Luomansuun Antin etsintäkuulutus - viisu tuli rumemmastakin miehestä

päivitetty 5.11.2018 (Kakolalisäyksiä)

klikkaa suuremmaks

Luomansuun Antista tehtyä laulua on elonkerjuuttelun lisäksi seka- että mieskuorotettu . Antti on välillä Anssi.
Tekstin siteeratuin kohta lienee "raha ei lopu eikä ruma tartu". Onko tuo nyt sitten kaksinkertaista uhoa kun etsintäkuulutus oikein alleviivaa Luomansuun "vastamielistä ulkomuotoa". Nimittelevät peräänkuuluttajat olivat Orell ja Ahlberg. En nyt rupea ylioppilasherrain kuvia kollaamaan - liekö ollut virkamiehen viiksien takaa varaa ulkonäön arvoarvostelmiin...

Ilmari Laukkosen Kortesjärven historiassa viisun juttu on asiakirja-aineistojen pohjalta ylöskirjattu. Laukkosen mukaan "puukkojunkkarijuttujen oikeuskäsittelystä syntyneisiin asiakirjoihin tutustuminen kuitenkin nopeasti paljastaa,miten vähän aihetta noiden tapahtumien romantisointiin on ollut". Waasanlehti uutisoi tapon tuoreeltaan 15.6.1889.

Peräänkuulutuksen taustalta löytyi Laukkosen kirjoittamasta paikallishistoriasta maininta, jonka mukaan Luomansuu pakeni vanginkuljettaja Myllymäkeä ikkunasta hyppäämällä ja karkaamalla sukulaistensa luokse Kauhavalle. Etsintäkuulutus oli ilmeisesti jo mm Keuruulle saapuessaan vanhentunut, koska Laukkosen mukaan Luomansuu ilmoittautui myöhemmin vapaaehtoisesti.

Luomansuu sai teostaan kuuden vuoden tuomion. Hän kirjautuu Kakolaan 7.11.1889. Toisin kuin moni muu rangaistusvanki Antti on linnaan tullessaan -viisun uskottavuuskin sitä toki vaatii - ollut rahoissaan. Vastaanottokirjan mukaan 15 markkaa 68 penniä (rapiat 80 eurua). Ulkomuodon kuvaus on asiallisempi kuin etsintäkuulutuksessa. Pituutta ollu 5 jalkaa 9,5 tuumaa (aavistuksen yli 170cm pituinen miehenjuikelo). Arvet luetellaan ja näkemätön silmä. Vankilan rippikirjan mukaan Antti on vapaalle laskettu 25.10.1894. Liekö laskettu tullessaan tuomansa rahat takaisin kouraan...

Kortesjärven historian mukaan hänen kerrotaan lähteneen Amerikkaan 1896 ja hukkuneen siellä uitossa "Sanghais"-jokeen.

Kortesjärven seurakunnan rippikirjassa on merkintä jonka mukaan Luomansuu kuoli Amerikassa 24.11.1900.


Lähteitä: Keuruun seurakunnan arkisto, Saapuneet kuulutukset ja ilmoitukset, Etsintäkuulutukset (1888 - 1918)
Laukkonen, Ilmari: Kortesjärven Historia. Kansalliskirjaston digitoidut sanomalehdet. Kansallisarkisto Jyväskylä: Kortesjärven seurakunnan rippikirjat 1853-1902 (mikrokortit). Kakolan vastaanottokirjat ja rippikirja (SSHY:N kuvatietokanta).

Etsintäkuulutettu "Äidin poika"

klikkaa suuremmaksi

Etsintäkuulutuksen taustalle löytyy uutinen Vapaus-lehdestä 24.8.1917 (Kansalliskirjaston digitoidut sanomalehdet)


Viipurilaisen mammanpojan myöhemmistä vaiheista ei ole tietoa. Epäilen että hänestä ei tullut yhtä kuuluisaa rosvoa kuin vaikkapa Baby Face Nelsonista tai -sarjakuvissa - muorinsa murjomista Daltonin veljeksistä.

