Vaarin sotahevosen vaihtokauppa

Isänisästä ei ole muita kuin kerrottuja muistikuvia. Hän oli ehtinyt ennen kuolemaansa laskea varpaani ja sormeni.

Suvun viimeinen hevosmies, naiset pitävät hevoskulttuuria paremmin elossa. Hänen jälkeensä ukot ovat ukkostelleet vain moottoreille. Kuitenkin aina työkoneissa, moottoreille vapaa-ajalla ärhentely lienee neljännen ja viidennen sukupolven tulevaa tarinaperinnettä. Sitä en ole enää välttämättä kuulemassa.

Sota-aikana hevosia luovutettiin puolustusvoimien käyttöön. Papaltakin lähti rintamalle työkaveri. Hän lähti jossain vaiheessa Ypäjältä kyselemään armeijan hevosvarikolta hevostaan takaisin. Loppusodassa kirjanpidosta pudonneita hepoja on ollut varmaan paljon. Olen miettinyt sitä, koska ei hän varmaan ainoa koninsa katsastaja ole ollut. Maakuntienmiehet etsimässä hevostaan - jonkinlaiset käänteiset hevosmarkkinat - kun omaa on koetettu löytää. Onko siinä tullut riitaa? Eri puolilta Suomea tulleet äijät väittäneet että tuo on meidän Ponu tai Valkia. Ypäjällä huudeltu hevosten nimiä laitumelle tahi hevospihalle. Keski-iän ylittänyt äijäjoukko aitauksen kupeella haeskelleet ruunaansa - monesti sitä itselleen tärkeintä. Kutsuneet hevostaan, kenen ääntä on kuultu. Kenelle on hirnuen vastattu? Aina oikealle omistajalle? Jos on jäänyt hevoselle jotain takavuosilta propsinajosta hampaankoloon? Ovatko lapset käyneet -ankarasti ohjeistettuna - matkojen takaa etsimässä kotitilan elinkeinolle elintärkeää mahdollistajaa. Jos isää ei enää ole tai äiti ei ole ehtinyt. Tai päinvastoin. Jatkosodassa ei ollut yhtä totuutta muualla kuin päiväkäskyssä.

Entä sitten jos oma on löytynyt? Miten sitä on tuotu satojen kilometrien päähän takaisin. Onko menomatkalla vanhat valjaat olleet varulta mukana. Armeijan virkavaltaan valjasasiassa ei ole ehkä luotettu... Istuttu juron toiveikkaina junanpenkillä ja yläritsillä monen seutukunnan päitsikulttuuria. Edellä olevaan jälkijättöiseen jorinaan vastapariksi aikakauden uutinen:

Maaseudun Tulevaisuus 26.10.1944 (kansalliskirjaston digitoidut sanomalehdet)



Epäilen että kukaan ei ole ratsastanut vanhaa työhevostaan takaisin kotikonnulle. Kärryjen kuljettaminen edestakaisin on aina kunnonkin päälle arpapeliä jos ei tiedä onko paluumatkalla hevosta kiesien eteen maiskautettavaksi.

SA-Kuva:kuvaaja Vänrikki V.E. Koskimäki

Ei hän omaansa takaisin saannut. Sen sijaan oli Ypäjältä annettu tilalle sotasaalishevonen. Musta ratsu. Pitkälle 50-lukua olikin ollut kommunikaatio-ongelmia. Venäjäksi ja punaupseerille ratsastettavaksi oli opetettu siroraajainen rotuhevonen. Maatalon metsätöissä sillä oli ollut pähkäilemistä. Jonkinlainen hermostollinen sotavamma hevosella oli, se ei ollut suostunut menemään talliin jossa juuri oli teurastettu Pistole vz.22:lla sika. Ruudinhaju tai/ja ase ikkunalaudalla oli saanut sen pärskien kieltäytymään sisälle menosta. Joskus ratsu oli kuitenkin salaa päässyt entisen elämänsä oloon - rapiat kymmenkesäiset setäni ja pari tätiäni tapasivat ratsastaa sillä vanhemmiltaan salaa. Kolme päällä satulatta ja aitojen päältä. Kolmeaisaisenkin - mitä siitä tulee metrin verran ylitettävää - ja ilmaakin oli jäänyt kavioiden ja ylimmän aisapuun väliin. Jos ratsun päältä oli pudottu niin ainakin kerran olivat sijoiltaan vinksahtaneen jäsenen omatoimisesti vetäneet paikoilleen. Siten säilyi hevosharrastuksen huvi.

