Ali Aaltosen lyseovuodet, keskiverron koululaisen kohtalokas kapsahdus

tekstiä lisätty ja korjattu 18.10.2018,5.10.2018,3.10.2018

Turussa julkaistiin 1908 kirjanen "Sosialismi: historiallinen esitys". Hjalmar Brantingin teoksen oli ruotsinkielestä suomentanut... Ali Aaltonen.

Gustaf Albert Stoore, valokuvaaja,Keski-Suomen museo

Samainen AA oli muutamaa vuotta aiemmin eronnut (31.8.1903) Jyväskylän lyseosta koska ei ollut saanut ruotsin ehtojaan läpi. Tutkittaessa Aaltosen lyseolaisuraa voi havaita että ruotsinkieli oli hänelle lähes jokakeväinen kompastus - hän ei ollut tietenkään siinä suhteessa ainoa -. Moni muukin lyseolainen oli monta suvea joutunut kamppailemaan "svett i huvudet" saadakseen nostettua "ruottin" numeron edes vitoseen. Mielestäni "vippaa mulle vitonen" säkeellä voi olla ansaintaa syvällisempiä merkityksiä. Lyseon vuosikertomusten mukaan ruotsin opetuskieli oli ruotsi... Suoraan toiselle luokalle lyseoon otettu Aleksi joutui aloittamaan kielen opiskelun tyhjästä oppikirjan luvusta 58. Suurin osa luokkalaisista olivat päntänneet ensimmäiset 57 lukua Vaseniusta jo ensimmäisen lukuvuoden aikana.

Alin kielipään kestävyydestä oli juttua jo aiemmassa postauksessa. Lyseon arvosanaluetteloista on todettavissa, että Aaltonen opiskeli Jyväskylän lyseossa latinaa (ei jäänyt päähän), saksaa, ranskaa ja venäjää. Alin viimeiseksi jääneessä todistuksessa keväältä 1903 arvosanat em. aineista ovat: saksa 7, ranska 8, venäjä 6...Latinasta on 7. Hän sai siten viimeiseksi jääneen lukukauden aikana kunnianarvoisan (kuolleen) kielen kohtuullisesti kopitettua, vaikka aiempina vuosina vaappui ehtopaineen ja luokallejääntiuhan alla. Ruotsista tuli se perinteinen 4 ja viimeisessä sarakkeessa tyly lopputulema luokallejäämisesta ja erosta. Samalla päivämäärällä - osa samasta syystä (kielestä) - erosi myös muutama muu Alin luokkalainen. Esim. hengellisen musiikin säveltäjänä myöhemmin tunnettu Yrjö Karanko- tuolloin vielä Krank.

Kansakoulutodistuksen kohdalla tuli postauksessa letkauteltua mm. laulutaidosta ja liikunnallisista kyvyistä. Lyseossa Altsu on saanut ainakin äänensä kuuluviin, koska laulunumero kohenee - poika lienee saanut lisää kaikupohjaa.

G.A.Stoore, Keski-Suomen Museo
Voimistelusta on viimeisessa tokarissa 9, tosin luokalla jokainen hemmo on saanut vähintään kasin. Keskinäinen kilvoittelu ja jämäkkä voikkamaikka (itse ottamansa kuva yllä) pitänyt ilmeisesti jättiläiset ja haarahypyt arvostelukriteereissä. "Nostakaa Aaltonen nojapuille" huutoa ei ole tarvittu. Voimistelunopettaja Stoore toimi myös Aleksin luokan esimiehenä useamman lukuvuoden ajan. Digitoitujen sanomalehtien leikkeistä hoksasin - suomalaiseen hiihtokultturiin oleellisesti kuuluvista jälkipään tarkkailuasemistani - vasta nyt, että AA oli päässyt lusikoille kotikylänsä hiihtokilpailuissa huhtikuussa 1901.

Entäpä Valkealuomen kansakoulun ja sen opettajan Olga Luomin suomettarelainen perinne... Alin vahvat aineet lyseossa olivat uskonto, suomen kieli ja ainekirjoitus. Viimeisessä todistuksessa 9 jokaisesta. Historian ysi ei yllätä edes tälläistä tavan tolloa. Maantiedon numero petraantuu kouluvuosien aikana ollen lopulta 9.

Geometriat, fysiikat, aritmetiikat. Aaltosen numerot noissa aineissa heiluroivat vuosien aikana. Kutoset ja seiskat jäivät kevään 1903 kirjoihin.

Ali Aaltonen on saanut lyseovuosiensa aikana keskivertoisuudestaan huolimatta stipendejä. Niitä on opettajienkokousten myöntäminä ainakin vuosilta 1898 (20 mk) ja 1900 (25 mk). Hän on saanut toukokuussa 1903 viimeiseksi jääneen lukukautensa päätteeksi Oppirahastosta 30 mk stipendin yhdessä luokan priimuksen Ruorasen kanssa. Lähdeaineistosta ei pääse pureutumaan yksittäistapausten perusteisiin, mutta tuolloin on ollut kuitenkin yleisesti tapana stipendeillä myös tasoitella oppilaiden välisiä taloudellisia eroja. Jyväskylän Lyseo 1858-1933 kirjassa mainitaan oppirahastostipendien yhdeksi perusteeksi suomenkielinen aine/esitelmä ja myös menestys uskonnossa. Voisi myös hieman lennokkaasti arvuutella että AA:n bobrikovilaisuutta aktiivisesti vastustava toiminta on saanut opettajilta sumuverhotetun palkinnon. Mihin lienee AA käyttänyt tuon 30 markkaa (noin 130 euroa)? Matkakassa? Lehtorit ja kollegat lienevät opettajanhuoneessa syyllisyyskatseet porautuen luimistelleet toisilleen seuraavana syksynä siitä kenen idea oli laittaa nuo rahat mieron tielle.