Etsintäkuulutuksen lähde:
Keuruun seurakunnan arkisto, Saapuneet kuulutukset ja ilmoitukset, Etsintäkuulutukset (1888 - 1918)

Veikko Huovinen ja Ali Aaltonen - yhteiset tarkkailuasemat?

1.kesäkuuta 1910 julkaistussa Tuohus-lehdessä on Ali Aaltosen kirjoittama Taistelu teksti

Ikuisena Masa Niemi-seuran prospect jäsenenä totean että asiahan ei minulle tietenkään kuulu, mutta tekstissä on hämmästyttävää
yhteneväisyyttä Veikko Huovisen Kylän Koirat-teokseen. Huovinen kirjoitti tekstinsä kainuulaisista tarkkailuasemistaan 1960-luvulla
ja epäilen että Tuohus-lehden numeroita olisi ollut Sotkamossa yleisesti saatavilla - edes puulaatikon syttysiivessä. Ehkä on parempi kääntää blogin katse Suomen historialliseen rankkuriperinteeseen. Tiedän useita keski-ikäisiä ihmisiä, jotka väittävät että rankkureita on vain A.Ankka sarjakuvissa. Putimies-perinne on kuitenkin Suomessa pitkälinjainen kuin metsästyskoiran sukupuu. Niitä ei kuitenkaan joka kadulle tai kylänraitille riittänyt - rabiesvuosinakaan. Joten koiralaumat ovat juoksennelleet niin A.Aaltosen huomioiden tekoon kuin V.Huovisenkin kirjallisen katseen ulottuville. Tämän ajan tarkkailijalle tuo sitten omat rajoitteensa jo koirien kuritonta laumahöntyämistä rajaavat: Järjestyslaki (27.6.2003/612) ja Metsästyslaki (615/1993).

Tuohus 1.6.1910
https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/973292?page=9
https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/973292?page=10
Kansalliskirjaston Digitoidut aineistot

Kun nimikirjoituskaan ei ole aina sama... Ali Aaltosen vaihtuvat käsialat

31.8.2018/lisätty käsialanäytteet lyseoajoilta.

Kansallisarkisto Jyväskylässä säilytettävä Luomenkylän työväenyhdistyksen kokouspäiväkirjat 1906-1934 nide on AliAaltos tutkimuksen ABC-kirja. Jo alkusivut, joihin Ali on kirjannut mm työväenyhdistyksen säännöt, eroavat vastaavien naapurikyläkuntien kokouspäiväkirjoista kuin Missale Aboense raappastelijan kauppalistasta. Ennen kuin lukija paheksuu niin lisään lauseen: Harvasanaisten "Harakanvarvas" pöytäkirjojen aatteellinen vilpittömyys on tietenkin voinut olla huomattavasti Aaltosen vuolasta kaunokirjoitusta syvällisempää.

Aaltonen itse on ollut ambivalentti arvoitus myös käsialansa (käsialojensa) suhteen. Persoonallisuuden jakautumisen arviointiin raappastelijalla ei ole keinoja saati kompetenssia.

Vuoden 1918 alkuperäislähteiden tutkijat ovat toisinaan joutuneet pohtimaan kuka kapinapäällikkö on kirjoittanut minkäkin paperin. Ali Aaltosesta täältä takarivistä maallikkona mutisisin ,että hän on muutellut käsialaansa jo nuorena miehenä. Nimikirjoituskin vaihtelee. (Erot näkyivät jo Jyväskylän lyseon kirjanlainauskuittauksissa)

Esimerkki a:n loppukiepsaus on joissakin "nimmareissaan" vieläkin vauhdikkaampi kuin oheisessa. Se kiepsahtaa melkein ensimmäisen A:n alle asti. Kokemukseni 1900-luvun alkupuolen veijareista viittaa siihen, että lennokas loppukiepsautus oli usein tunnusmerkkinä sille että hieman testattiin tolkun ihmisten sietokykyä. Minä uskallan ja minä kiepsautan!

a1)

Luomenkylän työväenyhdistyksen pöytäkirjasta 1906

a2) Lyseovuosilta pyöreää tyyliä

Lyseon lainausluettelosta 1902


b1)

Luomenkylän työväenyhdistyksen pöytäkirjasta 1907

b2) lyseosta vuodelta 1901 "etukenotyyli".

