Kahlekarkuri Korpilahdella heinäkuussa 1902

Korpilahden nimismies Väinö Anthoni (joka oli muuten maineikkaan valponmiehen isä) tuijotti heinäkuussa 1902 kahleita joissa ei ollut enää hiertynyttäkään vanginjalkaa.
Kuinka noin pääsi käymään? Jämsäläiset hilut olivat osoittautuneet vitkuttimiksi.
Korpilahden vanginkuljettaja Reivilä pääsi tuon vuoksi vetämään 50 markkaa (nykyrahassa n. 220 euroa) sakkoja käräjillä 18.9.1902 siitäkin huolimatta että hän oli valtuuttanut paikallispoliisi Juho Perälän itseään jutussa edustamaan.
Tutut miehet siis olivat hieman erilaisissa rooleissa käräjätuvassa... Jotta koko lainvalvonnan joukko olisi kasvot peruslukemilla koolla niin pitäjän poliisikonstaapeli Tobias Hofdahl esiintyi jutun poliisitutkintapöytäkirjassa todistajana.

28.heinäkuuta päivätyssä poliisitutkintapöytäkirjassa Anthoni kirjoittaa kuinka ko. heinäkuun 26.päivänä vanginkuljettaja Kaarlo Reivilän samanniminen poika oli ilmoittanut että Anthonin toimesta vangittu "varkaudesta epäluulonalainen irtolainen Oskari Fredrikanpoika kansan keskuudessa yleisemmin Ressun Oskarina nimellä tunnettu" oli Reivilän talosta samana päivänä karannut.

"Ressun Oskari" oli toimitettu Jämsästä Korpilahdelle heinäkuun lopun välikäräjille ja sitä ennen hänet olisi pitänyt pitää vangittuna Reivilän talossa. Pöytäkirjassa on värikästä kuvausta siitä miten tuolloista tutkintovankia käräjäpitäjän vanginvartijan talossa kohdeltiin. Inhimillistä toki siinä mielessä että hilut kintuissa pääsi talon väen kanssa jopa saunomaan. Noinkohan on pitänyt jalkojaan vesisaavissa...

Se mikä tämän jutun nosti tähän blogiin oli Reivilän kertoma siitä kuinka "Ressun Oskari" oli koko ajan ollut samoissa jämsäläisissä jalkaraudoissa. Reivilä oli pohtinut sitä että vaihtaisi ne tukevimpiin korpilahtelaisiin. Lukkokin olisi ollut korplahtelaisessa parempi. Ressun Oskari oli väittänyt ja näyttänyt kuinka jo jämpsäläisissä kahleissa oli sääriluun kohdalta iho hiertynyt, niin Reivilä oli heltynyt - ja kalliiksi se kävi.

Reivilä oli lähtenyt käpäisemään niityllä. Oskari oli jäänyt kahleissa talon portaille. Reivilän vaimo oli ehtinyt kaksi kertaa noin viiden minuutin välein käydä oven suusta kuikuilemassa että Oskari oli olemassa. Kolmannella kerralla Oskari olikin olematon... Reivilä haettiin niityltä kotio ja seuraavaksi portaita jytistelikin sitten jo kiukkuinen nimismies...
Harry Houdini esiintyi heinäkuussa 1902 Ruhrin Essenissä Colosseum teatterissa - Harryltä meni 17 minuttia paetakseen paikallisen sidontaexpertti Kinskyn lukitsemista kahleista. Oskari oli siten kilpailijaansa nopeampi - Korpilahdella on tätäkin saavutusta kohta tilaa juhlistaa nykyisen purkubuumin myötä. Keskimaan uuden aukion ehdottaisin nimettäväksi "Reissun Oskarin" ostariksi.