Lyseoon jäi kuitenkin Aaltosesta myös konkreettinen muisto. Sitä en tiedä onko tuo matikka saati säilöntäsprii vielä tallella...(LISÄYS 18.10.2018: made tallella ,sprii vaihdettu) Mahdollinen mateen kalastaja Aleksin kotirannasta Hietakylässä vietiin lopullisesti kotoaan pääsiäisviikolla 1918.

lyseon vuosikertomus 1899-1900

Aaltosen viimeiseksi jääneen todistuksen keskiarvo oli 7,3. Koko luokalla se oli 7,1. Luokkansa priimus oli lehtoriksi ja Heikki Ritavuoren pojan appiukoksi päätynyt Abraham Ruoranen 9,2 keskiarvolla. Aleksin keskiarvo lyseossa liikkuu 7:n kahta puolen. Pari ensimmäistä lukuvuotta keskiarvo on alle 7. Hänen koko lyseoajan kestänyt kamppailunsa yhden kielen kanssa päättyy lopulliseen tappioon vaikka nuori mies muuten oli päässyt jo keskiverron oppilaan tasolle. Pettymys on ollut sitä taustaa vasten hirmuinen ja ehkä hänen tulevat ratkaisunsa ovat olleet osin myös turhautumisen provosoimia. Lopullisesta erosta löytyy väkevä historiallinen fakta. Hän ei lunastanut (!) lyseosta ulos edes erotodistusta...(Jyväskylän lyseon arkiston Erotodistusten toisteet (1897 - 1911) aineistosta en AA:n todistusta löytänyt.)

Millainen lyseoyhteisön jäsen Aleksi Aaltonen oli? Luokkapäiväkirjojen perusteella hänellä on poissaoloja saman verran mitä keskiverrolla koululaisella myöhempinäkin vuosikymmeninä. Huligaanifantasioijille joudun valitettavasti toteamaan, että Aaltosella on vain kiitettäviä käytöksestä. Aleksin nimeä saa silmä luupissa etsiä lyseon rangaistuskirjasta. Nuori Aaltonen on tokkiinsa muiden mukana ollut suorittamassa tuolloin käytössä olleita luokille langetettuja kollektiivirangaistuksia.

2.5.1898

Lyseon rangaistuskirjasta on löydettävissä yksi henkilökohtainen rangaistus. Hän on hypännyt ikkunasta (tais jäädä auki) ensimmäisen lukuvuotensa aikana. (huom. AA aloitti lyseon II luokalta) Eräiden yläluokkalaisten saatua samana päivänä rangaistuksia tulee mieleen kiusaamistilanne josta alaluokkalainen on karannut. Aleksin jälki-istunto kesti 30 minuuttia. Rangaistuskirjaa selailemalla selviää suurempiakin konnuuksia historiaan jääneiltä. Esim. Sulo Wuolijoelle napsahti opettajakunnan päätöksellä 12 tuntia karsseria (lyseon putka) helmikuussa 1900. Syy: röyhkeys lehtoria kohtaan. Ankarasta rangaistuksesta huolimatta SW:n käytösnumero on kevättodistuksessa 8. Hän oli kuitenkin saanut - jatkettuaan keväälläkin lehtori Lindroosin kanssa ottelua - vielä toukokuussa 1900 opettajakunnalta "consilium abeundin" eli kehoituksen jättää lyseo. Niin kävikin.

tuntematon kuvaaja, Keski-Suomen museon kuva-arkisto
Mitä kuului koulunkäynnin ohella lyseolaiselämään? Ainakin rippikoulu. Lyseolaiset, vaikka olivatkin kirkonkirjoilla kotipaikkakunnillaan, suorittivat rippikoulun Jyväskylän kaupunginkirkossa. Aaltosen rippikoulu oli keväällä 1901 ja sen piti lehtori ja pappi Juho Kinnunen. Suomen Lukon valtuuskuntaan myöhemmin kuulunut Kinnunen konfirmoi Aaltosen toukokuun lopussa 1901. Aaltosen kanssa rippikoulua kävivät mm. Ossian Gylling ja Ale Riipinen. Siellä ovat pojat olleet kaarevan kaiteen ympärillä - samalla puolella.

Gustaf Albert Stoore, valokuvaaja,Keski-Suomen museo

Virallisten arkistolähteiden takaa huutelee myös oppilaiden oma muisteluperinne. Lauri Tahko Pihkalan (Gummerus) veli Rurik oli Alin luokalla ja Tahko lienee kuullut Rurikilta tarinan, joka kuvaa Aleksin hienovaraisia (=välttynyt siis rangaistuksilta) viisastelutaipumuksia. Tarina liittyy "Piskiksi" (joka lienee yksi lehtoreista yllä olevassa kuvassa) nimettyyn lyseonlehtoriin, joka oli vaatinut luokalta "valpasta, reipasta ja ryhdikästä käytöstä"-

(Piski):Miten on mahdollista, ettet sinä viitsi istua ja kuunnella oikein, kun minun täytyy seistä ja opettaa päivät pääskytysten".
Luokasta muuan likaisen harmaa pojan mölli viittaa.
(piski):"mitäs sinulla on asiaa"
(mölli): "Sen takia kun maister saa palakan."
Hiljaisuus. Vitsi ei huonone, mutta Piskin asemaa parantaa näin jäljestäpäin tosiasia,että tämän materiaalisen selityksen antaja oli Ali Aaltonen, myöhempi Venäjän vänrikki ja punakenraali...