Lyseon lainausluettelosta 1901

Tässä tyylissään AA ei kiepsauttele. Boheemi vallankumousrunoilija on vaihtunut päämäärätietoiseen aatteen soturiin?
Etukenosta huomautti Tuija Wetterstrand (31.8.2018), "ihan samanlainen kuin mitä vallankumousjulistuksessa on".

En nyt tässä yhteydessä ryhdy enää pohtimaan sitä miltä ovat näyttäneet Aaltosen kännissä kirjoittamat rivit. Kokeneet päivystystiskipoliisit toki voisivat antaa siihen pähkäilyyn ensiarvoisia mielipiteitä. Millainen on allekirjoitus, jos humalikko pinnistää viimeisetkin selvyytensä rippeet käden, kynän ja paperin koordinaatiolle.

Lähde: Kansallisarkisto Jyväskylä. Luomenkylän työväenyhdistys ry. Pöytäkirjat (1906-1934)

Punakapinan majakka ja perävaunu

A.M.Merikanto Tampere "Majakka ja Perävaunu"karamellipussi

Punakapinasta ei ole tavattu vitsailla, en voi silti kieltää etten hieman hörähtänyt lukiessani tapauksesta jossa Eero Haapalainen ja Ali Aaltonen istuvat avoautossa kapinakeväänä 1918 Tampereen rautatieasemalla. Haapalaisen piti tulla tarkistamaan rintamia ja taisi saman matkan tuloksena leimata itsensä ulos koko kaartista. Joidenkin muistelmien mukaan Haapalainen oli enemmän kännissä kuin kuskinsa Aaltonen - saavutus sinänsä. Tukeva pieni mies ratin takana ja pidempi luiseva heppana pelkääjän paikalla. Vai liekö sitten Haapalainen rotevasti rohjottanut takapenkillä. Ja samaan aikaan teknillisellä opistolla on se tapahtumien idealistisin sankari hermoillut ja sauhuillut.

Ammatti-ihmisten kirjoja ja tekstejä aiheesta Punakaarti vuosien varrella lukeneena olen joutunut entistä enemmän sen informaation vietäväksi joka riveiltä ja niiden välistäkin viestittää:
Ammattiyhdistysjäärä Haapalainen pelasi kokeneena kehäkettuna valtapeliä Aaltosen tappioksi. Oli jo taustansa vuoksi kärkkäämpi ja ovelampi. Tyrkky-Eero. Liekö myös valeuutisoinnut Aaltosen kommelluksia valituille tahoille?
Suhmuroinnut taitavammin. Noh jääköön tuo tuohon. En ota kantaa, koska tuhansia sivuja sisällissodasta luettuani en edelleenkään - synnynnäisenä pilvien lapioijana - pysty hahmottamaan eri osapuolten organisaatiokaavioita saati niiden orgaanisia luenteita. Näen että kellotaulussa viisarit pyörii mutta ei toivoakaan siitä että ymmärtäisin miksi isoviisari saattaa yön kolmannen tunnin aikana lätkiä pientä viisaria päin pläsiä.

Sanomalehtiarkisto kavaltaa kapinaa edeltäneitä arkisia asioita. Joskus olen miettinyt että mikään ei yhdistä miehiä yhtä paljon kuin vekseli tai moottorisahan merkki. Voi vain aavistella osasiko kumpikaan vallankumouksellisista teroittaa pokasahaa, sen tiedän että vekseli miehiä yhdisti.

vekseli, joka eli pidempään kuin asettajansa

Tuon vekselin kapinan jälkeistä elämää voi seurata esim. virallisen lehden numeroissa. Ohessa hakusanoilla "aaltonen haapalainen vekseli kotka" hakutulokset kansalliskirjaston sanomalehtien digiarkistoon.

