Pettuvedellä kivimiehen hakku oli jo ilmassa...

Kerran kun mönkijät eivät vielä olleet poltto- vaan paloviinamoottorilla käyviä jumiutui erään kuljetusliikkeen auto tuohon kivisillan alle. Eikä irronnut enää mihinkään. Takertui kuin hirvikärpänen kaljunkin miehen tukkaan.
Uteliasta väkeä alkoi kerääntyä paikalle Keuruun kirkolta ja Multian mutkilta asti. Matkustajakoti Hotin kantapeikot olivat lautasliinat leukaperistä roikkuen antaneet asiantuntijaneuvoja siitä mihin kohtaan pitää kivisiltaa tehdä reikää.

Ratahallintokeskus oli hälyytetty. Kuljetusliikkeen päällikkö oli tullut kiljuen paikalle sekä lennätin- että puhelinlankoja pitkin. Auto on saatava irti. Palopäällikkö, nimismies liekö pappi Peltokalliokin tullut huiskien paikalle. Dynamiittia ja kulttuuriperinnettä oli haastettu vastakkaisiin argumentteihin.
Ei auttanut möyhääminen - myötä tai vasta. Auto oli ollut useamman tunnin kiinni ja kivimiehen hakku oli jo ilmassa... Kunnes... Paikalle oli tullut apupyöräikäinen pojannapero jauhaen yksittäispakattua Hellaksen jenkkipurkkaa suupielessään. Oli tokaissut saman tien "Miksette laske ilmaa renkaista niin irtoaa..." Ei heilunut sen jälkeen hakku. Luimistellen olivat kadonneet kiireellisiin töihinsä sekä maallinen että hengellinen virkakunta. Hotissa oli verhotkin laskettu ettei kaiken tietävien ruokamiesten häpiä ulos asti pilkota.

nimismiesten kakskytlukulainen arpajaisärinä?

Tullut selailtua korplahden nimismiehen kirjediaareja. Silmäilyn motivoima maineikas moksilaisveijari, joka laajensi vilperttiysrepertuaariaan avarammillekin aloille, on jo tosin kadonnut 20-30-luvuilla synnyinseutujensa virkamiehen kirjanpidosta. Se on ollut vallesmannille taatusti helpotus mutta uudet ajat ovat tuoneet silloisten nykyaikojen riesat. Kuten arpajaiset.  Vuoden 1928 diaarin välissä oli oheinen iskemätön arpa. Vihkosta just revitty. Sileä ja rypytön kuin putkilahtelaisen isäntämiehen rahamassi.

Millainen oli kiihkeä 20-luku saati kiivas 30-luku Korpilahden nimismiehen kirjediaarissa? Valtakunnallisten eri suuntain poliittista toimeliaisuutta koskevien kiertokirjeiden, yleismääräysten oheen aikakaudet pilkahtavat paikallisesti pariin kertaan. Kerran Tampereen poliisi kyselee toukokuussa 1932 tietoja korplahtelaisjuurisen Rafael Haaran vanhemmista. Diaari ei kerro kirjeen sisältöä saati mitä nimismies Tampereelle vastasi. Luultavasti kävi kirkkoherran pakeilla. Pääovesta. "Harbergien papinkirja pyyh pitäs laittaa Tampereelle. Joutasitko laittaa, lähetkö muuten kalalle lauvantaina, tervasin veneenkin tossa". Kirkkoherra "huomasin, lähden, laitan"

Toisen kerran Viipurin sotilaspiiristä kysellään  eläkkeelle jääneen Einari everstin perään. Nimismies varmaan vastannut "Eipä tuo ole ainakaan polkupyörällä vihtinyt ajella, siellähän tuo aidanseipäitään teroitti kun viimeks näin" 

Mitä niissä diaareissa sitten on eniten? Arpajaislupailmoitustiedonantoja. Ne toistuvat jatkuvasti. Eikä ne jää edes noihin historian vielä muistamiin valtakunnallisiin "uuppera ja kansallishteatteri" onnenlehtiin . Viikottain on tullut ilmoituksia joissa kerrotaan "Paras-Pontevan Nuorison nousevan tahdon", "Keski-Kerkauksen kristillisen entisen työväen piika ja renki ry:n" , "Vähä-Loimaan kuulanpukkauksen ystävien"  ja satojen muiden ympär-Suomen paikallispuuhastelijoiden järjestämistä arpajaisista joista on silloisen byrokratian hessuilla haasioilla ollut maaherrain tiedotettava sellaisillekin nimismiehille joiden virkapaikkakunnilla ei taatusti ole tarjottu myytäväksi ainuutakaan "Mahlun Muksahtajien mökötysiltamien" turpasauna-arpaa.

