Pettuvetisestä papinpöntöstä kajahteli

1896 oli Petäjävedellä kirkkoherra Lybeckilla paljon tärkeitä asioita vuoden mittaan kuulutettavaksi. Olen valinnut tähän kaksi.

Huhtikuussa Pietari Pekka oli ilmaissut kirjallisesti huolensa kahden kesyn ankan puolesta. Luulen että tämä asia on ollut syytä kuuluttaa kirkossa. Joihinkin 1890-luvun Pettuvetisiin humupettereihin tuomiokirjoista tutustuttuani olen varma että kesy ankka olisi päässyt ravintoketjuun nopeammin kuin heikkilänperänen kulku-ukko kruununrautoihin.
Lybeck on sitten komunnut pönttönsä portaissa, katsonut alas tahoihin joiden tietää olevan siipikarjan ystäviä.
Jyrissyt Pekan kirjelmää ja mulkoillut. Liekö itsekin seurannut pappilansa ikkunasta kesyjen ankkojen temuamista. Eipä nuo kaukana ole portinpielestään kääkättäny



Syksyllä 1896 kesyjen ankkojen kohtalo lienee ollut jo tyly. Kirkkoherra on tälläkin kertaa korkeammalla kuin kirkkokansa ja sieltä kuuluttaa pitäjän tärkeitä asioita. Frimanilta on kadonnut kahvimyssy. Koetin kahtua Finnan sivuilta tuon ajan malleja mutta liika tuoreita löysin. En vihti tähän laittaa mitään rapiasti 1900-luvulla röpsätyksiä vastaanottanutta pannun hattua.
Sitä jää vain pohtimaan missä olosuhteissa katoaa kahvimyssy? Hupelin kulmilla on kadonnut muutakin kuin muisti jo 1890-luvulla...



Kansallisarkisto Jyväskylä. Petäjäveden seurakunnan arkisto. Saapuneet kuulutukset ja ilmoitukset (1896 - 1905)

Korpilahti 6.12.1917

Ensimmäisen maalimansodan aikaan Korpilahdella nimismies oli saanut käskyn tarkkailla erityisesti kaupustelijoita ja taiteilijoita.

Carl Szemanovics,trapetsimestari

Saksalaisten trapetsitaiteilijoiden vierailuista ei ole merkintöjä nimismiehen diaareissa. Ahoilla ja niiden pielissä kulkevat (Teutooni)runoilijat olisi saanutkin pidättää ja virkamäärätä vaikkapa putkilahtelaisten kotitarvekalastajien katiskamerkeiksi. Tässä blogissa pariin kertaan huiskutellut moksiläislähtöinen veijari-kulkukauppias (jne...) oli turvannut asemansa sillä, että hänellä oli muinaismuistoyhdistyksen keräyslupa kaikilla leimoilla ja tarvittavilla nimikirjoituksilla (Appelgren-Kivalo ja Rinne). Noista toinenhan suhmuroi itsensä myöhemmin ns. linnarauhaan, mutta se ei kuulu nyt kappaleeseen. Asiaan! ärähtävä lukija on oikeassa.

Korpilahden nimiesmies sai tiedon itsenäistymisestä muutaman päivän viiveellä. Diaariin tehty kirjoitus ei kovin kohostu muista joulukuisista arkisista merkinnöistä, paitsi yhdellä tavalla. Nimismies on alleviivannut sen. Sitä en tiedä, onko viivaus tehty saman tien, vai vasta ajan päästä. Onko nimismies ollut ns kärrytieviisas? - hoksannut asioiden merkityksen saman tien? Diaari on allaolevassa arkistossa jos joku haluaa nykytieteen keinoin alleviivauksen aikamäärittää suhteessä diaarin tekstiin...

Kansallisarkisto Jyväskylä. Korpilahden nimismiehen kirjediaari.

Korpilahti 1896 - 1897 : sikojen sapattirikoksia ja nokikolarien reviirisotia

(Kansallismuseo, Seurasaaren kokoelmat - mallissa ollut just sian kärsälle reikä...)