Käkisalmen Sanomissa 2.8.1918 asialla oikein päristettiin:

on protesteerattu Kotkassa yli 550 vekseli, jossa asettajana on Ali Aaltonen ja hyväksyjänä Eero Haapalainen, siis punakaartilaisten korkeimmat sotapäälliköt. Tuntuu muuten ihmeelliseltä, miten pankit ovat hyväksyneet tälläisten herrain (! huutomerkki raappastelijan) vekseleitä

Kapinapäällikön päästö- ja sisäänmenotodistukset

tekstiä ja sisältöjä lisätty/muokattu: 29.8.2018,3.10.2018, 5.10.2018. Karmea virhe korjattu 10.10.2018. muokattu ja tekstiä lisätty 18.10.2018. päivitetty 5.5.2019

Ali Aaltosen sanotaan päässeen Jyväskylän Lyseoon kansakoulunopettajansa myötävaikutuksella.
Lyseon sisääpääsykuulustelut on pidetty 31.8.1897 ja koulu on alkanut seuraavana päivänä.
Suomalainen 1.9.1897

Jyväskylän lyseon arkistosta on löydettävissä kolme sisääpääsyyn liittyvää aikalaisdokumenttia:
1) Aaltosen kansakoulun päästötodistus vuodelta 1897.
2) papinkirja joka on toimitettu Lyseoon (päivätty 25.8.1897)
3) kunnallislautakunnan esimiehen kirjoittama todistus. (päivätty 25.8.1897)

Ali Aaltonen oli lyseossa vapaaoppilas eikä maksanut siten lukukausimaksuja.

Aleksi (joka tunnetaan siis historiassa Alina) oli aloittanut Valkealuomen kansakoulun 16.1.1893. Päästötodistus on toukokuulta 1897.

Kansakoulun päästötodistus, klikkaa suuremmaksi

Valkealuomen kansakoulusta ei ole tässä yhteydessä käytettävissä verrokkitodistuksia, joten joudun hatusta komuamaan ajatuksia siitä kuinka hyvä oppilas AA on tuossa yhteisössä ollut. Todistus sinänsä kavaltaa sen, että tuleva kapinapäällikkö ei ole ollut kovin käytännöllinen saati urheilullinen. Laulutaitokin on viitannut enemmän takarivin äänettömään suunaukomiseen kuin ylvääseen vallankumoussankaritenoriin, joka johdattaa laulun voimalla omat asemiin ja vihulaiset niistä pois. Sen verran olen joitain keskisuomalaisia kierto- ja kansakoulutodistuksia plärännyt että Korpilahdella tuolla tokarilla olisi oltu jo visu (murremerkitys välkky,hoksaavainen,terävä). MUTTA tiedossani on pari veijaria, joiden olo kiertokoulussa on ollut opettajan mielestä ala-arvoista. Siitäkin huolimatta molemmat vilpertit saivat elämänsä aikana tasoiteltua tietään pelkillä henkisillä luovuuteen ja sosiaaliseen sekä kirjalliseen lahjakkuuteen viittaavilla ominaisuuksillaan - olivat ne sitten joskus vähän epämääräisiäkin. Ruumiilliseen työhön riitti mielenkiintoa laistamisen verran.

AA on kuitenkin ollut kansakoulussa ahkera ja tunnollinen oppilas. MIkäli nyt nuo kympit käytös ja huolellisuus-tarkkaavaisuus arvosanoissa ovat merkinneet muutakin kuin yleisen normin täyttämistä. Muistan 70-luvulta että silloin kympit napsahtivat jokaiselle joka ei polttanut koulurakennusta tai myynyt kiljua käsityönopettajalle. Nuoren Aleksin saama täysi kymppi uskonnosta ei hämmästytä. Aleksilla on ollut ilmeisen hyvä muisti, jota verraton mielikuvitus on ryydittänyt koetilanteissa joissa on ollut sille tilaa. Verrataanpa vaikka kaunokirjoitukseen; eipä ole tullut vastaan ihmistä joka olisi väittänyt mielensä luomisvoimalla saaneen kiekurat kohdalleen ja rivit ojennukseen.