Asiallisemmin kirjattuna. Vuoden 1939 kesän, alkusyksyn ajat tuovat Korpilahden-Muuramen nimismiehen kirjediaariin vakavampiakin ennakkovihjeitä.

Kekkosen Tyttö

Ääneseudulla oli iso louhosurakka vuoden 1957 tietämillä, jolloin sadat traktorit miehineen rytkyttivät pitkästäkin matkasta alueellisesti suurelle työmaalle. Maakunnan miehet eivät sentään yötä myöten lähteneet kotiinsa vaatteitaan kuivaamaan vaan heille oli järjestetty yökortteeri jossa niin pettuvetisten, kuukkalaisten kuin mahlulaistenkin sukat roikkuivat raappahousujen ohella uutta päivää odottamassa. Miehet viettivät sitten iltaa vertailemalla altakulmain eväitään yleisradiota kuunnellen.  Vieno Kekkosen laulaessa ensimmäisiä hittejään radiossa kortteerin ovi kävi. Sisälle lompsi paikallinen rehvakka autokuski joka suureen ääneen hihkaisi oven suusta:
"Vieno Kekkonen on Kekkosen tyttö"
Urakan kymppi karjaisi pöydän äärestä. "Ei varmasti ole" pörhistellen samalla asemaansa traktorimiesten työnjohtajana. Traktorikuskit havahtuivat kuuntelemaan mitä tällä kertaa olisi luvassa. Autonkuljettaja saapasteli pöydän ääreen ja tokaisi itsevarmalla äänellä "Kyllä taatusti on Vieno Kekkonen Kekkosen tyttö".
Työnjohtaja kimmastuneena ryskäsi pöydästä jaloilleen ja rupesi messuamaan itsetietoisen vakuuttavalla äänellä "Ja ihan varmasti EI OLE, Kekkosella on kaksi poikaa Taneli ja Matti. Kekkosella ei ole tytärtä" Siinä vaiheessa tilannetta seurannut setäni ei pystynyt enää pitämään pokkaansa vaan oli ensin tyrskinyt ja sitten pyrskinyt ja lopulta huutonauranut. Loput traktorimiehet  (pettuvetiset, kuukkaset, laukaalaiset yms.) olivat sitten seuranneet vaihtelevassa järjestyksessä naurunjohtajaa.
Työnjohtaja oli siinä vaiheessa tajunnut jutun juonen ja suivantuneena jyskännyt kortteerista ulos -ensin saranapuolelta.
Paikalla olleet mahlulaiset ovat ilmeisesti vieläkin ymmällään siitä mitä nauramisen aihetta koko jutussa oli.

  

Mahlulaiset pinteessä?

Antti Tuurin Tangopojissa nousee auton perä ilmaan jotta hanurin palkeista se ei loppuisi.

Viitisenkymmentä, ehkä kuutisenkymmentä,  vuotta sitten - ajanmääritys riippuu kertojasta - eräs Kintauden taksikuski oli lähdössä matkustajat mukanaan pettuvetisistä tansseista pois. Taksikuski oli ollut varreltaan enemmän maanpintaa kuin taivaan kajoa tavoittava ja eräät lähikylien ja -pitäjien joutavat jolperot päättivät nostaa ainakin matkustajien taivasosaa nostamalla takavetoisen vuokra-auton perän ilmaan. Epäilen että koltiaiset ovat olleet Saarijärven Mahlulta vaikka näissä jutuissa aina perinteisesti syytetään heikkilänperäsiä. Mahlulaiset - nuo synnynnäiset muksahtajat - ovat liian monesta omasta kolttosestaan vuosikymmenten aikana päässeet livahtamaan joten tällä kertaa syyllisyys julistetaan tässä blogissakin.  Tanssipaikalla kävi taksinmoottorin huristessa ja renkaiden lyödessä tyhjää moniääninen naurunremakka joka tosin äkkiä  laantui perää ilmassa pitävien taholta. Taksikuski laittoi pakin päälle...
Kohta kuuluikin hätääntynyt yhteishuuto ja mölinä: "Ville Ville, pakki pois, pakki pois" kun perää kannattavien mahlulaisten aikamiespoikien käsivarsista alkoi loppua sekä voima että kepposen tuottama kollektiivinen adrenaliinipiikki....