Tahko Pihkala: "Piski" muuan muotokuva vanhimman lyseomme peruukkigalleriassa (Suomen Kuvalehti nro 40, 30.9.1933)



Aiemmassa blogitekstissä mainittu rovasti Toivo Kansanaho (Kansanen) on kirjoittanut Ali Aaltosen lyseolaispersoonasta luokkatoverin näkökulmasta. Hän oli Alin luokalla koko sen ajan minkä Aaltonen Lyseossa vietti. Kansanahon luonnehdinnat ovat niin kuvaavia että lainaan niitä ilman että jälkinokkelana sorkin tahi tyrkin niitä. Kansanahon koulumenestys oli arvostelukirjojen mukaan hyvin samansarjaista mitä AA:lla. He olivat molemmat myös vapaaoppilaita eivätkä siten joutuneet maksamaan lukukausimaksuja.
vapaaoppilas
Kansanaho saa kesällä 1903 ruotsin ehdot läpi - Aaltonen ei. Ali peittosi viimeisenä lukuvuotenaan tulevan rovastin uskonnon numerossa. Molempien perhetaustakin (räätäli/ompelija) oli kaikelta osin säätyläisyydestä vapaata.

Koulua käydessään joutui Ali asumaan työläiskotien asukkina ja päivällisapua sai hän hyviltä ihmisiltä, useimmiten koulun opettajiston luota. Muistan miten Ali kerran kouluun saapuessaan oli varsin kolkonnäköinen ja kertoi, että hänen asuntonsa emäntä oli edellisyönä säännöttömissä oloissa hirttäytynyt.

Oppikoulussa Alin lahjakkuus koulutehtävissä ei millään tavoilla tullut esiin. Menihän vain, niinkuin "märkä olisi palanut". Tietysti se riippui myös olosuhteista. Mutta silti ei hän lahjaton ollut, vaikka se ilmeni muissa harrastuksissa.

Mania, josta hänen elämänkohtalonsa muodostui, vaikutti hänessä jo varhain. Hän kantoi vyöllään alituisesti pitkäteräistä tikaria nahkatupessa. Ei se ollut tavallinen puukko, vaan oikea yli 3dm:n mittainen "kaksiteräinen" tikari. Välistä oli opettajienkin kanssa kahinaa, miksi hän sellaista piti. "Kynäveitsihän" se vain Alin selityksissä oli.

Miksi Ali tikaria vyöllään piti, ei hänen puheistaan koskaan käynyt ilmi. Vaikka hän muuten oli itsepäinen ja päänsä pitävä, ei hän mitenkään riidanhaluinen ollut.

Niinpä oli Ali Aaltonen kerran julkaissut käsikirjoitetussa lehdessämme pilkkakirjoituksen kaikista luokkamme tovereista. Heidän pikkuheikkouksiaan, enimmäkseen keksittyjä,oli siinä käsitelty. Me toiset päätimme kostaa. Seuraava numero oli omistettu murhaavana Ali Aaltosta vastaan.

Etusivua koristi koiran päällä varustettu Ali Aaltosen vartalo, suunnilleen sen tapaisena kuin Karimo on sen hahmotellut.
Sillä jo silloin oli hän sentyyppinen pyknikko.

Seuraavassa kokouksessa lehti julkistettiin. Se tuli yllätyksenä Alille. Ali murtui ja tuli surulliseksi. Olihan hänen enemmän viattomaksi tarkoitettu pilkkakirveensä suureksi osaksi ymmärretty väärin ja otettu liian vakavalta kannalta. Me toisetkin masennuimme. Ja niin teimme sovinnon, jonka tuloksena yhteispoltimme molemmat julkaisut.

Bobrikov-vuosina oli meillä Jyväskylän lyseossa muutamien toverien kesken,kaikkiaan kaksitoista, salaliitto eli järjestö bobrikovilaisuutta vastaan sen eri muodoissa.Liiton toiminta oli varsin tärkeää ainakin omasta mielestämme. Pöytäkirjat kirjoitettiin salamerkein, ja ne ovat vielä tallessa.

Tämän korkeasti isänmaallisen järjestön puheenjohtaja oli - Ali Aaltonen. Hän oli varsinkin sanoissaan muita repäisevämpi. Lisäksi oli hänen avunsa varsinkin puhetaidossa. Hän kykeni jo silloin koulupoikavuosina pitämään vapaasti puheita.Koulun konventtiinkin hänet solutettiin järjestömme puolesta puhumaan aatteestamme. Selviä ja johdonmukaisia hänen ajatuksensa olivat. Tästä sai Aaltonen liikanimekseen "pastori". jota siihen aikaan hänestä yleisesti käytettiin tovereiden kesken.

Mutta Napoleonia hän ihaili. Häntä hän erityisesti tutki ja siitä hän meille usein innostuneesti kertoi. Me välillä tilapäisesti nimitimmekin häntä "napoleoniksi".

Lainaukset Toivo Kansanahon kirjoituksesta "Lisää Ali Aaltosen elämänkohtaloon". Suomen Kuvalehti 19.3.1938. Toivo Kansanen toimi v. 1918 Kuortaneen kirkkoherrana ollen mukana mm. Länkipohjan ja Tampereen taisteluissa. Kansasen artikkeli "Kuortanelaisten verikaste" on julkaistu 14.4.1918 Keskisuomalaisessa. Kansanen ja Aaltonen olivat keväällä 1918 kiväärinkantaman päässä toisistaan.