Reivilän kahleita Korpilahden kotiseutumuseossa

Jälkipyyhkäys:
Reivilän ura ei tähän kupruun kopsahtanut. 11. tammikuuta 1903 komusi Kirkkoherra Vileenin Anttoni pönttöönsä ja julisti joukon tiedonantoja - joukosta ei erityisemmin erottunut pappisäänellä lausuttu tiedotus jonka mukaan Reivilä jatkaa uraansa vankien vahtijana ja kyytimiehenä seuraavankin kolmivuotiskauden 1903-1905. Eräs talollisparivaljakko oli esittänyt kilpailevan tarjouksen. Reivilän tarjous 7 litraa rukiita per kultakin pitäjäkunnan talonsavulta (+juoksevat kulut) voitti. Tehdään kuten ennenkin suorastaan huokuu rutiininomaisesta asiakirjanipusta. Nimismieskin on jo rauhoittunut. Hämeenlinnassa elokuun viimeisenä päivänä nollakaks kuvernöörinvirastossa Korplahtelaisten vanginkuljetusasiaa on tutkittu - toisin sanoen lyöty komia leima paperiin ja parit nimmarit. Toinen taitaa olla Idestam.

Kansallisarkisto Jyväskylä: Jämsän tuomiokunta, Korpilahden käräjäkunta syyskäräjät 1902. Juttu nro 219. Istuntopäivä 18.9.1902.
Jämsän kihlakunnan kruununvoudin arkisto. Hb:1 Vankien kuljetusta koskevat asiakirjat (1871 - 1924)
Houdinista
Klik

nimismiesten kakskytlukulainen arpajaisärinä?

Tullut selailtua korplahden nimismiehen kirjediaareja. Silmäilyn motivoima maineikas moksilaisveijari, joka laajensi vilperttiysrepertuaariaan avarammillekin aloille, on jo tosin kadonnut 20-30-luvuilla synnyinseutujensa virkamiehen kirjanpidosta. Se on ollut vallesmannille taatusti helpotus mutta uudet ajat ovat tuoneet silloisten nykyaikojen riesat. Kuten arpajaiset.  Vuoden 1928 diaarin välissä oli oheinen iskemätön arpa. Vihkosta just revitty. Sileä ja rypytön kuin putkilahtelaisen isäntämiehen rahamassi.

Millainen oli kiihkeä 20-luku saati kiivas 30-luku Korpilahden nimismiehen kirjediaarissa? Valtakunnallisten eri suuntain poliittista toimeliaisuutta koskevien kiertokirjeiden, yleismääräysten oheen aikakaudet pilkahtavat paikallisesti pariin kertaan. Kerran Tampereen poliisi kyselee toukokuussa 1932 tietoja korplahtelaisjuurisen Rafael Haaran vanhemmista. Diaari ei kerro kirjeen sisältöä saati mitä nimismies Tampereelle vastasi. Luultavasti kävi kirkkoherran pakeilla. Pääovesta. "Harbergien papinkirja pyyh pitäs laittaa Tampereelle. Joutasitko laittaa, lähetkö muuten kalalle lauvantaina, tervasin veneenkin tossa". Kirkkoherra "huomasin, lähden, laitan"

Toisen kerran Viipurin sotilaspiiristä kysellään  eläkkeelle jääneen Einari everstin perään. Nimismies varmaan vastannut "Eipä tuo ole ainakaan polkupyörällä vihtinyt ajella, siellähän tuo aidanseipäitään teroitti kun viimeks näin" 

Mitä niissä diaareissa sitten on eniten? Arpajaislupailmoitustiedonantoja. Ne toistuvat jatkuvasti. Eikä ne jää edes noihin historian vielä muistamiin valtakunnallisiin "uuppera ja kansallishteatteri" onnenlehtiin . Viikottain on tullut ilmoituksia joissa kerrotaan "Paras-Pontevan Nuorison nousevan tahdon", "Keski-Kerkauksen kristillisen entisen työväen piika ja renki ry:n" , "Vähä-Loimaan kuulanpukkauksen ystävien"  ja satojen muiden ympär-Suomen paikallispuuhastelijoiden järjestämistä arpajaisista joista on silloisen byrokratian hessuilla haasioilla ollut maaherrain tiedotettava sellaisillekin nimismiehille joiden virkapaikkakunnilla ei taatusti ole tarjottu myytäväksi ainuutakaan "Mahlun Muksahtajien mökötysiltamien" turpasauna-arpaa.

Asiallisemmin kirjattuna. Vuoden 1939 kesän, alkusyksyn ajat tuovat Korpilahden-Muuramen nimismiehen kirjediaariin vakavampiakin ennakkovihjeitä.

