Etsintäkuulutettu "Äidin poika"

klikkaa suuremmaksi

Etsintäkuulutuksen taustalle löytyy uutinen Vapaus-lehdestä 24.8.1917 (Kansalliskirjaston digitoidut sanomalehdet)


Viipurilaisen mammanpojan myöhemmistä vaiheista ei ole tietoa. Epäilen että hänestä ei tullut yhtä kuuluisaa rosvoa kuin vaikkapa Baby Face Nelsonista tai -sarjakuvissa - muorinsa murjomista Daltonin veljeksistä.

Etsintäkuulutuksen lähde:
Keuruun seurakunnan arkisto, Saapuneet kuulutukset ja ilmoitukset, Etsintäkuulutukset (1888 - 1918)

Kun nimikirjoituskaan ei ole aina sama... Ali Aaltosen vaihtuvat käsialat

31.8.2018/lisätty käsialanäytteet lyseoajoilta.

Kansallisarkisto Jyväskylässä säilytettävä Luomenkylän työväenyhdistyksen kokouspäiväkirjat 1906-1934 nide on AliAaltos tutkimuksen ABC-kirja. Jo alkusivut, joihin Ali on kirjannut mm työväenyhdistyksen säännöt, eroavat vastaavien naapurikyläkuntien kokouspäiväkirjoista kuin Missale Aboense raappastelijan kauppalistasta. Ennen kuin lukija paheksuu niin lisään lauseen: Harvasanaisten "Harakanvarvas" pöytäkirjojen aatteellinen vilpittömyys on tietenkin voinut olla huomattavasti Aaltosen vuolasta kaunokirjoitusta syvällisempää.

Aaltonen itse on ollut ambivalentti arvoitus myös käsialansa (käsialojensa) suhteen. Persoonallisuuden jakautumisen arviointiin raappastelijalla ei ole keinoja saati kompetenssia.

Vuoden 1918 alkuperäislähteiden tutkijat ovat toisinaan joutuneet pohtimaan kuka kapinapäällikkö on kirjoittanut minkäkin paperin. Ali Aaltosesta täältä takarivistä maallikkona mutisisin ,että hän on muutellut käsialaansa jo nuorena miehenä. Nimikirjoituskin vaihtelee. (Erot näkyivät jo Jyväskylän lyseon kirjanlainauskuittauksissa)

Esimerkki a:n loppukiepsaus on joissakin "nimmareissaan" vieläkin vauhdikkaampi kuin oheisessa. Se kiepsahtaa melkein ensimmäisen A:n alle asti. Kokemukseni 1900-luvun alkupuolen veijareista viittaa siihen, että lennokas loppukiepsautus oli usein tunnusmerkkinä sille että hieman testattiin tolkun ihmisten sietokykyä. Minä uskallan ja minä kiepsautan!

a1)

Luomenkylän työväenyhdistyksen pöytäkirjasta 1906

a2) Lyseovuosilta pyöreää tyyliä

Lyseon lainausluettelosta 1902


b1)

Luomenkylän työväenyhdistyksen pöytäkirjasta 1907

b2) lyseosta vuodelta 1901 "etukenotyyli".

Lyseon lainausluettelosta 1901

Tässä tyylissään AA ei kiepsauttele. Boheemi vallankumousrunoilija on vaihtunut päämäärätietoiseen aatteen soturiin?
Etukenosta huomautti Tuija Wetterstrand (31.8.2018), "ihan samanlainen kuin mitä vallankumousjulistuksessa on".

En nyt tässä yhteydessä ryhdy enää pohtimaan sitä miltä ovat näyttäneet Aaltosen kännissä kirjoittamat rivit. Kokeneet päivystystiskipoliisit toki voisivat antaa siihen pähkäilyyn ensiarvoisia mielipiteitä. Millainen on allekirjoitus, jos humalikko pinnistää viimeisetkin selvyytensä rippeet käden, kynän ja paperin koordinaatiolle.