Keuruun Lahtisen ryöstökätkö?

(tekstiä päivitetty ja korjattu 9.7.2018, lisätty lainauksia vuoden 1934 Jyväskylän raastuvanoikeuden tuomiokirjasta ja sen liitteistä 22.8.2018,29.8.2018 lisätty Lahtisen kuolintieto. 5.11.2018 LISÄTTY tieto Kakolaan kirjautumisesta 1909. päivitetty lahtisen tuomiotietoja. lisätty tietoja Kakolan rippikirjasta 1909-/SSHY. 30.11.2019 Lisätty linkkitieto Lahtisen valokuvaan vuodelta 1909), lokakuu 2024 lisätty lehtijuttu (Tosi Poliisikertomuksia 1) vuodelta 1967, josta piirroskuva

 Könkkölänvuori (kartoissa nimellä Konkkölänmäki) on maanmittauslaitoksen mukaan kohouma Jyväskylässä lähellä ravirataa. Paikallisen turinaperinteen mukaan sinne olisi kätketty pankkiryöstäjän saalis. Pankkirosvo olisi kuitenkin kuollut linnaan, eikä ollut päässyt koskaan kätkölleen. Pikkupoikien sota-aikana suorittamat maastoetsinnät - onkaloiden koluamisiin - olivat jääneet myös tuloksettomiksi.

Yritin joskus katsella sanomalehtiarkistosta vihjettä siitä kuka tai mitä olisi tarinan taustalla. Koska sopivaa raskaamman sarjan ryöstöä ei löytynyt lievensin hieman rikosnimikettä.  Jostakin se tarina on kuitenkin syntynyt ja taustalla pitänee olla myös joku tuolloin tunnettu rikollinen, jonka edesottamuksista on kirjoitettu/puhuttu niin että pikkupoikien aina valppaat korvat ovat informaation napanneet.

Yksi vaihtoehto voisi olla "Keuruu" tai "Keuruun Lahtinen" nimityksellä 1900-luvun alkuvuosikymmeninä tunnettu Keuruun Suvilahdesta kotoisin ollut keskisuomalainen ammattirikollinen. Hänen pitkän linjan rikollisurastaan on kirjoitettu aika paljon sanomalehdistössä. R.A. Häggin merkillinen kirjoitus Suomen Sosialidemokraatissa 1.2.1935 otsikolla "30 vuotta Kakolan Kaltereiden takana" vihjaa siihen että "Keuruu" on voinnut rehennellä vankilassa sekä oikeilla että olemattomilla ryöstökätköillään. Rafael A Hägg taisi olla muuten johtajana sisällissodan jälkeisessä viipurilaisessa pikkupoikien ryöstöjengissä T.T.T:ssä  ja hänellä on siten ollut omakohtaistakin rajapintaa rikollisluonteen ja rangaistuslaitosten kuvaamiseen.

Keuruun Lahtinen oli syntynyt 1884. Hänellä on useampia lähinnä näpistystuomioita 1900-luvun alusta (mm. Jyväskylä, Hämeenlinna. Tampere RO:t), jotka ovat johtaneet myös ensimmäisiin lyhyisiin kuritushuonerangaistuksiin. Rikoskierteensä syveni Raahen seuduilla ja mm. Torniossa tapahtuneen murtosarjan vuoksi kun Lahtinen tuomittiin 10 vuodeksi vankilaan 1907. (Useampia tuomioita niputettuna esim. Tornion raastuvanoikeudesta marraskuulta 1907). Oulun lääninvankilassa hän hyökkäsi lauantaina 8.elokuuta 1908 rangaistuslaitoksen sisäisen kurinpitokäsittelyn aikana vartijan kimppuun ja ainoastaan vartija Stålhammarin turvakseen nostama sapelinkahva esti Lahtisen puukon aiheuttamat pahemmat haavat.  Tästä riehumisesta, jossa iskuja sai jopa maineikas vankilanjohtaja Juvelius, tuli lisäistumista ja passitus Oulusta Kakolaan. 