SA-Kuva:kuvaaja Vänrikki V.E. Koskimäki

Alkuperäinen kuvateksti: Etulinjan komppaniassa harjoitellaan myöskin ratsastusta. Kuvassa näkyvä ratsuhevonen on sotasaalista, joka saadessa oli kurjassa kunnossa, mutta kun se oli 1kk:n ajan meidän taitavien hevosmiesten hoidossa, niin ilmeni, että se oli koulutettu ratsuhevonen. Kapteeni E. Kokko ylittämässä estettä.
Rukajärven suunta 1942.06.28

Vuoden 1918 suomalainen kuolema Kanadassa

päivitetty 5.11.2018 (tekstintarkennuksia ja valokuva)

Erään seurakunnan pappi sai vuonna 1921 kirjeen Kanadan nikkelikaivosalueelta. Papilla oli edelleen kirjoissaan lukuisia länteen (USA ja Kanada) lähteneitä - varsinkin vuosien 1911-1913 haminoilta. Siihen aikaan suureen maailmaan lähtijät pidettiin suomalaisten pienten seurakuntien kirjanpidossa pitkään vaikka elämä oli jo Atlantin toisella puolella - puhumattakaan kuolemasta.

Alkuperäistä kirjettä ei ole löytynyt mutta seurakunnan saapuneiden kirjeiden diaarissa siitä on muutaman rivin maininta.
Justus ilmoittaa tappaneensa hätävarjeluksessa Kallen heinäkuussa 1918. En nyt tässä blogissa käytä miesten sukunimiä, koska toisella heistä oli harvinainen sukunimi -enkä tiedä onko nykysuvulla halua sitä tuoda esille.

wikimedia commons

Justus oli tullut alueelle ennen kuin Kalle. Ikätovereillä oli yhteistä historiaa jo Suomessa. He olivat isä- ja poikapuoli.
Molemmilla oli ollut jo kotimaassa lähinnä viinaan liittyviä rötöstelyä. Justuksella oli lisäksi parin kuukauden tuomio vuodelta 1906 lehmänvuodan varastamisesta. Kalle oli myös riehunut eräissä kuuliaisissa. Sinänsä siinä ei ole mitään ihmeellistä. Sisä-Suomessa rähistiin kuokkavieraina kuuliaisissa - Pohjanmaalla häjyiltiin häissä.
Kalle Kakolassa. Kuvaa käytetty SSHY:n luvalla
Kalle oli lisäksi istunut nuorena miehenä murhapoltosta ja varkaudesta nelisen vuotta 1800-1900 lukujen taitteessa Turussa vankilassa.

Mitä sitten heinäkuussa 1918 tapahtui? Neljä suomalaismiestä ryypiskeli Justuksen mökissä, joka sijaitsi nikkelikaivosseudun takaäärissä. Kalle oli tullut isäpuolensa luokse joitakin aikoja sitten. Hän oli ilmeisesti viettänyt uuden maailman vuosiaan muuallakin, koska rekisterien mukaan Kalle oli lähtenyt Suomesta 1913. Justuksen matkanteosta valtameren yli ei ole tarkempaa tietoa.

Justuksen ja Kallen välille oli tullut riitaa Justuksen kuittailtua jostain Suomessa tapahtuneesta asiasta. Voi olettaa, että Justus on rikkonut siirtolaisen tabun "se mikä jää vanhaan maahan, pysyy siellä". Tai sitten hän on letkauttanut jotain Suomeen jäänneestä vaimostaan - Kallen äidistä. Molemmat olivat isoja miehiä (Kallen isävainaa oli seppä) ja tappelusta oli tullut raaka. Se oli alkanut painimisena, jonka aikana Kalle oli ottanut käteensä kookkaan metsästysveitsen. Justus väitti Kallen haavojen syntyneen sen kierimisen aikana kun miehet kamppailivat veitsen hallussapidosta. Kallesta löytyi kanadalaisen oikeuslääkärin mukaan 30-40 veitsenjälkeä pään, niskan ja hartioiden alueelta. Yksi iskuista ulottui vasempaan keuhkoon. Kallea oli myös ammuttu kiväärillä ohimosta ohimoon... Justus myönsi aiheuttaneensa haavat muttei luodinreikää.