Ohessa vielä köyhyyttä koskevat todistukset. Palaan Aleksin lapsuuden olosuhteisiin ja tapahtumiin erillisessä postauksessa. Näille todistuksille on löydettävissä eletystä elämästä perusteet. Nuorta Aaltosta on pyritty viemään eteenpäin, se että siitä tuli hänelle myöhemmin Eteenpäin! lienee asia joka on jäänyt opettajaa ja kunnallislautakunnan esimiestä jälkikäteen askarruttamaan.


papinkirja, lunastusmaksu yliviivattu...

kunnallislautakunnan todistus

TODISTUKSISSA OLEVISTA NIMISTÄ:
Päästötodistus.
A.Oksanen on kansakoulujen tarkastajana toiminut Adolf Oksanen ,jonka nimi kiertyy OW Kuusiseen siten, että Oksanen päsmeerasi OWK:n varhaisen opinahjon Jyväskylän seminaarin mallikoulun opettajana... Johannes Smolander oli Jämsän seurakunnassa kappalaisena.

Valkealuomen (tai Luomen) kansakoulun johtajaopettaja Olga Kauppila (s. Elimäellä 31.1.1878 suutarin perheeseen) on Aleksin henkilöhistorian kannalta näistä tietenkin kiinnostavin. Helsingin Suomalaisessa yhteiskoulussa 1890-1892 opiskellut 18-vuotias(!) Olga Kauppila on toiminut syksystä 1896 Luomen koululla opettajana (Suomalainen 11.9.1896). Hän on siten ollut Aleksin opettajana yhden lukuvuoden. Olga on sanomalehtiarkiston mukaan ollut aktiivinen nuorisoseuralainen,joten aatteellista puhuria hänessä on varmasti ollut Aleksin kannustamiseksi. Olga Kauppilalle järjestettiin läksiäiset elokuussa 1899. On huomioitavaa että juhlissa esiintyy myös lyseolainen A.Aaltonen. Hän on Suomalainen lehden (11.8.1899) mukaan pitänyt puheen Pimeyden ja Valkeuden ajasta. Olga Kauppila ei kuitenkaan heti jätä kylää -syy lienee tätä seuraavassa virkkeessä - vaan Keski-Suomi lehti uutisoi tammikuulta 1900 Olgan järjestämistä iltamista, joissa lyseolainen A.Aaltonen on esitelmöinyt Isänmaasta.
Olga avioituu 1902 Oskar Luomen kanssa (Uusi Suometar 3.8.1902).

(Lisäys 29.8.2018) Ali Aaltonen oli perustamassa Luomenkylän työväenyhdistystä 1906. Kokouspöytäkirjojen mukaan Olga Luomi oli pitänyt esitelmän raittiudesta 25.3.1906. Samassa tilaisuudessa AA on kertonut kuulijoille äänioikeusliikkeiden historiasta. Tämä kertonee Olga Luomen asemasta kyläkunnalla. Hänet on kutsuttu myös vieraisiin pöytiin - tai sitten hän on ilmoittanut tulevansa. Eikä siinä ole ollut AA:lla mitään sanomista.

Vuoden 1907 vaalit eivät syntyneet neitseellisesti. Kuntiin piti luoda niitä varten myös vaaliorganisaatiot. Niin tapahtui myös Jämsän Koskenpään Valkealuomen kylässä. Vaalilautakunnan puheenjohtajaksi valittiin 1906 Olga Luomi. Hänet oli siten valittu paikallisesti merkittävään yhteiskunnalliseen asemaan jo ennen kuin demokratia vaalien kautta laajeni. Olga Luomi kuului myös mm. 1909 perustetun Jämsän Kansanopiston (grundvigilaisen) ensimmäiseen johtokuntaan.