Lahtisen sisääntulo kuritushuoneeseen on päivätty 5.helmikuuta 1909. Hän on ollut 164cm pitkä. Vaaleaverinen, tummakulmainen ja -tukkainen. Kulmikaskasvoinen ja karkeaotsainen. Rahaa hänellä ei ollut kirjautumisen hetkellä. Allekirjoitus on oma, puumerkkiin ei ole turvauduttu. Lahtiselle on merkitty Kakolan rippikirjaan 3+ ja 3 koskien luku- ja kirjoitustaitoja. Hän on ollut siten vankijoukon terävämpää päätä. Saman lähteen mukaan "Keuruu" olisi suorittanut rippikoulun Kakolassa.
HUOM!!! Suomen Sukuhistoriallisen seuran jäsenille on mahdollista katsoa Kakolassa otettu Lahtisen VALOKUVA vuodelta 1909.

Kakolassa Lahtinen joutui uudestaan kärhämiin sekä muiden vankien että vartijoiden kanssa. Haavoitettuaan taas vanginvartijaa hänet Häggin mukaan laitettiin kahlehdittuna "asumaan viideksi vuodeksi Kakolan kolkkoon, maan uumenissa olevaan selliin, jossa on kesällä märkä kosteus, talvella hyytävä kylmyys, akkunana pieni lasineliö ja ummehtunut ilma hengitettäväksi". 

Hägg myös maalailee "Hän ei tehnyt mitään muuta kuin - kiillotti kahleitaan. Lopulta ne välkkyivät kuin olisivat olleet hopeaa..."

Rauno Lahtisen ja Anu Salmisen kirjassa Kakola - vankilan tarina on vielä lisätietoa "Keuruun" vankilaviranomaisiin kohdistuvasta väkivallasta: "Kakolassa häntä pidettiin koko ajan varmuussellissä ja ulkoiltaessa käsiraudoissa, mutta siitä huolimatta hän onnistui puukottamaan vartijaa". (Lahtiselle on tuomio TURUN RO:n 2.osasto 14.12.1937)
Lahtinen löytyy Kakolan digitoidusta henkikirjasta vuodelta 1910. Kahdeksas rivi keskellä.

"Keuruu" siirrettiin toukokuussa 1921 Mäntyharjun varavankilaan josta vapautui 14 vuoden istumisen jälkeen maaliskuun lopussa 1922. Vapautta ei kauaa kestänyt. Lahtinen murtautui huhtikuussa 1922 Oulussa Pohjolan Nahkatehtaaseen saaden saaliikseen 100 kpl boksinahkoja, 20 paria valmiita kengänpäällisiä ja tehtaan sadan markan vetoisen vaihtokassan (n. 32 euroa). Lahtinen oli yrittänyt myös tunkeutua kelloseppä (Johan) Heinosen tiloihin muutamaa päivää aiemmin - saaden häirittynä aikaiseksi vain muutaman poraamansa reiän kellosepän ovenkarmiin.

Lindqvist Ludvig Isak,Museoviraston kuvakokoelmat
Oulun lääninvankilasta Lahtinen puikahti saatuaan "ikkunan kalterista yhden kangen pois" kolmannen kerroksen sellistään vesiränniä pitkin elokuun lopussa 1922. Lahtinen oli vankilan pihalla laittanut kärrynlavat ja vanhan oven kiviaitaa vasten pystyyn ja kiivennyt niiden avulla vapauteen. Valtakunnallisissakin lehdissä oli tempauksen jälkeen otsikkoja
- esim. "Suurvaras Lahtisen karkaus lääninvankilasta". Vaikka "Keuruu" saatiin ratsupoliisien toimesta pakoa seuranneena aamuna kiinni, oli käpälälaudasta sakkoseuraamuksia kolmelle huolimattomalle vanginvartijalle.
Liitto 8.11.1922

Hänet lähetettiin varmempaan talteen taas Kakolaan josta pääsi vapaalle jalalle  syksyllä 1927. Lahtinen palasi synnyinseudulleen jossa kunnalliskodissa kerättiin sen verran miehelle rahaa että hänet saatiin karistamaan "nimityspaikkakuntansa" tienvierten pölyt jaloistaan.