Lähde: Kansallisarkisto Jyväskylä. Luomenkylän työväenyhdistys ry. Pöytäkirjat (1906-1934)

Tsaarinajan viranomaiset hitaita? - ei suinkaan silloin kun kiivastuivat (Hämeessäkin)

Jämsän Kihlakunnan kruununvouti Johannes Kara jolle ylläpidettiin virkataloa Kuhmoosissa sai virkakirjeen lääninkuvernööriltä Hämeenlinnasta
6. maaliskuuta 1909. Kirje, joka on päivätty 2. maaliskuuta 1909, koski uutisointia helmikuisista tapahtumista Längelmäellä.

Kirje kuuluu:

Myötäliittäen Kansan Lehden numeron eilispäivältä saan kehoittaa Teitä ottamaan selkoa onko uutisessa
"Aikamoinen tappelu nimismiehen suosiollisella avustuksella" perää, jolloin MYÖSKIN SANOMALEHTI ON TÄNNE PALAUTETTAVA

(korostus raappastelijan). Ymmärtääkseni hänen monivivahteisuutensa Ivar Gordie on vimmaisen kiivastuskirjeen allekirjoittanut.

Liekö tässä kuvassa, jonka oikeudet omistaa Museovirasto Musketti

käynnissä juuri lehtiuutista koskeva tuiskea turina. Kehonkieli näyttää siltä että pöydällä oleva käsi puristuu just nyt rivakasti nyrkkiin ja sen kohta paukkuessa tammiviilu tummuu kuvernöörinpulpetissa.

Mitäkös siellä lehdessä oli lukenut?
Kansalliskirjaston sanomalehtiarkiston virtuaalipäivystäjä vastasi:
Kansan Lehti, 01.03.1909, nro 49, s. 2

Johannes Kara on luultavasti sekä kirjettä että lehteä lukiessaan ollut edelläkävijä Naamapalmu-ilmiön Suomeen rantautumisessa.
Hän odotteli pari viikkoa ennen kuin vastasi lääninherroille. Noinkohan joku avustava virkamies on vienyt sen diaariin kulkematta kuvernöörin katseen kautta. Kansan Lehden numerokin on rutiininomaisesti palautettu vaivihkaa lehtikoriin?
Voisin siten varovaisesti ajatellen uumoilla, mutta jonkinmoinen tärräyttävä totuus lienee arkistoista löydettävissä. Onhan tuossa tarttumapintoja: (vale)uutisia ,pakinan ja tiedonvälityksen painia, virkamiesten uskottavuutta, lojaalisuussumoa ja valtasuhteita. Tunteetkin pelissä vaikka ei tuohon aikaan sille ollut vielä teoriaa.
Mutta miksi näihin röpöttelyjuttuihin - vääntyy se sitten uutiseen tai pakinaan - noina vuosikymmeninä piti alinomaa roolittaa suutari tai/ja räätäli? Vähän kuin 1980-luvulla maalari ja/tai tanssimuusikko.

Lähde: Kansallisarkisto Jyväskylä. Jämsän kihlakunnan kruununvouti. Saapuneet kirjeet (1909 - 1909)

Kahlekarkuri Korpilahdella heinäkuussa 1902

Korpilahden nimismies Väinö Anthoni (joka oli muuten maineikkaan valponmiehen isä) tuijotti heinäkuussa 1902 kahleita joissa ei ollut enää hiertynyttäkään vanginjalkaa.
Kuinka noin pääsi käymään? Jämsäläiset hilut olivat osoittautuneet vitkuttimiksi.
Korpilahden vanginkuljettaja Reivilä pääsi tuon vuoksi vetämään 50 markkaa (nykyrahassa n. 220 euroa) sakkoja käräjillä 18.9.1902 siitäkin huolimatta että hän oli valtuuttanut paikallispoliisi Juho Perälän itseään jutussa edustamaan.
Tutut miehet siis olivat hieman erilaisissa rooleissa käräjätuvassa... Jotta koko lainvalvonnan joukko olisi kasvot peruslukemilla koolla niin pitäjän poliisikonstaapeli Tobias Hofdahl esiintyi jutun poliisitutkintapöytäkirjassa todistajana.