Olga Luomi oli vuosikymmeniä yhteiskunnallisesti hyvin toimelias suomettarelainen kiertäen maakuntia mm. poliittisena matkapuhujana. Oheisesta linkistä löytyy henkilöhistoriallisesti ryyditettynä hänen Eduskuntavaalityötään vuodelta 1916. Olga Luomi oli mm. Korpilahden valtuustossa 1921-1924. (Lahti: Vanhan Korpilahden historia). En tiedä jäikö tältä aktiiviselta toimijalta päiväkirjoja tai muita arkistoja. Olisi kiinnostavaa tietää miten hän suhtautui entisen oppilaansa Ali Aaltosen kohtaloon. Hän on kuitenkin vaikuttanut siihen ratkaisevankin paljon. Kyse ei ole ollut "säälistä" vaan johdonmukaisesta -idealistisesta - toiminnasta lahjakkaana pitämänsä koulupojan johdattamiseksi vihreämmälle oksalle. Se että oksa myöhemmin tulipunertui ja väkivaltaisesti katkesi ei välttämättä ollut vääjäämätön prosessi. Siitä ehkä myöhemmin lisää. Olga Kauppila on ollut vahvasti suomenKIELImielinen - asia joka on syytä pitää mielessä... Ajatuksiin hiipii myös näkymiä joissa opetustilanteessa nuorta Aleksia on kannustettu ilmaisemaan itseään. Hän oli saanut retoriikan oppia jo kansakoulussa.

Erinomaisena puhujana aikalaisarvostettu Olga Luomi voisi olla jollekin ehdalle tutkijalle aiheen väärrtti muutenkin kuin A.Aaltonen viittauksen kautta.
Sivuhuomio: "Olga Kauppila" esiintyy roolihahmona Hilkka Helinän tähdittämässä elokuvassa Skandaali Tyttökoulussa. Taustalla on Robert Kiljanderin näytelmä "Sanny Kortmanin koulu". Voi hyvinkin olettaa että Kiljander on "oikean" Olga Kauppilan tiennyt - se miten nimi on ajautunut näytelmään voi sitten olla kaikkea mahdollista väliltä "alitajuntainen sattuma" - "sisäpiirisutkautus".

Papinkirjaan on nimensä huiskaissut Jämsän tuolloinen kirkkoherra Henrik Salonius. Hänen ja Smolanderin ohella 1908 kuoli Jämsän seurakunnassa kolmaskin kirkollinen viranhaltija. Tieto on poimittavissa K.Kulhan Vanhan Jämsän historiasta.

Karhala 1847-1910
Kunnallislautakunnan esimies on ollut Kulhan luontaisena kunnallismiehenä pitämä Alfred Karhala. Rusthollarina ja tilanomistajana toimineella Karhalalla oli pitkä kokemus köyhäinhoitoon liittyvissä kysymyksissä. Hän toimi mm. vaivaishoidon esimiehenä ja oli perustamassa Jämsän vaivaistaloa. (Kulha: Vanhan Jämsän historia sivut 249-249, 565-566).

Karhalan "työparina" useammassa kunnallisessa tehtävässä ja projektissa (edellinen viite + Kulha:Vanhan Jämsän historia sivu 415) toimi Severus Konkola nuorempi,joka muuten puuhasi samassa nuorisoseurassa kuin Olga Kauppila! (Tampereen uutiset 11.1.1898)
Sitä en tiedä leikkautuiko Ali Aaltosen ja Severuksen jääkäriluutnantti-oopperalaulaja pojan elämäntaipaleet myöhemmin. Vaikkapa vuonna 1918... Laulutaito ainakin heitä erotti...
(lisäys 5.5.2019) Konkolan suvusta on myös yhteys Waldeneihin. Rudolf Walden löysi suvusta frouvansa mutta hän toimi 1900-luvun alkupuolella myös jämsänkoskelaisen vientiteollisuuden agenttina Venäjällä. Oliko Ali Aaltosen lähettäminen Jyväskylän lyseoon myös jämsäläisiltä sivistys- ja teollisuuspiireiltä sijoitus joka meni mönkään hetkellä jolloin AA reputti ruotsinehtonsa. Oliko AA:lle mietitty tulevaisuudessa asemaa esim. vientiasiamiehenä. En tiedä tunsiko R. Walden nuorta Aaltosta henkilökohtaisesti mutta Mannerheimin päämajassa 1918 vaikutti taatusti yksi jämsänjokilaaksolainen teollisuusmies joka Altsun muisti jo kolli-iästä - Joonas Vuolle-Apiala. Joonaksen nuorena kuollut veli Emil oli AA:n lyseoluokkalainen.