Länsi-Savo lehden mukaan 30.marraskuuta 1927 Jyväskylän Taulumäellä takavarikoi poliisi Askolin "huonosti puetulta mieheltä" faneerilaatikon jossa oli mm. 14 kpl "browningeja", 150 aseeseen sopivaa patruunaa, 6 paria sukkia ja 16 paria rukkasia. Kiinniotettu Lahtinen ilmoitti ostaneensa aseet eräästä laivasta Kotkasta ja hän oli toimittamassa niitä Keuruun suojeluskunnalle. Poliisilaitosten välinen tiedonvaihto kuitenkin paljasti että ne oli varastettu Mikkelistä Rautakauppa Oy:stä . Mikkelistä lähti kommennuskunta hakemaan Lahtista Jyväskylästä. Aseet todettiin Mikkeliläisiksi ja kaiken lisäksi Lahtisen syyllisyyttä syvensi jaloissaan olleet hiihtopieksut. Ne olivat Rautakauppa Oy:n valikoimista...   Lahtinen sai tästä 8 vuotta linnaa - Häggin mukaan Kakolan kolmanteen kerrokseen Lahtisen putipuhtaana pitämään selliin numero 55. 

Länsi-Savo otsikoi 21.8.1934 "30 vuotta istunut keuruulainen "tekijämies" astui Mikkelin poliisilaitokselle". Lahtinen oli ilmaantunut 18.8 iltasella poliisilaitokselle kertoen että siellä on hänen pomppansa jonka hän on antanut eräälle nuorelle miehelle myytäväksi. Päivystystiskillä oltiin kuitenkin valppaana sillä heille oli tullut Jyväskylästä tietoa että sieltä oli murtovarkauden yhteydessä varastettu miesten takkeja ja pukuja 15-16.8 välisenä yönä. Keskisuomalainen olikin uutisoinnut murrosta, joka oli tehty Kauppakadulla sijaitsevaan Keski-Suomen kukkakauppaan poraamalla ikkunanpokiin reiät, jotta haat saatiin nostettua paikaltaan. Kukkakaupasta oli rosvottu työntekijälle kuulunut villatakki. Seuraavaksi oli porattu samassa talossa sijaitsevan A.Tupalan vaatetusliikkeen verstashuoneen ikkunanpokia - päästy sisälle mutta ei itse liikehuoneeseen. Murto keskeytyi, matkaan tarttui vintiltä muutama miesten palttoo ja villatakki - kukkakaupasta vohkittu naisten malli jäi paetessa Tupalan neulomakoneen päälle....

Suolahtelainen nuori epäilty, joka oli koettanut murtosaalista Mikaelin kaupungissa kaupitella,  oli jo kiinniotettuna mikkeliläisessä putkassa. Lahtinen oli Länsi-Savon mukaan ensin vähän hämmentynyt mutta koettanut kuitenkin tyynenä kiemurrella tilanteesta. Kyseessä oli hänen takkinsa eikä hänellä ollut mitään tietoa mahdollisesta murtovarkaudesta. Mikkelissä ei menty retkuun vaan mestari Lahtinen laitettiin oppipoikansa ohella myös lukkojen taakse. Lisäys 22.8.2018: Jyväskylässä pidetyissä kuulusteluissa Lahtinen kertoi mm. olevansa "naimaton, käyneensä 5 viikkoa kiertokoulua, osaavansa kuitenkin lukea ja vähän kirjoittaa". Perhetaustastaan mainitsee mm. "olleensa vanhempiensa hoidossa 9 vuotiaaksi, siitä lähtien itse ansainnut elatuksensa varastelemalla ja olleensa huutolaispoikana taloissa"  