Kallen kuolema johtui viranomaisten tulkinnan mukaan alusta asti Justuksen itsepuolustuksesta. Hän joutui kuitenkin noin vuodeksi vankilaan ja voi olettaa että Justus on jonkin aikaa vapautumisensa jälkeen lähettänyt kirjeen Suomeen. En pääse tarkistamaan kaikilta osin ko. suomalaisen seurakunnan väestökirjanpitoa mutta ainakin henkikirjojen mukaan Kallea pidettiin Suomessa vielä 1920 elävänä. Hänen nimensä perässä on (AM) tarkoittaen että mies on Amerikassa. Tieto kuolemasta tuli siten Suomeen vasta Justuksen kirjeen myötä? TARKENNUS: Kuolleiden luetteloa katsoessa voi havaita, että seurakunnan pappi on jättänyt luetteloon nimien väliin tyhjiä rivienvälejä. Kallen nimi on lisätty yhteen riviväliin... Muutama muukin rivinväli on otettu vuoden 1918 aikana käyttöön. HUOM: Kuolleiden luettelosta ei selviä se että Kalle on kuollut Kanadassa, joten pelkästään tuon lähteen perusteella voi tulla haksahdus siitä että "tapettu" merkintä liittyisi tuolloin ajankohtaisiin väkivaltaisuuksiin Suomessa!

Justuksesta on kerättyä muistitietoa nikkelikaivosalueelta. Hänen kerrotaan olleen vielä 1930-luvulla erittäin voimakas mies, joka myös hyvin avuliaasti mm. voiteli nuorten ihmisten suksia. Justuksella oli pieni hevonen - usein kuormajuhdan ja isännän osat olivat vaihtuneet. Justus oli auttanut hevosensa pois paikoista joissa kaakin voimat olivat jo uupuneet.
Justus oli myös yksinään nostanut raskaita tukkeja kuormiin jos hänen voimailunäytöksilleen oli ollut yleisöä.

Justus oli sanonut linnatuomionsa jälkeen että hän ei koskaan enää mene kiven sisään. Hänellä oli kuitenkin mm. viinankeittoon liittyviä juttuja myös Kanadassa. Tarinaperinteen mukaan Justuksen hakeminen kotimurjustaan putkaan oli vaatinut usean paikallisen poliisin työpanoksen ja silti häntä ei oltu saatu asumuksestaan ulos. Kerran yksi ratsupoliisi oli käydessään Justuksen mökissä kysynyt häneltä kirveestä. Justus oli sen punatakille antanut mutta samalla hetkellä pyörähtänyt majassaan napaten toisen kiiltävän kirveen käteensä. Poliisi oli jättänyt mökkiläisen sillä kertaa rauhaan, mutta Justus oli tiennyt että asia ei tulisi jäämään siihen.

Justus oli kertonut jälleen naapureilleen ettei menisi enää takaisin vankilaan. Hän oli samalla harmitellut hevosensa kohtaloa. Justus oli kuitenkin eräänä päivänä ampunut uskollisen kopukkansa, polttanut mökkinsä ja kävellyt paikallisen järven rantaan. Justus oli tehnyt nuotion ja kaivanut itselleen haudan. Kaksi kalamiestä oli tullut valkean nähdessään rantaan. Justus oli kertonut heille että odotan yhtä kaveria. Kalastajat olivat pelästyneet tajutessaan mitä on tekeillä. Justus oli rauhoitellut onkijoita kertoen että "yhtä toista kaveria". Hän oli tarjonnut kalamiehille vielä pontikkaa ja pyytänyt heitä tulemaan jonkun ajan päästä takaisin - luomaan hänen hautansa umpeen. Justus makaa tänäkin päivänä tuossa itse kaivamassaan mutta muiden peittämässä haudassa.

Kiitos/Thank You for your essential help: Marty Neva, Ontario, Canada.
Kallen valokuva: Suomen Sukuhistoriallinen Yhdistys RY (SSHY) Turun keskusvankilan valokuva-albumi. Kuvaa käytetty SSHY:n luvalla.