Mutta kuka on tuo eturivin lyseolaispoika Stooren syksyllä (mahdollisesti 1.10.) 1897 Lyseon perinteisistä Perunajuhlista ottamassa kuvassa? Hän pitää kättään kuin Napoleon, jalan asentokin muistuttaa eräästä NB:a kuvaavasta maalauksesta.
Kuvaan pääsee myös tästä linkistä.
kuvaa rajattu Keski Suomen museon luvalla
Tarkkasilmät voivat tutkia onko pojalla kupeellaan tuppi.Vaatetus ei täsmää köyhään kansaan ellei sitten Jämsän sivistyneistö pukenut Alia ensimmäisenä oppikoulusyksynä. Ali Aaltosen äiti oli ammatiltaan ompelija. On ostettu vähän parempaa kangasta ja kiiltävämpiä nappeja, joista äiti on voinut -pojan toiveiden mukaan- tehdä tälle lyseoon takin. Onko napituksessa haettu jotain samaa kuin tässä? HUOM. kuva on myös mm. Jyväskylän Lyseo 1858–1958 kirjassa (sivu 403,I osa) ja siinä napit erottuvat selvästi. Samassa teoksessa on sivulla 425 kuva keväältä 1903, jossa useampikin lyseolainen pitelee kättään "napoleon"tapaan. Aavistelen että kyseessä on ollut jonkinmoinen A.Aaltoselle virnuilu.

Gustaf Albert Stoore, valokuvaaja,Keski-Suomen museo

Kriittinen varauma: "Napoleonmallinnos" (kuten aasinkorvat vieruskaverille) löytyy tietenkin sadoista suomalaisista(kin) koulukuvista tuonne 1970-luvulle asti. Sen jälkeen on tullut muotiin erinäiset musiikkikulttuurilliset käsimerkit....

Lähteitä:
Kansallisarkisto Jyväskylä. Jyväskylän kaupunkiseurakunnan rippikirjat, mikrokortit 1900-1909.
Kansallisarkisto Jyväskylä. Jyväskylän lyseon arkisto.
Kansalliskirjaston digitoidut sanoma- ja aikakauslehdet.

Luomansuun Antin etsintäkuulutus - viisu tuli rumemmastakin miehestä

päivitetty 5.11.2018 (Kakolalisäyksiä)

klikkaa suuremmaks

Luomansuun Antista tehtyä laulua on elonkerjuuttelun lisäksi seka- että mieskuorotettu . Antti on välillä Anssi.
Tekstin siteeratuin kohta lienee "raha ei lopu eikä ruma tartu". Onko tuo nyt sitten kaksinkertaista uhoa kun etsintäkuulutus oikein alleviivaa Luomansuun "vastamielistä ulkomuotoa". Nimittelevät peräänkuuluttajat olivat Orell ja Ahlberg. En nyt rupea ylioppilasherrain kuvia kollaamaan - liekö ollut virkamiehen viiksien takaa varaa ulkonäön arvoarvostelmiin...

Ilmari Laukkosen Kortesjärven historiassa viisun juttu on asiakirja-aineistojen pohjalta ylöskirjattu. Laukkosen mukaan "puukkojunkkarijuttujen oikeuskäsittelystä syntyneisiin asiakirjoihin tutustuminen kuitenkin nopeasti paljastaa,miten vähän aihetta noiden tapahtumien romantisointiin on ollut". Waasanlehti uutisoi tapon tuoreeltaan 15.6.1889.

Peräänkuulutuksen taustalta löytyi Laukkosen kirjoittamasta paikallishistoriasta maininta, jonka mukaan Luomansuu pakeni vanginkuljettaja Myllymäkeä ikkunasta hyppäämällä ja karkaamalla sukulaistensa luokse Kauhavalle. Etsintäkuulutus oli ilmeisesti jo mm Keuruulle saapuessaan vanhentunut, koska Laukkosen mukaan Luomansuu ilmoittautui myöhemmin vapaaehtoisesti.

Luomansuu sai teostaan kuuden vuoden tuomion. Hän kirjautuu Kakolaan 7.11.1889. Toisin kuin moni muu rangaistusvanki Antti on linnaan tullessaan -viisun uskottavuuskin sitä toki vaatii - ollut rahoissaan. Vastaanottokirjan mukaan 15 markkaa 68 penniä (rapiat 80 eurua). Ulkomuodon kuvaus on asiallisempi kuin etsintäkuulutuksessa. Pituutta ollu 5 jalkaa 9,5 tuumaa (aavistuksen yli 170cm pituinen miehenjuikelo). Arvet luetellaan ja näkemätön silmä. Vankilan rippikirjan mukaan Antti on vapaalle laskettu 25.10.1894. Liekö laskettu tullessaan tuomansa rahat takaisin kouraan...

Kortesjärven historian mukaan hänen kerrotaan lähteneen Amerikkaan 1896 ja hukkuneen siellä uitossa "Sanghais"-jokeen.

Kortesjärven seurakunnan rippikirjassa on merkintä jonka mukaan Luomansuu kuoli Amerikassa 24.11.1900.


Lähteitä: Keuruun seurakunnan arkisto, Saapuneet kuulutukset ja ilmoitukset, Etsintäkuulutukset (1888 - 1918)
Laukkonen, Ilmari: Kortesjärven Historia. Kansalliskirjaston digitoidut sanomalehdet. Kansallisarkisto Jyväskylä: Kortesjärven seurakunnan rippikirjat 1853-1902 (mikrokortit). Kakolan vastaanottokirjat ja rippikirja (SSHY:N kuvatietokanta).

Etsintäkuulutettu "Äidin poika"

klikkaa suuremmaksi

Etsintäkuulutuksen taustalle löytyy uutinen Vapaus-lehdestä 24.8.1917 (Kansalliskirjaston digitoidut sanomalehdet)


Viipurilaisen mammanpojan myöhemmistä vaiheista ei ole tietoa. Epäilen että hänestä ei tullut yhtä kuuluisaa rosvoa kuin vaikkapa Baby Face Nelsonista tai -sarjakuvissa - muorinsa murjomista Daltonin veljeksistä.