LISÄYS 5.10.2018.
Vuosikertomuksesta napattua:



Herää kysymys siitä, ovatko Keski-Suomi lehdessäkin (3.8.1897) julkaistut kuulusteluvaatimukset niin painottuneet Aleksin vahvoille aineille että lyseossa on tehty kaamea - jopa kohtalokkaaksi luettava - virhe ja sijoitettu hänet suoraan II:lle luokalle? Hän joutuu lähtemään opiskelemaan mm. ruotsia selvältä takamatkalta verrattuna tuleviin toisluokkalaistovereihinsa.

-------
(18.10.2018) arkistolähteetön ja fakta-asiaton jälkiaavistelu:
Päätös lyseon kuulusteluihin lähtemisestä on syntynyt lopullisesti (todistusten päivämäärä 25.8.97) muutamaa päivää ennen laivamatkaa. Mielessä on kuva Olga Luomista elokuisessa illassa vakuuttamassa Amanda Aaltosta siitä että kolmen keisarin mukaan nimetty poika voidaan lähettää edes yhden kerran yrittämään lyseoon pääsyä. Arvuuttelen, että (vapaa)matka on luvattu Konkola-suvun Jämsä -laivaan. Sunnuntailähdöllä on hyvin ehtinyt vielä tiistaiksi tentattavaksi. Laivan kapteenin Hertzbergin (S.Konkolan vävy) pojista lyseolainen Lennart on ollut samalla risteilyllä. AA pompsahtaakin 1.9.1897 samalle luokalle jota LH on jo vuoden ehtinyt käydä. "Lennin" nuorempi veli, josta tulee aikuisena "Körmy" lienee myös kuunnellut AA:n ajankuluksi pauhaamia mielikuvitustarinoita Ristinselällä. Epäilys on myös olemassa että ensimmäisen maailmansodan aikana AA:n vähemmän vesiseilatessa kotikonnuilleen on laivan kapteeniksi ylennyt nuorempi veljes joutunut lapsuutensa toveria laivanputkalla uhkaamaan...
laivamatkan mainos v.1897.

Ja vielä... Suomen Joutsenella palveli pastorina "Körmy" Konkolan kapteeniaikoina myöhemmin Tampereen piispana (AKS:n jäsennro 1575) tunnettu Erkki Kansanaho. Hän oli Alin lyseolaisluokkalaisen Toivo Kansanahon poika.


Kansallisarkisto, Jyväskylä. Jyväskylän lyseon arkisto. Oppilailta saapuneet todistukset (1891 - 1898)
Jyväskylän lyseon arkisto. Vuosikertomukset.

Pakotettua ruotsia kirjastosta - lyseolainen Ali Aaltosen lainausvuodet

Edellinen blogiteksti päättyi lainaukseen, jossa aikalaiset kuvasivat Ali Aaltosta ranskalaisen ja englantilaisen kirjallisuuden tuntijaksi. Kuinka tuon väitetyn oppineisuuden idut tulevat ilmi Alin lyseovuosina? On löydettävissä yksi ensisijainen lähde; Jyväskylän Lyseon arkistossa on vieraskielisten teosten lainausluettelo vuosilta 1892-1909.

Koetin tiirailla tarkkana Aaltosen pyöreällä käsialallaan tekemät lainausmerkinnät, muilta osin en kovinkaan haukansilmäisesti (James Fenimore Cooperia lyseossa muuten luettiin) aineistoihin perehtynyt. Joitakin hajahuomioita: OW Kuusinen on ollut innokas ruotsinkielisen runouden lukija - tai ainakin lainaaja -.
Gyllingin veljesten nimet toistuvat lainausluettelon sivuilla tiuhaan. Samoin Kovero. Myöhemmin maanläheisenä kenraalina muisteltu Taavetti Laatikainenkin on lukenut mielikuvituksellisia tarinoita Dumasilta ja Verneltä. On jotenkin sattuvaa nähdä yksittäisen niteen alapuolella lista nimiä, jotka saattavat myöhemmin aikuisuudessa olleen hyvinkin eri puolilla - jopa osapuolina.