28.heinäkuuta päivätyssä poliisitutkintapöytäkirjassa Anthoni kirjoittaa kuinka ko. heinäkuun 26.päivänä vanginkuljettaja Kaarlo Reivilän samanniminen poika oli ilmoittanut että Anthonin toimesta vangittu "varkaudesta epäluulonalainen irtolainen Oskari Fredrikanpoika kansan keskuudessa yleisemmin Ressun Oskarina nimellä tunnettu" oli Reivilän talosta samana päivänä karannut.

"Ressun Oskari" oli toimitettu Jämsästä Korpilahdelle heinäkuun lopun välikäräjille ja sitä ennen hänet olisi pitänyt pitää vangittuna Reivilän talossa. Pöytäkirjassa on värikästä kuvausta siitä miten tuolloista tutkintovankia käräjäpitäjän vanginvartijan talossa kohdeltiin. Inhimillistä toki siinä mielessä että hilut kintuissa pääsi talon väen kanssa jopa saunomaan. Noinkohan on pitänyt jalkojaan vesisaavissa...

Se mikä tämän jutun nosti tähän blogiin oli Reivilän kertoma siitä kuinka "Ressun Oskari" oli koko ajan ollut samoissa jämsäläisissä jalkaraudoissa. Reivilä oli pohtinut sitä että vaihtaisi ne tukevimpiin korpilahtelaisiin. Lukkokin olisi ollut korplahtelaisessa parempi. Ressun Oskari oli väittänyt ja näyttänyt kuinka jo jämpsäläisissä kahleissa oli sääriluun kohdalta iho hiertynyt, niin Reivilä oli heltynyt - ja kalliiksi se kävi.

Reivilä oli lähtenyt käpäisemään niityllä. Oskari oli jäänyt kahleissa talon portaille. Reivilän vaimo oli ehtinyt kaksi kertaa noin viiden minuutin välein käydä oven suusta kuikuilemassa että Oskari oli olemassa. Kolmannella kerralla Oskari olikin olematon... Reivilä haettiin niityltä kotio ja seuraavaksi portaita jytistelikin sitten jo kiukkuinen nimismies...
Harry Houdini esiintyi heinäkuussa 1902 Ruhrin Essenissä Colosseum teatterissa - Harryltä meni 17 minuttia paetakseen paikallisen sidontaexpertti Kinskyn lukitsemista kahleista. Oskari oli siten kilpailijaansa nopeampi - Korpilahdella on tätäkin saavutusta kohta tilaa juhlistaa nykyisen purkubuumin myötä. Keskimaan uuden aukion ehdottaisin nimettäväksi "Reissun Oskarin" ostariksi.

Reivilän kahleita Korpilahden kotiseutumuseossa

Jälkipyyhkäys:
Reivilän ura ei tähän kupruun kopsahtanut. 11. tammikuuta 1903 komusi Kirkkoherra Vileenin Anttoni pönttöönsä ja julisti joukon tiedonantoja - joukosta ei erityisemmin erottunut pappisäänellä lausuttu tiedotus jonka mukaan Reivilä jatkaa uraansa vankien vahtijana ja kyytimiehenä seuraavankin kolmivuotiskauden 1903-1905. Eräs talollisparivaljakko oli esittänyt kilpailevan tarjouksen. Reivilän tarjous 7 litraa rukiita per kultakin pitäjäkunnan talonsavulta (+juoksevat kulut) voitti. Tehdään kuten ennenkin suorastaan huokuu rutiininomaisesta asiakirjanipusta. Nimismieskin on jo rauhoittunut. Hämeenlinnassa elokuun viimeisenä päivänä nollakaks kuvernöörinvirastossa Korplahtelaisten vanginkuljetusasiaa on tutkittu - toisin sanoen lyöty komia leima paperiin ja parit nimmarit. Toinen taitaa olla Idestam.

Kansallisarkisto Jyväskylä: Jämsän tuomiokunta, Korpilahden käräjäkunta syyskäräjät 1902. Juttu nro 219. Istuntopäivä 18.9.1902.
Jämsän kihlakunnan kruununvoudin arkisto. Hb:1 Vankien kuljetusta koskevat asiakirjat (1871 - 1924)
Houdinista
Klik