Etsintäkuulutuksen lähde:
Keuruun seurakunnan arkisto, Saapuneet kuulutukset ja ilmoitukset, Etsintäkuulutukset (1888 - 1918)

Veikko Huovinen ja Ali Aaltonen - yhteiset tarkkailuasemat?

1.kesäkuuta 1910 julkaistussa Tuohus-lehdessä on Ali Aaltosen kirjoittama Taistelu teksti

Ikuisena Masa Niemi-seuran prospect jäsenenä totean että asiahan ei minulle tietenkään kuulu, mutta tekstissä on hämmästyttävää
yhteneväisyyttä Veikko Huovisen Kylän Koirat-teokseen. Huovinen kirjoitti tekstinsä kainuulaisista tarkkailuasemistaan 1960-luvulla
ja epäilen että Tuohus-lehden numeroita olisi ollut Sotkamossa yleisesti saatavilla - edes puulaatikon syttysiivessä. Ehkä on parempi kääntää blogin katse Suomen historialliseen rankkuriperinteeseen. Tiedän useita keski-ikäisiä ihmisiä, jotka väittävät että rankkureita on vain A.Ankka sarjakuvissa. Putimies-perinne on kuitenkin Suomessa pitkälinjainen kuin metsästyskoiran sukupuu. Niitä ei kuitenkaan joka kadulle tai kylänraitille riittänyt - rabiesvuosinakaan. Joten koiralaumat ovat juoksennelleet niin A.Aaltosen huomioiden tekoon kuin V.Huovisenkin kirjallisen katseen ulottuville. Tämän ajan tarkkailijalle tuo sitten omat rajoitteensa jo koirien kuritonta laumahöntyämistä rajaavat: Järjestyslaki (27.6.2003/612) ja Metsästyslaki (615/1993).

Tuohus 1.6.1910
https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/973292?page=9
https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/973292?page=10
Kansalliskirjaston Digitoidut aineistot

Kun nimikirjoituskaan ei ole aina sama... Ali Aaltosen vaihtuvat käsialat

31.8.2018/lisätty käsialanäytteet lyseoajoilta.

Kansallisarkisto Jyväskylässä säilytettävä Luomenkylän työväenyhdistyksen kokouspäiväkirjat 1906-1934 nide on AliAaltos tutkimuksen ABC-kirja. Jo alkusivut, joihin Ali on kirjannut mm työväenyhdistyksen säännöt, eroavat vastaavien naapurikyläkuntien kokouspäiväkirjoista kuin Missale Aboense raappastelijan kauppalistasta. Ennen kuin lukija paheksuu niin lisään lauseen: Harvasanaisten "Harakanvarvas" pöytäkirjojen aatteellinen vilpittömyys on tietenkin voinut olla huomattavasti Aaltosen vuolasta kaunokirjoitusta syvällisempää.

Aaltonen itse on ollut ambivalentti arvoitus myös käsialansa (käsialojensa) suhteen. Persoonallisuuden jakautumisen arviointiin raappastelijalla ei ole keinoja saati kompetenssia.

Vuoden 1918 alkuperäislähteiden tutkijat ovat toisinaan joutuneet pohtimaan kuka kapinapäällikkö on kirjoittanut minkäkin paperin. Ali Aaltosesta täältä takarivistä maallikkona mutisisin ,että hän on muutellut käsialaansa jo nuorena miehenä. Nimikirjoituskin vaihtelee. (Erot näkyivät jo Jyväskylän lyseon kirjanlainauskuittauksissa)

Esimerkki a:n loppukiepsaus on joissakin "nimmareissaan" vieläkin vauhdikkaampi kuin oheisessa. Se kiepsahtaa melkein ensimmäisen A:n alle asti. Kokemukseni 1900-luvun alkupuolen veijareista viittaa siihen, että lennokas loppukiepsautus oli usein tunnusmerkkinä sille että hieman testattiin tolkun ihmisten sietokykyä. Minä uskallan ja minä kiepsautan!

a1)

Luomenkylän työväenyhdistyksen pöytäkirjasta 1906

a2) Lyseovuosilta pyöreää tyyliä

Lyseon lainausluettelosta 1902


b1)

Luomenkylän työväenyhdistyksen pöytäkirjasta 1907

b2) lyseosta vuodelta 1901 "etukenotyyli".

Lyseon lainausluettelosta 1901

Tässä tyylissään AA ei kiepsauttele. Boheemi vallankumousrunoilija on vaihtunut päämäärätietoiseen aatteen soturiin?
Etukenosta huomautti Tuija Wetterstrand (31.8.2018), "ihan samanlainen kuin mitä vallankumousjulistuksessa on".

En nyt tässä yhteydessä ryhdy enää pohtimaan sitä miltä ovat näyttäneet Aaltosen kännissä kirjoittamat rivit. Kokeneet päivystystiskipoliisit toki voisivat antaa siihen pähkäilyyn ensiarvoisia mielipiteitä. Millainen on allekirjoitus, jos humalikko pinnistää viimeisetkin selvyytensä rippeet käden, kynän ja paperin koordinaatiolle.

Lähde: Kansallisarkisto Jyväskylä. Luomenkylän työväenyhdistys ry. Pöytäkirjat (1906-1934)

Punakapinan majakka ja perävaunu

A.M.Merikanto Tampere "Majakka ja Perävaunu"karamellipussi

Punakapinasta ei ole tavattu vitsailla, en voi silti kieltää etten hieman hörähtänyt lukiessani tapauksesta jossa Eero Haapalainen ja Ali Aaltonen istuvat avoautossa kapinakeväänä 1918 Tampereen rautatieasemalla. Haapalaisen piti tulla tarkistamaan rintamia ja taisi saman matkan tuloksena leimata itsensä ulos koko kaartista. Joidenkin muistelmien mukaan Haapalainen oli enemmän kännissä kuin kuskinsa Aaltonen - saavutus sinänsä. Tukeva pieni mies ratin takana ja pidempi luiseva heppana pelkääjän paikalla. Vai liekö sitten Haapalainen rotevasti rohjottanut takapenkillä. Ja samaan aikaan teknillisellä opistolla on se tapahtumien idealistisin sankari hermoillut ja sauhuillut.