Tämän murtokierteen jälkeen "Keuruun Lahtinen" on sijoitettu Häggin mukaan "turvasäilöön" loppuelämän ajaksi. Jyväskylän raastuvanoikeus tuomitsi Lahtisen maanantaina 5. marraskuuta 1934 vankeuteen ja tuomiossa vahvistetaan myös Häggin väite. Yhdistetty tuomio oli 15 vuotta vankeutta mukaan oli luettu myös Jyväskylässä tutkintovankeuden aikana tapahtunut vankilan vahtimestarin pahoinpitely. "Keuruu" oli lyönyt juoma-astialla vaksin naaman ruvelle. LISÄYS 22.8.2018: Raastuvanoikeuden tuomiokirjan vuodelta 1934 mukaan Lahtinen pyrki vielä murtosarjan viimeiseksi jääneessä istunnossa lykkäämän jutun käsittelyä. Hän halusi haastaa uuden todistajan "työmies Aarno Pehkosen, joka on kotoisin Torniosta, vaan pitäisi olla nyt Rovaniemellä, koska hänellä on mm. syytetyn päiväkirja matkoista". Raastuvanoikeus ei enää lähtenyt tuohon veivaukseen mukaan.
Tuomiokunnan papereissa ilmaistaan "pyttytuomio" sanatarkasti näin: "Nojautuen vaarallisista rikoksen uusijoista toukokuun 27 päivänä 1932 annettuun lakiin ja sen 1§:ään, ro:s (raastuvanoikeus),koska on ilmaantunut, että syytetty Lahtista on pidettävä yleiselle turvallisuudelle vaarallisena henkilönä, on päättänyt, että hänet voidaan määrätä pidettäväksi pakkolaitoksessa". Tuomio oli vielä alistettu Vaasan hovioikeudelle. Hovioikeus palautti jutturyppään raastuvanoikeuteen, josta 4.3.1935 edellisen tuomion kaltainen päätös.

Aamulehti 9.marraskuuta 1934

Uusi-Suomi otsikoi tuomion räväkästi:
Uusi-Suomi

Häggin artikkelissa kerrotaan Lahtisen Kakolassa kirjoittaneen roisit muistelmat jotka vain harvat olivat saaneet lukea. Liekö niitä enää tallellakaan?

Helsingin Sanomissa (25.7.1924) tosin mainostettiin jo 20-luvulla:

1.osa löytyy näemmä mikrofilmattunakin...

 Häggin siteeraama Lahtinen oli sanonut Kakolan johtajalle

"Olen yhteiskunnan synnyttämän julmuuden siemenen julma kasvi. Ja siksi minä varastan ja ryöstän heti kun vapaudun."

 Häggin kertomana Lahtisella oli myös oma kieli, jota hän itse oli vain ymmärtänyt. "nat-var-para, pat-kar-kara". "Keuruu" oli myös vankitovereilleen väittänyt olevansa suuri keksijä joka tekee konepiirroksia Venäjän ja Ranskan valtiolle. Hän oli luvannut heti keksintönsä myytyään miljoonan niille vangeille jotka Lahtista miellyttivät. 

"Keuruu" oli myös kirjoittanut ahkerasti valituksia ja kirjelmiä vankeinhoidosta vastaaville. Eräässä ehdotuksessaan Lahtinen oli vaatinut kaikkien vankien vapauttamista ja jos sen jälkeen syyllistyisi rikokseen. "Pää Poikki!"

Lahtisen vuoden 1934 tuomio uutisoitiin yllä mainittujen valtalehtien lisäksi myös pienemmissä julkaisuissa. Pohjanmaan Kansan "uutispoimintoja" palstan (13.11.1934) lakoninen tokaisu vieköön tätä blogitekstiä kohti päätöstään: "Taisi tulla Keuruun-Lahtiselle viimeinen reissu".
Keuruun Lahtisen linnareissu päättyikin kuolemaan Kakolassa 21. toukokuuta 1942. (Keuruun seurakunta kirkkoherranvirasto).
-Tuohon aikaan vankeja ja kyläkoulunopettajia yhdisti se, että molemmat olivat hyvinkin pitkään kotipaikkojensa kirkonkirjoissa vaikka muu ura olisi jo vuosia sitten vienyt kivisten tai puisten seinien sisälle.