Tulevan olympiavoittajan ottelu Jämsässä 8.11.1980

Marraskuussa 1980 oteltiin Tampereella nyrkkeilyn perinteinen Tammer-turnaus. Osa ottelijoista vieraili kamppailemassa lauantaina 8.marraskuuta myös Jämsässä. Perinteiseen tyyliin ilta aiheutti jo etukäteen parranpärinää mm. siitä kuka ottelee ja ketä vastaan. Ugandalaisiakin ottelijoita oli kehään tyrkytetty, lopulta Tampereen ja Jämsän välisen ratavälin junaili kolme amerikkalaista ja yksi taiwanilainen bokraaja (Yung-Fu Ou). Kiinan Tasavallan mies oli junan ikkunasta ihmetellyt lunta. Itse ottelussa hän sai sitä tupaan Kuopion Jorma Ollikaiselta.

Kova kahina käytiin lehtien palstoilla mm. siitä ketä vastaan Jämsän Kisailijoiden isompien sarjojen lupaus Matti Rantanen matsaa. Hänelle oli lajiin niin tiiviisti kuuluvien kehänvieruspuheiden mukaan tarjottu jo ammattilaissopimustakin. Rantanen nousi lopulta liikuntahallissa köysien väliin kukistaen hajaäänillä

"rajussa ottelussa Kuopion kokeneen Heikki Markkasen" (Sillantaka, Etelä-Suomen Sanomat 9.11.1980).

Paikallisen lehden (Koillis-Hämeen) ilmoitus tapahtumapäivänä ei vielä kavalla tulevaa kultamitalistia:

Koillis-Häme 8.11.1980

Noista otteluista toteutui kaksi. Kuopion nyrkkeilyseuran Liukkosen vastustajaksi vaihtui Kehäpoikien Tapani Kostamo. Liukkonen voitti (sarjassa 60kg) 3-0. Golden Gloves turnauksissa menestyneen Randy Kingin ja Jari Kunnarin ottelua ei käyty. King oli hävinnyt Veli Kootalle Tammerturnauksessa 3-2. Koillis-Häme lehden mukaan King oli kuitenkin saanut tuliaisiksi kaupunginjohtaja Käyhköltä viirin. En ole sadan prossan varma, mutta luultavasti Jämsässä vieraillut King oli sama Randy King joka menehtyi marraskuussa 1981 auto-onnettomuudessa Nashvillessä. Häntä oli pidetty potentiaalisena kilvoittelijana vuoden 1984 olympiajoukkueeseen. (Lähde: The Tennessean 17.11.1981)

Brett Summers - Raimo "Ray" Muhonen (Jämsän Kisailijat). Summers oli Usan amatöörimestaruuden voittanut kokenut kehäkettu, jolla oli otteluraportin mukaan jo yli 300 kamppailua. Sillantaka kehui Muhosta mutta toteaa hänen lopulta väsyneen Summersin koviin vartaloiskuihin. Sillantaka mainitsee myös:

Summersin nyrkkeilytapa ei miellyttänyt katsojia. Hän otteli rajuun ammattilaistapaan (Etelä-Suomen Sanomat 9.11.1980)

Brett Summers photo from Boxrec
Summers siirtyi ammattilaiseksi nyrkkeillen vuosina 1982-1987 32 ottelua. Hänen tilastonsa: 28 voittoa, 3 tappiota, 1 tasuri.
Alla Youtubesta poimittu esimerkki Summersin ammattilaisurasta. Brett on ennen ottelua puhdaslistainen ja kohtaa siinä uhmakkaasti esiintyvän Joey Oliveran. Jonkinlainen muistijälki Jämsässä nähdystä ottelutyylistä palaa tuota matsia katsoessa.
Summers vs Olivera 1984. Brett Summers toimii nykyään nyrkkeilyvalmentajana Arlingtonissa. Brett Summers 2016

Brett Summersin viimeinen ammattilaisottelu oli Smokin' Joe Frazierin poikaa Joe Jr:a vastaan. Jämsässä boksannut Steve Eden "sparraili" myöhemmin Muhammad Alin kanssa mutta sitä ennen hänen piti selvittää tieltään Nivalan Jouni Kopola.
Eden oli lujilla Kopolan kanssa mutta lopulta

sai vartaloiskuilla tämän (Kopolan) takin tyhjäksi kolmannessa erässä ja pistevoitto varmistui (Koillis-Häme 10.11.1980)

Sekä Steve Eden että Muhammad Ali olivat jo vetäytyneet kehistä kun he kohtasivat vuonna 1982 kahden erän "puolivakavassa" ottelussa hyväntekeväisyyskampanjan yhteydessä Cedar Rapidsissa, Iowassa. Eden muistelee ottelua paikallisessa lehdessä vuonna 2016:
Eden vs Ali juttu englanniksi. Eden on nykyään kotikaupungissaan kiinteistönvälittäjä. Hän ei otellut ammattilaisena.