Ammatti-ihmisten kirjoja ja tekstejä aiheesta Punakaarti vuosien varrella lukeneena olen joutunut entistä enemmän sen informaation vietäväksi joka riveiltä ja niiden välistäkin viestittää:
Ammattiyhdistysjäärä Haapalainen pelasi kokeneena kehäkettuna valtapeliä Aaltosen tappioksi. Oli jo taustansa vuoksi kärkkäämpi ja ovelampi. Tyrkky-Eero. Liekö myös valeuutisoinnut Aaltosen kommelluksia valituille tahoille?
Suhmuroinnut taitavammin. Noh jääköön tuo tuohon. En ota kantaa, koska tuhansia sivuja sisällissodasta luettuani en edelleenkään - synnynnäisenä pilvien lapioijana - pysty hahmottamaan eri osapuolten organisaatiokaavioita saati niiden orgaanisia luenteita. Näen että kellotaulussa viisarit pyörii mutta ei toivoakaan siitä että ymmärtäisin miksi isoviisari saattaa yön kolmannen tunnin aikana lätkiä pientä viisaria päin pläsiä.

Sanomalehtiarkisto kavaltaa kapinaa edeltäneitä arkisia asioita. Joskus olen miettinyt että mikään ei yhdistä miehiä yhtä paljon kuin vekseli tai moottorisahan merkki. Voi vain aavistella osasiko kumpikaan vallankumouksellisista teroittaa pokasahaa, sen tiedän että vekseli miehiä yhdisti.

vekseli, joka eli pidempään kuin asettajansa

Tuon vekselin kapinan jälkeistä elämää voi seurata esim. virallisen lehden numeroissa. Ohessa hakusanoilla "aaltonen haapalainen vekseli kotka" hakutulokset kansalliskirjaston sanomalehtien digiarkistoon.

Käkisalmen Sanomissa 2.8.1918 asialla oikein päristettiin:

on protesteerattu Kotkassa yli 550 vekseli, jossa asettajana on Ali Aaltonen ja hyväksyjänä Eero Haapalainen, siis punakaartilaisten korkeimmat sotapäälliköt. Tuntuu muuten ihmeelliseltä, miten pankit ovat hyväksyneet tälläisten herrain (! huutomerkki raappastelijan) vekseleitä

Kapinapäällikön päästö- ja sisäänmenotodistukset

tekstiä ja sisältöjä lisätty/muokattu: 29.8.2018,3.10.2018, 5.10.2018. Karmea virhe korjattu 10.10.2018. muokattu ja tekstiä lisätty 18.10.2018. päivitetty 5.5.2019

Ali Aaltosen sanotaan päässeen Jyväskylän Lyseoon kansakoulunopettajansa myötävaikutuksella.
Lyseon sisääpääsykuulustelut on pidetty 31.8.1897 ja koulu on alkanut seuraavana päivänä.
Suomalainen 1.9.1897

Jyväskylän lyseon arkistosta on löydettävissä kolme sisääpääsyyn liittyvää aikalaisdokumenttia:
1) Aaltosen kansakoulun päästötodistus vuodelta 1897.
2) papinkirja joka on toimitettu Lyseoon (päivätty 25.8.1897)
3) kunnallislautakunnan esimiehen kirjoittama todistus. (päivätty 25.8.1897)

Ali Aaltonen oli lyseossa vapaaoppilas eikä maksanut siten lukukausimaksuja.

Aleksi (joka tunnetaan siis historiassa Alina) oli aloittanut Valkealuomen kansakoulun 16.1.1893. Päästötodistus on toukokuulta 1897.

Kansakoulun päästötodistus, klikkaa suuremmaksi

Valkealuomen kansakoulusta ei ole tässä yhteydessä käytettävissä verrokkitodistuksia, joten joudun hatusta komuamaan ajatuksia siitä kuinka hyvä oppilas AA on tuossa yhteisössä ollut. Todistus sinänsä kavaltaa sen, että tuleva kapinapäällikkö ei ole ollut kovin käytännöllinen saati urheilullinen. Laulutaitokin on viitannut enemmän takarivin äänettömään suunaukomiseen kuin ylvääseen vallankumoussankaritenoriin, joka johdattaa laulun voimalla omat asemiin ja vihulaiset niistä pois. Sen verran olen joitain keskisuomalaisia kierto- ja kansakoulutodistuksia plärännyt että Korpilahdella tuolla tokarilla olisi oltu jo visu (murremerkitys välkky,hoksaavainen,terävä). MUTTA tiedossani on pari veijaria, joiden olo kiertokoulussa on ollut opettajan mielestä ala-arvoista. Siitäkin huolimatta molemmat vilpertit saivat elämänsä aikana tasoiteltua tietään pelkillä henkisillä luovuuteen ja sosiaaliseen sekä kirjalliseen lahjakkuuteen viittaavilla ominaisuuksillaan - olivat ne sitten joskus vähän epämääräisiäkin. Ruumiilliseen työhön riitti mielenkiintoa laistamisen verran.