Syyskuussa 1896 pirrat täyttyivät sekä maa- että vespuolella. Sikamaisuus piti loppua - ei enää kehdattu edes kaupunkilaisia sukulaisia kutsua kyläilemään saati suvun (kaukaista) ylioppilasta töyrästelemään sillanpieleen. Kylillä mellastivat irti olevat siat. Kuntakokous otti tilanteeseen kantaa ja vilkkaan keskustelun jälkeen päätti määrätä viiden markan uhkasakon niille sianomistajille joiden elikot olivat aiemmin

repineet matkustavaisten matka- ja eväslaukkuja ja mylly-
sekä makasiinimiehiltä jyväsäkkejä

Sikojen temmellystä paheksuttiin erikseen siitä että karjut ja emakot työnsivät kärsänsä em. paikkoihin myös pyhäpäivinä. Päätöstä lukiessa tulee mieleen että kuntakokouksessa ensin ovat pitäneet mekkalaa kirkonkyläläiset mutta myöhemmin myös syrjäkylien känkkärät ovat herjenneet meuhkaamaan. Sillä päätös kattaa niin kirkonkylän kuin tiet, tienvieret jne... Lopulta päätös koskee kaikkia kunnan kamaroita (röhröh) mitkä sijaitsevat kunkin sian aitauksen ulkopuolella. Oli se karjakarsina sitten hajuetäisyydellä pappilan porstuasta tai Riihijärven-Moksin takanurkilla jonne kartoittajatkin uskaltautuivat vasta silloin kun kartanpiirtoa pystyttiin tekemään ilmasta. (Hunting Percivalin konetyypillä Pembroke MK 43)


-----

Kuvaaja: Samuli Paulaharju,Museovirasto Musketti -

Korpilahden kuntakokouksessa lokakuussa 1897 oli pykälässä 2 kiista johon oli sotkettu jopa poliisi Topias Hofdahl.
Nokikolari Kunnari oli kimmastunut siitä että Hofdahl oli antanut nuohooja Warmalle erehdyttävän taloluettelon. Kunnarin mielestä hänelle kuuluviin savuihin. Kunnari oli nyt vaatimassa kunnalta palkintoa (eli korvausta nykyelossa) turhanpäiväisistä jalkavaivoistaan. Hän kun oli turhaan mennyt komuamaan piirinsä pirtteihin ja räppänän raosta oli kerrottu että "kun se Warma kävi jo". Minkä näköinen on nokikolari suutuksissa 1897? Kuinka punotus on erottunut sutarin naamasta? Valitettavasti siitä ei ole jäänyt pöytäkirjaan liitettä.

Kuntakokous ei vaatimukseen suostunut ja näen mustuneen sieluni silmin että kuntakokouksen päättäjien röörit ovat olleet jatkossa tukossa ja sisällä on köhitty muustakin kuin lentävän tuomasta syystä - varsinkin jos on pirttiä pidetty Kunnarin työkunnailla.

Jyväskylän kaupunginarkisto. Korpilahden kuntakokouksen pöytäkirjat. (CA:3)

Tanssikiihkoa Vaajakoskella 1929

Vaajakoskella huolestuttiin kesällä 1929 nuorison tanssikiihkosta joka vei poliittisen toimeliaisuuden kosken kuohuihin.
Tilanne oli niin paha, että paikalliset vääntövoimat Vaajakosken Jyskeestä päättivät kirjelmöidä Jyväskylän työväenyhdistystä.
Kirje on edelleen tallella ja luettavissa Kansallisarkisto Jyväskylässä. Työn Voiman tanssiraivoksi paisuteltu uutisotsikko 3.6.1929 kertoi painiseuran aktiivisuudesta tanssiläheisyyden vastustuksessa.


Liekö kaupungissa hieman kollektiivisesti ähkäisty vaajakoskelaisten moraalista toimeliaisuutta, koska työväenyhdistyksellä olisi ollut monta muutakin tärkeämpää asiaa agendalla - tai puitavana jos ei nyt termeillä fiinistellä. Talous oli persmäkiliussa, kommunistit kävivät änkyröimässä, ravintoloissa syötiin kuormasta, filmiyhtiö vaati korvauksia niistä nitraattimetreistä jotka paloivat huvitoimikunnan elokuvanäytöksessä, Ainolan (TY:n huvi- ja virkistyskeskus) laituri olisi pitänyt saada turvattua kapitalistien "moottoreilta", jotka pyrkivät rahastamaan Jyväsjärven ylityksillä, työväenyhdistyksen omistamasta sikalasta oli naapureille hajuhaittoja, uuden työväentalon lainojen lyhentämiseksi järjestetyt valtakunnalliset suurarpajaiset olivat vieneet yhdeltä yhdistyksen aktivistilta voimat ja toiselta luoton rehellisiin asiamiehiin.