Lähteinä:
Kansallisarkisto Jyväskylä: Jyväskylän raastuvanoikeus: varsinaisasiain pöytäkirjat (1934 - 1934).
aikakauden sanomalehdet mm. Länsi-Savo, Uusi-Suomi, Kansan Tahto, Liitto, Pohjan Kansa, Vaasa, Aamulehti, Helsingin Sanomat, Keskisuomalainen ja Suomen Sosialidemokraatti.  Tosi Poliisikertomuksia 1/1967.Lisäksi Lahtinen & Salminen; Kakola: Vankilan Tarina (Kustannusosakeyhtiö Sammakko), Keuruun seurakunta tiedonanto 29.8.2018, Turun Keskusvankilan vastaanottokirja ja rippikirja (sshy:n kuvatietokanta). SSHY myös: Keuruun seurakunnan digitoitu rangaistuskirja

Valepoliisi Pihtiputaalla vuoden 1919 tietämillä

keskisuomalainen 29.6.1919

Pihtiputaalle ilmaantui poliisin virkaa hakemaan vuoden 1918 jälkihehkuissa mies. Hänestä voisi käyttää nimitystä liikkuva poliisi. Niin liikkuva että oli lopulta laitettava käpälälautaan. Viranhakijalla oli hakemuksensa oheen dokumentteja joissa väitti palvelleensa mm. Viipurin vartiopataljoonan 1. komppaniassa. Papereidensa todistajaksi oli kopioinut mm. pataljoonan komentajaksi Majuri Steenbergin - kolmella eellä...

Juttu on koukeroinen, ällistyttävä ja jykevää asiantuntijajuutta tutkimusotteeseensa kaipaava.
Raappastelija sitä ei ole, joten vinkkaan täten mahdollista vakavammin otettavaa jutuntutkijaa.

Digitoitudusta sanomalehtiarkistosta löytyy pientä vihjetta hakusanalla Matti Salminen mm. ruotsinkielellä.
Tammikuulta 1920.

Viitasaaren tuomiokunnan arkistojen vuosien 1919-1920 käräjäpapereita kannattaa käydä tutkimassa. 9.4.1920 pidettyjä Välikäräjien istuntoa uutisoi myös Keskisuomalainen 15.4.1920.  (SPOILAUSVAROITUS)

Jonkinmoinen oman elämänsä Taivalvaaran Näyttelijä tuo "salmismatti" on ollut.

Pörhistelevä juoppo päivystystiskillä

29.marraskuuta 1924 Roomassa La Bohemen oopperaesitys keskeytettiin Brysselistä kiirineen tiedon vuoksi - säveltäjä Puccini oli kuollut. Samana iltana yhdeksän haminoilla Jyväskylässä kolme paikallista raittiudenvalvojaa keskeytti parturi Virtasen ilmeisen aarialaulullisenkin illanvieton.

Lehtori Kivilinna kahden Kallen kera (Koivunen & Ekonen) toimittivat - ilmoituksensa mukaan - "nähtävästi" juopuneen tukanleikkaajan vartiokonttorin päivystäjän eteen. Kiinniotto oli tapahtunut Kauppakatu 4:n kohdalla. Ei näemmä ehtinyt Virtanen vilahtaa piiloon puutalon portin taakse. Tai sitten trio raittiuspolliisit osasivat sinne jo kurkistaa.

Päivystäjällä vei aikansa selvittää parturi Virtasen taustaa. Kuhmoisissa nelisenkymmentä vuotta sitten syntynyt Serafiinanpoika ilmoitti olevansa kirjoilla Sörnäisissä Helsingissä mutta asuvansa Vapaudenkadulla. Numero? Vapaudenkatu 57. Majoitustoimintaahan tuossa on vieläkin.

Päivystäjä ei ollut malttanut olla lisäämättä rutiininomaiseen juopumusilmoitukseen sulkeita ja niiden sisään jälkimaailmaakin huvittavaa tietoa.

Parturi Virtanen oli ilmoittanut töyrevästi toimivansa Etsivän Keskuspoliisin Päällikkönä.

Lähde: Jyväskylän Poliisilaitoksen arkisto. Kansallisarkisto Jyväskylä.