AA on kuitenkin ollut kansakoulussa ahkera ja tunnollinen oppilas. MIkäli nyt nuo kympit käytös ja huolellisuus-tarkkaavaisuus arvosanoissa ovat merkinneet muutakin kuin yleisen normin täyttämistä. Muistan 70-luvulta että silloin kympit napsahtivat jokaiselle joka ei polttanut koulurakennusta tai myynyt kiljua käsityönopettajalle. Nuoren Aleksin saama täysi kymppi uskonnosta ei hämmästytä. Aleksilla on ollut ilmeisen hyvä muisti, jota verraton mielikuvitus on ryydittänyt koetilanteissa joissa on ollut sille tilaa. Verrataanpa vaikka kaunokirjoitukseen; eipä ole tullut vastaan ihmistä joka olisi väittänyt mielensä luomisvoimalla saaneen kiekurat kohdalleen ja rivit ojennukseen.

Ohessa vielä köyhyyttä koskevat todistukset. Palaan Aleksin lapsuuden olosuhteisiin ja tapahtumiin erillisessä postauksessa. Näille todistuksille on löydettävissä eletystä elämästä perusteet. Nuorta Aaltosta on pyritty viemään eteenpäin, se että siitä tuli hänelle myöhemmin Eteenpäin! lienee asia joka on jäänyt opettajaa ja kunnallislautakunnan esimiestä jälkikäteen askarruttamaan.


papinkirja, lunastusmaksu yliviivattu...

kunnallislautakunnan todistus

TODISTUKSISSA OLEVISTA NIMISTÄ:
Päästötodistus.
A.Oksanen on kansakoulujen tarkastajana toiminut Adolf Oksanen ,jonka nimi kiertyy OW Kuusiseen siten, että Oksanen päsmeerasi OWK:n varhaisen opinahjon Jyväskylän seminaarin mallikoulun opettajana... Johannes Smolander oli Jämsän seurakunnassa kappalaisena.

Valkealuomen (tai Luomen) kansakoulun johtajaopettaja Olga Kauppila (s. Elimäellä 31.1.1878 suutarin perheeseen) on Aleksin henkilöhistorian kannalta näistä tietenkin kiinnostavin. Helsingin Suomalaisessa yhteiskoulussa 1890-1892 opiskellut 18-vuotias(!) Olga Kauppila on toiminut syksystä 1896 Luomen koululla opettajana (Suomalainen 11.9.1896). Hän on siten ollut Aleksin opettajana yhden lukuvuoden. Olga on sanomalehtiarkiston mukaan ollut aktiivinen nuorisoseuralainen,joten aatteellista puhuria hänessä on varmasti ollut Aleksin kannustamiseksi. Olga Kauppilalle järjestettiin läksiäiset elokuussa 1899. On huomioitavaa että juhlissa esiintyy myös lyseolainen A.Aaltonen. Hän on Suomalainen lehden (11.8.1899) mukaan pitänyt puheen Pimeyden ja Valkeuden ajasta. Olga Kauppila ei kuitenkaan heti jätä kylää -syy lienee tätä seuraavassa virkkeessä - vaan Keski-Suomi lehti uutisoi tammikuulta 1900 Olgan järjestämistä iltamista, joissa lyseolainen A.Aaltonen on esitelmöinyt Isänmaasta.
Olga avioituu 1902 Oskar Luomen kanssa (Uusi Suometar 3.8.1902).

(Lisäys 29.8.2018) Ali Aaltonen oli perustamassa Luomenkylän työväenyhdistystä 1906. Kokouspöytäkirjojen mukaan Olga Luomi oli pitänyt esitelmän raittiudesta 25.3.1906. Samassa tilaisuudessa AA on kertonut kuulijoille äänioikeusliikkeiden historiasta. Tämä kertonee Olga Luomen asemasta kyläkunnalla. Hänet on kutsuttu myös vieraisiin pöytiin - tai sitten hän on ilmoittanut tulevansa. Eikä siinä ole ollut AA:lla mitään sanomista.

Vuoden 1907 vaalit eivät syntyneet neitseellisesti. Kuntiin piti luoda niitä varten myös vaaliorganisaatiot. Niin tapahtui myös Jämsän Koskenpään Valkealuomen kylässä. Vaalilautakunnan puheenjohtajaksi valittiin 1906 Olga Luomi. Hänet oli siten valittu paikallisesti merkittävään yhteiskunnalliseen asemaan jo ennen kuin demokratia vaalien kautta laajeni. Olga Luomi kuului myös mm. 1909 perustetun Jämsän Kansanopiston (grundvigilaisen) ensimmäiseen johtokuntaan.

Olga Luomi oli vuosikymmeniä yhteiskunnallisesti hyvin toimelias suomettarelainen kiertäen maakuntia mm. poliittisena matkapuhujana. Oheisesta linkistä löytyy henkilöhistoriallisesti ryyditettynä hänen Eduskuntavaalityötään vuodelta 1916. Olga Luomi oli mm. Korpilahden valtuustossa 1921-1924. (Lahti: Vanhan Korpilahden historia). En tiedä jäikö tältä aktiiviselta toimijalta päiväkirjoja tai muita arkistoja. Olisi kiinnostavaa tietää miten hän suhtautui entisen oppilaansa Ali Aaltosen kohtaloon. Hän on kuitenkin vaikuttanut siihen ratkaisevankin paljon. Kyse ei ole ollut "säälistä" vaan johdonmukaisesta -idealistisesta - toiminnasta lahjakkaana pitämänsä koulupojan johdattamiseksi vihreämmälle oksalle. Se että oksa myöhemmin tulipunertui ja väkivaltaisesti katkesi ei välttämättä ollut vääjäämätön prosessi. Siitä ehkä myöhemmin lisää. Olga Kauppila on ollut vahvasti suomenKIELImielinen - asia joka on syytä pitää mielessä... Ajatuksiin hiipii myös näkymiä joissa opetustilanteessa nuorta Aleksia on kannustettu ilmaisemaan itseään. Hän oli saanut retoriikan oppia jo kansakoulussa.

