Kuinka monta lapiollista on kolme sekunttia? 1930-luvulla kovin kisa oli ojankaivuussa.

Pietinen (valokuvaaja). Musketti, Museovirasto

Sanomalehtien digitointi on edennyt jopa keskeisimmässä Suomessa, joka muuten tuntuu olevan digitoinnin maratoonari, kohti 30-luvun puoliväliä. Olisin tyytyväinen jos maakuntani lehtien digitointi ehtisi vuoteen 1950 ennen kuin sanon Pietarille hattuani hermostuneesti kourien nöyrästi päivää. Ei meitin tämmösten raappastelijoiden oikein enempää kehtaa edes toivoa.

Työn Voima-lehdestä löysin viime viikolla vaarin. Petäjäisenveen pienviljelijät olivat yhdistyksensä voimin järkänneet kilpailut suurin piirtein samoina vuosina kun Vihtorilla oli virtaa ja vientiä. Kunnes radiossa ärhenteli resitentti. Pienviljelijäin olympialaisissa oli useampi laji, mutta raaimmasta löysin paapan.

VIIDEN METRIN OJANKAIVUU. Kisassa oli ollut vain kaksi osallistujaa. Isoisäni ja lankomiehensä.



Sanomalehdessä on vain tulokset mutta kuten urheilun nykyviisastelijat toistuvasti tuputtavat. Pitää katsoa tuloksen taakse.

Noh. Katsotaan. 30-lukuisan tulosten taakse.

Pappa hävisi. Mies oli kilvankiilto silmissä kaivanut viittä metriä ojaa ja hävinnyt kolme sekunttia. 20 minsaa risoineen oli kulunut rapiat kolmikymppisiltä ukonrohjilta otteluunsa.(tarkat ajat: 20.20 ja 20.23)

aikakauden taisteluvälineitä

On siinä käynyt melske. Ärinä ja huhkinta. Pörhistely. Jälkipeliä en uskalla edes ajatella. Mieti nyt. Hävitä kolme sekunttia ojankaivuussa. Maata siinä olkaimet solmussa jatsarihierteissä kuopan pohjalla kun lankomies heiluttelee voitonvirnuisana liejuista lapiotaan kuin koloradon karjatilallinen suunnatonta stetsonia. Ja koko pitäjä vahvistettuna multian muikistelijoilla ja kuukkalan koukkunokilla on ollut mielet meuhuussa. Epäilemättä vaari on huutanut että sopis prkl peittää tämä monttu kun vielä täällä olen.

Olen nyt muutaman päivän koettanut protestoida tappiota. Täältä jälkimaailmasta. Miten se on mitattu? Viisi metriä ojaa, milloin se on valmis? Siis miten "valmis" ja "ei vielä" välille on saatu kolmen sekunnin ero?
MIllaista on ollut maa? Onko vaarin kohdalla ollut kiveä ja juurakkoa? Saiko lankomies ährättyä joka iskulla lapion täyteen jotain kuutiomultaa? MINÄ VAAN KYSYN. Oliko kisapaikka "suolattu" edellisyönä? Elokuun ehtoopuolilla on tehty kuutamossa konnantöitä myös vilpittömissä pienviljelijäyhdistyksissä.
Kirvesvarrentekokin oli ollut muuten kisalaji ja ajalla mitaten. Mistähän "viimeistelyviiluusta" siinä koitoksessa sekunttikellokalle määritti veiston valmiiksi?

Noh, eipä pojanpoikakaan ole oikein mitaleilla itseään raavituttanut. Ehkä sitä pyhän peen kanssa on helpompi haastella kun kunniatta kuoloo...-

...........

Ohjelman aikatauluttaja on säästänyt juhlapuhujan korvia kisailijoiden ärräpäiltä...

