jonkun ajan päästä takaisin - luomaan hänen hautansa umpeen. Justus makaa tänäkin päivänä tuossa itse kaivamassaan mutta muiden peittämässä haudassa.

Kiitos/Thank You for your essential help: Marty Neva, Ontario, Canada.
Kallen valokuva: Suomen Sukuhistoriallinen Yhdistys RY (SSHY) Turun keskusvankilan valokuva-albumi. Kuvaa käytetty SSHY:n luvalla.

1918 tapahtumien alkusoitto kolmella lauseella

Mannerheim sytytti sikarin,
työväentalossa paloi lyhty,
Ali Aaltonen sammui



.

Valepoliisi Pihtiputaalla vuoden 1919 tietämillä

keskisuomalainen 29.6.1919

Pihtiputaalle ilmaantui poliisin virkaa hakemaan vuoden 1918 jälkihehkuissa mies. Hänestä voisi käyttää nimitystä liikkuva poliisi. Niin liikkuva että oli lopulta laitettava käpälälautaan. Viranhakijalla oli hakemuksensa oheen dokumentteja joissa väitti palvelleensa mm. Viipurin vartiopataljoonan 1. komppaniassa. Papereidensa todistajaksi oli kopioinut mm. pataljoonan komentajaksi Majuri Steenbergin - kolmella eellä...

Juttu on koukeroinen, ällistyttävä ja jykevää asiantuntijajuutta tutkimusotteeseensa kaipaava.
Raappastelija sitä ei ole, joten vinkkaan täten mahdollista vakavammin otettavaa jutuntutkijaa.

Digitoitudusta sanomalehtiarkistosta löytyy pientä vihjetta hakusanalla Matti Salminen mm. ruotsinkielellä.
Tammikuulta 1920.

Viitasaaren tuomiokunnan arkistojen vuosien 1919-1920 käräjäpapereita kannattaa käydä tutkimassa. 9.4.1920 pidettyjä Välikäräjien istuntoa uutisoi myös Keskisuomalainen 15.4.1920.  (SPOILAUSVAROITUS)

Jonkinmoinen oman elämänsä Taivalvaaran Näyttelijä tuo "salmismatti" on ollut.