Erinomaisena puhujana aikalaisarvostettu Olga Luomi voisi olla jollekin ehdalle tutkijalle aiheen väärrtti muutenkin kuin A.Aaltonen viittauksen kautta.
Sivuhuomio: "Olga Kauppila" esiintyy roolihahmona Hilkka Helinän tähdittämässä elokuvassa Skandaali Tyttökoulussa. Taustalla on Robert Kiljanderin näytelmä "Sanny Kortmanin koulu". Voi hyvinkin olettaa että Kiljander on "oikean" Olga Kauppilan tiennyt - se miten nimi on ajautunut näytelmään voi sitten olla kaikkea mahdollista väliltä "alitajuntainen sattuma" - "sisäpiirisutkautus".

Papinkirjaan on nimensä huiskaissut Jämsän tuolloinen kirkkoherra Henrik Salonius. Hänen ja Smolanderin ohella 1908 kuoli Jämsän seurakunnassa kolmaskin kirkollinen viranhaltija. Tieto on poimittavissa K.Kulhan Vanhan Jämsän historiasta.

Karhala 1847-1910
Kunnallislautakunnan esimies on ollut Kulhan luontaisena kunnallismiehenä pitämä Alfred Karhala. Rusthollarina ja tilanomistajana toimineella Karhalalla oli pitkä kokemus köyhäinhoitoon liittyvissä kysymyksissä. Hän toimi mm. vaivaishoidon esimiehenä ja oli perustamassa Jämsän vaivaistaloa. (Kulha: Vanhan Jämsän historia sivut 249-249, 565-566).

Karhalan "työparina" useammassa kunnallisessa tehtävässä ja projektissa (edellinen viite + Kulha:Vanhan Jämsän historia sivu 415) toimi Severus Konkola nuorempi,joka muuten puuhasi samassa nuorisoseurassa kuin Olga Kauppila! (Tampereen uutiset 11.1.1898)
Sitä en tiedä leikkautuiko Ali Aaltosen ja Severuksen jääkäriluutnantti-oopperalaulaja pojan elämäntaipaleet myöhemmin. Vaikkapa vuonna 1918... Laulutaito ainakin heitä erotti...
(lisäys 5.5.2019) Konkolan suvusta on myös yhteys Waldeneihin. Rudolf Walden löysi suvusta frouvansa mutta hän toimi 1900-luvun alkupuolella myös jämsänkoskelaisen vientiteollisuuden agenttina Venäjällä. Oliko Ali Aaltosen lähettäminen Jyväskylän lyseoon myös jämsäläisiltä sivistys- ja teollisuuspiireiltä sijoitus joka meni mönkään hetkellä jolloin AA reputti ruotsinehtonsa. Oliko AA:lle mietitty tulevaisuudessa asemaa esim. vientiasiamiehenä. En tiedä tunsiko R. Walden nuorta Aaltosta henkilökohtaisesti mutta Mannerheimin päämajassa 1918 vaikutti taatusti yksi jämsänjokilaaksolainen teollisuusmies joka Altsun muisti jo kolli-iästä - Joonas Vuolle-Apiala. Joonaksen nuorena kuollut veli Emil oli AA:n lyseoluokkalainen.

LISÄYS 5.10.2018.
Vuosikertomuksesta napattua:



Herää kysymys siitä, ovatko Keski-Suomi lehdessäkin (3.8.1897) julkaistut kuulusteluvaatimukset niin painottuneet Aleksin vahvoille aineille että lyseossa on tehty kaamea - jopa kohtalokkaaksi luettava - virhe ja sijoitettu hänet suoraan II:lle luokalle? Hän joutuu lähtemään opiskelemaan mm. ruotsia selvältä takamatkalta verrattuna tuleviin toisluokkalaistovereihinsa.

-------
(18.10.2018) arkistolähteetön ja fakta-asiaton jälkiaavistelu:
Päätös lyseon kuulusteluihin lähtemisestä on syntynyt lopullisesti (todistusten päivämäärä 25.8.97) muutamaa päivää ennen laivamatkaa. Mielessä on kuva Olga Luomista elokuisessa illassa vakuuttamassa Amanda Aaltosta siitä että kolmen keisarin mukaan nimetty poika voidaan lähettää edes yhden kerran yrittämään lyseoon pääsyä. Arvuuttelen, että (vapaa)matka on luvattu Konkola-suvun Jämsä -laivaan. Sunnuntailähdöllä on hyvin ehtinyt vielä tiistaiksi tentattavaksi. Laivan kapteenin Hertzbergin (S.Konkolan vävy) pojista lyseolainen Lennart on ollut samalla risteilyllä. AA pompsahtaakin 1.9.1897 samalle luokalle jota LH on jo vuoden ehtinyt käydä. "Lennin" nuorempi veli, josta tulee aikuisena "Körmy" lienee myös kuunnellut AA:n ajankuluksi pauhaamia mielikuvitustarinoita Ristinselällä. Epäilys on myös olemassa että ensimmäisen maailmansodan aikana AA:n vähemmän vesiseilatessa kotikonnuilleen on laivan kapteeniksi ylennyt nuorempi veljes joutunut lapsuutensa toveria laivanputkalla uhkaamaan...
laivamatkan mainos v.1897.

Ja vielä... Suomen Joutsenella palveli pastorina "Körmy" Konkolan kapteeniaikoina myöhemmin Tampereen piispana (AKS:n jäsennro 1575) tunnettu Erkki Kansanaho. Hän oli Alin lyseolaisluokkalaisen Toivo Kansanahon poika.


Kansallisarkisto, Jyväskylä. Jyväskylän lyseon arkisto. Oppilailta saapuneet todistukset (1891 - 1898)
Jyväskylän lyseon arkisto. Vuosikertomukset.