luotettavia asiamiehiä...(lehdissä julkaistu ilmoitus)

Raastuvanoikeuskin joutui käsittelemään erään (raappastelijan hyvin tunteman) helsinkiläis-moksilaisen asioitsijan arpakuprua. Työväentaiteilijat aiheuttivat myös ongelmia, torvisoittokunta varsinkin (yllättyneitä ovat?). Teatterissa möyhättiin, sitä ei pystynyt estämään edes säännöllisesti paikkakunnalla käyneet aatteen valtakunnalliset oppaat - KH Wiikit, Miina Sillanpäät ja kumppanit. Ja sitten tulee Vaajakoskelta kirje. Kokoussalissa on varmasti nostettu käsiä vuorovedoin puuskasta kasvoille ja pyhisty parhaaseen jyväskyläläiseen tyyliin. Pyyh, pitää kyllä sanoa, eikö niillä muuta tekemistä siellä Vaajakoskella ole.

Arv Järjestö
Viime aikoina on tanssikiihko lisääntynyt arveluttavassa määrässä. Se on käynyt suoraansanoen "maan vaivaksi". Kaikki syvällisesti ajattelevat toverit ovat tuon havainnon tehneet. Samoin melkein kaikissa työväen järjestöissä on tilanteen vakavuus havaittu, usein kovinkin räikeästi.
Arvokas ohjelmaiset juhlat, iltamat, luennot, ym liian usein epäonnistuvat yleisön puuttuessa, kun samaan aikaan lukuisat tanssipaikat ovat yleisöä - nuorisoa - tulvillansa. Siis tanssi tappaa aatteellisuuden...

Hyvät blogiani seuraavat nuorisokulttuurin tutkijat. Siinä se on, ensimmäistä kertaa mainittuna ja vielä alleviivaten (alkuperäislähteessäkin). Nuoriso, ryhmänä, toisena. paheena, jonain ryhmänä johon pitää ottaa tolkun väen kantaa. Huolestuneiden piirien. Aatteen ihmisten. James Dean ajoi juuri toisen kerran Porchensa pahki kuninkaallisesti nimettyyn Ford Tudoriin.

Ja yhä lisääntyvä aatteettomuus kehittää moraalittomuutta ja kaikenlaisia paheita, jotka ovat luokkamme tulevaisuudelle arvaamattomaksi tappioksi

Seuraavaksi kirje on täynnä sellaista kolmen pisteen, itseruoskinnan ja moraalisen happivajeen kyllästämää paatosta, että en kykene sitä tähän kirjaamaan. Tämän verran saan vielä siitä irrotettua.

Eiköhän syytä todella olisi vähentää "jazzin" toimeenpanoa työv. taloilla kuten muuallakin --------

Vaajakoskella oli asian vuoksi kokousteltu ja perustettu toimikunta. Näin Suomi 100 vuonna, olenkin joskus miettinyt että väitteet suomalaisten epäsosiaalisuudesta joutuvat vielä ottamaan yhden ratkaisevan ottelun - toimikuntien Suomen kanssa. Joka syksy saa pettyä uutuuskirjalistoja etusormella huiskiessa että historiallinen katsaus "Toimikuntien maa, Toiminnan tarkastusten kansalaiset" ei ole vieläkään ilmestynyt. (ja en laita tuohon kolmea pistettä vaikka tekisi mieli).

Jälki-ironinen jälkikirjoitus: Vaajakosken Jyske ry ei kauaa ehtinyt nuorisoa tanssilta suojella, koska itse urheiluseura lakkautettiin tasavallan suojelulain nimissä 1930.

Lähde:

Kansallisarkisto Jyväskylä
Arkisto/Arkiv: Jyväskylän Työväenyhdistys ry:n arkisto
Johtokunnan pöytäkirjat 1929
Yhdistyskokousten pöytäkirjat 1929
Arpajaistoimikunnan pöytäkirjat 1929
Vuosikokousten pöytäkirjat 1929

Jyväskylän raastuvanoikeus, Yhteiset varsinaisasiain pöytäkirjat (1929 - 1929)

Kansalliskirjasto, digitoidut sanomalehdet. Työn Voima 1929.