Ali Aaltonen ei ole lainannut lyseon kirjastosta kuin muutaman vieraskielisen teoksen. Lukeneen ihmisen mielikuva rikkoutuu?
Kaksi huomionhuutoa:
1) Ali Aaltonen ei ollut saanut ruotsinkielen opetusta ennen lyseovuosiaan. (tästä lisää erillisessä postauksessa).
Monet muut koulutoverit olivat kieleen paremmin perehtyneet joko arkielämän tai koulun kautta. Luultavasti esim. OWK oli saanut ruotsinopetusta jo mallikoulussa (normaalikoulussa)?
2) suurin osa Jyväskylän lyseon kirjalainaamon vieraskielisistä kirjoista oli ruotsiksi ja monet klassikotkin oli käännetty på svenska.

Mitä Ali sitten lainasi?
Aaltonen alotti lyseon toiselta luokalta syksyllä 1897. Hän on 17.huhtikuuta 1898 (oikeistoaktivisti Lauri Lohen syntymäpäivänä) lainannut kolme kirjaa. Asian tekee hieman huvittavaksi se, että kirjat ovat olleet hyllyssä vierekkäin. Lyseon lainausluettelon numerot 272, 273 ja 274.
Niitä tahoja jotka inhoavat arvuuttelua ja löysää mielenkuvitusta historiablogeissa kehoitan sulkemaan nyt selaimensa.

Spekulaatiot:
Alia on käsketty opettajan taholta opiskelemaan ruotsia myös kirjallisuuden avulla. Aaltonen on mennyt hieman silloisella "ev(v)vk" asenteella kirjastoluokkaan ja ojentanut molemmat kätensä hyllyyn ottaen ne, jotka väliin jäävät.

Jonkinlainen koulupoikien välinen kepponen tai painostus. Blogista lopppuvat kirjaimet ennen kuin niistä jokaisen mahdollisen voisi oivaltaa. Joten jätän ne lukijan mielenkuville.

Ohessa tämä salaperäinen lyseossa nimekkeen mukaan hyllytetty kolmikko:

Fredrika Runeberg: Teckningar och drömmar
J.O Åberg: Sammansvärjningen i Krakau
Mathilde Diesterweg: Strandprinsessan



Toukokuussa 1901 viidettä luokkaa käyvä Ali lainaa kesäksi kolme kirjaa. Niillä on siten laina-aikaa syksyyn asti. Tekisi taas mieli spekuloida onko joku teos sellainen mistä on tullut opettajalta ohje lukea se loman aikana. Laitan epäilyksenalaisen kärkeen. Saksankielisyys!

Schiller: Sämtliche Werke IV.
Scott: Morfars Sagor II
Björlin: Finska Kriget 1808-1809

A.Aaltosen lainaama Walter Scott

Walter Scott muistutti siitä että kun tarpeeksi hätiselen anakronismin lipevää peikkoa koloonsa ymmärtäisin sen, että Ali on ollut 1901 seitsemäntoista. En kehtaa edes tarkistaa mitä itse olen lukenut samanikäisenä. Tai katsonut. Tai kannattanut.
Björlin houkuttelee jo tulkintaan siitä enteileekö tuo kesän aikana mahdollisesti luettu teos Aaltosen tulevia ratkaisuja.
Heinäkuussa 1901 uutisoitiin asevelvollisuuslaistakin. Onko kotiseuduilla Lahnajärven rantakivillä pohdittu aseellista vastareaktiota.Heitetty leipää kohti läheisiä Pukkisaaria ja mietitty kiukkuisana bobrikovia.

Helmikuussa 1902 Ali lainaa James Fenimore Cooperin Sjötrolletin. Alkuteos "The Water-Witch" näyttäisi olevan Gutenberkattu joten halukkaat voivat tutustua siihen esim sieltä.

Jatkuu....Seuraavassa postauksessa asiaa Aaltosen kouluvuosista...

Lähde:
Kansallisarkisto Jyväskylä
Jyväskylän lyseon arkisto
lainausluettelot
Vieraskielisten teosten lainausluettelo (1892 - 1909)