Steve Edenillä sanotaan olleen mahdollisuuksia päästä Yhdysvaltojen olympiajoukkueeseen 1980. Olympiaboikotti esti ne haaveet mutta vuoden 1984 "vastavuoroisuusboikotti" taisi parantaa Jämsässä otelleen kolmannen amerikkalaisnyrkkeilijän tulevaa olympiavoittoa.

Steve McCrory photo from Boxrec

Hän oli legendaarisen detroitilaisen Kronk nyrkkeilysalin kasvatti Steve McCrory. Los Angelesin olympialaisissa 1984 McCrory pääsi suoraan toiselle kierrokselle koska Grenadan Tad Joseph ei otellut. Toisella kiekalla vastaan tuli meksikolainen Fausto Garcia. Kehätuomari keskeytti ottelun ensimmäisessä erässä.
Ottelu Youtubessa. Videolla vilahtelee Stevenin ammattilaiskehissä menestynyt veli Milton "Iceman" McCrory .
Puolivälierassa vastaan tuli Peter Ayesu Malaijista. Kamppailu on Youtubessa mutta lienee "tuubitettu" joltain vuosia kellarissa olleelta beta-nauhalta.
Välierässä McCrory voitti myöhemminkin kohtuullisesti menestyneen turkkilaisen Eyüp Canin.
Finaalissa Steve McCrory kohtasi (silloisen) jugoslavialaisen vastustajan. Kultamitali tuli tuomariäänin 4-1. Makedonialaisen Redžep Redžepovskin pääsy loppuotteluun oli myrskyisä prosessi. Hänen australialainen vastustajansa tuomittiin hävinneeksi vasta Olympiakomitean väliintulon jälkeen. Kun ammattilaiskehissä puhutaan "ryöstöistä" niin ainakin australialaiset pitkän linjan nyrkkeilynseuraajat muistuttavat - on sitä suhmurointia ollut paroni Coubertininkin aatteen alla.

Vuonna 1980 nuori detroitilainen McCrory sijoittui Tammerturnauksessa kolmanneksi. Hän hävisi välierässä DDR:n Dietmar Geilichille, jonka taasen Antti Juntumaa kukisti finaalissa. McCrory ja Geilich kohtasivat uudelleen 1982 USA-DDR nyrkkeilymaaottelussa jolloin McCrory diskattiin painorajan ylittämisen vuoksi. Tästä listauksesta puuttuu ainakin Suomessa käydyt ottelut:
McCroryn amatööriottelut BoxRec. Listalta löytyy mm. tyly tappio huhtikuulta 1984 kuubalaista Pedro Orlando Reyesia vastaan.

"Detroit Bluesman" McCrory otteli WBC:n maailmanmestari-veljeään vaatimattomamman uran ammattilaisena Joitakin ottelulistan kamppailuja on Youtubessa.
Tässä ammattiuran suurin ottelu jolle oli jo olympiakehästä alkanut tarina:
Jeff Fenech vs Steve McCrory vuodelta 1986.
Jeff Fenech oli juuri se australialainen nyrkkeilijä jonka makedonialainen Redžep Redžepovski kiistanalaisesti voitti Los Angelesissa.

Tuo kaikki oli vielä marraskuisessa Jämsässä 1980 elämättä. 16-vuotias Steve McCrory kohtasi nuorten Suomen mestarin Jukka Arolan Otanmäestä. Ottelua kehuttiin eri lehdissä sekä kauniiksi että hienoksi.

Steve McCroryn loppu ei ollut kumpaakaan. Hän menehtyi jo 36-vuotiaana sairauteen jota ei ole tarkemmin yksilöity.


Vuonna 1979 Jämsässä käydystä poikamaaottelusta Suomen ja Englannin välillä on juttua tässä

Pettuvetisestä papinpöntöstä kajahteli

1896 oli Petäjävedellä kirkkoherra Lybeckilla paljon tärkeitä asioita vuoden mittaan kuulutettavaksi. Olen valinnut tähän kaksi.