Hevosesta karhukirje - koiralta Pietarin matka

Kuhmoislaisella oikealla (=kakluuniuuni ja sisäpiika) isäntämiehellä oli 1900-luvun alkutöyssyissä Weikko-hevonen, joka kävi miehelle kalliimmaksi
kuin maakunnallinen markkinamatka. Weikko oli nääs vakuutettu. Isäntä taisi muistaa paremmin palovakuutuksen kuin eläinturvan - hevosesta jäi vuosimaksu maksamatta. Vouti ajan päästä oli velkaa perimässä. Vaikka voudin paikka lienee tarinaperinteessä pihanperällä niin arkistojen arkisemmassa maailmassa voudin vankkurit löytävät kaksikuistisen ökytalon paraatioven. Kruununvouti (tai nakittamansa nimismies tahi vallesmannin jatkokäskyttämä poliisi) luultavimmin sanaili
"siitä Weikosta tuli ruotsinkielellä isolta kirkolta ylöskanto, sitä vaan maksatko kakskytäseittemän markkaa ja pennit päälle (n. 111 €) , vai otanko Weikon tuohon kärrinperrään"
Tietuu ei ole miten tilanne eteni.
kansikuva 32 sivuisesta painotuoteesta vuodelta 1904

Samoihin aikoihin oli mahdollista päästä kruununkustannuksella Pietariin ilman että matkaseurana oli vankipassi.
Se vaati sitä että epäiltiin vesikauhuisen eläimen puremaa.
Keisarillisen Suomen Senaatin Siviilitoimituskunta lähestyi kuvernöörejä 1.2.1909 päivätyllä kirjeellä tiedottamalla, että lääkintöhallituksen 13.11.1908 kirjattu ehdotus on Senaatissa hyväksytty.

vesikauhuisten eläinten puremien, niin hyvin varattomien kuin vähävaraistenkin henkilöiden matka Pietariin ja sieltä takaisin , kolmannessa luokassa rautatiellä, sekä yksinkertainen kortteeri mainitussa kaupungissa kuin heidän hoitonsa sikäläisessä Pasteur-laitoksessa kustannettaisiin yleisistä varoista

Mielessä on heti muutama noina aikoina hetkiin ja tilaisuuksiin patologisesti tarttunut veijari ja koijari, jotka mahdollisesti mainitaan hieman legendahuuruisasti pitäjänhistorioissa mutta ei -ymmärrettävistä syistä - välttämättä kyläkirjoissa.

Ei se toki niin onnistunut että olisi arvokkaalle ja omanarvontuntoiselle keisarilliselle junakonduktoorille ilmoittanut liputtomuuden selitykseksi: "oon mänössä hoitaan vesikauhuu Pastoor-tuuttiin Pietariin, purenko sauman kohilta lahkeesta".

ottia ja tuota?

Tilastotietoja odotellessa voipi vain arvuutella kuinka moni tätä ilmaista matkatilaisuutta ehti käyttää vilpillisistä tahi vilpittömistä syistä.
Virkakoneisto on ainakin odottanut paperinivaskaa leimalla ja leimasuostuntaverolla. Perinteisesti. Tuohon aikaan.
Semmonen suuriruhtinaskunnan Sote.

Lähde: Kansallisarkisto Jyväskylä. Jämsän kihlakunnan kruununvouti. Saapuneet kirjeet (1909 - 1909)

Tsaarinajan viranomaiset hitaita? - ei suinkaan silloin kun kiivastuivat (Hämeessäkin)

Jämsän Kihlakunnan kruununvouti Johannes Kara jolle ylläpidettiin virkataloa Kuhmoosissa sai virkakirjeen lääninkuvernööriltä Hämeenlinnasta
6. maaliskuuta 1909. Kirje, joka on päivätty 2. maaliskuuta 1909, koski uutisointia helmikuisista tapahtumista Längelmäellä.

Kirje kuuluu:

Myötäliittäen Kansan Lehden numeron eilispäivältä saan kehoittaa Teitä ottamaan selkoa onko uutisessa
"Aikamoinen tappelu nimismiehen suosiollisella avustuksella" perää, jolloin MYÖSKIN SANOMALEHTI ON TÄNNE PALAUTETTAVA

(korostus raappastelijan). Ymmärtääkseni hänen monivivahteisuutensa Ivar Gordie on vimmaisen kiivastuskirjeen allekirjoittanut.

Liekö tässä kuvassa, jonka oikeudet omistaa Museovirasto Musketti

käynnissä juuri lehtiuutista koskeva tuiskea turina. Kehonkieli näyttää siltä että pöydällä oleva käsi puristuu just nyt rivakasti nyrkkiin ja sen kohta paukkuessa tammiviilu tummuu kuvernöörinpulpetissa.