Korpilahden nimismies ja ranskalainen ilmailupioneeri Alfred LeBlanc

Korpilahden nimismies sai tiistaina 12. marraskuuta  1912 virkapostia joka sai koko pitäjän tiirailemaan taivaanrantaa tai ainakin -sineä.  Nimismiestä kehotettiin ilmoittamaan välittömästi jos ilmapallot "Ile De France" tai "Düsseldorf" ilmaantuvat Korpilahden ilmatilaan. Mahtoi Moksin kylän ilmavalvonnasta vastannut isoisäni-isoisä Hiskias komentaa Selmansa perunkellarin katolle tai sitten siinä kävi niin että Hiskias käskytettiin piiloon perunakuoppaan. Aavistelisin jälkimmäistä, Selma oli kuulemma kipakka luonne.

MIstä tämä määräys sitten sikisi? Oliko keisarillisen virkakoneiston Suomen pää saanut piinkoviin polliinsa ajatuksen herätellä uinuvia maalaisnimismiehiä - koska kyllähän se sota on vielä tulossa... Korpilahdellekin. Ilmastakin. Sieltähän se ensin tulee Saksan keisari ja Englannin kuningas. Sukulaismiehet ilmapalloistaan pommittavat.  Parempi varmaan olikin että Hiskias pysytteli kuopassaan ja nimismies kirjoituspöytänsä takana. 

Stuttgartissa oli jo parisen viikkoa sitten noussut ilmaan epämääräinen joukkko ilmapalloja - noh kuumailmapalloja -.  Seitsemäs Gordon Bennetin kilpailu oli tosin jo loppunut siinä vaiheessa kun tieto siitä karanneista ilmapalloista ehti Korpilahden nimismiehelle. Voittajaksi selvisi Maurice Bienaime - Rene Rumpelmayer parivaljakko pallonaan "La Picardie". Ilma-alus oli lentänyt Venäjälle 45 tuntia ja rapiat - kilometrejä "pallonteitä" 2191.  Korpilahtelaisia kenraalikuvernöörin mukaan uhmannut Alfred Leblanc "Ile De Francen" ohjainköysissä oli toinen. Eikä laskeutunut lähellekkään Moksia saati edes Rutalahtea. Luhankaan olis joutanu.  Mahtoi Alfredia harmittaa kun jäi maanmiehelleen rapiat 100 kilsaa. 

Moskovan lähelle laskeutuneet ranskalaiset saivat kuitenkin  komian herrasväen kohtelun. Heitä ei laitettu tyrmään. 

Amerikkalainen ilmailusankari John Watts taasen heitettiin Venäjällä putkaan lennettyään rapiat 36 tuntia Stuttgartista itään. Syytettiin vakoilusta. Brittiläinen vakooja.  Oli siinä Wattsilla selittämistä, kun koko reissu oli mennyt marginaaliin jo alusta asti. Miehen oma pallo "Kansas City II" tussahti Stuttgartissa jo ennen kisaa, sai lainaksi saksalaisilta "hyvin käytetyn perälyhtytakuisen" "Dusseldorfin" ja kerrottiin vielä että kilpailun virallisen manuaalin mukaan saat sillä lennellä kisan ulkopuolella joukonjatkona. 

Olen varma että jos ylläolevan kuvan ilmailija olisi laskeutunut pallollaan Moksiin niin Korpilahden historiasta olisi jutulle pitänyt raivata vähintään yksi luku. Melkein pääluku. Oli se Selma niin topakka. Olisi tuosta Alfredista  vastusta varmaan ollut - ilmeen perusteella. Olen nähnyt Selman keritsimet, ei olis Alfredilla enää ainakaan viiksiä. En nyt perheystävällisessä blogissa kerro mitä muuta olisi voinut jäädä maapuolelle.

Lähteet: Korpilahden nimismiespiirin arkisto. Kansallisarkisto Jyväskylä.

Digitaalinen Sanomalehtiarkisto marraskuun 1912 lehdet. Kyllä näistä pallopojista varoitettiin valtakunnallisestikin ja siitä on mainintoja... sopii katsoa. 

Gordon Bennett vuoden 1912 kisasta esimerkiksi nämä linkit:

http://www.fai.org/igc-events/426-cia/cia-gbennett-history/35496-event2604-gordon-bennett-1912

http://www.americanairmailsociety.org/APJbackissues/Volume%2033/APJ,%20Issue%20379,%20Vol%2033,%20No%203,%20%20%20December%201961.pdf