Huhtikuussa Pietari Pekka oli ilmaissut kirjallisesti huolensa kahden kesyn ankan puolesta. Luulen että tämä asia on ollut syytä kuuluttaa kirkossa. Joihinkin 1890-luvun Pettuvetisiin humupettereihin tuomiokirjoista tutustuttuani olen varma että kesy ankka olisi päässyt ravintoketjuun nopeammin kuin heikkilänperänen kulku-ukko kruununrautoihin.
Lybeck on sitten komunnut pönttönsä portaissa, katsonut alas tahoihin joiden tietää olevan siipikarjan ystäviä.
Jyrissyt Pekan kirjelmää ja mulkoillut. Liekö itsekin seurannut pappilansa ikkunasta kesyjen ankkojen temuamista. Eipä nuo kaukana ole portinpielestään kääkättäny



Syksyllä 1896 kesyjen ankkojen kohtalo lienee ollut jo tyly. Kirkkoherra on tälläkin kertaa korkeammalla kuin kirkkokansa ja sieltä kuuluttaa pitäjän tärkeitä asioita. Frimanilta on kadonnut kahvimyssy. Koetin kahtua Finnan sivuilta tuon ajan malleja mutta liika tuoreita löysin. En vihti tähän laittaa mitään rapiasti 1900-luvulla röpsätyksiä vastaanottanutta pannun hattua.
Sitä jää vain pohtimaan missä olosuhteissa katoaa kahvimyssy? Hupelin kulmilla on kadonnut muutakin kuin muisti jo 1890-luvulla...



Kansallisarkisto Jyväskylä. Petäjäveden seurakunnan arkisto. Saapuneet kuulutukset ja ilmoitukset (1896 - 1905)

Korpilahti 6.12.1917

Ensimmäisen maalimansodan aikaan Korpilahdella nimismies oli saanut käskyn tarkkailla erityisesti kaupustelijoita ja taiteilijoita.

Carl Szemanovics,trapetsimestari

Saksalaisten trapetsitaiteilijoiden vierailuista ei ole merkintöjä nimismiehen diaareissa. Ahoilla ja niiden pielissä kulkevat (Teutooni)runoilijat olisi saanutkin pidättää ja virkamäärätä vaikkapa putkilahtelaisten kotitarvekalastajien katiskamerkeiksi. Tässä blogissa pariin kertaan huiskutellut moksiläislähtöinen veijari-kulkukauppias (jne...) oli turvannut asemansa sillä, että hänellä oli muinaismuistoyhdistyksen keräyslupa kaikilla leimoilla ja tarvittavilla nimikirjoituksilla (Appelgren-Kivalo ja Rinne). Noista toinenhan suhmuroi itsensä myöhemmin ns. linnarauhaan, mutta se ei kuulu nyt kappaleeseen. Asiaan! ärähtävä lukija on oikeassa.

Korpilahden nimiesmies sai tiedon itsenäistymisestä muutaman päivän viiveellä. Diaariin tehty kirjoitus ei kovin kohostu muista joulukuisista arkisista merkinnöistä, paitsi yhdellä tavalla. Nimismies on alleviivannut sen. Sitä en tiedä, onko viivaus tehty saman tien, vai vasta ajan päästä. Onko nimismies ollut ns kärrytieviisas? - hoksannut asioiden merkityksen saman tien? Diaari on allaolevassa arkistossa jos joku haluaa nykytieteen keinoin alleviivauksen aikamäärittää suhteessä diaarin tekstiin...

Kansallisarkisto Jyväskylä. Korpilahden nimismiehen kirjediaari.

Korpilahti 1896 - 1897 : sikojen sapattirikoksia ja nokikolarien reviirisotia

(Kansallismuseo, Seurasaaren kokoelmat - mallissa ollut just sian kärsälle reikä...)