Mitäkös siellä lehdessä oli lukenut?
Kansalliskirjaston sanomalehtiarkiston virtuaalipäivystäjä vastasi:
Kansan Lehti, 01.03.1909, nro 49, s. 2

Johannes Kara on luultavasti sekä kirjettä että lehteä lukiessaan ollut edelläkävijä Naamapalmu-ilmiön Suomeen rantautumisessa.
Hän odotteli pari viikkoa ennen kuin vastasi lääninherroille. Noinkohan joku avustava virkamies on vienyt sen diaariin kulkematta kuvernöörin katseen kautta. Kansan Lehden numerokin on rutiininomaisesti palautettu vaivihkaa lehtikoriin?
Voisin siten varovaisesti ajatellen uumoilla, mutta jonkinmoinen tärräyttävä totuus lienee arkistoista löydettävissä. Onhan tuossa tarttumapintoja: (vale)uutisia ,pakinan ja tiedonvälityksen painia, virkamiesten uskottavuutta, lojaalisuussumoa ja valtasuhteita. Tunteetkin pelissä vaikka ei tuohon aikaan sille ollut vielä teoriaa.
Mutta miksi näihin röpöttelyjuttuihin - vääntyy se sitten uutiseen tai pakinaan - noina vuosikymmeninä piti alinomaa roolittaa suutari tai/ja räätäli? Vähän kuin 1980-luvulla maalari ja/tai tanssimuusikko.

Lähde: Kansallisarkisto Jyväskylä. Jämsän kihlakunnan kruununvouti. Saapuneet kirjeet (1909 - 1909)

Ottakaa alikapteeni Tsion kiinni!

Jämsän Kihlakuntakaan ei välttynyt Viaporin kapinalta. Hämeen lääninkanslian uuttera väki muisti kihlakuntaa
lähettämällä 20.11.1906 käskyn kaltaisen kirjeen edelleen nimismiehille ohjeistettavaksi.

Suora lainaus:

Suomen kenraalikuvernöörin kanslian pyynnöstä kehoitetaan teitä täten piirissänne tarkoin etsityttämään pakosalla olevaa osanotosta kapinaan Viaporin linnoituksessa viime heinäkuun 31) elokuun 2) syytettyä, mainitun linnoituksen alikapteenia Tsionia ja tavattaessa ottamaan hänet kiinni ja passittamaan täkäläiseen lääninvankilaan, ollen etsiskelyn tuloksista tänne ilmoitettava

Toki Tsionista piti antaa tuntomerkit, tiedä sitten miten täsmäävät tähän maineikkaaseen kuvaan. Lukijat tehkööt omat tulkintansa.

By Uknown - http://tolstiyyoj.livejournal.com/8668.html, Public Domain, Linkki

1) Keskikokoinen, hieman kumara, ruumiinrakenteeltaan keskinkertainen
2) Pää kartiomainen, tumma, miltei paljas (hiuksia on päässä ainoastaan pieni reunus)
3) Pieni suippoparta ja viikset. mutta on ennen lähtöään Viaporista ajanut ne tarkkaan pois.
4) Kasvot ovat nenästä leukaan verrattain ulkonevat.
5) Käynti hermostuneesti heilahteleva
6) Kovin likinäköinen, käyttää rilliä, joiden nauhaa pitää korvan takana.

Jokainen Jämpsän piiriin kuuluva nimismies on vastannut, mutta ainoastaan Korpilahden nimismies Kaarlo Liukkonen mainitsee joulukuun 15. päivä 1906 erikseen kuinka Tsionia on Korpilahdelta "tarkoin etsiskelty". Uskon sen. Jos oikein tarkkaan katselee vaikkapa Korpilahden karttoja vuodelta 1910 niin niihin on piirtynyt Liukkosen etsintään komentamien poliisien (joiden nimet lienevät blogin ainoalle lukijalle tuttuja) syksyllä 1906 maastoon tamppaamat urat. Monen polun väitetään syntyneen siitä, että on etsitty oikoreittiä piian niin kutsuttuun tai rakennettu ulkolaitumelle heinille sijaa. Mutta ainoastaan Korpilahdella on polkuja jotka ovat syntyneet Viaporin kapinan jäljille.

Lähde: Kansallisarkisto Jyväskylä. Jämsän kihlakunnan kruununvouti. Saapuneet kirjeet (1906 - 1906)