Piisstt... Liittyen tähän:
https://tietolinja.kansalliskirjasto.fi/2018-2/1802-haka/

Jakaisiko joku alle kopypastetuista organisaatioista ns. "honorary Haka-tunnuksia?". Vakaasti harkiten toki, en minä nyt itteni takia kysy. Tuolla yo-kirjastojen ulottumattomissa häärää ihan ansioituneitakin suku- ja paikallishistoriantutkijoita. Vaikka sillä puheella että lupaisivat mahdolliset yleistä historiallista merkittävyyttä sisältävät löytönsä ensin kertoa sille organisaatiolle joka heidät hakatunnus-käenpojakseen huolii.

Helsingin yliopiston humanistinen tiedekunta (Tiedekunnan opiskelijat, tutkijat ja henkilökunta)
Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti (Instituutin henkilökunta)
Jyväskylän yliopisto (yliopiston henkilökunta ja opiskelijat)
Oulun yliopisto (HIKUVIE-tutkinto-ohjelman henkilökunta)
Tampereen yliopisto (historian, viestinnän ja media sekä journalistiikan tutkijat ja opettajat)
Turun yliopisto (Kulttuurihistorian oppiaineen tutkimusryhmä)

nimismiesten kakskytlukulainen arpajaisärinä?

Tullut selailtua korplahden nimismiehen kirjediaareja. Silmäilyn motivoima maineikas moksilaisveijari, joka laajensi vilperttiysrepertuaariaan avarammillekin aloille, on jo tosin kadonnut 20-30-luvuilla synnyinseutujensa virkamiehen kirjanpidosta. Se on ollut vallesmannille taatusti helpotus mutta uudet ajat ovat tuoneet silloisten nykyaikojen riesat. Kuten arpajaiset.  Vuoden 1928 diaarin välissä oli oheinen iskemätön arpa. Vihkosta just revitty. Sileä ja rypytön kuin putkilahtelaisen isäntämiehen rahamassi.

Millainen oli kiihkeä 20-luku saati kiivas 30-luku Korpilahden nimismiehen kirjediaarissa? Valtakunnallisten eri suuntain poliittista toimeliaisuutta koskevien kiertokirjeiden, yleismääräysten oheen aikakaudet pilkahtavat paikallisesti pariin kertaan. Kerran Tampereen poliisi kyselee toukokuussa 1932 tietoja korplahtelaisjuurisen Rafael Haaran vanhemmista. Diaari ei kerro kirjeen sisältöä saati mitä nimismies Tampereelle vastasi. Luultavasti kävi kirkkoherran pakeilla. Pääovesta. "Harbergien papinkirja pyyh pitäs laittaa Tampereelle. Joutasitko laittaa, lähetkö muuten kalalle lauvantaina, tervasin veneenkin tossa". Kirkkoherra "huomasin, lähden, laitan"

Toisen kerran Viipurin sotilaspiiristä kysellään  eläkkeelle jääneen Einari everstin perään. Nimismies varmaan vastannut "Eipä tuo ole ainakaan polkupyörällä vihtinyt ajella, siellähän tuo aidanseipäitään teroitti kun viimeks näin" 

Mitä niissä diaareissa sitten on eniten? Arpajaislupailmoitustiedonantoja. Ne toistuvat jatkuvasti. Eikä ne jää edes noihin historian vielä muistamiin valtakunnallisiin "uuppera ja kansallishteatteri" onnenlehtiin . Viikottain on tullut ilmoituksia joissa kerrotaan "Paras-Pontevan Nuorison nousevan tahdon", "Keski-Kerkauksen kristillisen entisen työväen piika ja renki ry:n" , "Vähä-Loimaan kuulanpukkauksen ystävien"  ja satojen muiden ympär-Suomen paikallispuuhastelijoiden järjestämistä arpajaisista joista on silloisen byrokratian hessuilla haasioilla ollut maaherrain tiedotettava sellaisillekin nimismiehille joiden virkapaikkakunnilla ei taatusti ole tarjottu myytäväksi ainuutakaan "Mahlun Muksahtajien mökötysiltamien" turpasauna-arpaa.

Asiallisemmin kirjattuna. Vuoden 1939 kesän, alkusyksyn ajat tuovat Korpilahden-Muuramen nimismiehen kirjediaariin vakavampiakin ennakkovihjeitä.