Syyskuussa 1896 pirrat täyttyivät sekä maa- että vespuolella. Sikamaisuus piti loppua - ei enää kehdattu edes kaupunkilaisia sukulaisia kutsua kyläilemään saati suvun (kaukaista) ylioppilasta töyrästelemään sillanpieleen. Kylillä mellastivat irti olevat siat. Kuntakokous otti tilanteeseen kantaa ja vilkkaan keskustelun jälkeen päätti määrätä viiden markan uhkasakon niille sianomistajille joiden elikot olivat aiemmin

repineet matkustavaisten matka- ja eväslaukkuja ja mylly-
sekä makasiinimiehiltä jyväsäkkejä

Sikojen temmellystä paheksuttiin erikseen siitä että karjut ja emakot työnsivät kärsänsä em. paikkoihin myös pyhäpäivinä. Päätöstä lukiessa tulee mieleen että kuntakokouksessa ensin ovat pitäneet mekkalaa kirkonkyläläiset mutta myöhemmin myös syrjäkylien känkkärät ovat herjenneet meuhkaamaan. Sillä päätös kattaa niin kirkonkylän kuin tiet, tienvieret jne... Lopulta päätös koskee kaikkia kunnan kamaroita (röhröh) mitkä sijaitsevat kunkin sian aitauksen ulkopuolella. Oli se karjakarsina sitten hajuetäisyydellä pappilan porstuasta tai Riihijärven-Moksin takanurkilla jonne kartoittajatkin uskaltautuivat vasta silloin kun kartanpiirtoa pystyttiin tekemään ilmasta. (Hunting Percivalin konetyypillä Pembroke MK 43)


-----

Kuvaaja: Samuli Paulaharju,Museovirasto Musketti -

Korpilahden kuntakokouksessa lokakuussa 1897 oli pykälässä 2 kiista johon oli sotkettu jopa poliisi Topias Hofdahl.
Nokikolari Kunnari oli kimmastunut siitä että Hofdahl oli antanut nuohooja Warmalle erehdyttävän taloluettelon. Kunnarin mielestä hänelle kuuluviin savuihin. Kunnari oli nyt vaatimassa kunnalta palkintoa (eli korvausta nykyelossa) turhanpäiväisistä jalkavaivoistaan. Hän kun oli turhaan mennyt komuamaan piirinsä pirtteihin ja räppänän raosta oli kerrottu että "kun se Warma kävi jo". Minkä näköinen on nokikolari suutuksissa 1897? Kuinka punotus on erottunut sutarin naamasta? Valitettavasti siitä ei ole jäänyt pöytäkirjaan liitettä.

Kuntakokous ei vaatimukseen suostunut ja näen mustuneen sieluni silmin että kuntakokouksen päättäjien röörit ovat olleet jatkossa tukossa ja sisällä on köhitty muustakin kuin lentävän tuomasta syystä - varsinkin jos on pirttiä pidetty Kunnarin työkunnailla.

Jyväskylän kaupunginarkisto. Korpilahden kuntakokouksen pöytäkirjat. (CA:3)

Tanssikiihkoa Vaajakoskella 1929

Vaajakoskella huolestuttiin kesällä 1929 nuorison tanssikiihkosta joka vei poliittisen toimeliaisuuden kosken kuohuihin.
Tilanne oli niin paha, että paikalliset vääntövoimat Vaajakosken Jyskeestä päättivät kirjelmöidä Jyväskylän työväenyhdistystä.
Kirje on edelleen tallella ja luettavissa Kansallisarkisto Jyväskylässä. Työn Voiman tanssiraivoksi paisuteltu uutisotsikko 3.6.1929 kertoi painiseuran aktiivisuudesta tanssiläheisyyden vastustuksessa.


Liekö kaupungissa hieman kollektiivisesti ähkäisty vaajakoskelaisten moraalista toimeliaisuutta, koska työväenyhdistyksellä olisi ollut monta muutakin tärkeämpää asiaa agendalla - tai puitavana jos ei nyt termeillä fiinistellä. Talous oli persmäkiliussa, kommunistit kävivät änkyröimässä, ravintoloissa syötiin kuormasta, filmiyhtiö vaati korvauksia niistä nitraattimetreistä jotka paloivat huvitoimikunnan elokuvanäytöksessä, Ainolan (TY:n huvi- ja virkistyskeskus) laituri olisi pitänyt saada turvattua kapitalistien "moottoreilta", jotka pyrkivät rahastamaan Jyväsjärven ylityksillä, työväenyhdistyksen omistamasta sikalasta oli naapureille hajuhaittoja, uuden työväentalon lainojen lyhentämiseksi järjestetyt valtakunnalliset suurarpajaiset olivat vieneet yhdeltä yhdistyksen aktivistilta voimat ja toiselta luoton rehellisiin asiamiehiin.

luotettavia asiamiehiä...(lehdissä julkaistu ilmoitus)

Raastuvanoikeuskin joutui käsittelemään erään (raappastelijan hyvin tunteman) helsinkiläis-moksilaisen asioitsijan arpakuprua. Työväentaiteilijat aiheuttivat myös ongelmia, torvisoittokunta varsinkin (yllättyneitä ovat?). Teatterissa möyhättiin, sitä ei pystynyt estämään edes säännöllisesti paikkakunnalla käyneet aatteen valtakunnalliset oppaat - KH Wiikit, Miina Sillanpäät ja kumppanit. Ja sitten tulee Vaajakoskelta kirje. Kokoussalissa on varmasti nostettu käsiä vuorovedoin puuskasta kasvoille ja pyhisty parhaaseen jyväskyläläiseen tyyliin. Pyyh, pitää kyllä sanoa, eikö niillä muuta tekemistä siellä Vaajakoskella ole.

Arv Järjestö
Viime aikoina on tanssikiihko lisääntynyt arveluttavassa määrässä. Se on käynyt suoraansanoen "maan vaivaksi". Kaikki syvällisesti ajattelevat toverit ovat tuon havainnon tehneet. Samoin melkein kaikissa työväen järjestöissä on tilanteen vakavuus havaittu, usein kovinkin räikeästi.
Arvokas ohjelmaiset juhlat, iltamat, luennot, ym liian usein epäonnistuvat yleisön puuttuessa, kun samaan aikaan lukuisat tanssipaikat ovat yleisöä - nuorisoa - tulvillansa. Siis tanssi tappaa aatteellisuuden...

Hyvät blogiani seuraavat nuorisokulttuurin tutkijat. Siinä se on, ensimmäistä kertaa mainittuna ja vielä alleviivaten (alkuperäislähteessäkin). Nuoriso, ryhmänä, toisena. paheena, jonain ryhmänä johon pitää ottaa tolkun väen kantaa. Huolestuneiden piirien. Aatteen ihmisten. James Dean ajoi juuri toisen kerran Porchensa pahki kuninkaallisesti nimettyyn Ford Tudoriin.

Ja yhä lisääntyvä aatteettomuus kehittää moraalittomuutta ja kaikenlaisia paheita, jotka ovat luokkamme tulevaisuudelle arvaamattomaksi tappioksi

Seuraavaksi kirje on täynnä sellaista kolmen pisteen, itseruoskinnan ja moraalisen happivajeen kyllästämää paatosta, että en kykene sitä tähän kirjaamaan. Tämän verran saan vielä siitä irrotettua.

Eiköhän syytä todella olisi vähentää "jazzin" toimeenpanoa työv. taloilla kuten muuallakin --------

Vaajakoskella oli asian vuoksi kokousteltu ja perustettu toimikunta. Näin Suomi 100 vuonna, olenkin joskus miettinyt että väitteet suomalaisten epäsosiaalisuudesta joutuvat vielä ottamaan yhden ratkaisevan ottelun - toimikuntien Suomen kanssa. Joka syksy saa pettyä uutuuskirjalistoja etusormella huiskiessa että historiallinen katsaus "Toimikuntien maa, Toiminnan tarkastusten kansalaiset" ei ole vieläkään ilmestynyt. (ja en laita tuohon kolmea pistettä vaikka tekisi mieli).

Jälki-ironinen jälkikirjoitus: Vaajakosken Jyske ry ei kauaa ehtinyt nuorisoa tanssilta suojella, koska itse urheiluseura lakkautettiin tasavallan suojelulain nimissä 1930.

Lähde:

Kansallisarkisto Jyväskylä
Arkisto/Arkiv: Jyväskylän Työväenyhdistys ry:n arkisto
Johtokunnan pöytäkirjat 1929
Yhdistyskokousten pöytäkirjat 1929
Arpajaistoimikunnan pöytäkirjat 1929
Vuosikokousten pöytäkirjat 1929

Jyväskylän raastuvanoikeus, Yhteiset varsinaisasiain pöytäkirjat (1929 - 1929)

Kansalliskirjasto, digitoidut sanomalehdet. Työn Voima 1929.